EUROOPPA-NEUVOSTO
MADRID 15. - 16. JOULUKUUTA 1995
SUUNNITELMA
PUHEENJOHTAJAN PÄÄTELMIKSI


LIITTEET 1-5

SISÄLTÖ

Top

LIITE 1: SUUNNITELMA YHTEISEEN RAHAAN SIIRTYMISEKSI

  1. Eurooppa-neuvosto pyysi 27. kesäkuuta 1995 Cannesissa pitämässään kokouksessa neuvostoa (ECOFIN) laatimaan komission ja Euroopan rahapoliittisen instituutin (EMI) kanssa neuvotellen viitteellisen suunnitelman yhteiseen rahaan siirtymiseksi sekä antamaan asiaa koskevan selonteon Eurooppa-neuvoston hyväksyttäväksi sen joulukuussa 1995 Madridissa pidettävässä kokouksessa.
  2. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (Maastrichtin sopimuksen) voimaantulon jälkeen ja erityisesti talous- ja rahaliittoon siirtymisen toisen vaiheen alettua jäsenvaltiot, Euroopan yhteisöjen toimielimet sekä monien yksityisten laitosten edustajat ovat tarkastelleet siirtymisen eri puolia. Valmistelut ovat nyt edenneet asteelle, jolla on mahdollista esittää siirtymistä koskeva viitteellinen suunnitelma, joka sisältää selvästi määriteltyjä, ennalta määrättyinä ajankohtina tai määräpäivinä täytäntöön pantavia toimenpiteitä.
  3. Valmistelutyötä ohjaa muut näkökohdat syrjäyttävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sisältämä yhteisen rahan luomista koskeva tavoite. Eräs tämän tavoitteen ennakkoehdoista on saavuttaa pitkälle menevä lähentyminen taloudellisessa suorituskyvyssä ennen kuin vaihtokurssit vahvistetaan lopullisesti. Lähentymisperusteiden tiukka soveltaminen arvioitaessa sitä, mitkä jäsenvaltiot täyttävät yhteisen rahan vahvistamiseksi vaadittavat edellytykset, saa aikaan luottamusta uuteen valuuttaan ja vakuuttaa suuren yleisön sekä markkinat sen vahvuudesta ja vakaudesta. Lähentymistä tulee jatkaa senkin jälkeen, kun on siirrytty talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Erityisesti julkinen talous tulee pitää terveen kehityksen tiellä sopimuksen velvoitteiden mukaisesti. Siksi on kehitettävä keinot tiukan talousarviolinjan varmistamiseksi eurorahan alueeseen kuuluvien valtioiden kesken sopimuksen menettelyjen ja periaatteiden mukaisesti. Tämän lisäksi on ennen kolmanteen vaiheeseen siirtymistä määriteltävä eurorahan käyttöön ottavien jäsenvaltioiden ja sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden väliset tulevat suhteet, pyrkimyksenä muun muassa säilyttää rahataloudellinen vakaus yhteismarkkinoilla.
  4. Epävarmuuksien poistaminen edellyttää kolmanteen vaiheeseen siirtymisen huolellista teknistä valmistelua. Tämä valmistelu helpottaa myös uuden rahan yleistä hyväksymistä. Jäljempänä esitettävä viitteellinen siirtymissuunnitelma on määritelty komission ja EMI:n kanssa neuvotellen, ja siinä on hyödynnetty komission vihreää kirjaa sekä EMI:n raporttia yhteiseen rahaan siirtymisestä. Se on SEU:ssa määrätyn

aikataulun ja siinä määrättyjen menettelyjen sekä perusteiden mukainen. Siinä edellytetään avoimuutta, vahvistetaan uskottavuutta ja korostetaan prosessin peruuttamattomuutta. Suunnitelma on teknisesti toteutettavissa ja sillä pyritään luomaan välttämätön oikeusvarmuus, vähentämään sopeutumisen tuomia kustannuksia ja välttämään kilpailun vääristymiä. Siirtymissuunnitelma antaa rahan käyttäjille tietoja, jotka ovat niille välttämättömiä yhteiseen rahaan mukautumiseksi, ilmoittamalla selvän aikataulun mukaisesti toteutettavat käytännön toimenpiteet. Suunnitelma on yhteensopiva EMI:n siirtymistä koskevan raportin kanssa.

5. Tämä käyttöönottosuunnitelma perustuu siihen, että 1. tammikuuta 1999 on kolmannen vaiheen alkamispäivä. Siirtymisen eri vaiheissa toteutettavat toimenpiteet esitetään jäljempänä ja niistä annetaan yhteenveto liitteinä olevissa taulukoissa, joissa esitetään ajoitukset sekä kolmanteen vaiheeseen osallistuvia jäsenvaltioita koskevat eri ajankohdat ja määräajat.

6. Valtion- ja hallitusten päämiehistä koostuva neuvosto vahvistaa, mitkä jäsenvaltiot täyttävät yhteiseen rahaan siirtymisen edellytykset. Tämän päätöksen tekemispäivästä alkaa kolmannen vaiheen alkuun jatkuva välivaihe, jona aikana tehdään päätökset valmistelujen loppuun saattamisesta. Työmäärän paljouden johdosta tämä välivaihe kestäisi noin vuoden, mutta toisaalta valtion- ja hallitusten päämiesten tulisi perustaa osallistuvia maita koskeva valintansa viimeisimpiin ja luotettavimpiin vuotta 1997 koskeviin tietoihin. Niinpä ryhdytään erityisiin ponnisteluihin, jotta valtion- ja hallitusten päämiehillä olisi mahdollisuus tehdä päätöksensä niin pian kuin mahdollista vuonna 1998. Etukäteen tapahtuva valmistelu auttaa varmistamaan, että kaikki talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alkamiselle tarpeelliset toimenpiteet on suoritettu. Useat näistä toimenpiteistä kuuluvat Euroopan keskuspankin (EKP) toimivaltaan.

7. EKP tulee perustaa riittävän ajoissa, jotta valmistelut voidaan suorittaa loppuun 1. tammikuuta 1999 mennessä ja täysitehoinen toiminta aloittaa mainittuna päivänä. Tämän vuoksi neuvoston ja osallistuvien jäsenvaltioiden tulee hyväksyä joukko oikeudellisia määräyksiä ja nimittää Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta niin pian kuin mahdollista tämän välivaiheen kuluessa. EKP ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) perustetaan heti, kun EKP:n johtokunta on nimitetty. EKP:n päätöksentekoelimet tekevät päätökset jatkotoimista, panevat täytäntöön ja kokeilevat niitä järjestelyjä, jotka ovat tarpeen, jotta sekä EKPJ että EKP kykenevät suorittamaan tehtävänsä kolmannessa vaiheessa.

8. Talous- ja rahaliiton kolmas vaihe alkaa 1. tammikuuta 1999, jolloin vahvistetaan lopullisesti siihen osallistuvien valtioiden keskinäiset valuuttakurssit ja niiden kurssit euroon nähden ja aloitetaan yhteinen EPK:n määrittämä ja toimeenpanema euroa käyttäen toteutettava rahapolitiikka. EKPJ rohkaisee euron käyttöä valuuttamarkkinoilla; sen omat operaatiot ja selvittelyt näillä markkinoilla tapahtuvat euroina. Maksujärjestelmän perusrakenteen tulee olla valmiina, jotta varmistetaan euroon perustuvien koko alueen kattavien rahamarkkinoiden sujuva toiminta. Kansalliset keskuspankit voisivat tarjota muuntopalveluja niille rahalaitoksille, jotka eivät ole voineet hankkia sellaista välineistöä euroina esitettyjen määrien muuntamiselle kansallisiksi rahayksiköiksi ja päinvastoin.

9. Neuvoston 1. tammikuuta 1999 voimaan astuva asetus luo oikeudellisen pohjan euron käytölle. Tuosta päivästä lukien euro on "itsenäinen valuutta" ja virallinen ecu-korivaluutta lakkaa olemasta. Tämä asetus johtaa siihen, että kansallisilla valuutoilla ja eurolla ilmaistaan taloudelliselta kannalta katsoen samaa valuuttaa. Niin kauan kuin kansalliset valuuttayksiköt vielä ovat olemassa, neuvoston asetuksella perustetaan oikeudellisesti sitova yhtäläisyys euron ja eri kansallisten rahayksikköjen kesken ("oikeudellisesti sitova yhtäläisyys" tarkoittaa, että kullekin kansallisen valuutan määräiselle valuuttamäärälle vahvistetaan lainmukainen, lopullinen vasta-arvo euroina ja päinvastoin, virallisen muuntokurssin mukaisesti). Ajanjaksona ennen siirtymisen loppuun suorittamisen määräpäivää asetus mahdollistaa sen, että yksityiset taloudelliset toimijat käyttävät euroa vapaasti, vaikka sen käyttö ei ole pakollista. Niiden tulisi niin pitkälle kuin mahdollista antaa kehittää omat vaihtokurssiin sopeutumismekanisminsa; näitä periaatteita sovellettaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon yhdenmukaistetut markkinakäytännöt. Asetuksessa säädetään myös, että kansalliset setelit ovat edelleen laillisia maksuvälineitä kunkin valtion kansallisten rajojen sisällä siihen asti, kun yhteiseen rahaan siirtyminen on suoritettu loppuun. Tämän asetuksen tekninen valmistelutyö tulee suorittaa päätökseen vuoden 1996 loppuun mennessä.

10. Kansallisten valuuttojen korvaamisen eurolla ei tulisi sinällään vaikuttaa sopimussuhteiden jatkuvuuteen; kansallisina valuuttoina ilmaistut määrät muunnetaan euroiksi neuvoston määräämän muuntokurssin mukaisesti. Mitä tulee kiinteäkorkoisiin arvopapereihin ja lainoihin, tämä korvaaminen ei itsessään muuta velallisen maksettavaksi tulevaa nimelliskorkoa, ellei sopimuksessa toisin määrätä. Niiden sopimusten osalta, joiden arvo viittaa Euroopan yhteisön viralliseen ecu-koriin, eurolla korvaaminen tapahtuu perussopimuksen mukaisesti kurssiin 1:1, ellei yksittäisissä sopimuksissa toisin määrätä.

11. Uuden julkisen kaupankäynnin kohteena olevan julkisen velan - erityisesti

1. tammikuuta 2002 jälkeen erääntyvän - osallistuva jäsenvaltio laskee liikkeeseen

1. tammikuuta 1999 alkaen euroina. Viimeistään 1. heinäkuuta 2002 aiempien kansallisten valuuttojen mukainen julkinen velka on maksettavissa takaisin vain yhteisenä rahana.

12. Euron käytön yleistäminen julkisen sektorin rahaliikenteessä kaikissa kolmanteen vaiheeseeen osallistuvissa valtioissa tapahtuu viimeistään silloin, kun eurosetelit ja -kolikot on täysin otettu käyttöön. Aikataulu asetetaan yhteisön lainsäädännössä, jossa voidaan antaa yksittäisille jäsenvaltioille jonkin verran toimintavapautta.

13. Julkisia viranomaisia kehotetaan esittämään järjestelysuunnitelmansa niiden hallinnon mukauttamiseksi euron käyttöön.

14. Viimeistään 1. tammikuuta 2002 eurosetelit ja -kolikot tulevat liikenteeseen kansallisten setelien ja kolikoiden rinnalle. Euroseteleillä ja -kolikoilla on laillisen maksuvälineen asema. Kansallisia seteleitä ja kolikoita vedetään pois liikenteestä sitä mukaa kuin eurosetelien ja -kolikoiden käyttö lisääntyy. Jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä pitämään tämä kansallisten ja eurosetelien ja -kolikoiden rinnakkaiskäyttö mahdollisimman lyhytaikaisena. Joka tapauksessa kansalliset setelit ja kolikot lakkaavat olemasta laillisia maksuvälineitä kuuden kuukauden kuluessa eurosetelien ja -kolikoiden käyttöönotosta. Siirtyminen on loppuun suoritettu tuohon määräpäivään mennessä. Sen jälkeen kansallisia seteleitä ja kolikoita vaihdetaan vielä maksutta kansallisissa keskuspankeissa.

Top

LIITE: SIIRTYMINEN YHTEISEEN RAHAANTAPAHTUMIEN AJANMUKAINEN KULKU

 

JOULUKUUSTA 1995 OSALLISTUJAVALTIOITA KOSKEVAN PÄÄTÖKSEN TEKEMISEEN

AJOITUS

TOTEUTETTAVAT TOIMENPITEET

VASTUULLINEN TAHO

Joulukuu 1995

Siirtymistä koskevan suunnitelman hyväksyminen, mukaan lukien siirtymisen loppuunsuorittamiselle asetettavasta ajankohdasta (1. heinäkuuta 2002) ja yhteisen rahan nimestä ilmoittaminen

Eurooppa-neuvosto
31. joulukuuta 1996
EKP:lle/EKPJ:lle sen kolmatta vaihetta koskevien tehtävien suorittamiselle tarpeellisten sääntely-, organisaatio- ja logistiikkatoimintojen yksilöintiEMI

EKP:iin/EKPJ:ään ja yhteisen rahan käyttöönottoon liittyvän lainsäädännön valmistelu

Komissio, EMI, neuvosto
Ennen osallistuja- valtioita koskevaa päätöstä

Kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaisuus

Jäsenvaltiot

 

OSALLISTUJAVALTIOITA KOSKEVASTA PÄÄTÖKSESTÄ
1. TAMMIKUUTA 1999 ASTI

AJOITUS

TOTEUTETTAVAT TOIMENPITEET

VASTUULLINEN TAHO

Niin pian kuin mahdollista vuonna 1998Osallistujavaltioita koskeva päätösNeuvosto
Niin pian kuin mahdollista osallistujavaltioita koskevan päätöksen jälkeeni) EKP:n johtokunnan nimittäminenJäsenvaltiot
ii) eurosetelien ja -kolikoiden käyttöönottopäivän määrääminenEKP, neuvosto
iii) euroseteleiden liikkeeseenlaskun aloittaminenEKPJ
iv) eurokolikoiden lyömisen aloittaminenNeuvosto ja jäsenvaltiot
1. tammikuuta 1999 mennessäEKP:n/EKPJ:n lopullinen valmisteluNeuvosto
i) johdetun lainsäädännön hyväksyminen, mukaan lukien: osakepääoman merkitsemisen aloittaminen; tilastotietojen kerääminen; vähimmäisvarannot; lausunnon pyytäminen EKP:lta; sakkojen ja rangaistusten määrääminen yhteisöille;EKP/EKPJ
ii) valmistelut EKP:n/EKPJ:n saattamiseksi toiminnalliseen vaiheeseen; (EKP:n perustaminen; sääntelyn puitteiden hyväksyminen; raha-poliittisten järjestelyjen kokeilu; jne.)

 

1. TAMMIKUUTA 1999 ALKAEN 1. TAMMIKUUTA 2002 MENNESSÄ
kolmannen vaiheen alkamisesta eurosetelien ja -kolikoiden liikkeeseen laskemiseen

AJOITUS

TOTEUTETTAVAT TOIMENPITEET

VASTUULLINEN TAHO

1. tammikuuta 1999Lopullinen vaihtokurssien vahvistaminen sekä euron käyttöönottoon liittyvän (oikeudellinen asema, sopimusten jatkuvuus, pyöristykset jne.) lainsäädännön voimaantuloNeuvosto
1. tammikuuta 1999 jälkeeni) euroina tapahtuvan yhteisen rahapolitiikan määrittely ja täytäntöönpanoEKPJ
ii) valuuttaoperaatioiden suorittaminen euroinaEKPJ
iii) TARGET-maksujärjestelmän toiminnan aloittaminenEKPJ
iv) uusien julkisen talouden lainojen liikkeeseen laskeminen euroinaJäsenvaltiot
1. tammikuuta 1999 alkaen 1. tammikuuta 2002 mennessäi) Setelien vaihtaminen lopullisesti vahvistettujen valuuttakurssien mukaisesti 1:1EKPJ
ii) Siirtymiseen liittyvän pankki- ja rahoitusalan kehityksen seuraaminenEKPJ sekä jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaiset
iii) Kaikkien talouden sektoreiden avustaminen siirtymisessä asianmukaisestiEKPJ sekä jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaiset

 

1. TAMMIKUUTA 2002 ALKAEN 1. HEINÄKUUTA 2002 MENNESSÄ
siirtymisen loppuunsaattaminen

AJOITUS

TOTEUTETTAVAT TOIMENPITEET

VASTUULLINEN TAHO

Viimeistään 1. tammikuuta 2002i) Aloitetaan euroseteleiden liikkeeseenlaskeminen ja kansallisten seteleiden liikenteestä poistaminenEKPJ
ii) Aloitetaan eurokolikkojen liikkeeseenlaskeminen ja kansallisten kolikkojen liikenteestä poistaminenJäsenvaltiot
Viimeistään 1. heinäkuuta 2002i) Siirtyminen julkishallinnossa loppuunsaatettuNeuvosto, jäsenvaltiot ; EKPJ
ii) Kansallisten seteleiden laillisen maksuvälineen asema kumotaan

 

Top

LIITE 2: TYÖLLISYYS

Euroopan unionin työllisyyspoliittisten yleislinjojen täytäntöönpano

Työttömyyden torjunnan olisi pysyttävä ensisijaisen tärkeänä EU:ssa

Kuten Essenin ja Cannesin Eurooppa-neuvostot jälleen totesivat, työttömyyden torjunta ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen ovat edelleen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tärkein tehtävä.

Tämän neuvoston ja komission raportin tarkoituksena on täyttää Eurooppa-neuvoston niille antama tehtävä tehdä selkoa jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä ja niiden saavuttamasta edistyksestä Essenin yleislinjojen täytäntöönpanossa. Politiikan ja yhteensovittamisen aloilla viime aikoina tapahtunut kehitys on osoittanut, mikä merkitys on Essenissä vuonna 1994 ja Cannesissa vuonna 1995 pidetyissä huippukokouksissa saavutetulla yhteisymmärryksellä, joka on johtanut voimakkaaseen toimintaan jäsenvaltioissa sekä kokonaistaloudellisten että rakenteellisten toimien osalta.

EU:n työttömyysaste on laskenut vuoden 1994 puolivälin 11,4 prosentin ennätystasosta, ja on nykyisin 10,5 prosenttia eli työttömiä on lähes 18 miljoonaa. Tämä liian suuri työttömyys koskee lähes kaikkia jäsenvaltioita. Se johtuu lähinnä useita vuosia kestäneestä jatkuvan taloudellisen kasvun puutteesta, liiallisesta sääntelystä ja riittämättömästä kilpailusta johtuvasta tavara- ja palvelumarkkinoiden jäykkyydestä sekä teknologian ja tuottavuuden kehityksestä johtuvasta työvoiman taitojen ja työmarkkinoiden muuttuvien tarpeiden epäsuhdasta, minkä vuoksi työvoiman kokonaiskustannukset ja tuottavuus eivät vastaa toisiaan.

Essenissä vuonna 1994 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi yhteisistä pyrkimyksistä käynnistää rakenneuudistusprosessi ja lujittaa sitä työmarkkinoiden toiminnan parantamiseksi. Tämän pitäisi lisätä talouden kykyä luoda uusia työpaikkoja ja uusia voimavaroja. Rakenteelliset toimet myös itse edistävät kasvua ja työllisyyttä tekemällä korkean työllisyystason mahdolliseksi ilman haitallisia, inflaatiota lisääviä paineita. Tällaiset rakenteelliset toimet ovat kuitenkin täysin tehokkaita ainoastaan silloin, kun niitä tuetaan vakautta lisäävällä kokonaistaloudellisella politiikalla, joka edistää investointeja ja luo uusia työpaikkoja. Tyydyttävä talouskasvu on edellytys työttömyyden alenemiselle.

On selviä merkkejä siitä, että työttömyydestä on suuressa määrin tulossa luonteeltaan rakenteellista, jolloin sille on tunnusomaista työttömyysjaksojen pidentyminen ja erityisen voimakas kohdistuminen tiettyihin väestöryhmiin, kuten heikon ammattitaidon omaaviin henkilöihin, nuoriin ja naisiin. Tämän vuoksi neuvosto ja komissio uskovat, että nyt on oikea hetki harkita Essenin työllisyysstrategian perusteella uusia yhteisiä ponnisteluja, joiden tarkoituksena on

  • nuorten saaminen mukaan työelämään
  • pitkäaikaistyöttömyyden ehkäiseminen
  • miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien toteuttaminen työelämässä.

Nykyinen taloudellinen tilanne tarjoaa mahdollisuuksia

Kokonaistaloudellinen elpyminen on jatkunut viimeisen parin vuoden ajan. Tärkeimpien taloudelliseen toimintaan vaikuttavien tekijöiden kokonaisarvot ovat yleisesti ottaen positiivisia ja tarjoavat mahdollisuuden työllisyyspolitiikan harjoittamiselle:

  • Euroopan inflaatio on nykyisin keskimäärin 3 prosenttia - suuntaus on laskeva viime vuosikymmeniin verrattuna - ja odotettavissa oleva inflaatio matala.
  • Palkkojen nimelliskorotukset ovat alle 4 prosenttia ja todelliset yksikkötyövoimakustannukset alenevat selvästi.
  • Euroopan teollisuus on suorituskykyinen maailman markkinoilla. Viennin määrä ylittää nykyisin tuonnin. EU:n kauppavaihto kolmansien maiden kanssa on ylijäämäinen (ylijäämä on noin 1 prosentti bkt:sta), ja EU on viime vuosina säilyttänyt asemansa tai vahvistanut sitä nopeasti kasvavilla markkinoilla.
  • Euroopan teollisuuden tuottavuus on nyt tasolla, joka viimeksi saavutettiin 60-luvulla, mutta todellinen korkotaso on edelleen korkea useimmissa maissa.
  • Julkinen talous on kohentunut sekä taloudellisen kasvun että lähentymisohjelmien puitteissa tehtyjen päätösten ansiosta; jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämien odotetaan pienentyvän edelleen vuonna 1996.

Nykyinen toiminnan tilapäinen hidastuminen osoittaa tarpeen harjoittaa täysipainoisesti vakauteen pyrkivää kokonaistaloudellista politiikkaa. Taloudelliset edellytykset jatkuvalle ja voimakkaammalle kasvulle ovat nyt olemassa, ja niitä olisi käytettävä täysipainoisesti hyväksi EU:n työllisyystilanteen parantamiseksi tarvittavien rakenneuudistusten toteuttamiseksi.

Essenin työllisyyttä koskevat yleislinjat ovat johtaneet voimakkaaseen toimintaan kaikilla tasoilla

Jäsenvaltioissa on viime aikoina ollut voimakasta toimintaa, jonka johdosta on hyväksytty monivuotisia kansallisia ohjelmia, jotka antavat yhtenäisen kuvan tärkeimmistä toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä Essenissä määritellyn työllisyysstrategian toimeenpanemiseksi.

Monivuotiset ohjelmat ovat herättäneet laajaa kansallista keskustelua. Niiden valmistelu edisti toisaalta työllisyydestä ja sosiaaliasioista ja toisaalta talous- ja budjettipolitiikasta vastaavien ministeriöiden välistä vuoropuhelua. Joissain tapauksissa mukana olivat myös työmarkkina-osapuolet. Nämä laajat neuvottelut ovat sinänsä Essenin strategian suurimpia saavutuksia.

Eri toimenpiteitä on toteutettu Essenissä määritellyn viiden työmarkkinapolitiikkaa koskevan painopisteen toimeenpanemiseksi. Näistä komissio ja neuvosto ovat laatineet yksityiskohtaiset raportit. Seuraavilla aloilla tehdyt ponnistelut ovat olleet erityisen merkittäviä:

  • nuorten alkukoulutus, työttömien erityiskoulutus ja jatkokoulutuksen edistäminen
  • työjärjestelyjen lainsäädännöllisten puitteiden tekeminen joustavammaksi ja toimenpiteet työajan joustavuuden tai lyhentämisen liittämiseksi työpaikkojen säilyttämiseen tai luomiseen
  • työllisyyden maantieteellisen ulottuvuuden huomioon ottaminen aktivoimalla paikallisia tekijöitä ja edistämällä paikallisia työllistämistä koskevia aloitteita
  • palkkaneuvotteluiden hajauttaminen
  • välillisten työvoimakustannusten alentaminen erityisesti tiettyjen työntekijäryhmien ja pienipalkkaisten osalta
  • valtion työvoimatoimistojen tehokkuuden lisääminen
  • sekä työttömyyskorvausjärjestelmien että niiden ja muiden tukijärjestelmien välisen suhteen tarkistaminen työntekoon kannustamisen lisäämiseksi
  • järjestelyt, joilla autetaan nuoria ihmisiä, joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta tai kokemusta, pääsemään eteenpäin antamalla heille mahdollisuus saada soveltuvaa koulutusta tai työkokemusta
  • pitkäaikaistyöttömien uudelleensijoittuminen ammattiin koulutuksen, työhönsijoittumista koskevan neuvonnan, paikallisten työmahdollisuuksien edistämisen ja palkkaustukien avulla.

Työmarkkinaosapuolet uudistivat tukensa sekä talouspoliittisille yleislinjoille että rakenteellisen työmarkkinapolitiikan alalla määrätyille painopisteille. Niillä oli keskeinen osuus kyseisillä aloilla viime aikana toteutetuissa toimenpiteissä, erityisesti koulutusta koskevissa sopimuksissa, työ- ja työaikajärjestelyissä, maltillisessa palkkapolitiikassa ja tiettyjen vaikeuksissa olevien väestöryhmien uudelleensijoittautumisessa ammattiin, ja ne ovat sitoutuneet lisäämään tämänsuuntaisia pyrkimyksiään.

Euroopan unionin Essenin strategian toimeenpanolle antamasta lisäarvosta on esimerkkinä jäsenvaltioiden välisten tietojen ja kokemusten vaihdon lisääntyminen sosiaaliasioiden neuvoston lisäksi Ecofin-neuvostossa, yhteistyössä komission kanssa. Edistystä on saavutettu kokonaistaloudellisten ja rakenteellisten toimien yhä tiiviimmässä yhteensovittamisessa.

Lisäksi jäsenvaltioiden ja Euroopan komission yhdessä hyväksymät ohjelmat rakennerahastojen hyväksikäyttämiseksi vuosina 1994 - 1999 osaltaan edistävät Essenin painopistealojen toteuttamista.

Järjestelmällisempi tarkastelutapa työllisyyspolitiikan tiettyjen erityispiirteiden selventämiseksi

Eurooppa-neuvoston pyynnöstä neuvosto ja komissio ovat tarkastelleet perusteellisesti työllisyyspolitiikan tiettyjä piirteitä.

Ecofin-neuvosto ja komissio tarkastelivat vero- ja tukijärjestelmien vaikutuksia valmiuteen sekä luoda että ottaa vastaan työpaikkoja sekä taloudellisen kasvun ja ympäristön väliseen suhteeseen.

Cannesin huippukokouksessa Eurooppa-neuvosto korosti sitä, että muodostamalla merkittävän taloudellisen kokonaisuuden Euroopan unioni antaa lisää liikkumavaraa ja erityistä lisäarvoa, joiden avulla voidaan luoda pysyviä työpaikkoja. Komissio on käynnistänyt alustavan tutkimuksen kokonaistaloudellisten ja rakenteellisten toimien tiiviimmästä yhteensovittamisesta saatavasta mahdollisesta molemminpuolisesta hyödystä, josta loppuraportti esitetään Eurooppa-neuvostolle vuonna 1996.

Eurooppa-neuvosto korosti myös pienten ja keskisuurten yritysten osuutta työllisyyteen ja pyysi näihin yrityksiin kohdistuvien toimien ja niiden tehokkuutta lisäävien keinojen tutkimista. Komissio on laatinut raportin tästä asiasta.

PÄÄTELMÄT JA POLITIIKKAA KOSKEVAT YLEISLINJAT

  1. Madridin Eurooppa-neuvoston olisi annettava uusi sysäys ja saavutettava uusia tuloksia Essenissä määritellyn ja Cannesissa vahvistetun strategian kehittämisessä ja konkretisoinnissa.
  2. Työllisyysstrategia tarjoaa erityisesti työmarkkinoita koskevan viiden pääasiallisen toiminta-alan osalta nyt ja tulevaisuudessa puitteet jäsenvaltioiden monivuotisille ohjelmille ja niiden työllisyyspolitiikan kehittämiselle.
  3. Tätä strategiaa toteutetaan parhaillaan jäsenvaltioissa. Sen menestys riippuu suuressa määrin työmarkkinaosapuolten, institutionaalisten ja talouselämän toimijoiden aktiivisuudesta kaikilla tasoilla ja erityisesti työllisyyspolitiikan paikallistason kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittämisestä.

Työmarkkinaosapuolten aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin on olennaista kaikilla tasoilla ja se on erittäin aiheellista Essenin strategian toimeenpanon kaikissa vaiheissa.

4.Erityisesti kokonaistaloudellisten ja rakenteellisten työllisyyspoliittisten toimien väliseen yhteyteen perustuvaa kokonaisvaltaista työvoimapoliittista toimintalinjaa olisi toteutettava ja tehostettava siten, että näiden toimien vaikutukset hyödyttävät toisiaan mahdollisimman suuressa määrin.

5.Vireillä olevia uudistuksia on edistettävä, jos nykyisen taloudellisen elpymisen on määrä parantaa ratkaisevasti työllisyystilannetta Euroopan unionissa. Taloudellisen kasvun luoma suotuisa ilmapiiri antaa ainutlaatuisen tilaisuuden saavuttaa odotettua suurempaa edistystä sekä työllisyyden kasvun että rakenteellisen työttömyyden huomattavan vähentämisen osalta. Toimintaa on jatkettava ja tehostettava erityisesti seuraavilla aloilla:

Terveen ja kestävän kasvun saavuttamisen tukeminen

- Talouspolitiikan yleislinjojen keskeytyksetön ja päättäväinen täytäntöönpano on välttämätöntä. Erityisesti palkankorotuksissa olisi otettava huomioon vakaan hintatason ja tuottavien investointien edellytykset, ja talousarvion alijäämää olisi edelleen supistettava keskipitkällä aikavälillä huomattavasti alle viitearvon, joka Maastrichtissa määriteltiin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tällaisilla toimilla olisi luotava edellytykset reaalikorkotason laskulle ja työpaikkoja luovien investointien kasvulle.

Tavara- ja palvelumarkkinoiden entistä moitteettomamman toiminnan, yrittäjyyden edistämisen ja terveen ympäristön säilyttämisen varmistaminen

  • Sisämarkkinoiden loppuunsaattamista on tuettava tiukalla kilpailupolitiikalla liiallisen jäykkyyden poistamiseksi tavara- ja palvelumarkkinoilta (esimerkiksi televiestintä- ja energiamarkkinoilta). Muutamia rakenteellisia esteitä on poistettava, jotta mahdollisuuksia uusien yritysten perustamiseen ja työpaikkojen luomiseen erityisesti palvelualalla voidaan täysin hyödyntää.
  • Vakaiden taloudellisen kasvun olosuhteiden vallitessa pienten ja keskisuurten yritysten osuutta työllisyystilanteen parantamisessa on kasvatettava mahdollisimman paljon mukauttamalla vallitsevia olosuhteita lainsäädännön, verotuksen ja rahoituksen osalta vastaamaan paremmin pk-yritysten erityistarpeisiin ja kannustamalla niitä investoimaan koulutukseen.
  • Hyödyntääkseen mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen ympäristönsuojelun alalla näissä toimissa olisi - nykyistä suuremmassa määrin - turvauduttava markkinaehtoisiin keinoihin verotukselliset keinot mukaan lukien. Valtion viranomaisten olisi myös edistettävä pitkäaikaisia investointeja ympäristöystävällisen teknologian tärkeimmillä aloilla kuten energia, liikenne ja maatalous.

Essenissä määriteltyjen työvoimamarkkinoiden uudistamiseen tähtäävien viiden ensisijaisen tavoitteen täytäntöön paneminen

Essenissä määriteltyjen viiden ensisijaisen tavoitteen täytäntöön panemista jatketaan ja tehostetaan monivuotisilla ohjelmilla seuraavia seikkoja korostaen:

  • Koulutusinvestointeja olisi kehitettävä edelleen: etusijalle olisi asetettava työttömien, erityisesti heikon ammattitaidon omaavien ja kokemusta vailla olevien työntekijöiden työllistettävyyden parantaminen, sekä ammattitaidon ja työmarkkinoiden vaatimusten välisen epäsuhdan pienentäminen mukauttamalla koulutusta työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja edistämällä yritysten sisäistä koulutusta. Yrityksen työntekijöiden suhteellinen pysyvyys edesauttaa näiden toimenpiteiden tehostamista.
  • Työn ja työajan uudelleen järjestelyyn tähtääviä toimivia käytäntöjä olisi kehitettävä ja levitettävä tehokkaammin. Niiden olisi johdettava työllisyyden kasvuun ja olisi toteutettava toimenpiteitä kyseisten työpaikkojen palkkauksen ja arvostuksen korottamiseksi.
  • Paikallisia kehittämisaloitteita olisi edistettävä pyrkimällä saamaan paikalliset viranomaiset ja paikalliset toimijat mukaan ja parantamalla olosuhteita lainsäädännön, verotuksen ja rahoituksen osalta uusien työllistävien alojen kehittämiseksi.
  • Työmarkkinaosapuolten ponnistelut ovat mahdollistaneet maltillisen palkkapolitiikan, nykyisen palkkaneuvottelujen joustavoittamiseen tähtäävän suuntauksen edistämisen ja palkkajärjestelmien ja tuottavuuden välisen vastaavuuden lisäämisen. On suositeltavaa jatkaa ja tehostaa näitä ponnisteluja talouspolitiikan yleislinjojen puitteissa mahdollisimman monien uusien työpaikkojen luomiseksi.
  • Käytettävissä olevan liikkumavaran puitteissa verotuksen vakauden edesauttamiseksi hallitusten olisi pyrittävä päinvastaiseen suuntaan kuin viime vuosina, jolloin työn verottamista on lisätty. Alempien tuloluokkien verotusta olisi tarkistettava perusteettomien työntekoon kohdistuvien pidäkkeiden poistamiseksi, jotka johtuvat regressiivisistä verotaulukoista sekä tuloveron että sosiaaliturvamaksujen osalta.

Sosiaaliturvamaksujen alentamisen vaikutus työllisyyteen olisi arvioitava. Alentaminen olisi kohdistettava siten, että helpotettaisiin ensisijaisesti epäedullisessa asemassa olevan työvoiman palkkaamista, edistettäisiin uusien työpaikkojen luomista erityisesti yhteiskunnallisesti ja paikallisesti uusilla aloilla ja kannustettaisiin yrityksiä palkkaamaan lisätyövoimaa.

- Passiivisen työvoimapolitiikan muuttamista aktiiviseksi olisi jatkettava ja tehostettava erityisesti epäedullisessa asemassa olevien ryhmien osalta heidän työllistettävyytensä ja työnantajille heidän palkkaamisekseen annettavien kannustimien kehittämiseksi.

Tätä varten työvoimapalveluita olisi tehostettava, jotta työnvälitys toimisi paremmin, missä kilpailun osatekijät voivat olla avuksi. Työnhakijoiden ja työnantajien tiedonsaantia olisi tehostettava. Aktiivisia työnhakijoita olisi autettava teknisesti ja rahallisesti.

Lisäksi työttömyyskorvausjärjestelmän kehittämistä on jatkettava työntekoa ehkäisevien perusteettomien pidäkkeiden poistamiseksi säilyttäen samanaikaisesti sosiaaliturvan korkean tason. Työllistettävyyden tarkkailua olisi tiukennettava. Työttömyysturvaa sivuavia sosiaalipalveluita olisi tarkistettava, jotta estetään työttömien "piilosiirtyminen" tällaisten sosiaalipalveluiden piiriin.

  • Olisi tehostettava ponnisteluja työttömyydestä erityisen paljon kärsivien ryhmien hyväksi toteutettavien toimenpiteiden osalta:
  • nuoret: Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien olisi etsittävä asianmukaiset keinot nuorten integroimiseksi työmarkkinoille. Kaikille nuorille olisi taattava riittävä koulutustaso, ammattikoulutus ja työkokemus, jotta heidät voidaan työllistää.
  • pitkäaikaistyöttömät: Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi harjoitettava aktiivisempaa politiikkaa pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi. Kaikkien työttömien tulisi saada tilaisuus uudelleen koulutukseen tai työelämään palaamiseen ennen kuin heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä.

Ikääntyneille työntekijöille olisi annettava tilaisuus työkokemuksensa ja mahdollisuuksiensa täydelliseen hyödyntämiseen. Heillä olisi oltava mahdollisuus koulutukseen ja heitä olisi rohkaistava siihen.

- naiset: Taataan tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistäminen kaikkien työllisyyteen vaikuttavien julkisten toimenpiteiden yhteydessä, aktiivinen sukupuolisen syrjinnän lopettamiseen työmarkkinoilla tähtäävä politiikka käyttäen osa-aikatyötä siirtymämenettelynä uuden lähestymistavan mukaisesti ja perhe- ja työelämän yhteensovittaminen sekä miehille että naisille.

6.Rakennerahastot olisi kytkettävä tukijärjestelmänä entistä järjestelmällisemmin Essenissä määritellyn strategian edistämiseen.

Seuranta

7.Se saatujen kokemusten vaihto ja yhteistyö, jotka ovat kehittyneet yhteisön tasolla Essenin päätelmien seurannassa, ovat osoitus yhteisen strategian ja työllisyyttä koskevan vuoropuhelun tuomasta lisäarvosta.

Tämän lähestymistavan tukemiseksi olisi laadittava pysyvä järjestelmä yhteistyössä talouspoliittisen komitean kanssa avustamaan sosiaali- ja työasioiden neuvostoa työllisyyttä koskevissa asioissa.

Työllisyyteen liittyvien toimenpiteiden tarkastelu on olennainen väline tässä prosessissa ja suositellaan, että tämän tarkastelun tueksi olisi kehitettävä vuodesta 1996 lähtien joukko yhdenmukaistettuun tilastotietoon ja laadullisiin arviointiperusteisiin pohjautuvia yhteisiä osoittimia.

Tätä prosessia olisi tulevina vuosina kehitettävä erityisesti monivuotisten kansallisten ohjelmien kautta.

Vuoden 1996 lopussa kokoontuvan Eurooppa-neuvoston tulisi olla tilaisuus edellä mainituissa toimenpidesuosituksissa saavutetun edistymisen uudelleen tarkasteluun, neuvoston (ECOFIN sekä Sosiaaliasiat) ja komission yhdessä valmisteleman raportin pohjalta tavoitteenaan tämän alan yhteistyön edelleen kehittäminen. Tässä yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuoriin, pitkäaikaistyöttömiin ja miesten ja naisten tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Top

LIITE 3: TERRORISMI: GOMERAN JULISTUS

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka palauttaa mieliin jäsenvaltioiden oikeus- ja sisäasiainministereiden 14 päivänä lokakuuta 1995 Gomeralla pidetyn epävirallisen kokouksen, toteaa, että terrorismi

  • muodostaa demokratialle, ihmisoikeuksien täydelle toteuttamisella sekä taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle uhkan, jolta yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ei voi katsoa säästyvänsä,
  • on lisääntynyt fundamentalismista vaikutteita saaneen toiminnan vuoksi,
  • on ylikansallinen ilmiö eikä sitä voida hallita tehokkaasti pelkästään minkään jäsenvaltion erillisin toimin ja sen omin keinoin,
  • toteuttaa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden strategioita ja käyttää sen menetelmiä,
  • saattaa käyttää hyväkseen eri valtioissa noudatettavien lainkäyttömenettelyjen eroja ja yrittää näin pyrkiä välttämään rangaistuksia, sekä

katsoo, että rikollisuuden vakavimpia muotoja edustavan terrorismin torjunta on määritelty Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa yhteistä etua koskevien asioiden joukossa ensisijaiseksi, julistaa, että terroristien toiminnan tehokkaaksi ehkäisemiseksi ja torjumiseksi on tarpeen sovittaa tiiviisti yhteen jäsenvaltioiden toimintaa parantamalla poliisi- ja oikeusasioiden yhteistyöjärjestelmiä:

  • lisäämällä terroristijärjestöistä kerättävien operationaalisten tietojen vaihtoa paremman tiedon saamiseksi näistä niiden toimintatapojen osalta, erityisesti laittoman asekaupan, rahoituksen ja rahanpesun osalta,
  • parantamalla oikeusviranomaisten välistä yhteensovittamista ja yhteistyötä rangaistukselta mahdollisesti välttymisen vaaran poistamiseksi,
  • luovuttamalla terrori-iskuista vastuussa olevat henkilöt toimivaltaisille oikeusviranomaisille näiden henkilöiden tuomitsemiseksi ja tarvittaessa rangaistusten täytäntöönpanoa varten ottaen huomioon kansainvälisten sopimusten määräykset.

Top

LIITE 4: RASISMIN JA VIERASVIHAN TORJUNTA

1. Rasismia ja vierasvihaa käsittelevä neuvoa-antava toimikunta

Neuvoa-antava toimikunta sai Eurooppa-neuvostolta tehtävän jatkaa työtään selvittääkseen tiiviissä yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa rasismin ja muukalaisvihan ilmenemismuotojen eurooppalaisen seurantakeskuksen toteuttamisedellytykset.

Vuoden 1995 jälkipuoliskolla neuvoa-antava toimikunta tarkasteli neljässä kokouksessaan J. KAHNin johdolla tulevan eurooppalaisen seurantakeskuksen sekä tieteellisiä ja teknisiä että oikeudellisia ja institutionaalisia näkökohtia.

Valmistelutyönsä päätteeksi neuvoa-antava toimikunta esittää väliraportin Madridin Eurooppa-neuvostolle (asiak. 12008/95 RAXEN 58). Kyseisessä raportissa selostetaan tarkkailukeskuksen tehtävät ja sen mahdollista oikeudellista perustaa koskevat vaihtoehdot. Neuvoa-antava toimikunta toivoo saavansa selvityksensä valmiiksi kesäkuussa 1996 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten.

2. Neuvosto (sisä- ja oikeusasiat)

a) Oikeudellinen yhteistyö

Puheenjohtajan ehdotuksesta neuvosto tarkasteli ehdotusta SEU:n K.3 artiklaan perustuvasta, rasismin ja muukalaisvihan vastaista toimintaa koskevasta yhteisestä toiminnasta. Kyseisellä hankkeella pyritään helpottamaan rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa koskevaa kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä määräämällä joko tiettyjä rasistisia tai muukalaisvihamielisiä käyttäytymismuotoja koskevasta syytteeseen asettamisesta tai sen sijaan, ennen tarvittavien säännösten mahdollista antamista, luopumisesta kaksinkertaisen syytteen periaatteesta. Oikeudellisen välineen muotoa ja sen pakottavaa luonnetta koskevat sekä muut ratkaisematta olevat kysymykset annetaan Madridin Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi (asiak. 12089/95 JUSTPEN 163).

b) Poliisiasiainyhteistyö

Toledossa 6. - 8. marraskuuta 1995 pidetyn, rasismia ja muukalaisvihaa koskevaa poliisien koulutusta käsitelleen Toledon seminaarin päätelmien perusteella neuvosto (YOS) antoi asiaankuuluville elimille tehtäväksi valmistella SEU:n VI osastoon perustuvan välineen, jonka tarkoituksena on parantaa poliisikoulujen opettajien koulutusta, vahvistaa poliisien peruskoulutusta ja määrätä mahdollisuudesta perustaa jatkuvan koulutuksen yksikkö, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää ja analysoida rasismin ja muukalaisvihan ilmenemismuotoja paikan päällä annettavien, soveltuvien vastausten valmistelemiseksi (asiak. 11727/95 ENFOPOL 148).

Joulukuun alussa järjestetään Amsterdamissa monikulttuurista yhteiskuntaa käsittelevä eurooppalainen konferenssi.

3. Neuvosto (työllisyys ja sosiaaliasiat)

Puheenjohtajan ehdotuksesta neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat hyväksyivät 5. lokakuuta 1995 päätöslauselman rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla (asiak. 9935/95 SOC 301 RAXEN 42).

Kyseisessä päätöslauselmassa jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan tehokkaammin

  • suojella henkilöitä syrjinnältä,
  • torjua syrjintä työelämässä,
  • rohkaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi käytettävien menettelyiden ja toimintatapojen osalta,
  • edistää ihmisten monenlaisuuden ja tasa-arvon kunnioittamista sekä suvaitsevaisuutta,
  • kehittää omaehtoiseen valvontaan tarkoitettuja välineitä, kuten tiedotusvälineiden ammattilaisia koskevia hyvän käytöksen sääntöjä.

4. Neuvosto (koulutus)

Puheenjohtajan ehdotuksesta neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat hyväksyivät 23. lokakuuta 1995 päätöslauselman koulutusjärjestelmien vastauksesta rasismin ja muukalaisvihan aiheuttamiin ongelmiin (asiak. 10621/95 EDUC 76 RAXEN 49). Kyseisessä päätöslauselmassa korostetaan koulutuksen ensiarvoisen tärkeää tehtävää rasististen ja muukalaisvihamielisten ennakkoluulojen ja asenteiden ehkäisemisessä ja kitkemisessä.

Jäsenvaltioita kehotetaan muun muassa tukemaan sellaisten käsitteiden kuin rauhan, demokratian, eri kulttuurien kunnioittamisen ja samanarvoisuuden, suvaitsevaisuuden sekä yhteistyön kehittämistä edistäviä uusia pedagogisia menetelmiä ja ohjelmia.

Komissiota kehotetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

  • varmistamaan kaikkien niiden yhteisön ohjelmien yhtenäisyys, joiden tarkoituksena on edistää opetukseen ja koulutukseen liittyvien rasismin ja muukalaisvihan torjunnan keinoja,
  • hyödyntämään niitä SOKRATES-ohjelman osia, joissa käsitellään näitä ongelmia, oppilaitosten välisten kumppanuussuhteiden, kulttuurien välisiä näkökohtia koskevien kokemusten vaihdon sekä opettajien koulutuksen edistämiseksi,
  • huolehtimaan siitä, että koulutuksen alalla toteutetaan tarkoituksenmukaista rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa koskevaa yhteistyötä yhteisön ja kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston kesken.

Top

LIITE 5: PETOSTEN TORJUNTA

Neuvoston (ECOFIN) päätelmät vertailevasta analyysistä jäsenvaltioiden kertomuksista kansallisella tasollatoteutetuista toimenpiteistä yhteisön varojen tuhlauksenja väärinkäytön torjumiseksi

A. Komissio on laatinut yleiskatsauksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 209 a artiklan soveltamisen tämänhetkisestä tilanteesta ja tehnyt vertailevan analyysin kansallisella tasolla toteutetuista toimenpiteistä yhteisön varojen tuhlauksen ja väärinkäytön torjumiseksi jäsenvaltioiden Essenin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti laatimien kertomusten perusteella sekä Cannesin Eurooppa-neuvoston ja neuvoston (ECOFIN) 11. heinäkuuta 1994 esittämän pyynnön johdosta.

Neuvosto kiittää komissiota sen tässä yhteydessä tekemästä tärkeästä vertailevaa analyysiä ja yhteenvetoa koskevasta työstä ja korostaa, että kyseessä on välivaiheen kertomus, jota olisi käytettävä myöhempien töiden pohjana.

Vaikka useimmista jäsenvaltioiden kertomuksista käy ilmi, että yhtäläisen suojan periaatetta noudatetaan, tämä vertaileva analyysi antaa suuntaa tulevalle työlle eräillä aloilla, joilla edistyminen vaikuttaa vielä olevan tarpeen.

B. Tämän edistymisen toteuttamiseksi ja neuvoston (ECOFIN) 19. kesäkuuta 1995 esittämien päätelmien mukaisesti neuvosto katsoo, että asian tutkimista olisi jatkettava vuonna 1996 seuraavien suuntaviivojen mukaisesti ottaen huomioon yhteisön ja jäsenvaltioiden kulloisenkin toimivallan sekä jäsenvaltioiden perustuslakiin pohjautuvat rakenteet:

1. Jäsenvaltioiden tasolla

  • varmistetaan yhteisön tulojen ja menojen asianmukainen suoja osana yhteisön varojen tuhlauksen ja väärinkäytön torjumisen kokonaisvaltaista lähestymistapa (ennaltaehkäisyn vahvistaminen tarvittaessa parantamalla erityisesti hallinnon organisaatiota, hallinnollisten seuraamusten tehokas soveltaminen, yhteisöjen taloudellisten etujen rangaistusperusteista suojaa koskevan yleissopimuksen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä),
  • tutkitaan mahdollisuutta kehittää monen alan menetelmiä käyttäviä petosten torjuntaan erikoistuneita yksiköitä, jotka eivät ole riippuvaisia määrärahoja hoitavista tahoista,
  • arvioidaan kansallisten valvontajärjestelmien luotettavuutta säännöllisin ja järjestelmällisesti suoritettavin tilintarkastuksin,
  • parannetaan petosten torjunnassa saavutettuja tuloksia koskevan tiedon toimittamistiheyttä ja homogeenisuutta, myös yhteisön varojen takaisinperinnän osalta, yhteisön säännöstöissä määrättyjen tiedottamista koskevien velvoitteiden täyttämiseksi,
  • toteutetaan tarvittavat toimenpiteet, jotta jäsenvaltioiden suorittaman valvonnan ja niiden soveltamien seuraamusten avulla saavutetaan yhteisöjen taloudellisten etujen samantasoinen suoja yhteisön koko alueella,
  • parannetaan hallinnollista yhteistyötä, vakavien ja mutkikkaiden petosten selvittämisestä vastaavien yksikköjen operatiivista yhteistyötä, torjunnasta vastaavien yksikköjen valvontakeinoja ja -valtuuksia sekä keskinäistä avunantoa takaisinperintäasioissa,
  • tehostetaan petoksella saatujen varojen takaisinperintää.

2. Yhteisön tasolla

  • kehotetaan komissiota syventymään jäsenvaltioiden kanssa niihin kohtiin, joiden osalta kansallisten kertomusten analyysia olisi hyödyllistä täydentää (esimerkiksi kohta "torjunta", transaktioihin liittyvät kysymykset, valvonnan tulokset ja seuraukset, kuten takaisinperintä, havaituissa petostapauksissa),
  • kannustetaan sellaisten valvontajärjestelmien käyttöönottoa, joilla varmistetaan yhteisöjen taloudellisten etujen samantasoinen suoja yhteisön koko alueella ja kaikilla yhteisön talousarvion piiriin kuuluvilla aloilla osana neuvoston Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen turvaamista koskevaa yhteistä suuntaviivaa,
  • parannetaan ja täydennetään yhteisön hallinnollisten seuraamusten järjestelmää osana edellä mainittua yhteistä suuntaviivaa,
  • tutkitaan sovellettavan lainsäädännön edellyttämää yksinkertaistamista ja mukauttamista, jotta voitaisiin paremmin määritellä taloudellisilta toimijoilta vaadittavat toimintatavat (esimerkiksi lainsäädännön kodifioinnilla),

3. Kumppanuussuhteessa

  • syvennetään komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistä havaittujen petosten ja rikkomusten analyysiä toiminnan suuntaamiseksi ja toiminnan edellyttämien tietokantojen muodostamiseksi,
  • tehostetaan 209 a artiklan 2 kohdassa säädettyä yhteistyötä hyödyntämällä mahdollisimman tehokkaasti petoksenvastaisen toiminnan koordinoinnin neuvoa-antavan komitean (COCOLAF) arviointia koskevaa asiantuntemusta ja sen mahdollisuuksia tehdä uusia aloitteita, erityisesti antamalla sen tehtäväksi suorittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen piiriin kuuluvien kysymysten osalta kansallisten kertomusten ja vertailevan analyysin seurannan edellyttämiä lisätoimia,
  • tiukennetaan varainhoitoa jatkamalla sitä työtä, jonka komissio on jo aloittanut osana varainhoidon tehostamisohjelmaansa,
  • pyritään reagoimaan asianmukaisella tavalla tilintarkastustuomioistuimen esittämiin huomautuksiin osana jäsenvaltioiden ja sen välistä entistä kiinteämpää yhteistyötä,
  • edistetään jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välisen yhteistyön puitteissa valvonnan yhdenmukaisuutta ja vältetään samojen seikkojen tarkastusten perusteetonta toistoa "kustannustehokkuuden" periaatteen mukaisesti muun muassa sopimalla jäsenvaltioiden ja komission välillä pöytäkirjoista.

© Euroopan Parlamentti: 1998