DUBLININ EUROOPPA-NEUVOSTO
13. - 14. JOULUKUUTA 1996
PUHEENJOHTAJAN PÄÄTELMIKSI: LIITTEET

TALOUS- JA RAHA-ASIAIN NEUVOSTO
Dublin, 13. joulukuuta 1996
ECOFIN-NEUVOSTON

Top

SELONTEKO (1) EUROOPPA-NEUVOSTOLLETALOUS- JA RAHALIITONKOLMANNEN VAIHEEN VALMISTELUT

Sisältö

Johdanto

1. Vuosi sitten Madridissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (2) määrättyjen lähentymisperusteiden, aikataulun, pöytäkirjojen ja menettelyjen mukaisesti talous- ja rahaliiton (EMU) kolmannen vaiheen alkamispäivä on 1. tammikuuta 1999. Näin ollen kyseinen Eurooppa-neuvosto pyysi neuvostoa:

  • yhdessä komission ja Euroopan rahapoliittisen instituutin (EMI), kummankin toimivaltansa puitteissa, kanssa tarkastelemaan kaikkia niitä kysymyksiä, jotka aiheutuvat siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät ehkä alussa osallistu euroalueeseen; tarkastelu olisi kohdistettava erityisesti rahapoliittiseen epävakauteen liittyviin kysymyksiin,
  • työskentelemään siten, että kolmanteen vaiheeseen siirtymisen jälkeen varmistetaan terve julkinen talous perussopimukseen sisältyvien velvoitteiden mukaisesti. Eurooppa-neuvosto totesi, että talousarviota koskeva kurinalaisuus on ratkaisevan tärkeä sekä talous- ja rahaliitolle että sille, että kansalaiset hyväksyvät yhteisen rahan; se pani merkille komission aikomuksen esittää talousarviokurin varmistamista koskevat päätelmänsä vuonna 1996.

Se pyysi neuvostoa antamaan selonteon näistä kysymyksistä mahdollisimman pian.

Lisäksi Madridin Eurooppa-neuvosto pyysi neuvostoa saattamaan loppuun euron käytön oikeudellisista puitteista annettavan neuvoston asetuksen teknisen valmistelutyön viimeistään vuoden 1996 loppuun mennessä.

2. Neuvosto on tämän mukaisesti jatkanut kaikkien kolmen kysymyksen käsittelyä, ja uskoo olevansa valmis päättämään niistä samaan aikaan. Komissio ja Euroopan rahapoliittinen instituutti, kumpikin toimivaltansa puitteissa, ovat avustaneet neuvostoa merkittävällä tavalla. Neuvosto antoi tilanneselvityksen Firenzen Eurooppa-neuvostolle, joka kehotti neuvostoa jatkamaan valmistelua voidakseen esittää Dublinin Eurooppa-neuvostolle päätelmänsä saavutetusta edistymisestä. Dublinissa syyskuussa pidetty ministerien ja pääjohtajien epävirallinen kokous edisti kyseisiä asioita edelleen. Komissio hyväksyi 16. lokakuuta ehdotukset lainsäädännöksi euron oikeudellisista puitteista ja talousarviokurista kolmannessa vaiheessa. Euroopan rahapoliittinen instituutti on laatinut rahapoliittisia ja valuuttakurssisuhteita kolmannen vaiheen aikana koskevan selonteon, jonka neuvosto luovuttaa liitettäväksi tähän selontekoon.

3. Valuuttakurssimekanismi muodostaisi puitteet niille jäsenvaltioille, joita koskee poikkeus, terveen talouspolitiikan yleensä ja erityisesti rahapolitiikan toteuttamista varten. Siksi neuvosto esittää ehdotukset EMU:n kolmannen vaiheen uudeksi valuuttakurssimekanismiksi (ERM 2). Tämän selonteon luvussa I ja EMI:n selonteossa selostetaan sen yksityiskohdat.

4. Neuvosto katsoo, että valuuttakursseihin liittyvien kysymysten ja talousarviokurin välillä on kiinteä yhteys ja on siksi tarkastellut molempia kysymyksiä samanaikaisesti.

Rahapolitiikka ei voi ilman talous- ja muiden politiikkojen taholta tulevaa tukea saavuttaa hintavakauden tavoitettaan ja varmistaa sitä pysyvää lähentymistä, joka edistää valuuttakurssien vakautta. Se tarvitsee riittävää ja jatkuvaa tukea talous- ja muilta politiikoilta. Vakautta ja kasvua koskeva sopimus tiukan talousarviokurin varmistamiseksi kestävällä perustalla on siksi ehdottoman tärkeää.

Neuvosto on Firenzen Eurooppa-neuvostolle antamassaan tilanneselvityksessä jo laatinut tällaisen sopimuksen pääpiirteet. Kyseisen kokouksen jälkeen neuvosto on jatkanut asian valmistelua ja voi nyt antaa ehdotuksensa vakautta ja kasvua koskevan sopimuksen pääkohdista, joihin sisältyy mahdollinen Eurooppa-neuvoston päätöslauselma, perustamissopimuksen menettelyjen ja periaatteiden mukaisesti. Ehdotukset sisältyvät tämän selonteon lukuun II.

5. Euron oikeudellisia puitteita koskevassa valmistelutyössään neuvosto on tukeutunut erityisesti EMI:n ja komission apuun. Lainsäädännön tekninen valmistelu oli huomattavasti edistynyt kuten syyskuussa pidetyssä epävirallisessa neuvoston kokouksessa todettiin. Luvussa III selostetaan lainsäädännön valmistelun tilannetta.

Top

I. Euroalueeseen osallistuvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden väliset suhteet kolmannessa vaiheessa

6. Euroalueeseen osallistuvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden välistä suhdetta koskevassa valmistelussa neuvostoa ohjasivat Firenzen Eurooppa-neuvostossa hyväksytyssä neuvoston tilanneselvityksessä esitetyt periaatteet. Firenzessä päätettiin, että:

  • talous- ja rahaliiton sekä valuuttakurssimekanismin moitteeton toiminta on mitä suurimmassa määrin kaikkien jäsenvaltioiden yhteistä etua koskeva asia riippumatta siitä, ottavatko ne euron käyttöön. Tästä johtuen kaikki jäsenvaltiot ovat mukana keskusteltaessa kysymyksistä, jotka talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen aiheuttaa, mukaan lukien rahapoliittiset ja valuuttakurssikysymykset samoin kuin institutionaaliset ja budjettikysymykset.
  • vakaa taloudellinen ympäristö on välttämätön yhteismarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja suuremmille investoinneille, kasvulle ja työllisyydelle ja on näin ollen kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista.

7. Neuvosto on viime kuukausien aikana jatkanut näiden näkökohtien käsittelyä, jotka liittyvät euroalueeseen osallistuvien ja sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin. Tällä se on pyrkinyt edelleen rakentamaan ja vahvistamaan yhteisössä saavutettua yhtenäisyyttä sekä erityisesti varmistamaan sen, että asiaankuuluvat yhteisön elimet toimivat edelleen tehokkaasti ja yhdenmukaisesti.

8. Firenzessä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle annetussa neuvoston tilanneselvityksessä todettiin, että yhteismarkkinoiden toimivuutta ei saa vaarantaa poikkeamilla reaalisista valuuttakursseista tai nimellisten valuuttakurssien liiallisilla vaihteluilla euron ja muiden EU-valuuttojen välillä, mikä häiritsisi jäsenvaltioiden välisiä kauppavirtoja. Taloudellisten perustekijöiden pysyvä lähentyminen on edellytys valuuttakurssien kestävälle vakaudelle. Tätä varten on sovittu, että Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava kurinalaista ja vastuullista rahapolitiikkaa, jolla pyritään hintatason vakauteen. Rahapolitiikkojen yhteensovittaminen Euroopan keskuspankin yleisneuvoston puitteissa on sen vuoksi keskeisessä asemassa. Terve talous- ja rakennepolitiikka kaikissa jäsenvaltioissa on vähintään yhtä tärkeää valuuttakurssien kestävälle vakaudelle.

9. Firenzessä hyväksytystä selonteosta kävi myös selvästi ilmi, että valuuttakurssimekanismilla voidaan myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltiot suuntaavat politiikkojaan kohti vakautta, edistää niiden jäsenvaltioiden lähentymiskehitystä, jotka eivät osallistu yhteiseen rahaan, ja siten auttaa näitä niiden pyrkiessä yhteisen rahan käyttöönottamiseen. Samalla se voisi myös suojata sekä ulkopuolelle jääviä että yhteiseen rahaan osallistuvia jäsenvaltioita tarpeettomilta paineilta valuuttamarkkinoilla. Tällaisissa tapauksissa sen puitteissa voidaan yhteensovitetuin interventioin auttaa ulkopuolelle jääviä jäsenvaltioita, silloin kun niiden valuuttoihin kohdistuu paineita, harjoittamaan yhdessä asianmukaista vastapolitiikkaa, mukaan lukien korkotoimenpiteet. Lisäksi sillä voitaisiin osaltaan varmistaa, että niitä jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ottamaan euron käyttöön 1. tammikuuta 1999 jälkeen, kohdellaan lähentymiskriteereiden täyttämisen suhteen samoin kuin niitä jäsenvaltioita, jotka osallistuvat siihen alusta alkaen.

10. Näiden huomioiden perusteella Eurooppa-neuvosto totesi olevan asianmukaista, että uusi valuuttakurssimekanismi korvaisi nykyisen Euroopan valuuttakurssimekanismin 1. tammikuuta 1999 alkaen. Siinä olisi huomioitava nykyisestä mekanismista saadut opetukset ja kokemus, ja sillä taattaisiin jatkuvuus. Siinä olisi tarpeen sallia riittävä määrä joustavuutta erityisesti, jotta voitaisiin ottaa huomioon taloudellisen lähentymisen eri asteet, vauhti ja strategiat valuuttakurssimekanismiin liittyvissä euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa ("muut osallistujavaltiot"). Jäsenyys olisi edelleen vapaaehtoinen. Kuitenkin niiden jäsenvaltioiden, joille on myönnetty poikkeus, voidaan olettaa liittyvän mekanismiin.

Top

Uusi valuuttakurssimekanismi (ERM 2)

11. ERM 2 perustuu keskuskursseihin, jotka määritetään suhteessa järjestelmän keskipisteenä olevaan euroon. Normaalivaihteluväli on suhteellisen laaja kuten nykyinenkin. Vakauteen tähtäävien talous- ja rahapolitiikkojen toteuttamisen kautta keskuskurssit pysyvät osallistuvien jäsenvaltioiden huomion keskipisteenä. Keskuskurssi ja normaalivaihteluväli vahvistetaan yhteisestä sopimuksesta euroalueen jäsenvaltioiden ministereiden, Euroopan keskuspankin ja niiden euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden ministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kanssa, jotka osallistuvat uuteen mekanismiin noudattaen yhteistä menettelyä, johon osallistuu Euroopan komissio, sen jälkeen kun talous- ja raha-asiain komiteaa on kuultu. Niiden jäsenvaltioiden ministereillä ja keskuspankkien pääjohtajilla, jotka eivät osallistu valuuttakurssimekanismiin, ei ole oikeutta äänestää menettelyssä.

12. Interventiot reuna-alueilla ovat periaatteessa automaattisia ja rajoittamattomia, jolloin käytettävissä on erittäin lyhytaikaista rahoitusta. Kuitenkin EKP ja muiden osallistujavaltioiden keskuspankit voivat keskeyttää intervention, jos se on ristiriidassa hintatason vakauden säilyttämisen kanssa. On varmistettava, että kaikki keskuskurssien mukautukset tehdään oikea-aikaisesti huomattavien poikkeamien välttämiseksi. Kaikilla sopimuspuolilla mukaan lukien EKP on oikeus panna alulle luottamuksellinen menettely, jolla pyritään ottamaan keskuskurssit uudelleen harkittaviksi.

13. EKP:n ja muiden osallistujavaltioiden keskuspankkien valuuttakurssipolitiikkaa koskevaa yhteistyötä voitaisiin edelleen tehostaa esimerkiksi sallimalla kiinteämmät valuuttakurssien yhteydet euron ja muiden ERM 2:een osallistuvien valuuttojen välillä, silloin ja siinä määrin kun ne ovat tarpeellisia lähentymiskehityksen kannalta. Noudatettava menettely riippuisi kiinteämmän yhteyden muodosta. Asianomaisen euroalueen ulkopuolinen jäsenvaltio tekisi aloitteen kyseisistä yhteyksistä sopimisesta. Tällaisten kiinteämpien yhteyksien olemassaolo erityisesti silloin, kun siihen liittyy kapeammat vaihteluvälit, ei rajoita Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 109 j artiklan mukaista valuuttakurssien arviointiperusteiden tulkintaa.

14. ERM 1:n tavoin ERM 2 edellyttää talous- ja rahapolitiikkojen yhteensovittamista. Perustamissopimus on hyvä perusta vakauden varmistamisesta käytävälle keskustelulle.

  • Yhteisön tasolla tapahtuvan jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisen puitteet määritellään perustamissopimuksen (EY) 103 artiklassa. Sen mukaan neuvosto keskustelee asiasta ja laatii talouspolitiikan laajat suuntaviivat sekä järjestää talouspolitiikan ja taloudellisen kehityksen monenvälisen valvonnan turvatakseen talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen. Niin kauan kuin osa jäsenvaltioista on mahdollisesti euroalueen ulkopuolella, talous- ja raha-asiainkomitean tehtävänä on avustaa ministereitä ERM 2:n toiminnan seurannassa sekä näiden jäsenvaltioiden rahapoliittisen ja taloudellisen tilanteen jatkuvassa arvioinnissa ja antaa tästä säännöllisesti selonteon neuvostolle ja komissiolle.
  • EKP:n yleisneuvosto seuraa keskuspankkien tasolla valuuttakurssimekanismin toimintaa ja toimii raha- ja talouspolitiikkaa yhteensovittavana tekijänä sekä interventio- ja rahoitusjärjestelmän hallinnoijana.

Vaikka tiivis yhteistyö yhteisön elinten välillä on näiden tehtävien suorittamiseksi välttämätöntä ja hyödyllistä, vastuualueiden jaossa on otettava sekä EKP:n että euroalueen ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien riippumattomuus huomioon.

15. Uuden valuuttakurssimekanismin tärkeimmät toiminnalliset ominaisuudet on kuvattu tämän selonteon liitteenä olevassa Euroopan rahapoliittisen instituutin asiakirjassa.

Top

Vakauden takaavat puitteet

16. Kaikilla jäsenvaltioilla on rahapolitiikan alalla yhteiset edut ja velvoitteet. Itse asiassa perustamissopimuksen mukaisesti jokaisen jäsenvaltion on pidettävä valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana. Kuten edellä mainitussa neuvoston kertomuksessa Firenzen Eurooppa-neuvostolle vahvistettiin, talouselämän perustekijöiden pysyvä lähentyminen on tärkeä edellytys valuuttakurssien kestävälle vakaudelle.

17. Edellä 14 kohdassa kuvatuilla valvontamenettelyillä pyritään kaikkien jäsenvaltioiden osalta varmistamaan, että niiden kansallisilla politiikoilla pyritään hintatason vakauteen ja terveeseen julkiseen talouteen, joiden avulla luodaan edellytykset valuuttakurssien pysyvälle vakaudelle. Vaikka ERM 2:n jäsenyys on vapaaehtoista, niiden jäsenvaltioiden, joille on myönnetty poikkeus, voidaan olettaa liittyvän mekanismiin, jolloin niilläkin on euron suhteen määritetty keskuskurssi, joka toimii vertailukohtana niiden politiikan asianmukaisuuden arvioinnissa. ERM 2:n ulkopuolella olevat jäsenvaltiot, joilla ei ole keskuskurssia, esittävät omat politiikkansa, jotta neuvosto, joka voi tarvittaessa antaa 103 artiklan mukaisesti suosituksia, jotka eivät ole sitovia, ja EKP:n yleisneuvosto pystyvät asianmukaisesti valvomaan niitä. Valvonnalla pyritään varmistamaan, että niiden politiikoilla pyritään vakauteen ja näin välttämään poikkeamat reaalisista valuuttakursseista ja nimellisten valuuttakurssien liialliset vaihtelut. Tällä tavoin pystytään täytäntöönpanemaan EY:n perustamissopimuksen 109 m artiklan määräys, jonka mukaan jokaisen jäsenvaltion on pidettävä valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana. Politiikat esitellään lähentymisohjelmissa.

Neuvosto ja komissio tarkastelevat edelleen menetelmiä valuuttakurssikehitysten tehokkaaksi valvomiseksi.

Top

II. Talousarviota koskevan kurinalaisuuden varmistaminen talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa (Vakautta ja kasvua koskeva sopimus)

18 Perustamissopimuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot välttämään liiallisia alijäämiä EMU:n kolmannessa vaiheessa (3) . Terve julkisyhteisöjen talous on ratkaiseva taloudellisten olojen vakauden säilyttämisen kannalta jäsenvaltioissa ja yhteisössä. Se vähentää rahapolitiikkaan kohdistuvia paineita ja myötävaikuttaa alhaisiin ja vakaisiin inflaatio-odotuksiin, niin että korkojen voidaan olettaa pysyvän alhaisina. Se on oleellinen edellytys kestävälle kasvulle, joka ei perustu inflaatioon, ja korkealle työllisyysasteelle.

19. Tämän saavuttamiseksi neuvosto ehdottaa asetusten antamista valvonnan ja talousarviokurin vahvistamisesta sekä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn nopeuttamisesta ja selventämisestä. Nämä säädökset yhdessä Eurooppa-neuvoston päätöslauselman kanssa muodostavat vakautta ja kasvua koskevan sopimuksen. Päätöslauselmassa kiteytyy komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden juhlallinen sitoutuminen vakautta ja kasvua koskevan sopimuksen tiukkaan ja oikea-aikaiseen soveltamiseen. Valvontamenettely ja liiallisia alijäämiä koskeva menettely (paitsi erityisesti seuraamukset) ovat samat kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Euroalueeseen osallistuvat jäsenvaltiot ovat velvollisia antamaan vakausohjelmansa ja niihin voidaan kohdistaa sovittuja seuraamuksia, jos ne eivät pysty tehokkaasti vähentämään liiallisia alijäämiä. Valvontamenettelyssä muut jäsenvaltiot ovat velvollisia antamaan ainoastaan lähentymisohjelmansa. Niihin ei voida soveltaa seuraamuksia liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä.

20. Selonteon tässä luvussa neuvosto antaa vakautta ja kasvua koskevan sopimuksen pääkohdat. Uskottava ja toimiva sopimus varmistaa talousarviokurin EMU:n kolmannessa vaiheessa perussopimuksen periaatteiden ja menettelyjen mukaisesti, mutta ei millään tavalla muuta euron käyttöönoton edellyttämiä vaatimuksia ensimmäisen ryhmän osalta eikä myöhemmin.

Top

Julkisyhteisöjen rahoitusaseman tehostettu valvonta

21. Kukin jäsenvaltio sitoutuu asettamaan tavoitteekseen julkisyhteisöjen keskipitkän aikavälin rahoitusaseman, joka on lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen. Tämän ansiosta automaattiset tasapainottajat voivat tarvittaessa toimia koko suhdannevaihtelun ajan ilman, että alijäämälle määritelty 3 prosentin viitearvo rikotaan. Tästä sovittiin Firenzen Eurooppa-neuvostossa.

22. Euron käyttöön ottavia jäsenvaltioita vaaditaan johdetun lainsäädännön nojalla esittämään vakausohjelmat, joissa eritellään niiden keskipitkän aikavälin talousarviotavoitteet, esitetään niiden ohjelmat julkisyhteisöjen yli- tai alijäämän sopeuttamiseksi sekä julkisyhteisöjen velan BKT-suhteen ennakoitu kehitys. Lisäksi ohjelmissa on talouden kehitystä koskevat pääolettamukset sekä alijäämän ja velkatilanteen analyysi ja siinä on esitettävä, mitä tavoitteen saavuttamiseksi tehdään.

23. Komissio esittää erillisen säädösehdotuksen, jonka mukaisesti euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot antavat lähentymisperusteita koskevat ohjelmat.

Kyseisissä ohjelmissa on annettava talousarviopolitiikan osalta samankaltaiset tiedot kuin vakausohjelmissa.

24. Jäsenvaltiot sitoutuvat toteuttamaan niitä toimia, jotka ne katsovat tarpeellisiksi ohjelmiensa sisältämien tavoitteiden saavuttamiseksi. Vakaus- ja lähentymisohjelmat ovat monivuotisia ja ne ajantasaistetaan vuosittain, jotta viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot voidaan ottaa huomioon. Jäsenvaltioiden on julkistettava vakaus- ja lähentymisohjelmansa.

Top

Ennakkovaroitusjärjestelmä: seuranta ja valvonta

25. Komissio ja neuvosto tarkastelevat kyseisiä vakaus- ja lähentymisohjelmia ja seuraavat jäsenvaltioiden talousarvioiden toteutumista niiden keskipitkän aikavälin tavoitteisiin ja sopeutusohjelmaan verrattuna, jotta ne voivat antaa ennakkovaroituksen liialliseen alijäämään mahdollisesti johtavasta huomattavasta rahoitusaseman heikkenemisestä. Näissä tapauksissa neuvosto antaa kyseiselle jäsenvaltiolle suosituksia.

Top

Liiallisia alijäämiä koskeva menettely

26. Jäsenvaltio voi selvitä tavanomaisista suhdannevaihteluista, ja pysyttää silti julkisyhteisöjen alijäämän 3 prosentin viitearvon puitteissa, jos se noudattaa tavoitetta, jonka mukaan terve rahoitusasema on lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen. Liiallisten alijäämien välttämiseksi ja, siinä tapauksessa, että niitä ilmenee, niiden poistamiseksi nopeasti, tarvitaan yksityiskohtaisia säännöksiä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn toteuttamiseksi. Menettelyä voidaan nopeuttaa ja selventää neuvoston asetuksella, erityisesti luomalla selkeät määritelmät ja asettamalla aikarajat eri toimenpiteille. Kun neuvosto on päättänyt liiallisen alijäämän olevan olemassa ja jos jäsenvaltio ei ole pystynyt noudattamaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 104 c artiklan 9 kohdan mukaista päätöstä, neuvosto määrää määrätyn asteikon mukaiset seuraamukset kyseisen artiklan 11 kohdan nojalla. Kohdassa 36 esitetyssä Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa annetaan poliittiset ohjeet kyseisen menettelyn tehokkaasta ja nopeasta käyttämisestä.

27. Tässä yhteydessä 3 prosentin viitearvon ylittävä alijäämä katsotaan poikkeukselliseksi, jos se aiheutuu kyseisen jäsenvaltion kannalta hallitsemattomasta epätavallisesta tapahtumasta ja sillä on huomattava vaikutus valtionhallinnon rahoitusasemaan tai jos se aiheutuu talouden vakavasta taantumasta.

28. Komissiota kehotetaan antamaan Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa (katso kappale 37) sitoumus kertomuksen laatimisesta silloin, kun toteutunut tai ennakoitu julkisyhteisöjen alijäämä ylittää 3 prosentin viitearvon, jolloin 104 c artiklan 3 kohdan mukainen menettely käynnistyy. Laatiessaan kyseistä raporttia komissio katsoo pääsääntöisesti talouden taantumasta johtuvan viitearvon ylittymisen olevan poikkeuksellista vain, jos reaalinen bruttokansantuote laskee vuodessa vähintään 2 %.

29. Talous- ja raha-asian komitea antaa lausunnon komitean kertomuksesta kahden viikon kuluessa. Komissio ottaa tämän lausunnon huomioon ja jos se katsoo, että liiallinen alijäämä on olemassa, se antaa neuvostolle lausunnon ja suosituksen päätökseksi. Jos komissio katsoo, että alijäämä ei ole liiallinen, sitä kehotetaan sitoutumaan Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa siihen, että se esittää neuvostolle kirjallisena syyt kantaansa. Tämä antaisi neuvostolle mahdollisuuden käsitellä asiaa ottaen huomioon sekä komission kannan että talous- ja raha-asian komitean lausunnon. Neuvosto voisi yksinkertaisella enemmistöllä päättää, että se kehottaa komissiota antamaan 109 d artiklan mukaisen suosituksen. Komissiota kehotetaan antamaan Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa sitoumus siitä, että se antaa pääsääntöisesti tällaisen suosituksen vastauksena neuvoston kehotukseen.

30. Päättäessään perustamissopimuksen 104 c artiklan 6 kohdan mukaisesti komission suosituksesta, onko liiallinen alijäämä olemassa, neuvosto ottaa kokonaisarvioinnissaan huomioon kaikki jäsenvaltion tekemät huomiot, joiden tarkoituksena on osoittaa, että alle 2 % suuruinen reaalisen bruttokansantuotteen vuosittainen lasku on kuitenkin poikkeuksellinen, erityisesti taantuman äkillisyyttä tai aiempiin trendeihin liittyvää kumuloitunutta tuotannonmenetystä osoittavat lisätodisteet huomion ottaen.

31. Kun neuvosto päättää, että liiallinen alijäämä on olemassa, se antaa samaan aikaan suosituksia jäsenvaltiolle, jota asia koskee, "tilanteen lopettamiseksi määräajassa" (104 c artikla 7 kohta). Suosituksissa asetetaan selvät määräajat i) tuloksellisten toimien toteuttamiselle (neljän kuukauden kuluessa) ja ii) liiallisen alijäämän oikaisemiseksi, minkä olisi oltava loppuun saatettu toteamista seuraavan vuoden aikana, ellei poikkeuksellisia oloja ole. Neuvoston ensimmäinen arvio siitä, onko tuloksellisia toimia toteutettu, perustuu jäsenvaltion hallituksen julkisesti ilmoittamiin päätöksiin.

32. Jos jäsenvaltio ei noudata 104 c artiklan 7, 8 ja 9 kohdan nojalla tehtyjä neuvoston peräkkäisiä päätöksiä, neuvosto asettaa kyseisen artiklan 11 kohdan mukaisesti seuraamuksia, joihin sisältyy koroton talletus. Seuraamukset määrättäisiin kymmenen kuukauden kuluessa niiden numerotietojen toimittamisesta, joilla liiallisen alijäämän olemassaolosta ilmoitettiin. Jos on kyse tarkoituksellisesti suunnitellusta alijäämästä, jonka neuvosto on päättänyt olevan liiallinen, käytetään nopeutettua menettelyä.

33. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely voidaan keskeyttää, jos jäsenvaltio hallituksen antamalla virallisella päätöksellä tosiasiallisesti päättää tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisesta, vastauksena perustamissopimuksen 104 c artiklan 7 kohdan nojalla annettuun suositukseen tai 104 c artiklan 9 kohdan nojalla annettuun vaatimukseen. Komissio ja neuvosto seuraavat jatkuvasti jäsenvaltion edistymistä kunnes neuvosto päättää 104 c artiklan 12 kohdan nojalla, että liiallinen alijäämä on oikaistu. Jos toimenpiteitä ei toteuteta tai ne osoittautuvat riittämättömiksi, menettely aloitetaan uudelleen välittömästi. Tämä johtaisi seuraamuksiin 104 c artiklan 11 kohdan nojalla kolmen kuukauden kuluessa menettelyn uudelleen aloittamisesta.

34. Jos tosiasialliset tiedot osoittavat, että liiallista alijäämää ei ole oikaistu joko 140 c artiklan 7 kohdan mukaisesti annetussa suosituksessa tai 104 c artiklan 9 kohdan mukaisesti annetussa vaatimuksessa asetetussa määräajassa, neuvosto aloittaa välittömästi uudelleen liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn.

Top

Seuraamusten rakenne ja asteikko

35. Kun seuraamukset määrätään ensimmäisen kerran, olisi niihin sisällytettävä koroton talletus. Tämä olisi muunnettava sakoksi kahden vuoden kuluttua, jos kyseisen valtion alijäämä pysyy edelleen liiallisena. Jos liiallinen alijäämä johtuu siitä, että julkisyhteisöjen alijäämien viitearvoa ei ole noudatettu, talletuksen tai sakon määrä muodostuu kiinteästä osasta, joka on 0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta sekä muuttuvasta osasta, joka on yksi kymmenesosa alijäämän määrän ja viitearvon, joka on 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, välisestä erotuksesta. Talletusten vuosittainen enimmäismäärä on 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Seuraamuksen määrä perustuu sen vuoden tulokseen, jona liiallinen alijäämä ilmeni.

36. Sitä, miten talletusten korkojen ja sakkojen tuoton suhteen menetellään, harkitaan edelleen lähtien siitä, että yhteisön menot eivät lisäänny.

Top

Vakautta ja kasvua koskevasta sopimuksesta annettu Eurooppa-neuvoston päätöslauselma

37. Käyttäessään johdetusta lainsäädännöstä pakostakin aiheutuvaa joustovaraa neuvosto ja komissio voivat saada ohjausta Eurooppa-neuvostolta esimerkiksi Eurooppa-neuvoston päätöslauselman muodossa. Tällaisella päätöslauselmalla annettaisiin painokasta poliittista ohjausta komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille menettelyjen toteuttamisen osalta. Päätöslauselman ansiosta kaikki osapuolet toteuttaisivat tiukasti perustamissopimuksen ja vakautta ja kasvua koskevan sopimuksen määräyksiä. Komission olisi selvästi ilmaistava tätä koskeva sitoutumisensa, johon sisältyisi hanke kertomuksen laatimiseksi tietyn jäsenvaltion talousarviotilanteesta, jos olemassa on liiallisen alijäämän vaara tai ennakoitu tai toteutunut julkisyhteisöjen alijäämä ylittää viitearvon.

Neuvostoa kehotettaisiin tekemään tarpeelliset päätökset menettelyn suorittamiseksi niin nopeasti kuin käytännössä on mahdollista. Jos neuvosto ei ryhdy toimenpiteisiin komission suosituksesta missään menettelyn vaiheessa, päätöslauselmassa kehotettaisiin neuvostoa aina esittämään kirjallisena syyt, joiden nojalla se on päättänyt olla ryhtymättä toimenpiteisiin ja julkistamaan kunkin jäsenvaltion antamat äänet. Päätöslauselmaan sisältyisivät myös vakautta ja kasvua koskevan sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat poliittiset sopimukset. Päätöslauselmassa kehotettaisiin erityisesti neuvostoa päättämään aina seuraamusten asettamisesta, jos osallistuva jäsenvaltio ei toteuta toimenpiteitä, joilla liiallinen alijäämä oikaistaan, kuten neuvosto on suosittanut.

Päätöslauselma sisältää jäsenvaltioiden sitoumuksen olla käyttämättä hyödykseen kappaleen 30 mukaista mahdollisuutta, ellei niiden talous ole vaikeassa taantumassa. Arvioidessaan taloudellisen laskusuhdanteen vakavuutta jäsenvaltiot ottavat yleensä lähtökohdakseen bruttokansantuotteen todellisen vuotuisen laskemisen 0,75 %:lla.

Neuvoston asetuksen johdanto-osassa viitattaisiin nimenomaisesti päätöslauselmaan.

Top

III. Euron käyttöönoton oikeudelliset puitteet muodostava lainsäädäntö

38. Euron käyttöönoton oikeudelliset puitteet ovat erittäin tärkeät, koska niihin sisältyy rahaliiton rahalaki ja ne oikeudelliset säännökset, joilla yhteinen raha korvaa osallistuvat kansalliset rahayksiköt ja Euroopan rahayksikön (ecu). Dublinissa pidetyssä epävirallisessa kokouksessa sovittiin, että rahamarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on ehdottoman tärkeää, että tietyt asiat selvennetään kestävällä oikeudellisella perustalla mahdollisimman nopeasti.

39. Tämän mukaisesti päätettiin erillisistä kiireellisistä säännöksistä, jotka on annettava lähiaikoina Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 235 artiklan mukaisesti neuvoston asetuksena. Asetukseen sisältyy pääasiassa ecun korvaaminen eurolla yhden ecun vastatessa yhtä euroa kolmannen vaiheen alkaessa, sopimusten jatkuvuus euron käyttöönoton yhteydessä ja tekniset säännöt muuntokursseille ja pyöristykselle. Kaikki muut säännökset sisältyvät neuvoston asetukseen, joka annetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohdan nojalla. Vaikka neuvosto voi antaa kyseisen asetuksen vasta vuoden 1998 alussa, aikaisempia lainsäädäntövaiheita ollaan saamassa päätökseen.

Kyseisessä asetuksessa säädetään erityisesti, että osallistuvien jäsenvaltioiden rahayksikkö on euro kolmannen vaiheen ensimmäisestä päivästä alkaen ja että siirtymäkauden aikana euro jakautuu kansallisiin rahayksiköihin; siinä säädetään myös euroseteleiden ja metallirahojen käyttöönotosta. Lainsäädäntö noudattaa periaatetta "ei kieltoa, ei pakkoa" ja siinä säädetään samanaikaisesti euron ja kansallisten rahayksiköiden käytöstä siirtymäkauden aikana ja sillä varmistetaan, että osallistuvien jäsenvaltioiden rahalakia sovelletaan edelleen kyseisen kauden aikana, jolloin kansalliset setelit ja metallirahat ovat yhä ainoa laillinen maksuväline, ellei asetuksen säännöksistä muuta johdu.

40. Komissio hyväksyi 16. lokakuuta 1996 ehdotukset kyseisiksi kahdeksi asetukseksi. Tämän jälkeen kyseisiä ehdotuksia on tarkasteltu tiiviisti neuvoston työryhmässä. Työryhmässä on sovittu 235 artiklan nojalla annettavan asetuksen tekstistä. Ryhmässä sovittiin myös toisen asetuksen tekstistä. Perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohdan nojalla annettavan asetuksen ja siinä olevia, liikkeeseen laskettavia euroseteleitä ja metallirahoja koskevien 10 ja 11 artiklan säännösten mukaan on Madridin toimintasuunnitelmaa noudattaen päätettävä, milloin asetus annetaan; teknisistä syistä ei ole mahdollista päättää tätä päivämäärää nyt. Myös 8 artiklan 4 kohtaa on edelleen käsiteltävä.

Huomioituaan Euroopan parlamentin ja EMI:n lausunnot neuvosto hyväksyi molemmat asetustekstit 12. joulukuuta 1996.

Top

IV. Loppupäätelmät

41. Eurooppa-neuvostoa pyydetään hyväksymään tämä selonteko. Jos hyväksyntä saadaan, neuvosto ehdottaa seuraavia toimenpiteitä:

a. Uusi valuuttakurssimekanismi

Neuvosto esittää ensi vuoden kesäkuussa Eurooppa-neuvoston hyväksyttäväksi ehdotuksen päätöslauselmaksi, jossa esitetään ERM 2:n perustekijät. Tämän päätöslauselman mukaan Eurooppa-neuvosto toimisi samoin kuin vuonna 1978 nykyisen mekanismin perustamisen yhteydessä. EMI valmistelisi samanaikaisesti ehdotuksen keskuspankkien väliseksi sopimukseksi, joka annettaisiin EKP:n ja euroalueen ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden keskuspankkien käsiteltäväksi silloin, kun EKP aloittaa toimintansa.

b.Vakautta ja kasvua koskeva sopimus

Dublinin Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen neuvosto perustaa työryhmän, joka tarkastelee tiiviisti komission ehdotuksia, jotta kyseiset asetukset voidaan antaa heti sen jälkeen kun ensi vuoden kesäkuussa kokoontuva Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt vakautta ja kasvua koskevaa sopimusta koskevan päätöslauselman, josta neuvosto esittää ehdotuksen.

c. Euron käyttöön liittyvät oikeudelliset puitteet

Neuvosto antaa perustamissopimuksen 235 artiklaan perustuvan kiireellisen asetuksen mahdollisimman pian. Perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohtaan perustuva asetus voidaan muodollisesti antaa vasta vuonna 1998. Nämä kaksi asetusta muodostavat yhdessä euron käyttöä koskevat oikeudelliset puitteet.

Top

Lisäys 1 LIITTEESEEN I

Valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston istunnossa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 109 j artiklan 3 kohdan nojalla tehtävät päätökset

Neuvoston on osana EMU:n kolmannen vaiheen valmisteluja ja perustamissopimuksen 109 j artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava vuoden 1996 lopussa kunkin jäsenvaltion osalta, täyttääkö jäsenvaltio yhteisen rahan käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset ja täyttääkö jäsenvaltioiden enemmistö vaadittavat edellytykset, ja annettava tulokset valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvalle neuvostolle. Jo vuosi sitten Madridissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle ja sittemmin Firenzen Eurooppa-neuvostolle oli selvää, että vuoden 1996 lopussa jäsenvaltioiden enemmistö ei täyttäisi yhteisen rahan käyttöönottamiseksi vaadittavia edellytyksiä ja että siksi 1. tammikuuta 1999 (perustamissopimuksessa tarkoitettu viimeisin päivä) olisi EMU:n kolmannen vaiheen alkamispäivä.

Suosituksensa perustaksi neuvosto on saanut komissiolta ja EMI:ltä perustamissopimuksen 109 j artiklan 1 kohdan mukaiset kertomukset. Kuten perustamissopimuksessa edellytetään, näissä kertomuksissa tarkastellaan onko kunkin jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa tämän sopimuksen 107 ja 108 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa. Kertomuksissa tarkastellaan myös sitä, onko kestävän lähentymisen korkea taso saavutettu, arvioimalla missä määrin kukin jäsenvaltio on täyttänyt neljä arviointiperustetta. Arviointiperusteet liittyvät hintatason vakauteen, julkisyhteisöjen rahoitusaseman kestävyyteen, Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismissa määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattamiseen ja pitkäaikaisten lainojen korkojen tasoon.

Neuvosto käyttää tilaisuutta hyväkseen korostaakseen sitä, että kyseisiä kestävän lähentymisen neljää arviointiperustetta ja keskuspankkien riippumattomuuden vaatimusta on tiukasti sovellettava. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jos vakaus on tulevan rahaliiton loppuunsaattamisen oleellinen piirre ja eurolle halutaan varmistaa vahvan valuutan asema. On yhtä tärkeää, että kun arviointiperusteita vuoden 1998 alussa sovelletaan, niitä sovelletaan sen varmistamiseksi, että erityisesti julkisyhteisöjen rahoitusasemat ovat kestäviä eivätkä niihin vaikuta toimenpiteet, joilla on väliaikaisia vaikutuksia.

Perustamissopimuksen 109 j artiklan 1 kohdan nojalla toimitetut kertomukset osoittavat, että keskuspankkien riippumattomuuden turvaamiseksi on toteutettu useita toimenpiteitä, mutta että joissakin jäsenvaltioissa prosessia ei ole vielä saatu loppuunviedyksi. Samoin lähentymisen osalta on saatu aikaan edistystä, mutta paljon on vielä tehtävä. Erityisesti julkisyhteisöjen rahoitusasemat ovat epätyydyttävät useissa maissa: joitakin parannuksia on saatu aikaan viime vuosina, mutta merkittäviä ponnisteluja on vielä tehtävä, jotta julkisyhteisöjen alijäämiä ja velkaa saadaan vähennettyä.

Ecofin-neuvosto on näin ollen tehnyt kyseisen artiklan 2 kohdan mukaisesti komission suosituksesta arvion, että tällä hetkellä jäsenvaltioiden enemmistö ei täytä yhteisen rahan käyttöönottamiseksi vaadittavia edellytyksiä ja esittää valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvalle neuvostolle suosituksen tätä koskevaksi päätökseksi sekä päätökseksi, että yhteisö ei tämän vuoksi siirry EMU:n kolmanteen vaiheeseen vuonna 1997 ja että näin ollen perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdassa määrättyä menettelyä sovelletaan mahdollisimman aikaisin vuonna 1998.

Valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto halunnee myös ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon.

Top

Lisäys 2 LIITTEESEEN I

EUROPEAN MONETARY INSTITUTE
Report to the European Council session in Dublin on 13—14 December 1996

MONETARY AND EXCHANGE RATE POLICY COOPERATION BETWEEN THE EURO AREA AND OTHER EU COUNTRIES

Final: 7 October 1996

INTRODUCTION

In accordance with the mandate given by the European Council meeting in Madrid and building on the agreement reached at the European Council session in Florence (4) as well as on the broad support expressed at the Informal ECOFIN Council session in Dublin (5) , the EMI has finalized the first stage of its preparatory work on the future monetary and exchange rate relationships between the euro area and other EU countries. The report reflects the high level of consensus reached in the EMI Council on the objectives, principles and main operational features of the new exchange rate mechanism.

Top

I. OBJECTIVES, PRINCIPLES AND OVERALL STRUCTURE

1. The need for monetary and exchange rate policy cooperation

Close policy coordination between the euro area and the other Member States from the very start of Stage Three of EMU is a matter of common interest and forms an integral part of the completion of the EMU process. In order to ensure the efficient functioning and development of the Single Market, it is especially important that real exchange rate misalignments between the euro and the other EU currencies be avoided, as well as excessive nominal exchange rate fluctuations, which would disrupt trade flows between Member States; hence the obligation under Article 109m to treat exchange rate policy as a matter of common interest.

The lasting convergence of economic fundamentals, in particular price stability, is a prerequisite for sustainable exchange rate stability. To this end, in Stage Three of EMU, all Member States will need to pursue disciplined and responsible monetary policies directed towards price stability. The coordination of monetary policies within the framework of the ECB General Council will, therefore, play a central role. Sound fiscal and structural policies in all Member States are, at least, equally essential for sustainable exchange rate stability. In the absence of a convergence of fundamentals, any attempt to coordinate exchange rate policies is bound to be unsuccessful. Exchange rate policy cooperation cannot be a substitute for stability-oriented domestic policies.

The final objective of economic, monetary and exchange rate policy cooperation is convergence towards macroeconomic stability, which would lead to exchange rate stability against the euro. A nominal exchange rate mechanism may provide a reference for the conduct of sound economic policies in Member States on their way towards full economic convergence. It may help to enhance the credibility of such policies by establishing a focal point for agents' expectations. Moreover, it may provide a framework for counteracting market pressures unwarranted in the light of underlying fundamentals. In particular, it may assist any Member State, the currency of which comes under pressure, to combine appropriate policy responses, including interest rate measures in the country the currency of which is under pressure, with coordinated intervention.

Monetary and exchange rate policy cooperation should be flexible enough to accommodate different degrees and strategies of economic convergence. As noted in the Conclusions of the European Council meeting in Florence, "Membership would continue to be voluntary; nevertheless, Member States with a derogation can be expected to join the mechanism", once they have achieved a satisfactory degree of economic convergence. In addition, the various Community mechanisms for the coordination of economic and monetary policies (see also Chapter II, Section 2) should ensure that exchange rate developments in all other Member States, irrespective of their participation in the exchange rate mechanism, are closely monitored and assessed with a view to the requirements of Article 109m of the Treaty and the smooth operation of the Single Market. While the remainder of this report focuses on the exchange rate mechanism, the necessary broader scope of the overall policy coordination framework should be borne in mind.

2. Principles for an exchange rate mechanism in Stage Three

In designing an exchange rate mechanism for Stage Three, the new economic and institutional environment which is expected to prevail by that time will have to be taken carefully into account. In particular, five elements must be underlined.

First, the statutory requirement for the ECB to maintain price stability would need to be safeguarded. It would be detrimental to the credibility of EMU if obstacles were to emerge as a consequence of exchange rate oriented measures which would hinder the newly-created ECB in the pursuit of its primary objective. These considerations would also apply to the non-euro area (6) NCBs, which should also pursue the primary objective of price stability. Second, the euro is expected to play the anchor role in monetary and exchange rate policy cooperation in the EU. This will be the natural consequence, first and foremost, of the stability of the euro and the fact that member countries with a derogation are expected to put in place the conditions to enable them to participate in the euro area at a later stage.

Third, sufficient flexibility would need to be allowed, in particular to accommodate the varying degrees, paces and strategies of economic convergence of the non-euro area Member States.

Fourth, it should be ensured that any adjustment of central rates is conducted in a timely fashion so as to avoid significant misalignments.

Finally, as a matter of principle, continuity and equal treatment among all Member States with respect to the fulfilment of the convergence criteria, including the exchange rate criterion, need to be ensured.

3. Overall structure of the mechanism

Given the respective competences and responsibilities, it would be appropriate to retain the two-pillar structure of the present ERM, which is based on two parallel agreements among governments, on the one hand, and among central banks, on the other: while a European Council Resolution would form the foundation of the new mechanism, the operating procedures would be laid down in an agreement between the ECB and the non-euro area NCBs.

Top

II. MAIN OPERATIONAL FEATURES OF AN EXCHANGE RATE MECHANISM

In the light of the abovementioned principles, the new mechanism could be designed along the following lines.

1. Central rates and fluctuation bands

The new exchange rate mechanism would be based on central rates, defined vis-à-vis the euro for the non-euro area currencies. A standard fluctuation band would be established for these currencies around their central rates. Although the exact size of the standard fluctuation band has yet to be decided, it is expected to be relatively wide.

If appropriate, non-euro area Member States could establish, on a bilateral basis, fluctuation bands between their currencies and intervention arrangements, with the aim of limiting excessive bilateral exchange rate oscillations. Prior to concluding such arrangements, the non-euro area Member States concerned would consult, on a strictly confidential basis, all the other parties to the new exchange rate mechanism.

Central rates and the standard wide band would be set by mutual agreement between the ECB, the Ministers of the euro area Member States, and the Ministers and Governors of the central banks of the non-euro area Member States, following a common procedure involving the European Commission and after consultation of the Economic and Financial Committee. The Ministers and Governors of the central banks of the other Member States not participating in the exchange rate mechanism will not have the right to vote in the procedure.

The sustainability of exchange rate relations will need to be closely monitored on a permanent basis. All parties to the agreement, including the ECB, would have the right to initiate a confidential procedure aimed at reconsidering central rates.

2. Monitoring the functioning of the system

Intra-EU monetary and exchange rate policy coordination between the euro area and the non-euro area Member States will, pursuant to the Treaty, be conceived as a continuation of the present mechanism. The Economic and Financial Committee will, together with the European Commission, be involved in economic policy coordination. Furthermore, if and as long as there are Member States with a derogation, the Economic and Financial Committee will keep under review the monetary and financial situation of these Member States (7) . At the level of the central banks, the ECB General Council will monitor the functioning of the exchange rate mechanism and will serve as a forum for monetary and exchange rate policy coordination as well as for the administration of the intervention and financing mechanism (8) . While close cooperation between the Community bodies in the conduct of these various exercises will be necessary and useful, the division of responsibilities will need to respect the independence of the ECB and the non-euro area NCBs.

3. Intervention and financing facilities

Foreign exchange intervention and — after appropriate use of foreign reserve holdings — financing at the standard wide margins will, in principle, be automatic and unlimited. Intervention should be used as a supportive instrument in conjunction with other policy measures, including appropriate fiscal and monetary policies conducive to economic convergence.

The ECB and the non-euro area NCBs would have the possibility of suspending intervention and financing if these were to impinge on their primary objective. In deciding whether or not to resort to this safeguard clause, the ECB or a non-euro area NCB would take due account of all relevant factors, in particular the need to maintain price stability and the credible functioning of the new exchange rate mechanism. Without prejudice to its independent assessment, in line with Articles 105 and 107 of the Treaty, as to whether there is a risk to its primary objective, the ECB would base its decision on factual evidence and, in this context, also give consideration to any conclusion which may have been reached by other competent bodies. It would appear neither advisable nor possible to define formally and ex ante the circumstances under which the possibility of suspending intervention might be used. The final decision would rest with the ECB or the non-euro area NCB concerned, but it would be understood that, time permitting, the ECB or the NCB concerned would signal as far ahead of time as possible its intention of suspending intervention and financing.

The possibility of coordinated intramarginal intervention decided by mutual agreement between the ECB, as the central bank issuing the intervention currency, and the respective NCB, in parallel with other appropriate policy responses by the latter, would be retained. As in the present ERM, unilateral intramarginal intervention would continue to be subject to prior approval by the central bank issuing the intervention currency concerned, should it exceed certain thresholds.

The present Very Short-Term Financing facility (VSTF) would be continued, following some appropriate adjustments. The initial duration (2 1/2 to 3 1/2 months), as well as the rules for extending maturities of VSTF financing operations (renewable twice for three months subject to certain ceilings and/or the agreement of the creditor central bank) would be retained. Outstanding balances would, as in the present ERM, be remunerated at a representative market interest rate corresponding to the duration and currency denomination of the credit. Financing balances would be denominated in the creditor's currency. VSTF balances would be settled in the creditor's currency, unless otherwise agreed between the creditor and debtor central banks.

The present ERM rules governing access to the VSTF facility for intramarginal intervention would be broadly continued, including the understanding that appropriate use of foreign reserve holdings would be made prior to resorting to the VSTF facility. The size of the ceilings for such access could, initially, be retained and adjusted in the light of experience of the practical operation of the mechanism.

The Short-Term Monetary Support Mechanism (STMS) should be discontinued, given its very limited practical relevance in the past. To the extent that the STMS quotas are relevant for the definition of VSTF ceilings, the latter may have to be redefined.

4. Closer exchange rate cooperation

The exchange rate policy cooperation between non-euro area NCBs and the ECB could be further strengthened. This might take various forms: inter alia, closer links may entail narrower fluctuation bands, which would be made public, with automatic intervention and financing at the narrow limits; alternatively, they may rely on informal narrower target ranges, which might be kept confidential, supported through an enhanced role for coordinated intramarginal intervention. However, a proliferation of ad hoc links should be avoided. To this effect, a standard arrangement could be used as a reference for closer links with NCBs of non-euro area Member States which have achieved a sufficiently high degree of convergence. The existence of such closer cooperation, in particular if it implied narrower fluctuation bands, would be without prejudice to the interpretation of the exchange rate criterion pursuant to Article 109j of the Treaty.

Closer exchange rate links would be agreed upon on a case-by-case basis at the initiative of the interested non-euro area Member State. The procedure to be followed would depend on the form of the closer link. Arrangements implying publicly announced narrower fluctuation bands would be agreed upon by the ECB, the Ministers of the euro area Member States and the Minister and

Governor of the central bank of the non-euro area Member State concerned, after consultation of the Ministers of the other non-euro area Member States and the ECB General Council. All other closer arrangements of a more informal nature would be agreed upon by the ECB and the central bank of the non-euro area Member State concerned, after consultation of the Ministers of all Member States and the ECB General Council.

Closer exchange rate links would be subject to progress in economic convergence, although they should not be seen as the only possible strategy to be followed by non-euro area Member States on their way towards full economic convergence. They would require a continuous monitoring of the sustainability of the closer exchange rate link and an active use of accompanying policy measures by the non-euro area Member State. All parties having agreed upon a closer exchange rate arrangement, including the ECB, would have the right to trigger a confidential re-examination of the adequacy of such a closer exchange rate link and, if applicable, to suspend intervention and financing in the event of conflict with the primary objective of price stability.

Top

CONCLUDING REMARKS

The basic features of a mechanism to succeed the present ERM should be announced well ahead of the decision on the first wave of participants in the euro area. Thus, markets would be reassured about the continuity of monetary and exchange rate policy cooperation in the EU, preserving the role of the present ERM for non-euro area currencies during the interim period. This could help to allay any incipient market fears about the management of the exchange rates of non-euro area currencies after the start of Stage Three. Full specification of the operational details would have to await the establishment of the ECB.

Top

LIITE II: Työllistämishaaste. Eurooppa-neuvoston julistus työllisyyspolitiikasta

Työllisyys on edelleen jäsenvaltioiden ja unionin ensisijainen tehtävä ja niiden suurin haaste. Tarmokkaan ja jatkuvan toiminnan tarve on suurempi kuin koskaan. Vaikka työllisyystilanne Euroopan unionissa kokonaisuudessaan on kuluneena vuonna hieman parantunut, Eurooppa-neuvosto kantaa silti syvää huolta hitaasta edistymisestä.

Optimismille on kuitenkin selkeät perusteet. Makrotalouden tekijät kuten matala inflaatio, julkisen talouden vakauttamispolitiikka, alhaisempi korkotaso sekä yleinen luottamuksen lisääntyminen ja investointien kannattavuus luovat edellytyksiä lisääntyvälle talouskasvulle ja työllisyydelle.

Päävastuu työttömyyden torjumisessa on kuitenkin jäsenvaltioilla. Unionin on silti samalla mahdollisuuksiensa mukaan tuettava jäsenvaltioiden pyrkimyksiä työllisyyden edistämiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi. Eurooppa-neuvosto vahvistaa tältä osin uudelleen sitoumuksensa kehittää ja syventää Essenin Eurooppa-neuvoston jälkeen laatimaansa yhdennettyä työllisyysstrategiaa, johon sisältyy makrotalous- ja rakenneuudistuspolitiikkoja, ja kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan sitä päättäväisesti ja johdonmukaisesti.

Eurooppa-neuvosto on keskusteluissaan antanut hyväksyntänsä Essenin strategian mukaisesti laaditulle neuvoston ja komission yhteiselle työllisyysraportille sekä käyttänyt hyväksi komission ensimmäistä selvitystä aloitteesta "Toiminta työllisyyden parantamiseksi Euroopassa - luottamussopimus". Eurooppa-neuvosto on ottanut huomioon myös presidentti Chiracin muistion eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista.

Tarkastellessaan unionin tulevaa toimintaa Eurooppa-neuvosto on ottanut huomioon pysyvän työllisyyskomitean työskentelyn sekä sosiaalisen vuoropuhelun komitean Dublinissa 29. marraskuuta pidetyn korkean tason kokouksen tulokset.

Vakauteen, kasvuun ja työllisyyteen tähtäävien makrotalouspolitiikkojen jatkaminen on välttämätöntä. Tästä syystä Eurooppa-neuvosto antaa hyväksyntänsä jäsenvaltioiden pyrkimykselle saada talousarvionsa tasapainotettua. Terveen makrotalous- ja budjettipolitiikan sekä tuotannon ja työllisyyden vahvan ja kestävän kasvun välillä ei ole ristiriitaa. Eurooppa-neuvosto korostaa sitä, että julkisten menojen valikoivalla uudelleenjärjestelyllä olisi oltava keskeinen asema kasvun ja työllisyyden edistämisessä erityisesti investoimalla inhimillisiin voimavaroihin ja harjoittamalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa. Asianmukaisten makrotalouspolitiikkojen positiivista vaikutusta voidaan myös lisätä talous- ja rakennepolitiikkojen paremmalla yhteensovittamisella, kuten komission raportissa "Eurooppa taloudellisena kokonaisuutena" esitetään.

Euroopan talous- ja rahaliiton käynnistäminen ja euron käyttöönotto perussopimuksen määräysten mukaisesti merkitsevät sellaisen vakauden alueen luomista, joka yhdistää ja lujittaa yhtenäismarkkinoita poistamalla liiketoimiin liittyvät kulut sekä kauppaan, matkailuun ja investointeihin kohdistuvat valuuttakurssiriskit EMU:un osallistuvissa jäsenvaltioissa. Talous- ja rahaliitto ja euro edistävät merkittävällä tavalla kestävän työllisyyden edellyttämien vakaiden makrotalouden puitteiden syntymistä.

Ennakoitavissa olevan talouskasvun kauden hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti työllisyyden kannalta Eurooppa-neuvosto antaa hyväksyntänsä yhteisessä työllisyysraportissa esitetyille suuntaviivoille ja toteaa olevan tarpeellista jatkaa kunkin jäsenvaltioiden tilanteen edellyttämällä tavalla rakenneuudistuspolitiikkoja, joilla pyritään korjaamaan Euroopan työmarkkinoiden sekä tavaroiden ja palvelujen yhtenäismarkkinoiden puutteellisuudet.

Työmarkkinoiden tehokkuutta ja investointeja inhimillisiin voimavaroihin on lisättävä:

  • edistämällä elinikäistä oppimista sekä työnantajille että työntekijöille suunnattujen kannustustoimien avulla,
  • kehittämällä inhimillisiä voimavaroja koskevia tehokkaita politiikkoja uusien tieto- ja viestintäteknologioiden edellyttämään työelämän uudelleenorganisointiin liittyvien ammattitaitovaatimusten huomioonottamiseksi,
  • luomalla työmarkkinat, jossa yksittäisten henkilöiden ja yritysten entistä parempi kyky mukautua taloudellisiin muutoksiin luo paremmat edellytykset työllisyydelle,
  • nykyaikaistamalla työn organisointia ja lisäämällä liikkuvuutta, minkä edistämiseksi yleisenä toimintaperiaatteena olisi pyrittävä sovittamaan yhteen työntekijöiden suojelu ja entistä suurempi joustavuus.

Tässä prosessissa olisi etenkin tasa-arvoisuuden vuoksi erityisesti tuettava haavoittuvia ryhmiä eli työttömiä naisia ja nuoria sekä pitkäaikaistyöttömiä.

Jäsenvaltioita kannustetaan:

  • ryhtymään yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi tarvittaviin toimiin sen estämiseksi, että työmarkkinat jakaantuvat mies- ja naisvaltaisiin aloihin, ja varmistamaan, että vaikka naisten osuus osa-aikatyöntekijöistä on suuri, se ei vie heiltä mahdollisuutta saada koulutusta heidän tulevan työllistettävyytensä parantamiseksi,
  • keskittymään koulutuksen ja työkokemuksen osalta nuorten erityistarpeisiin, vastaamaan tehokkaasti koulunkäyntinsä keskeyttäneiden tarpeisiin sekä harkitsemaan keinoja, joilla nuoria voidaan kannustaa ottamaan vastaan ensimmäinen työpaikka; työmarkkinaosapuolten välinen sopimus nuorten sijoittumisesta työelämään on erityisen arvokas,
  • ryhtymään varhaisessa vaiheessa toimiin aktiivisen yhteisvastuullisuuden nimissä, jotta estettäisiin työttömien ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen erityisesti antamalla koulutuksen lisäksi tarvittaessa yksilöllistä neuvontaa.

Verotusjärjestelmät ja sosiaalisen suojelun järjestelmät on muutettava työllisyyttä suosiviksi.

Eurooppa-neuvosto korostaa olevan tärkeää saada aikaan yrittäjyyttä ja työpaikkojen luomista sekä tehokkaampaa ympäristöpolitiikkaa edistävä verotusjärjestelmä. Verotusjärjestelmät ja sosiaalisen suojelun järjestelmät on muutettava työllisyyttä suosivammiksi erityisesti

  • varmistamalla, että nämä järjestelmät selkeästi kannustavat työnhakijoita ottamaan vastaan työtä tai osallistumaan muuhun työllisyydenedistämistoimintaan ja työnantajia palkkaamaan lisää työntekijöitä,
  • kehittämällä sosiaalisen suojelun järjestelmiä sellaisiksi, etteivät ne yksinomaan tarjoa työttömille korvaavia tuloja, vaan myös aktiivisesti kannustavat heitä osallistumaan työelämään tai valmistautumaan siihen edistämällä näin työelämään uudelleen sijoittumista ja vähentämällä riippuvuutta,
  • kehittämällä sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka pystyvät mukautumaan uusiin työmuotoihin ja tarjoamaan asianmukaista sosiaalista suojelua tällaista työtä tekeville ihmisille.

Toimia tavara- ja palvelumarkkinoiden nykyaikaistamiseksi ja uusien työpaikkojen löytämiseksi olisi tehostettava

  • nopeuttamalla vielä täytäntöönpanemattoman sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa yhtenäismarkkinoiden hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti,
  • edistämällä palvelusektorin kehittämistä ottamalla erityisesti huomioon pienet ja keskisuuret yritykset,
  • hyödyntämällä uusia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseksi. Ympäristönsuojeluun ja sosiaalipalveluihin liittyvät alat tarjoavat tässä yhteydessä erityisen lupaavia mahdollisuuksia.

Euroopan kilpailukykyä olisi parannettava

  • kehittämällä kriteerejä, joiden avulla voidaan säännöllisesti tarkkailla ja arvioida Euroopan unionin kilpailukykyä suhteessa parhaisiin maailmanlaajuisesti noudatettuihin käytäntöihin,
  • pyrkimällä olemaan työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeiden tieto- ja viestintäteknologioiden kehityksen etulinjassa; jäsenvaltioiden, neuvoston, komission sekä teollisuuden on tehostettava toimiaan vastatakseen tietoyhteiskunnan asettamaan haasteeseen,
  • jatkamalla neuvoston ja komission välistä vuoropuhelua valtion tuen valvonnan tehostamiseksi ja valvontamekanismien lujittamiseksi,
  • panemalla täytäntöön äskettäin hyväksytyt ohjelmat pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

Paikallista kehitystä olisi edistettävä

  • tunnistamalla mahdollisuudet työllisyyden kasvun edistämiseksi erityisesti uusien työmuotojen avulla, kohdistamalla toiminta tehokkaammin työttömien tarpeisiin ja tukemalla uusien yritysten perustamista ja kehittämistä elinvoimaisten paikallistalouksien avulla,
  • varmistamalla maaseudun tulevaisuus maaseudun talouselämän kokonaisvaltaisella aktivoinnilla,
  • edistämällä tämän alan parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa ja raportoimalla tehdyistä havainnoista Eurooppa-neuvostolle vuoden 1997 lopussa,
  • mobilisoimalla kaikkien keskeisten toimijoiden voimavarat ja pyrkimällä saamaan heidät mukaan toimintaan, paikallistason viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet mukaan lukien. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto toteaa monien jäsenvaltioiden kehittäneen paikallisyhteisöjen valmiuksia osallistua aktiivisesti omaan kehittämiseensä ja ilmaisee tyytyväisyytensä komission ehdottamien alueellisten työllisyyssopimusten kehittämistä koskeviin myönteisiin reaktioihin.

Lopuksi

Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan päättäväisesti ja johdonmukaisesti toimiaan Essenin strategian täytäntöönpanemiseksi ja edistämään tällä tavoin pysyvästi kestävän työllisyyden luomisen edellytyksiä. Eurooppa-neuvosto aikoo joulukuussa 1997 pidettävässä kokouksessaan tarkastella uudelleen tämän strategian täytäntöönpanoa. Se odottaa neuvoston ja komission tällöin pyrkivän yhteisessä raportissaan nimeämään niissä jäsenvaltioissa noudatettavat käytännöt, joissa tämä strategia on pantu tehokkaimmin täytäntöön, samoin kuin jäljellä olevat työttömyyden vähentämisen rakenteelliset esteet.

Eurooppa-neuvosto antaa hyväksyntänsä komission puheenjohtajan luottamussopimusta koskevassa asiakirjassa esittämälle kehotukselle, kaikkien yhteiskunnan ja talouselämän toimijoiden, muiden muassa kansallisten, alueellisten ja paikallisviranomaisten, työmarkkinaosapuolten sekä yhteisön toimielinten sitoutumisesta ottamaan työllisyydestä täysimääräisen vastuunsa omilla toiminta-aloillaan. Niiden olisi toisiaan täydentävien toimiensa avulla pyrittävä yhdessä luomaan tarvittavat edellytykset työllisyydelle.

Top

LIITE III: Ehdotus entistä Jugoslaviaa koskevaksi julistukseksi

Vuosi sen jälkeen, kun Bosnian ja Hertsegovinan rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa Eurooppa-neuvosto ilmaisee tyytyväisyytensä sen täytäntöönpanossa sekä laajemmassa entisen Jugoslavian rauhanprosessissa tähän mennessä saavutettuun edistykseen. Eurooppa-neuvosto antaa tunnustuksen kansainvälisten järjestöjen ja elinten merkittäville saavutuksille Bosniassa ja Hertsegovinassa vuonna 1996.

Eurooppa-neuvosto hyväksyy täysin Pariisissa (14. marraskuuta 1996) ja Lontoossa (4. - 5. joulukuuta 1996) pidettyjen ministerikokousten tulokset. Se tukee siviiliväestön olojen vakiinnuttamiseksi laaditulle kaksivuotisohjelmalle määriteltyjä suuntaviivoja sekä yksityiskohtaisia Bosnian ja Hertsegovinan viranomaisten sekä kansainvälisen yhteisön toimintaa ja velvollisuuksia vuonna 1997 koskevia toimintaohjelmia. Eurooppa-neuvosto pitää olennaisen tärkeänä tavoitetta saada Bosnian ja Hertsegovinan viranomaiset ottamaan mahdollisimman suuren vastuun maan asioista olojen vakiinnuttamiskauden aikana.

Eurooppa-neuvosto korostaa tehokkaan koordinoinnin merkitystä rauhansopimuksen toimeenpanon siviiliväestöön liittyvillä osa-alueilla olojen vakiinnuttamiskauden aikana ja toistaa tässä yhteydessä EU:n voimakkaan tuen korkean tason edustajalle, jonka osuutta koordinoinnissa on lisätty vuodeksi 1997. Euroopan yhteisön tarkkailijaryhmän ja korkean tason edustajan välille varhaisessa vaiheessa muodostettava virallinen suhde on käytännön esimerkki unionin tuesta korkean tason edustajalle. Eurooppa-neuvosto ilmaisee lisäksi tukensa Etyj:n roolille tulevaisuudessa, erityisesti vuonna 1997 järjestettävien kunnallisvaalien valvonnassa ja Royaumontin vakauttamisprosessissa. Eurooppa-neuvosto vahvistaa uudelleen vahvan tukensa kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja sopii pyrkivänsä vaikuttamaan entistä voimakkaammin Bosnian ja Hertsegovinan sekä erityisesti niiden valtioiden viranomaisiin, jotka eivät ole noudattaneet tämän tuomioistuimen antamia pidätysmääräyksiä, saadakseen nämä toimimaan täysin yhteistyössä tuomioistuimen kanssa esimerkiksi luovuttamalla syytetyt henkilöt.

Taloudellinen elpyminen ja pakolaisten paluu ovat olojen vakauttamiskauden painopistealueet. EU aikoo päättäväisesti jatkaa merkittävää osuuttaan pyrkimyksissä talouden jälleenrakentamiseen kaikkialla Bosniassa ja Hertsegovinassa sillä edellytyksellä, että Bosnian ja Hertsegovinan viranomaiset itse osoittavat päättäväisyyttään osallistua jälleenrakennustyöhön ja noudattaa täysin rauhansopimuksen määräyksiä. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan komission ja Maailman pankin suunnitelmaan kutsua vuoden 1997 alussa koolle kansainvälinen avunantajavaltioiden konferenssi.

Eurooppa-neuvosto korostaa tarvetta luoda ja säilyttää olosuhteet, jotka rohkaisevat pakolaisia ja sodan vuoksi kotiseudultaan lähtemään joutuneita henkilöitä palaamaan valitsemilleen paikkakunnille Bosniassa ja Hertsegovinassa. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen siihen, että komissio, korkean tason edustajan toimisto, YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) ja Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki (IBRD) yhdessä pakolaisia vastaanottaneiden maiden sekä Bosnian ja Hertsegovinan viranomaisten kanssa pyrkivät laatimaan ja toteuttamaan yhteensovitetun suunnitelman tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

EU:n Mostarin hallinnon ja erikoislähettilään toimiston ponnistelut Mostarissa ovat erittäin käytännöllisellä ja tehokkaalla tavalla osoittaneet EU:n sitoutumista Bosnian ja Hertsegovinan rauhaan, sovitteluun ja vakauteen. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen siihen, että Mostarin hallinnon ensisijainen tavoite, toimivan yhtenäisen paikallishallinnon luominen kaupungissa, on nyt toteutettu, ja vaaleilla valitut viranomaiset voivat nyt ottaa päävastuun kaupungin asioiden hoidosta. Mostarissa on kuitenkin edelleen monia ongelmia, kuten jatkuvat karkotukset, häirintä, pelottelu ja järjestäytyneen rikollisuuden vaikutus; lisäksi eräät paikalliset osapuolet pyrkivät edelleen estämään poliittista kehitystä. Eurooppa-neuvosto kehottaa kaikkia osapuolia työskentelemään yhdessä sovinnon aikaansaamiseksi. Eurooppa-neuvosto tukee korkean tason edustajan päätöstä perustaa kaupunkiin toimisto, koska se tunnustaa, että yleisten rauhan täytäntöönpanorakenteiden puitteissa tarvitaan jatkuvaa kansainvälistä osallistumista rauhanprosessin täytäntöönpanon valvomiseksi Mostarissa ja poliittisten ja taloudellisten saavutusten vakiinnuttamiseksi.

Eurooppa-neuvosto muistuttaa EU:n kannasta unionin ja entisen Jugoslavian maiden välisten tulevien suhteiden osalta. Suhteiden kehittämisen ehtona on rauhansopimukselle annettava täysi tuki, johon sisältyy Bosnian ja Hertsegovinan kunnioittaminen itsenäisenä, demokraattisena, monietnisenä valtiona, jolla on turvalliset rajat, sekä täydellinen yhteistyö kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tarvittaessa Kroatiassa sijaitsevaa Itä-Slavoniaa koskevalle perussopimukselle annettava täysi tuki. Demokratian normien sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen ovat avaintekijöitä tätä toimintamallia toteutettaessa. Eurooppa-neuvosto muistuttaa neuvoston aikomuksesta käsitellä osana unionin alueellista toimintamallia kyseisten maiden kanssa käynnissä olevien keskustelujen pohjalta Euroopan komission ehdotuksia sopimukseen perustuvista suhteista.

Eurooppa-neuvosto muistuttaa puheenjohtajavaltion 22. marraskuuta 1996 antamien julistusten ehdoista tiettyjen Kroatian ja Jugoslavian liittotasavallan viranomaisten toimien osalta, jotka unionin kannan mukaan toimivat demokratian saavuttamisen tavoitetta vastaan. Kummassakin maassa riippumattomien tiedotusvälineiden asema on edelleen kyseenalainen.

Eurooppa-neuvosto muistuttaa neuvoston 6. joulukuuta 1996 tekemistä päätelmistä, joissa tuomitaan tiettyjen vaalitulosten mitätöiminen Jugoslavian liittotasavallassa. Se toteaa, että vakavia jännitteitä on edelleen olemassa, ja kehottaa Belgradin viranomaisia osoittamaan, että ne kunnioittavat täysin ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia ja noudattavat demokratian normeja, erityisesti vaaliprosessin osalta. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto panee mielenkiinnolla merkille Belgradin Etyj:lle esittämän pyynnön lähettää valtuuskunta tutkimaan äskettäin pidettyjen paikallisvaalien yksityiskohtia. Etyj saattaa haluta harkita tällaisen valtuuskunnan lähettämisen edellytyksiä, erityisesti siltä osin, mikä liittyy oikeuteen suosittaa vaalitulosten mitätöinnin peruuttamista tai tiettyjen vaalien uudelleenjärjestämistä. Eurooppa-neuvosto pitää tärkeänä kaikkien sellaisten poliittisten osapuolten, joilla on oikeus olla edustettuna parlamentissa, välistä vuoropuhelua vuoden 1997 vaaleja koskevien sääntöjen luomiseksi. Eurooppa-neuvosto kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan maltillisuutta, pidättymään voiman käytöstä ja edistämään vuoropuhelua. Ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien sekä demokratian normien kunnioittaminen ovat avaintekijöitä määritettäessä unionin tulevia suhteita kyseiseen maahan sekä sen lähentämistä kansainväliseen yhteisöön. Eurooppa-neuvosto muistuttaa lisäksi puheenjohtajavaltion 9. huhtikuuta 1996 antamassa julistuksessa Jugoslavian liittotasavallan suhteille asetetut edellytykset, joihin sisältyy tarve myöntää Kosovolle laaja itsehallinto Jugoslavian liittotasavallan sisällä.

Neuvosto panee merkille nykyisen tilanteen Kroatiassa sijaitsevan Itä-Slavoniaa koskevan perussopimuksen täytäntöönpanon osalta ja vahvistaa jälleen antavansa täyden tukensa YK:n siirtymävaiheen hallintoviranomaisen ja häntä avustavan henkilökunnan työlle. EU tulee edelleen tukemaan Itä-Slavonian talouden elpymistä ja jälleenrakennustyötä. Se kehottaa Kroatian hallitusta ja paikallista serbijohtoa toimimaan yhteistyössä sopimuksen täydellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi vuonna 1997.

Top

LIITE IV: Eurooppa-neuvoston julistus Lähi-idän rauhanprosessista

  1. Eurooppa-neuvosto ilmaisee tukensa Lähi-idän rauhanprosessin erikoislähettiläälle ja on tyytyväinen kaikkien osapuolten ilmaisemaan haluun tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Se kehottaa kaikkia osapuolia tunnustamaan hänen nimityksensä lisäosoituksena unionin sitoumuksesta edistää rauhaa Lähi-idässä.
  2. Eurooppa-neuvosto palauttaa mieliin Firenzen Eurooppa-neuvoston 21. kesäkuuta antaman julistuksen sekä neuvoston Luxemburgissa 1. lokakuuta antaman julistuksen ja vahvistaa jälleen tukevansa oikeudenmukaisen ja kestävän ratkaisun perusperiaatteita Lähi-idässä, erityisesti "maata rauhan vastineeksi" -periaatetta sekä palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta ja kaikkea mitä siihen sisältyy.
  3. Eurooppa-neuvosto on erittäin huolestunut rauhanprosessin jatkuvasta rappeutumisesta. Se kehottaa kaikkia osapuolia aktiivisesti ehkäisemään väkivallan käyttöä ja työskentelemään jännityksen lieventämiseksi, jotta neuvottelut voidaan uudelleen käynnistää kaikilla rintamilla Madridin periaatteiden mukaisesti ja periaatejulistuksen ehtojen mukaisesti.
  4. Eurooppa-neuvosto kehottaa ratkaisemaan pikaisesti Hebronia koskevan umpikujan, panemaan täytäntöön muut väliaikaisten sopimusten avoinna olevat kohdat ja käynnistämään pikaisesti uudelleen pysyvää asemaa koskevat neuvottelut.
  5. Siirtokuntakysymys heikentää luottamusta rauhanprosessiin. Siirtokuntien asuttaminen on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja merkitsee huomattavaa estettä rauhalle.
  6. Palestiinan yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys edellyttää saarron lopettamista välittömästi. Eurooppa-neuvosto kehottaa Israelin viranomaisia poistamaan kaikki rajoitukset, lukuun ottamatta niitä, joihin selvästi liittyy perusteltuja Israelin turvallisuutta koskevia kysymyksiä, kuten terroritekoja. Äärimmäiset taloudelliset seuraukset, joista aiheutuu tyytymättömyyden lisääntymistä ja väkivaltaa, ovat häivyttäneet Palestiinan itsehallinnon perustamisen luoman optimismin. Neuvosto on antanut erityislähettiläälle ohjeet edistää välittömästi näihin kysymyksiin puuttumista käytännön toimenpiteillä.
  7. Eurooppa-neuvosto kehottaa Israelin hallitusta ja Palestiinan viranomaisia tekemään yhteistyötä kaikilla tasoilla turvallisuuden hyväksi ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ääriliikkeiden hillitsemiseksi ja terrorismin torjumiseksi.
  8. Barcelonan prosessin hengessä Eurooppa-neuvosto kehottaa kaikkia Välimeren alueen kumppanuusmaita, jotka tekevät Euro—Välimeri-kumppanuussopimuksia, osallistumaan yhteisiin ponnisteluihin unionin kanssa Palestiinan talouden kehityksen ja integraation edistämiseksi alueella. Eurooppa-neuvosto muistuttaa, että sekä Palestiinan itsehallintoviranomaisen kanssa solmittu kumppanuussopimus että Israelin kanssa tehty vastaava sopimus velvoittavat osapuolet noudattamaan demokratian perusperiaatteita, mukaan luettuna ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen.

Top of page

NOTES

1. Selonteosta on tehty useita parlamentaarisia tarkasteluvaraumia.

2. Neuvosto on suorittanut ensimmäisen arvioinnin perustamissopimuksen (EY) 109 j artiklan 2 kohdan mukaisesti ja jättää selvityksen valtion tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvalle neuvostolle; kts. tämän asiakirjan liite 1.

3. Pöytäkirjassa N:o 11 olevan 5 artiklan mukaan tämä velvoite ei koske Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jollei tämä ilmoita neuvostolle aikovansa siirtyä kolmanteen vaiheeseen.

4. See "Conclusions of the Presidency on the European Council in Florence of 21 and 22 June 1996" (SN 300/96), including the attached "Progress report by the ECOFIN Council to the European Council on preparation for Stage Three of EMU" (7940/96), dated 4 June 1996.

5. "Monetary and exchange rate policy cooperation between the euro area and other EU countries". Report to the Informal ECOFIN Council session in Dublin on 20-22 September 1996, dated 3 September 1996.

6. For the sake of simplicity, EU currencies and EU countries outside the euro area which participate in the new exchange rate mechanism are hereafter referred to as "non-euro area currencies" and "non-euro area Member States", respectively; the respective NCBs are referred to as "non-euro area NCBs".

7. Cf. Article 109c (4).

8. Cf. Article 44 of the Statute of the ESCB/ECB in combination with Article 4.1 of the Statute of the EMI.


© Euroopan Parlamentti: 1998