Euroopan parlamentin puhemies
Nicole Fontainen
PUHE

Helsingin Eurooppa-neuvostolle
teemana työllisyys, talousuudistukset ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
innovoinnin sekä tietojen ja taitojen Euroopan kehittämiseksi

Lissabonissa torstaina 23. maaliskuuta 2000


Arvoisa neuvoston puheenjohtaja
Arvoisat valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet
Arvoisa komission puheenjohtaja
Arvoisat ministerit

Haluaisin aluksi onnitella neuvoston puheenjohtajaa tästä erityisen osuvasta ja rohkeasta aloitteesta; se on haaste joka meidän on otettava vastaan. Voin vakuuttaa, arvoisa puheenjohtaja, että Euroopan parlamentti arvostaa suuresti sitä, että saavuitte henkilökohtaisesti tänne Strasbourgiin osallistuaksenne asiasta käytävään keskusteluun ennen huippukokousta. Myös kunnianhimoinen lähestymistapanne on herättänyt ihailua keskuudessamme.

Toimintansa alkuaikoina Euroopan yhteisö oli hyvin talouspainotteinen. Euron käyttöönotto on sittemmin antanut sille rahapoliittisen ulottuvuuden. Kosovon tragedian yhteydessä Euroopan kansalaiset taas huomasivat unionista tulleen poliittinen toimija, ja ihan viime aikoina on alettu voimakkaasti tiedostaa ne moraaliset arvot, joille unioni perustuu.

Tältä Eurooppa-neuvoston kokoukselta kansalaiset odottavat selkeitä puitteita sosiaaliselle Euroopalle.

Kansalaisten odotukset ovat korkealla kolmesta syystä:

  • työttömyys, joka vahingoittaa paitsi yksittäisiä ihmisiä myös kokonaisia yhteiskuntia sukupolviksi eteenpäin, on tänä päivänä yhä heidän pääasiallinen huolenaiheensa, vaikka se onkin kääntynyt laskuun,
  • talouskasvun yleinen elpyminen antaa mahdollisuudet sellaiseen, mikä vielä vähän aikaa sitten olisi ollut mahdotonta,
  • hillitön kapitalismi — toiminnan siirrot, sosiaalinen polkumyynti, eri maiden sosiaalisen ja verotuslainsäädännön erojen häikäilemätön hyväksikäyttö ja maksimaalisen voiton asettaminen työntekijöiden hyvinvoinnin edelle — sotii kansalaisten omaatuntoa vastaan ja aiheuttaa tuhoa niin yhteisöissä kuin yksilöissäkin.

Näistä kolmesta syystä kansalaiset odottavat paljon tältä kokoukselta, eikä heille saa tuottaa pettymystä.

Euroopan kansalaiset ymmärtävät, kuinka vaikeaa eri maiden sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistaminen on. He tietävät myös, että sosiaaliset kysymykset ja työllisyysongelmat on yhä ratkaistava pääosin kansallisella tasolla ja että täystyöllisyys ei synny käskien vaan talouskasvun tuloksena.

Mutta jos unioni kuitenkin päättää puuttua asiaan, he odottavat, että se myös pitää lupauksensa.

Olen vakuuttunut, että tämän uraauurtavan, vaikkakin Luxemburgin huippukokouksen jalanjäljissä seuraavan Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen kansalaiset eivät enää tule tyytymään pelkkiin julkilausumiin, vaan vaativat konkreettisia sitoumuksia, tarkkoja aikatauluja ja mitattavia tavoitteita. Tähän suuntautuu puheenjohtajavaltio Portugalin ehdotus asettaa tavoitteeksi vähintään kolmen prosentin vuosittainen keskimääräinen kasvuvauhti. Euroopan parlamentti tukee tätä ehdotusta.

Ennen kuin siirryn käsittelemään muutamia uusia aloitteita, joita Eurooppa-neuvostossa on määrä käsitellä, haluaisin esittää toivomuksen, että jo vuosia sitten aloitetut hankkeet, joiden käsittely on valitettavasti selittämättömistä syistä jumiutunut, saatettaisiin päätökseen.

Esimerkiksi eurooppayhtiöiden asemaa koskevan ehdotuksen käsittely ei ole edistynyt 30 vuoteen lähinnä, koska siinä esitetään työntekijöiden osallistumista yrityksen johtoon.

Eräs aikaisempi Eurooppa-neuvosto sitoutui ratkaisemaan ongelman 31. joulukuuta 1998 mennessä. Tämä luvattiin juhlallisesti, mutta mitään ei tapahtunut.

Paitsi että päätöksenteon venyminen vähentää neuvoston uskottavuutta sillä on myös konkreettisia seurauksia: työpaikkoja tuhoutuu ja toisaalta myös työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan direktiiviehdotuksen sekä eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiiviehdotuksen käsittely jumiutuu.

Voisin mainita myös muita esimerkkejä, kuten työaikaa koskevan direktiiviehdotuksen, josta on parhaillaan käynnissä hankalaksi osoittautunut sovittelumenettely.

Miten kansalaiset voisivat uskoa tämän Eurooppa-neuvoston antamiin uusiin lupauksiin, jos emme päättäväisesti pyri voittamaan poliittisia erimielisyyksiämme ja sivuuttamaan erilaisia talouskulttuurejamme saadaksemme aikaan hyväksyttäviä kompromisseja tämänkaltaisista kysymyksistä?

Haluaisinkin tiedustella teiltä, arvoisat valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet, ovatko nämä aiheet mielestänne yhä ajankohtaisia, ja aikooko neuvosto ryhtyä päättäväisesti toimeen saattaakseen mainitsemieni asioiden käsittelyn päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa?

Olen pannut merkille, että lainsäädäntä on moitteettomasti toimiessaan erityisen myönteistä toimintaa. Esimerkkinä mainittakoon

  • uusien työpaikkojen syntyä edistävien oikeudellisten puitteiden määrittäminen, ja
  • innovointiin kannustaminen, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin hyväksyminen, joka viedään päätökseen tulevina viikkoina.

En aio tässä käsitellä yksityiskohtaisesti niitä huolenaiheita, joihin kokouksenne paneutuu. Haluaisin vain tuoda tietoonne niistä tärkeimpiä, jotka ovat käyneet ilmi parlamentin äänestystuloksista, erityisesti 15. maaliskuuta 2000, sen hyväksyessä tätä Eurooppa-neuvoston kokousta valmistelevan päätöslauselman.

Lukuisten konkreettisten toimenpide-ehdotusten joukosta haluaisin korostaa erityisesti sitä, että parlamentti on erittäin vahvasti sitoutunut sosiaalisen mallin kaikkiin osa-alueisiin.

Näistä suvaitsevaisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen ovat arvokasta pääomaa, joka on säilytettävä. Tästä syystä parlamentti on erittäin kiinnostunut komission juuri ehdottamasta syrjinnän vastaisten toimien kokonaisuudesta, jonka se ottaa yhdeksi painopistealueekseen.

Tietoisena Euroopan kansalaisia eniten kuohuttavista toimintatavoista parlamentti pyytää teitä ryhtymään toimiin, joita yritysten yhteensulautumien tasapainoinen säätely unionissa edellyttää. Tapa, jolla eräät fuusiot ovat toteutuneet yhtenäismarkkinoiden käyttöönoton jälkeen, ja niiden muuttuminen yhtenäismarkkinoiden kielteiseksi sivuvaikutukseksi heikentää huomattavasti Euroopan yhdentymisen kannatusta kansalaisten keskuudessa.

Parlamentti on luonnollisesti tietoinen siitä, että on yleisen edun mukaista pitää yllä tervettä kilpailua, joka ylittää kansalliset rajamme.

Tässä erittäin vaikeassa fuusiokysymyksessä se kuitenkin pyytää teitä toisaalta kieltämään ne fuusiot, joissa ei noudateta sitovaa yhteisön lainsäädäntöä ennakkoilmoituksista ja työntekijöiden kuulemisesta, ja toisaalta huolehtimaan siitä, että fuusioiden sosiaaliset vaikutukset arvioidaan luotettavasti ennakolta, jotta voidaan ajoissa toteuttaa sosiaaliset liitännäistoimet erityisesti asianomaisten yritysten kanssa.

Villeillä fuusioilla, joita toteutetaan yksinomaan kapitalistisen ylivallan saavuttamiseksi, on tuhoisat vaikutukset unionin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Naiset ja miehet saattavat eräänä kauniina päivänä joutua huomaamaan, että yrityksen omistaja on vaihtunut ja he ovat tämän strategisten taloudellisten valintojen armoilla. He joutuvat ottamaan vastaan ne dramaattiset ja suoraan sanoen epäinhimilliset seuraukset, jotka heille, heidän perheilleen ja alueelleen tästä aiheutuvat. He eivät voi ymmärtää, että tätä se Euroopan unioni on.

Teollisuuden muutosten seurantakeskuksen perustaminen on puheenjohtajavaltion ehdotuksista erityisen mielenkiintoinen. Riippumattomuutensa, asianmukaisten tutkimusresurssiensa ja selvitysten julkisuuden vuoksi sen töitä voitaisiin käyttää demokraattisen keskustelun pohjana. Siksi uskonkin, että se voisi osaltaan edistää merkittävästikin hallitusten välistä yhteistyötä, jolla on edelleen ensisijainen asema tällä yhteiskunnan lohkolla.

Sellaisina puheenjohtajavaltion päälinjauksina, jotka koskevat taloudelliseen kasvuun perustuvaa työllisyyden dynaamista kehittämistä ja joita parlamentti voi vain tukea, on mainittava:

  • koko työuran kestävä oppiminen, joka on työntekijöiden jatkuvasti kehittyvään työhön sopeutumisen keskeinen edellytys,
  • työntekijöiden ja työnantajien suhteen laadullinen uudistaminen, jossa lähtökohtana on ihmisarvo, taitojen arvostus ja aloitteellisuuteen kannustaminen,
  • kaikenlaisen, sangen usein epäsuoran syrjinnän poistaminen, missä yhteisö ei ole viisikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana onnistunut,
  • tulojen reilumpi jakaminen mahdollisuuksia luovan pääoman ja tuottavan työn välillä,
  • työntekijöiden liikkuvuuden parantaminen koko Euroopan yhteisön alueella erityisesti tiedottamista parantamalla,
  • kansalaisten osallistumisen kehittäminen kaikilla taloudellisen ja sosiaalisen elämän alueilla,
  • Euroopan rohkea siirtäminen uuteen informaatioteknologiaan liittyvään talouteen varmistaen samalla, ettei se synnytä uusia yhteiskunnallisen syrjäytymisen tai repeytymien muotoja.

Esitän tässä toiveen, että Eurooppa-neuvosto ottaa huomioon Euroopan sen väestönosan, joka elää usein varsin monitahoisista ja vaihtelevista syistä järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella tai on hakeutumassa sinne.

Tarkoitan tässä neljänneksi maailmaksi kutsuttua väestönosaa eli yhteiskuntamme niitä ryhmiä, jotka ovat kaikkein vähävaraisimpia ja joilta puuttuu toivo paremmasta, mutta joiden asemaan ei parhaimmillakaan aloitteillamme ole vaikutusta niiden kaukaisuuden tai luoksepääsemättömyyden vuoksi. Näitä miehiä ja naisia on tänä päivänä koko unionin alueella miljoonia, ja heidän lukumääränsä on kasvussa.

Yleisesti ottaen julkishallinto soveltuu huonosti näiden ihmisten auttamiseen, ei niinkään välinpitämättömyyden kuin hallinnon luonteen vuoksi. Tehokkainta on kääntyminen sellaisten yhdistysten puoleen, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen ja väestön anteliaisuuteen. Nämä kansalaisjärjestöt tarvitsevat tunnustusta ja julkista tukea. Toivon, että Eurooppa-neuvosto ottaa harkitakseen tämän asian.

Kiitos.


© Euroopan parlamentti: 23/03/2000