EUROOPPA-NEUVOSTO
MADRID 15. - 16. JOULUKUUTA 1995
SUUNNITELMA
PUHEENJOHTAJAN PÄÄTELMIKSI
LIITTEET 11-15
SISÄLTÖ
LIITE 11: EURO-VÄLIMERI: BARCELONAN JULISTUS HYVÄKSYTTY EURO - VÄLIMERI-KONFERENSSISSA (27 ja 28 päivänä marraskuuta 1995)
Euroopan unionin neuvosto, edustaja puheenjohtaja, Espanjan ulkoasiainministeri Javier SOLANA,
Euroopan komissio, edustaja varapuheenjohtaja Manuel MARIN,
Saksa, edustaja varakansleri ja ulkoasiainministeri Klaus KINKEL,
Algeria, edustaja ulkoasiainministeri Mohamed Salah DEMBRI,
Itävalta, edustaja ulkoasiainministeriön valtiosihteeri Benita FERRERO-WALDNER,
Belgia, edustaja ulkoasiainministeri Erik DERYCKE,
Kypros, edustaja ulkoasiainministeri Alecos MICHAELIDES,
Tanska, edustaja ulkoasiainministeriön valtiosihteeri Ole Loensmann POULSEN,
Egypti, edustaja ulkoasiainministeri Amr MOUSSA,
Espanja, edustaja Eurooppa-asiain valtiosihteeri Carlos WESTENDORP
Suomi, edustaja ulkoasiainministeri Tarja HALONEN,
Ranska, edustaja ulkoasiainministeri Hervé de CHARETTE,
Kreikka, edustaja ulkoasiainministeri Károlos PAPOULIAS,
Irlanti, edustaja varapääministeri ja ulkoasiainministeri Dick SPRING,
Israel, edustaja ulkoasiainministeri Ehud BARAK,
Italia, edustaja ulkoasiainministeri Susanna AGNELLI,
Jordania, edustaja ulkoasiainministeri Abdel-Karim KABARITI,
Libanon, edustaja ulkoasiainministeri Fares BOUEZ,
Luxemburg, edustaja varapääministeri ja ulkoasiain-, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Jacques F. POOS,
Malta, edustaja varapääministeri ja ulkoasiainministeri, professori Guido de MARCO,
Marokko, edustaja pääministeri ja ulkoasiainministeri Abdellatif FILALI,
Alankomaat, edustaja varapääministeri ja ulkoasiainministeri Hans van MIERLO,
Portugal, edustaja ulkoasiainministeri Jaime GAMA,
Yhdistynyt kuningaskunta, edustaja ulko- ja kansainyhteisöasiain ministeri Malcolm RIFKIND QC MP,
Syyria, edustaja ulkoasiainministeri Farouk AL-SHARAA,
Ruotsi, edustaja ulkoasiainministeri Lena HJELM-WALLEN,
Tunisia, edustaja ulkoasiainministeri Habib Ben YAHIA,
Turkki, edustaja varapääministeri ja ulkoasiainministeri Deniz BAYKAL,
Palestiinalaisten itsehallintoviranomainen, edustaja palestiinalaisten itsehallintoviranomaisen puheenjohtaja Jasser ARAFAT, jotka osallistuvat Barcelonan Euro - Välimeri-konferenssiin:
- korostavat Välimeren strategista merkitystä ja haluavat antaa tuleville suhteilleen uuden ulottuvuuden, joka perustuu laaja-alaiseen yhteistyöhön ja yhteisvastuullisuuteen ja joka olisi naapuruuden ja historian muovaamien etuoikeutettujen siteiden mukainen,
- ovat tietoisia siitä, että uudet poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet muodostavat Välimeren molemmin puolin yhteisiä uhkia, jotka vaativat koordinoitua kokonaisnäkemystä,
- ovat sen vuoksi vakaasti päättäneet luoda puitteet monenvälisille ja kestäville suhteille, jotka perustuvat kumppanuuteen ja kunkin osapuolen ominaisuuksien, arvojen ja erityispiirteiden kunnioittamiseen,
- katsovat, että tämä monenvälinen yhteistyö täydentää kahdenvälisten suhteiden vahvistamista, joiden suojeleminen on tärkeää niiden erityisluonnetta korostamalla,
- korostavat, että tämän Euro - Välimeri-aloitteen tarkoituksena ei ole korvata muuta alueen rauhan, vakauden ja kehityksen hyväksi tehtyä toimintaa tai aloitteita, vaikkakin se saattaa myötävaikuttaa tällaisen toiminnan tai aloitteiden onnistumiseen. Osallistujamaat kannattavat oikeudenmukaista, kokonaisvaltaista ja kestävää rauhanjärjestelyä Lähi-idässä, joka perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston asiaa koskeviin päätöslauselmiin ja Madridin Lähi-idän rauhankonferenssin kutsukirjeessä esitettyihin periaatteisiin, mukaan lukien "maata rauhan vastineeksi" -periaate sekä kaikki se, mitä se pitää sisällään, ja
- ovat vakuuttuneita siitä, että yleisenä päämääränä on tehdä Välimeren alueesta rauhan, vakauden ja vaurauden takaava vuoropuhelu, kaupan ja yhteistyön vyöhyke edellyttää demokratian vahvistamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kestävää ja tasapainoista taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä, taistelua köyhyyttä vastaan sekä kulttuurien keskinäisen ymmärtämyksen parantamista, jotka kaikki ovat kumppanuuden keskeisiä osatekijöitä,
sopivat luovansa osallistujamaiden kesken kokonaisvaltaisen kumppanuuden, Euro - Välimeri-kumppanuuden, jossa säännöllisen poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen, taloudellisen ja rahapoliittisen yhteistyön kehittäminen sekä yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja inhimillisen ulottuvuuden suurempi korostaminen muodostavat Euro - Välimeri-kumppanuuden kolme osa-aluetta.
KUMPPANUUS POLIITTISISSA JA TURVALLISUUSKYSYMYKSISSÄ: YHTEISEN RAUHAN JA VAKAUDEN ALUEEN LUOMINEN
Osanottajat vakuuttavat, että Välimeren alueen rauha, vakaus ja turvallisuus on yhteinen asia, jota ne sitoutuvat edistämään ja vahvistamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tätä tarkoitusta varten ne sopivat vahvistavansa säännöllistä poliittista vuoropuhelua, joka perustuu kansainvälisen oikeuden keskeisten periaatteiden kunnioittamiseen, ja vahvistavat useita yhteisiä, sisäiseen ja ulkoiseen vakauteen liittyviä tavoitteita.
Tässä hengessä osanottajat sitoutuvat seuraavassa periaatejulistuksessa:
- toimimaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen sekä muiden kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden mukaisesti, erityisesti niiden, jotka perustuvat alueellisiin ja kansainvälisiin asiakirjoihin, joissa ne ovat osallisina,
- kehittämään oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa poliittisissa järjestelmissään tunnustaen tässä yhteydessä jokaisen oikeuden itse vapaasti valita poliittinen, sosio-kulttuurinen, taloudellinen ja oikeudellinen järjestelmänsä ja kehittää sitä,
- kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä takaamaan näiden oikeuksien ja vapauksien tosiasiallisen ja oikeutetun toteuttamisen, mukaan lukien sananvapaus, yhdistymisvapaus rauhanomaisissa tarkoituksissa ja ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus sekä yksilön tasolla että yhdessä muiden saman ryhmän jäsenten kanssa ilman rotuun, kansallisuuteen, kieleen, uskontoon tai sukupuoleen perustuvaa syrjintää,
- suhtautumaan osapuolten välisen vuoropuhelun kautta myönteisesti mahdolliseen tiedonvaihtoon ihmisoikeuksiin, perusvapauksiin, rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvissä kysymyksissä,
- kunnioittamaan ja toteuttamaan moninaisuutta ja moniarvoisuutta yhteiskunnissaan ja edistämään suvaitsevaisuutta yhteiskunnan eri ryhmien välillä sekä torjumaan suvaitsemattomuuden ilmentymiä sekä rasismia ja muukalaisvihaa. Osanottajat korostavat riittävän koulutuksen merkitystä ihmisoikeus- ja perusvapausasioissa,
- kunnioittamaan toistensa suvereenia tasa-arvoa sekä kaikkia tähän suvereniteettiin erottamattomasti kuuluvia oikeuksia sekä suorittamaan vilpittömästi niille kansainvälisen oikeuden mukaisesti kuuluvat velvoitteet,
- kunnioittamaan kansojen tasavertaisia oikeuksia ja niiden itsemääräämisoikeutta noudattaen aina Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan tavoitteita ja periaatteita ja kansainväliseen oikeuteen perustuvia normeja, mukaan lukien ne, jotka liittyvät valtioiden alueelliseen koskemattomuuteen, sellaisina kuin ne esitetään osapuolten välisissä sopimuksissa,
- pidättymään kansainvälisten oikeusnormien mukaisesti kaikesta suorasta tai epäsuorasta puuttumisesta toisen kumppanuusmaan sisäisiin asioihin,
- kunnioittamaan jokaisen kumppanin alueellista koskemattomuutta ja yhtenäisyyttä,
- sopimaan erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin, kehottamaan kaikkia osallistujamaita pidättymään voimankäytöllä uhkailusta tai voimankäytöstä toisen osallistujamaan alueellista koskemattomuutta vastaan, mukaan lukien maa-alueiden hankkiminen väkivalloin, ja vahvistamaan oikeuden suvereniteetin täysimääräiseen harjoittamiseen laillisin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti,
- vahvistamaan yhteistyötä terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi erityisesti ratifioimalla ja soveltamalla allekirjoittamiaan kansainvälisiä asiakirjoja, noudattamalla niitä sekä kaikilla muilla asianmukaisilla keinoilla,
- torjumaan yhdessä järjestäytyneen rikollisuuden leviämistä ja sen ilmenemismuotojen monipuolistumista sekä huumeongelmaa kaikissa sen muodoissa,
- edistämään alueellista turvallisuutta ja tässä tarkoituksessa toimimaan muun muassa ydinaseiden sekä kemiallisten ja biologisten aseiden leviämistä vastaan liittymällä, niitä myös noudattaen, joukkoon kansainvälisiä ja alueellisia aseiden leviämisen estäviä järjestelmiä sekä asevarustelun rajoittamis- ja aseidenriisuntasopimuksia, kuten NPT, CWC, BWC, CTBT, ja/tai alueellisiin järjestelyihin kuten aseettomiin vyöhykkeisiin, mukaan lukien niiden valvontajärjestelmät, sekä hoitamaan vilpittömästi asevarustelun rajoittamista, aseidenriisuntaa ja aseiden leviämisen estämistä koskevista yleissopimuksista aiheutuvat sitoumukset.
Osapuolet pyrkivät tekemään Lähi-idästä yhteisesti ja tehokkaasti valvottavan joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen, jossa ei ole ydinaseita, eikä kemiallisia tai biologisia aseita tai niiden kuljetuslaitteita.
Lisäksi osapuolet :
- harkitsevat käytännön toimia ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden leviämisen sekä tavanomaisten aseiden suurimittaisen hankinnan estämiseksi,
- pidättyvät varustautumasta sotilaallisesti yli oikeutettujen puolustustarpeidensa ja vahvistavat päättäväisesti pyrkivänsä samalle turvallisuuden ja keskinäisen luottamuksen tasolle mahdollisimman vähäisillä määrillä joukkoja ja aseita ja noudattavansa CCW-sopimusta,
- suosivat olosuhteita, jotka ovat omiaan luomaan hyvät naapuruussuhteet ja tukemaan vakauteen, turvallisuuteen ja vaurauteen tähtäävää kehitystä sekä alueellista ja paikallista yhteistyötä,
- tutkimaan, minkälaisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia olisi syytä toteuttaa yhteisesti osallistujien kesken "rauhanomaisen ja vakaan Välimeren alueen" luomiseksi, mukaan lukien mahdollisuus lopulta toteuttaa tässä tarkoituksessa Euro - Välimeri-sopimus.
TALOUS- JA RAHOITUSKUMPPANUUS: JAETUN VAURAUDEN ALUEEN LUOMINEN
Osanottajat korostavat pitävänsä kestävää ja tasapainoista yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä tärkeänä pyrittäessä jaetun vaurauden alueen luomiseen.
Kumppanit tunnustavat ne vaikeudet, jotka velkaongelma voi luoda Välimeren alueen maiden taloudelliselle kehitykselle. Ne sopivat suhteidensa tärkeyden huomioon ottaen jatkavansa vuoropuhelua edistyäkseen toimivaltaisilla aloilla.
Ne toteavat, että kumppaneiden on kohdattava yhteisiä haasteita, vaikkakin erilaisissa määrin, ja asettavat itselleen seuraavat pitkän tähtäimen tavoitteet:
- kestävän yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen vauhdittaminen,
- väestön elinolosuhteiden parantaminen, työllisyyden lisääminen ja Euro - Välimeri-alueen kehityserojen pienentäminen,
- alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen edistäminen.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi osanottajat sopivat luovansa talous- ja rahoituskumppanuuden, joka eri kehitysasteet huomioon ottaen perustuu:
- vapaakauppa-alueen asteittaiselle luomiselle,
- asianmukaisen taloudellisen yhteistyön toteuttamiselle ja yhtenäiselle toiminnalle kyseisillä aloilla,
- Euroopan unionin kumppaneilleen antaman taloudellisen tuen tuntuvalle korottamiselle.
a) Vapaakauppa-alue
Vapaakauppa-alue luodaan uusien Euro - Välimeri-sopimusten ja Euroopan unionin kumppaneiden välisten vapaakauppasopimusten pohjalta. Osanottajat ovat asettaneet aikatavoitteekseen vuoden 2010, johon mennessä luodaan asteittain olennaisen osan kauppavaihdosta käsittävä alue siten, että Maailman kauppajärjestön asettamia velvoitteita noudatetaan.
Asteittaisen vapaakaupan kehittämiseksi tällä alueella tehdasvalmisteiden kaupan tarifääriset ja muut esteet poistetaan vähitellen kumppaneiden välillä neuvoteltavan aikataulun mukaisesti; maataloustuotteiden kauppa vapautetaan asteittain vastavuoroisuuteen ja suosituimmuuskohteluun perustuen siten, että lähtökohtana ovat perinteiset kaupankäyntimuodot siinä määrin kuin eri maatalouspolitiikat sen sallivat ja GATT-neuvotteluissa saavutetut tulokset huomioon ottaen; oikeus tarjota palveluja, myös sijoittautumisoikeus vapautetaan asteittain GATS-sopimus huomioon ottaen.
Osallistujat päättävät helpottaa tämän vapaakauppa-alueen asteittaista luomista siten, että:
- toteutetaan riittäviä toimenpiteitä alkuperäsääntöjen, varmentamisjärjestelmän, henkisen ja teollisen omaisuuden suojelun ja kilpailun alalla,
- jatketaan ja kehitetään toimintatapoja, jotka perustuvat markkinatalouden ja taloudellisen integraation periaatteille ja joissa otetaan huomioon kunkin osapuolen tarpeet ja kehitysaste,
- aloitetaan taloudellisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden mukauttaminen ja nykyaikaistaminen siten, että annetaan etusija yksityisen sektorin tukemiselle ja kehittämiselle, tuotantosektorin nykyaikaistamiselle ja markkinatalouteen soveltuvien rakenteiden ja sääntöjen luomiselle. Samalla tavoin osanottajat pyrkivät lieventämään niitä kielteisiä seuraamuksia, joita mukauttamisesta saattaa olla yhteiskunnan kannalta, kannustamalla vähäosaisimpien väestönosien hyväksi laadittuja ohjelmia,
- edistetään teknologian siirtoa kehittäviä mekanismeja.
b) Taloudellinen yhteistyö ja yhtenäinen toiminta
Yhteistyötä kehitetään erityisesti alla luetelluilla aloilla, ja tätä tarkoitusta varten osanottajat:
- tunnustavat, että taloudellista kehitystä on tuettava sekä sisäisillä säästöillä, jotka ovat investoinnin perusta, että suorilla ulkomaisilla investoinneilla. Osanottajat korostavat, että on tärkeää luoda investointeja suosiva ympäristö erityisesti poistamalla asteittain esteet näiltä investoinneilta, mikä voisi johtaa teknologian siirtoihin ja lisätä tuotantoa ja vientiä,
- vakuuttavat, että alueellinen, vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyö erityisesti kumppaneiden välisen kaupankäynnin kehittämiseksi on avaintekijä edistettäessä vapaakauppa-alueen perustamista,
- rohkaisevat yrityksiä tekemään keskenään sopimuksia ja sitoutuvat kannustamaan tällaista yhteistyötä ja teollisuuden nykyaikaistamista tarjoamalla suotuisan ympäristön ja suotuisat lainsäädännölliset puitteet. Osanottajat katsovat, että pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatun, teknistä apua koskevan ohjelman toteuttaminen on välttämätöntä,
- korostavat keskinäistä riippuvuuttaan ympäristöasioissa, mikä edellyttää alueellista lähestymistapaa, tiiviimpää yhteistyötä sekä olemassa olevien, monenvälisten ohjelmien parempaa yhteensovittamista, ja vakuuttavat sitoutumistaan Barcelonan yleissopimukseen sekä Välimeren toimintasuunnitelmaan (PAM). Osanottajat ovat tietoisia siitä, että on tärkeää sovittaa taloudellinen kehitys yhteen ympäristönsuojelun kanssa, sisällyttää ympäristökysymykset kaikkiin tärkeisiin talouspolitiikan osa-alueisiin ja lieventää ympäristön kannalta kielteisiä seuraamuksia. Osanottajat sitoutuvat laatimaan ensisijaisten toimien ohjelman lyhyelle ja keskipitkälle aikavälille, mukaan lukien aavikoitumisen torjunta, sekä keskittämään näihin toimiin asianmukaista teknistä ja rahoitustukea,
- tunnustavat naisten avainaseman kehityksen kannalta ja sitoutuvat edistämään naisten aktiivista osallistumista taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään ja työpaikkojen luomiseen,
- korostavat kalakantojen säilyttämisen ja järkevän hoidon merkitystä sekä yhteistyön parantamisen tärkeyttä kalakantojen tutkimuksessa, mukaan lukien vesiviljely, ja sitoutuvat helpottamaan tieteellistä koulutusta ja tutkimusta sekä suunnittelemaan yhteisten välineiden luomista,
- tunnustavat energia-alan keskeisen merkityksen Euro - Välimeri-alueen talouskumppanuudessa ja päättävät vahvistaa yhteistyötä ja syventää vuoropuhelua energiapolitiikkojen alalla. Ne päättävät luoda riittävät edellytykset investoinneille sekä energiayhtiöiden toiminnalle tekemällä yhteistyötä sellaisten olosuhteiden luomiseksi, joiden avulla tällaiset yhtiöt voivat laajentaa energiaverkkoja ja edistää niiden yhdistämistä,
- tunnustavat, että vesihuolto sekä vesivarojen asianmukainen hoito ja kehittäminen on ensisijainen kysymys kaikille Välimeren alueen kumppaneille ja että on tärkeää kehittää yhteistyötä näillä aloilla,
- sopivat tekevänsä yhteistyötä maatalouden nykyaikaistamiseksi ja sen rakenteiden uudistamiseksi sekä maaseudun kokonaiskehityksen edistämiseksi.Tämä yhteistyö keskittyy erityisesti tekniseen apuun ja koulutukseen, kumppaneiden toteuttamille tuotannon monipuolistamiseen tähtääville politiikoille myönnettävään tukeen, elintarvikeomavaraisuuden lisäämiseen sekä ympäristön huomioon ottavan maatalouden edistämiseen. Ne sopivat samoin tekevänsä yhteistyötä luvattomien viljelmien hävittämiseksi ja siitä mahdollisesti kärsivien alueiden kehittämiseksi.
Osallistujat sopivat samoin yhteistyöstä muilla aloilla ja:
- korostavat infrastruktuurien parantamisen ja kehittämisen merkitystä, mukaan lukien tehokkaan liikennejärjestelmän perustaminen, tietotekniikan kehittäminen ja televiestinnän uudenaikaistaminen. Tätä tarkoitusta varten osanottajat sopivat luovansa ohjelman ensisijaisista kysymyksistä,
- sitoutuvat kunnioittamaan kansainvälisen merioikeuden periaatteita ja erityisesti palvelujen tarjoamisen vapautta kansainvälisten kuljetusten alalla sekä vapaata pääsyä kansainväliseen rahtitoimeen. Meriliikennepalveluista Kansainvälisen kauppajärjestön puitteissa parhaillaan käytävien monenvälisten kauppaneuvottelujen tulokset otetaan huomioon heti kun niistä on sovittu,
- sitoutuvat kannustamaan paikallisten viranomaisten välistä yhteistyötä aluesuunnittelun tukemiseksi,
- tunnustavat, että tieteellä ja tekniikalla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallis-taloudelliseen kehitykseen, sopivat vahvistavansa tieteellisen tutkimuksen ja kehityksen kapasiteettia, myötävaikuttavansa tieteellisen ja teknisen henkilöstön koulutukseen sekä edistävänsä osallistumista yhteisiin tutkimushankkeisiin luomalla tieteellisiä yhteysverkkoja,
- sopivat edistävänsä yhteistyötä tilastoalalla, jotta menetelmiä voitaisiin yhdenmukaistaa ja tietoja vaihtaa,
c) Rahoitusyhteistyö
Osanottajat katsovat, että vapaakauppa-alueen toteutuminen ja Euro -Välimeri-kumppanuuden onnistuminen edellyttävät rahoitusavun tuntuvaa lisäämistä, jonka on ennen kaikkea suosittava paikallisten taloudellisten toimijoiden liikkeelle saattamista sisäisen ja kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Osanottajat toteavat tässä yhteydessä:
- että Cannesin Eurooppa-neuvosto sopi varaavansa tätä rahoitusavustusta varten 4 685 miljoonaa ecua vuosiksi 1995 - 1999 käytettävissä olevien yhteisön budjettivarojen muodossa. Tämän lisäksi EIP osallistuu myöntämällä enemmän lainavaroja sekä jäsenvaltiot kahdenvälisillä rahoitusosuuksilla,
- että tehokas rahoitusyhteistyö, jota ohjataan monivuotisilla ohjelmilla ja jossa otetaan huomioon kunkin kumppanin erityispiirteet, on välttämätön,
- että terveen makrotaloudellisen hallinnon merkitys on keskeinen kumppanuuden onnistumisen varmistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten osanottajat sopivat edistävänsä talouspolitiikoistaan ja rahoitusyhteistyön optimointitavasta käytävää vuoropuhelua.
KUMPPANUUS YHTEISKUNNALLISISSA, KULTTUURISISSA JA INHIMILLISISSÄ KYSYMYKSISSÄ: INHIMILLISTEN VOIMAVAROJEN KEHITTÄMINEN, KULTTUURIEN VÄLISEN YMMÄRTÄMYKSEN EDISTÄMINEN JA KANSALAISYHTEISKUNTIEN VÄLINEN VAIHTO
Osanottajat tunnustavat, että kulttuuri- ja sivistysperinteet koko Välimeren alueella, kulttuurien välinen vuoropuhelu ja inhimillinen, tieteellinen ja teknologinen vaihto ovat olennainen osa niiden kansojen välistä lähentymistä ja ymmärtämyksen sekä keskinäisen tuntemuksen parantamista.
Tässä hengessä osanottajat sopivat luovansa kumppanuuden yhteiskunnallisissa, kulttuurisissa ja inhimillisissä kysymyksissä. Tätä tarkoitusta varten:
- ne vakuuttavat, että kulttuurien ja uskontojen välinen vuoropuhelu ja kunnioitus ovat välttämätön edellytys kansojen lähentymiselle. Tässä yhteydessä ne korostavat tiedotusvälineiden merkitystä kulttuurien molemminpuolisen tuntemuksen ja ymmärtämyksen lisäämisessä molempia rikastuttavana lähteenä,
- ne pitävät inhimillisten voimavarojen kehittämistä ensiarvoisen tärkeänä sekä erityisesti nuorison kasvatuksessa ja koulutuksessa että kulttuurin alalla. Osanottajat ilmaisevat tahtonsa edistää kulttuurivaihtoa ja muiden kielten osaamista siten, että kaikkien kumppaneiden kulttuuri-identiteettiä kunnioitetaan, sekä toteuttaa kestävää ohjelmaa kasvatuksen ja kulttuurin alalla; tässä yhteydessä kumppanit sitoutuvat toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla saatetaan helpottaa inhimillistä vaihtoa, erityisesti hallinnollisia menettelyjä parantamalla,
- ne korostavat terveydenhuollon tärkeyttä kestävän kehityksen kannalta ja ilmaisevat tahtovansa rohkaista yhteisön tehokasta osallistumista terveyden ja väestön hyvinvoinnin edistämistoimiin,
- ne pitävät tärkeänä yhteiskunnallista kehitystä, jonka niiden mielestä täytyy liittyä erottamattomasti kaikkeen taloudelliseen kehitykseen. Osanottajat pitävät erityisen tärkeänä yhteiskunnallisia perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus kehitykseen,
- ne ovat tietoisia siitä keskeisestä merkityksestä, joka kansalaisyhteiskunnalla voi olla
Euro - Välimeri-kumppanuuden kehittämisessä, ja että se on keskeinen tekijä kansojen välisessä paremmassa ymmärtämyksessä ja lähentymisessä,
- tämän johdosta ne sopivat vahvistavansa ja/tai ottavansa käyttöön paikallistason yhteistyössä tarvittavat välineet suosiakseen yhteydenpitoa seuraavien kehityksen eri osapuolten välillä kansallisten lainsäädäntöjen puitteissa: kansalaisyhteiskunnan ja politiikan, kulttuurielämän ja uskonnon alan, yliopistojen, tutkimusyhteisön, tiedotusvälineiden ja järjestöjen vaikuttajat, ammattijärjestöt sekä yksityiset ja julkiset yritykset,
- tältä pohjalta ne tunnustavat, että on tärkeätä edistää nuorten välisiä yhteyksiä ja nuorisovaihtoa paikallistason yhteistyöohjelmien muodossa,
- ne kannustavat toimia, jotka tukevat demokraattisia instituutioita sekä vahvistavat oikeusvaltiota ja kansalaisyhteiskuntaa,
- ne ovat tietoisia siitä, että nykyinen väestökehitys on ensisijainen haaste, johon on vastattava asianmukaisilla toimenpiteillä taloudellisen nousun nopeuttamiseksi,
- ne ovat tietoisia väestöjen muuttoliikkeen tärkeästä merkityksestä keskinäisissä suhteissaan. Ne sopivat lisäävänsä yhteistyötään siirtolaispaineiden vähentämiseksi muun muassa ammatillisen koulutuksen ohjelmien ja työpaikkojen luomista koskevien avustusohjelmien avulla. Ne sitoutuvat takaamaan alueelleen laillisesti asettuneiden siirtolaisten kaikkien, olemassa olevan lainsäädännön mukaisten oikeuksien suojelun,
- laittoman siirtolaisuuden osalta osanottajat päättävät luoda tiiviimpää yhteistyötä. Tässä yhteydessä kumppanit, jotka tunnustavat vastuunsa maastamuuttaneiden kansalaistensa takaisinmuuton sallimisessa, sopivat toteuttavansa kahdenvälisin sopimuksin tai järjestelyin asianmukaiset määräykset ja toimenpiteet, jotka koskevat niiden laittomasti maahanmuuttaneiden kansalaisten takaisinmuuttoa. Tässä yhteydessä Euroopan unionin jäsenvaltiot pitävät kansalaisinaan jäsenvaltioiden kansalaisia sellaisina kuin ne on määritelty yhteisössä,
- ne sopivat vahvistavansa yhteistyötä erilaisin toimenpitein, joiden tarkoituksena on yhdessä tehokkaammin ehkäistä ja vastustaa terrorismia,
- samoin heidän mielestään on välttämätöntä yhdessä ja tehokkaasti torjua huumausaineiden laitonta kauppaa ja kansainvälistä rikollisuutta sekä korruptiota,
- ne korostavat, että on tärkeätä taistella päättäväisesti rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta vastaan ja sopivat yhteistyöstä tässä yhteydessä.
KONFERENSSIN SEURANTA
Osanottajat, jotka:
- katsovat, että Barcelonan konferenssi luo perustan avoimelle ja kehittyvälle prosessille,
- ilmaisevat tahtonsa luoda tässä julistuksessa määriteltyihin periaatteisiin ja tavoitteisiin perustuva kumppanuus,
- ovat vakaasti päättäneet toteuttaa tämän Euro - Välimeri-kumppanuuden käytännössä ja
- ovat vakuuttuneita siitä, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen jatkaa aloitettua, kokonaisvaltaista vuoropuhelua sekä toteuttaa lukuisia käytännön toimia,
hyväksyvät oheisen työohjelman.
Ulkoasiainministerit kokoontuvat säännöllisesti, jotta tämän julistuksen soveltamista voidaan valvoa ja määritellä ne toimet, joiden avulla kumppanuuden tavoitteet toteutetaan.
Eri toimia seurataan aiheittain koolle kutsuttavissa ministereiden, johtavien virkamiesten ja asiantuntijoiden tilapäisissä kokouksissa, kokemuksia ja tietoja vaihtamalla sekä kansalaisyhteiskunnan osapuolten yhteydenpidolla tai muilla asianmukaisilla tavoilla.
Yhteydenpitoa kansanedustajien, alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kesken kannustetaan.
Korkean virkamiestason "Barcelonan prosessin Euro - Välimeri-komitea", joka koostuu Euroopan unionin troikasta sekä yhdestä kunkin Välimeren kumppanuusmaan edustajasta, kokoontuu säännöllisesti valmistelemaan ulkoasiainministereiden kokousta, luomaan tilannekatsausta ja arvioimaan Barcelonan prosessin seurantaa sen kaikilta osilta sekä saattamaan työohjelmaa ajan tasalle.
Komission eri osastot huolehtivat Barcelonan työohjelman sekä "Barcelonan prosessin Euro - Välimeri-komitean" päätelmien edellyttämien kokousten asianmukaisesta valmistelusta ja seurannasta.
Ulkoasiainministereiden seuraava kokous pidetään vuoden 1997 alkupuoliskolla jossain Euroopan unionin kahdestatoista Välimeren kumppanuusmaasta tulevissa neuvotteluissa tehtävällä päätöksellä.
LIITE 12: LATINALAINEN AMERIKKA
NEUVOSTON PÄÄTELMÄT YHTEISÖN JA LATINALAISEN AMERIKAN YHTEISTYÖN YLEISLINJOISTA 1996—2000
Neuvosto, joka on tutkinut komission tiedonannon "Euroopan unioni - Latinalainen Amerikka: kumppanuuden nykytila ja vahvistamisnäkymät 1996—2000", jonka erittelyt se pääosin hyväksyy, ja ottaa huomioon Korfun, Essenin ja Cannesin Eurooppa-neuvostojen päätelmät sekä yleisiä asioita käsitelleen neuvoston 31. lokakuuta 1994 hyväksymän perusasiakirjan, korostaa haluavansa lähentää poliittisia yhteyksiä Latinalaisen Amerikan kumppaneihin, tukea demokratiaa, saada aikaan edistystä kaupan vapauttamisen alalla, tukea alueellisia yhdentymisprosesseja sekä kohdentaa yhteistyönsä entistä paremmin. Tämän vuoksi Latinalaisen Amerikan kumppaneiden kanssa käytävää vakiintunutta vuoropuhelua syvennetään.
Neuvosto sopii seuraavien ensisijaisten toiminta-akselien vahvistamisesta Latinalaisen Amerikan maiden ja alueiden kanssa tulevaisuudessa tehtävää yhteistyötä varten:
a) Yhteisö kiinnittää erityistä huomiota institutionaaliseen tukeen ja demokratian kehityksen vahvistamiseen yhteistyötoimilla,
- joiden tarkoituksena on oikeusvaltion instituutioiden vahvistaminen eri tasoilla, ihmisoikeuksien suojeleminen sekä hyvä julkinen hallinto ("good governance"),
- joilla edistetään valtiouudistusta ja hajautusta erityisesti julkista hallintoa nykyaikaistamalla,
- joilla tuetaan alakohtaisten politiikkojen, kuten opetus-, terveys- ja maaseudun kehittämistä koskevan politiikan laatimista antamalla etusija instituutioihin kohdistuville tukitoimille sekä kansalaisten tietämyksen aktivoinnille.
b) Yhteisö pitää yhteistyössään erityisen merkittävänä ja ensisijaisena köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen torjuntaa. Tämän alan haasteita on myötävaikuttaa siihen, että yhteiskunnasta syrjäytyneet väestöryhmät osallistuvat markkinatalouteen, samoin kuin tasaisempi tulonjako kestävän kehityksen turvaamiseksi.
Laaditaan ohjelmia maaseudun hyväksi ja kaupunkiseutujen syrjäytyneiden väestöryhmien saattamiseksi tehokkaammin osaksi yhteiskuntaa.
On myös syytä toteuttaa yhteistyöohjelmia köyhimpien väestönosien ja maiden hyväksi lähinnä väestöpolitiikan, terveyden, opetuksen ja asumisen alalla. Näiden toimien kohderyhmiä ovat esimerkiksi nuoret, naiset ja alkuperäisyhteisöt.
Taloudellinen kehitys olisi yhdistettävä yhteiskunnalliseen edistykseen. Tämän vuoksi yhteistyöohjelmissa otetaan huomioon Kööpenhaminassa maaliskuussa 1995 pidetyn sosiaaliasiain huippukokouksen toimintaohjelmien toimintaa koskevat päätelmät.
c) Yhteisö painottaa yhteistyötoimissaan erityisesti talousuudistusten tukemista ja kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamista erityisesti seuraavilla aloilla:
- yksityisen sektorin, erityisesti PK-yritysten tukeminen,
- teollisuustoiminnan edistäminen ja investointien vahvistaminen,
- synergian luominen teollisen ja tieteellis-teknologisen yhteistyön välille,
- ulkomaankaupan edistämisen tekninen tuki,
- Euroopan investointipankin tärkeän merkityksen vahvistaminen Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan yhteistyön välineenä.
Näitä ensisijaisia yhteistyön akseleita toteutettaessa on syytä ottaa erityisesti huomioon seuraavat aihepiirit:
- Yhteisö painottaa erityisesti sellaisia kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen avainaloja kuin opetusta ja peruskoulutusta koskevia tukiohjelmia ja -toimia. Tätä yhteistyötä tehdään sekä demokratian edistämisen että korkeakoulu- ja yliopisto-opetuksen, tieteen, tekniikan ja ammatillisen koulutuksen alalla.
- Yhteisö tukee alueellista yhteistyötä ja integrointia, erityisesti "avoimen aluepolitiikan" käsitettä tavoitteenaan alueellisten ja paikallisten markkinoiden avoimuuden lisääminen sekä niiden tehokkaampi liittäminen osaksi kansainvälisiä markkinoita WTO:n sääntöjen mukaisesti.
- Yhteisö kiinnittää erityistä huomiota sukupuoleen liittyviin kysymyksiin kaikilla Latinalaisen Amerikan kanssa tehtävän yhteistyön aloilla ja kaikissa yhteistyöohjelmissa neljännen kansainvälisen naisten konferenssin suositusten mukaisesti.
- Ottaen huomioon edessä olevat haasteet ja näiden alojen keskinäinen riippuvuus kansainvälisellä tasolla on syytä:
- valvoa, että yhteistyötoimien ympäristövaikutukset otetaan huomioon. Tällä tavoin yhteisö myötävaikuttaa teknologioiden siirron avulla energian järkevämpään käyttöön ja edistää uusiutuvien energiamuotojen hyväksikäyttöä,
- jatkaa ja tehostaa huumausaineiden tuotannon sekä niiden käytön ja niihin liittyvien rikosten yhteiskunnallisten seurausten yhteistä torjuntaa erityisten toimenpiteiden ja hankkeiden tai asianmukaisten elinten välisen yhteistyön avulla,
- sekä pyrkiä nykyaikaistamaan liikennejärjestelmiä ja saamaan aikaan vapaa pääsy erityisesti meriliikenteen markkinoille.
Latinalaisen Amerikan maiden ja alueiden monimuotoisuudesta johtuvien erilaisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja olemassa olevien keinojen ja välineiden parhaan mahdollisen kulloisiakin tarpeita vastaavan yhdistelmän varmistamiseksi yhteisö pitää tavoitteenaan toimintansa tehokkuuden lisäämiseksi:
- tuen saajien ja kansalaisten aktiivista osallistumista yhteistyöohjelmien kaikkiin vaiheisiin hajautetun yhteistyön toimintojen ja ohjelmien avulla,
- parempaa yhteistyön ja rahoitukseen liittyvien kysymysten yhteensovittamista jäsenvaltioiden kanssa erityisesti kentällä ottamalla eurooppalaiset toimijat ja yhteenliittymät mukaan toimintaan ohjelmien laadun parantamiseksi ja käytettävissä olevien varojen käyttämiseksi tehokkaammin ja näkyvämmin,
- Latinalaisen Amerikan maiden ja unionin jäsenvaltioiden, sekä muiden kansainvälisten rahoittajien välistä yhteisrahoitusta,
- yhteisön eri elinten avulla voidaan säännöllisesti harjoittaa näiden yleisten suuntaviivojen seurantaa, arviointia ja syventämistä; tältä osin yhteisö kiinnittää erityistä huomiota siihen, että komissio ajoittain laatii ja tarkastaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa maakohtaisia toimintasuunnitelmia täsmentäen yhteisön tärkeimmät toiminta-alat kussakin maassa,
- on myös syytä lisätä toteutettujen toimien näkyvyyttä.
LIITE 13: AFRIKKA
- Neuvosto palauttaa mieleen, että Essenissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto ilmoitti kannattavansa Euroopan unionin ja Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) välistä erityisesti konfliktien ehkäisemistä Afrikassa koskevaa poliittista vuoropuhelua. Ehkäisevä diplomatia, rauhan turvaaminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen ovat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijaisia tavoitteita. Euroopan unioni ilmoittaa olevansa valmis tukemaan afrikkalaisten pyrkimyksiä ehkäisevän diplomatian ja rauhan turvaamisen alalla, tarvittaessa WEU:n avulla.
- Neuvosto panee merkille 28. - 30. kesäkuuta 1993 pidetyssä Afrikan yhtenäisyysjärjestön valtion- ja hallitusten päämiesten yleiskokouksessa konfliktien ehkäisemis- ja ratkaisemisjärjestelmän perustamisesta annetun julistuksen sekä yleiskokouksen Addis-Abebassa kesäkuussa 1995 annetut päätelmät.
- Euroopan unionin osallistumisen tämän alan toimintaan on tapahduttava tukemalla sellaisten afrikkalaisten toimielinten, erityisesti OAU:n toimintaa, joilla on keskeinen tehtävä kaikissa prosessin vaiheissa, seuraavien periaatteiden mukaisesti:
- afrikkalaisten merkittävämpi osallistuminen heidän omien kriisiensä ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen;
- sen varmistaminen, että Euroopan unionin ja Afrikan maiden sekä muiden kansainvälisen yhteisön jäsenten pyrkimykset sovitetaan paremmin yhteen;
- erityisesti Euroopan unionin, myös unionin jäsenvaltioiden kahdenvälisten pyrkimysten yhdenmukaistaminen, edellä sanottua silmällä pitäen;
- tämän alan pyrkimysten sovittaminen yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja demokratiaan siirtymistä koskevaan tukeen;
- afrikkalaisten voimavarojen ja toimintakeinojen käyttöön ottamisen helpottaminen. On erittäin tärkeää, että afrikkalaiset ryhtyvät johtamaan ehkäisevää diplomatiaa ja konfliktien ratkaisemista Afrikassa. Afrikan maiden on OAU:n kautta, väheksymättä paikallisten järjestöjen tärkeää tehtävää, tehtävä aloite rauhaa uhkaavien ongelmien kaikkien vaiheiden kohtaamiseksi ja niiden ratkaisemiseksi.
4. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi Euroopan unioni kannustaa ensisijaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien ja Afrikan yhtenäisyysjärjestön välistä yhteistyötä, johon kuuluu OAU:n nykyisten toimintakeinojen vahvistaminen tällä alalla.
5. Myös seuraavat tekijät olisi otettava huomioon:
- Euroopan unionin osallistumisen on oltava sopusoinnussa sen poliittis-oikeudellisen toimintakehyksen kanssa, jossa suunniteltu toiminta tapahtuu (YK, OAU, paikallinen taso), sekä prosessin eri vaiheiden kanssa, jotka johtavat ennakkovaroituksesta aina konfliktien ratkaisemistoimiin. Euroopan unionilla ja tarvittaessa myös WEU:lla voisi olla tässä oma osansa;
- on tunnustettava, että afrikkalaisella osapuolella on etusija konfliktien hallintaan tähtäävien poliittisten pyrkimysten johtamisessa;
- ehkäisevässä diplomatiassa, konfliktien ratkaisemisessa ja rauhan turvaamisessa Afrikassa on noudatettava tarkasti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan kirjattuja periaatteita ja tavoitteita;
- mahdollisten toimien on perustuttava konfliktin osapuolten suostumisen, käytetyn voiman puolueettomuuden ja tasapuolisuuden sekä yhden johtamisrakenteen periaatteille;
- Euroopan unionin jäsenvaltiot ja yhteisö ottavat neuvostossa käyttöön niiden tämän alan kahdenvälistä apua koskevan tietojenvaihtojärjestelmän, jolla pyritään edistämään avun koordinointia.
6. Euroopan unionin osallistuminen voi tapahtua seuraavasti:
a) Ennakkovaroitustoimet:
- vaihtaa tietoja ja ilmoituksia tietyistä kriiseistä ja maista, joissa ilmenee jännitteitä;
- kouluttaa tilannetta eritteleviä tarkkailijoita OAU:n pääsihteeristölle;
- järjestää seminaareja;
- antaa taloudellista tukea tekniseen apuun tai tarvikeapuun.
b) Ehkäisevä diplomatia:
- kannustaa kriisienseurantaryhmiä tarjoamalla tarkkailijoita ja mahdollisesti kertaluonteista taloudellista tukea;
- järjestää ehkäisevää diplomatiaa käsitteleviä seminaareja ja keskustelufoorumeja;
- tarjota henkilöstöapua tarkkailijaryhmien toiminnan järjestämiseksi.
c) Rauhan turvaaminen
Mikäli OAU:lle suunnitellaan sen itsensä pyynnöstä tehtävää Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöksen mukaisesti, Euroopan unioni tarkastelee mahdollisesti annettavaa tukea, joka voidaan tarvittaessa antaa WEU:n avulla.
7. Euroopan unioni, joka on tietoinen siitä, että WEU on jo alkanut keskustella mahdollisuudesta tukea Euroopan unionin osallistumista, kehottaa sitä ilmoittamaan asiaa koskevan kantansa. Euroopan unioni pyytää WEU:ta luomaan ja panemaan täytäntöön erityisiä toimia, jotka voisivat edistää afrikkalaisten voimavarojen saamista käyttöön Yhdistyneiden Kansakuntien joukoissa. Unioni varaa itselleen mahdollisuuden myös pyytää WEU:ta edistämään unionin toimien toteuttamista.
8. Näiden päätelmien olisi oltava perustana tämän jälkeen määritettävälle yhteiselle kannalle.
LIITE 14: AASIA
EUROOPAN JA AASIAN HUIPPUTAPAAMINEN (ASEM): UNIONIN KANTA
I OSA: YLEISTÄ
Aasian ja Euroopan huipputapaaminen on yksi tärkeimmistä aloitteista, joita on tehty Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja kymmenen Aasian dynaamisimpiin kuuluvien valtioiden välillä.
Tähän historialliseen tapahtumaan osallistuvien maiden valtion- tai hallitusten päämiehet ja ulkoasiainministerit sekä komission puheenjohtaja pyrkivät luomaan uuden Euroopan ja Aasian välisen kumppanuuden, joka myötävaikuttaa molempien alueiden yhteiskunnalliseen kokonaiskehitykseen.
Uuden kumppanuuden tulisi perustua poliittisen vuoropuhelun edistämiseen, taloudellisten suhteiden syventämiseen ja yhteistyön vahvistamiseen monilla eri aloilla.
Unioni käsittää tapaamisen avoimeksi, seurattavaksi ja muuttuvaksi prosessiksi, jonka pitäisi epävirallisesta luonteestaan huolimatta pyrkiä tuntuviin ja merkittäviin tuloksiin. Sen ei pitäisi näin ollen vaikuttaa osanottajien erityisiin suhteisiin muiden maailman alueiden kanssa.
Ensimmäisen Aasian ja Euroopan huipputapaamisen pitäisi olla molemmille osapuolille niin hyödyllinen, että se herättäisi tarvittavan poliittisen tahdon vuoropuhelun tehostamiseksi ja suhteiden vahvistamiseksi näiden kahden alueen välillä ja loisi lujan perustan uudelle aikakaudelle Euroopan ja Aasian välisissä suhteissa. Tämä aloite tähtää tulevaisuuteen ja pyrkii luomaan rakentavan, molemminpuoliseen ymmärrykseen ja yhteistyöhön perustuvan ilmapiirin kaikilla molempia osapuolia kiinnostavilla politiikan ja talouden osa-alueilla.
Olisi toivottavaa, että osanottajat päättäisivät ensimmäisen tapaamisensa yksimielisinä siitä, että toinen Aasian ja Euroopan huipputapaaminen järjestetään Euroopassa erikseen sovittavana ajankohtana. Unionin pitäisi myös ehdottaa joustavan seurannan toteuttamista tapaamisen aikana tehtävien päätösten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Unioni toivoo, että tapaamisessa annettava päätöslauselma heijastaisi tapaamisesta syntyviä merkittäviä sopimuksia.
Unioni on tehnyt luettelon erityyppisistä erityiskysymyksistä mahdollisen keskustelun aiheiksi (ks. II ja III osat) ja laatinut yksityiskohtaisia ehdotuksia. Näitä kysymyksiä olisi kaiken kaikkiaan lähestyttävä kokonaisvaltaisella ja tasapainoisella tavalla. Vuoropuhelussa voidaan käsitellä myös yleisluonteisia talouskysymyksiä.
II OSA. EUROOPAN JA AASIAN VÄLISEN YLEISEN POLIITTISEN VUOROPUHELUN EDISTÄMINEN
a) Euroopan ja Aasian välisen yleisen poliittisen vuoropuhelun edistäminen
Poliittisen vuoropuhelun edistämisen näiden kahden maanosan välillä pitäisi pyrkiä lisäämään ja vahvistamaan poliittista vakautta ja kansainvälistä turvallisuutta sekä syventämään molemminpuolista ymmärrystä kaikilla aloilla.
Tämä edellyttää yhteyksien vahvistamista eurooppalais-aasialaisen poliittisen yhteistyön parantamiseksi kansainvälisissä järjestöissä ja käsiteltäessä kansainvälisiä kysymyksiä käsiteltäessä.
Yksi tapaamisen päätavoitteista on se, että osanottajat sitoutuvat selkeästi sen tavoitteisiin ja tutkivat yhteistyömahdollisuuksia määrittämällä yhteisen perustan käsiteltäville asioille. Korkeammat virkamiehet voivat tätä varten osoittaa yhteistyön kannalta erityisen merkityksellisiä asiakysymyksiä ja alueita.
b) Molempien maanosien yhteiskuntaelämää sääteleviä arvoja ja sääntöjä koskeva vuoropuhelu
Vaikka Euroopan ja Aasian välinen uusi kumppanuus ei edellytä samanlaisia arvoja, aatteita tai yhteiskunnallisia sääntöjä, osanottajamaissa tarvitaan lisää ymmärrystä erilaisille arvoille ja tavoille.
Aasian ja Euroopan huipputapaamisessa olisi kannustettava avointa ja laaja-alaista vuoropuhelua molempien maanosien kulttuurien välillä ja helpotettava niiden yhteiskuntien lähentymistä. Kulttuurillista, tieteellistä ja akateemista vaihtoa sekä älymystön, mielipidevaikuttajien, poliitikkojen ja liikemiesten välillä tapahtuvaa epävirallista vuoropuhelua edistämällä myötävaikutetaan merkittävästi molemminpuolisen ymmärryksen perustan laajentamiseen ja havaitaan selvemmin kulttuurien monimuotoisuuden uutta luova voima.
Ihmisoikeudet, oikeusvaltion periaate ja hyvä hallintotapa ovat avainasemassa tasapainoisen yhteiskunnallisen kehityksen edistämisessä. Aasian ja Euroopan huipputapaamisen osanottajien olisi tässä yhteydessä pohdittava turvallisen, vakaan ja demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseen vaikuttavien poliittisten ja taloudellisten näkökohtien välisiä läheisiä yhteyksiä.
Tapaamisessa olisi keskityttävä edistämään erityistä yhteistoimintaa tapaamiseen osallistuvien kansojen välillä ja samalla vahvistettava osanottajien sitoutumista asiaankuuluviin YK:n julistuksiin ja yleissopimuksiin.
Osanottajien olisi samalla korostettava yhteistä sitoutumistaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseen ja kunnioittamiseen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan, YK:n ihmisoikeusjulistuksen sekä Wienin julistuksen ja toimintaohjelman mukaisesti. Heidän pitäisi myös ilmaista vahva tukensa Wienin julistuksen ja toimintaohjelman onnistuneelle täytäntöönpanolle.
c) Yhdistyneet Kansakunnat
Aasian ja Euroopan huipputapaamisen osanottajat voisivat vaihtaa mielipiteitä järjestön uudistamisesta ja rahoituksesta sekä omista kokemuksistaan ja mahdollisesta osallistumisestaan rauhanturvaamiseen ja ennaltaehkäisevän diplomatian käyttöön.
d) Alueellinen yhdentymiskehitys
Tämä on ala, jolla on epäilemättä arvoa yhteisen etujen luomisessa ja vakauden edistämisessä alueen sisällä. Mielipiteidenvaihto tällaisen kehityksen poliittisista näkökohdista ja keskustelut siitä, mihin tällä hetkellä molemmissa maanosissa käynnissä oleva kehitys voi johtaa, ovat molemmille osapuolille hyödyllisiä.
e) Turvallisuusyhteistyö
Euroopan unionin olisi korostettava valmiuttaan myötävaikuttaa aktiivisesti rauhan ja vakauden ylläpitämiseen sekä maailmanlaajuisesti että Aasian ja Tyynenmeren alueella ja kerrottava tämän alan kokemuksistaan. Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) alueellinen foorumi tarjoaisi sopivat puitteet tehostaa yhteistyötä unionin ja Aasian välillä.
Molempiin suuntiin kulkevan tietojenvaihdon avulla tapaamisen osanottajat voisivat keskittyä tiettyihin kysymyksiin kuten luottamusta lisääviin toimenpiteisiin, konfliktinratkaisumenetelmiin ja uusiin turvallisuusjärjestelmiin Euroopassa ja Aasiassa.
f) Aseiden leviämisen estäminen
Tätä pitäisi käsitellä laajana kysymyksenä, joka käsittää kaikki aseiden leviämisen estämiseen liittyvät asiat. Aasian ja Euroopan huipputapaamisessa pitäisi keskittyä ydinsulkusopimuksen laajentamispäätösten seurantaan, johon kuuluu yhteinen näkökanta kysymyksiin kuten täydelliseen ydinkoekieltosopimukseen (CTBT), fissiilisen materiaalin tuotantokieltoa koskevaan sopimukseen ja kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) suojalausekkeiden vahvistamiseen. Keskusteluja pitäisi käydä myös kemiallisten ja biologisten aseiden kieltämisestä ja leviämisen estämisestä, tavanomaisten aseiden vienninvalvonnan tehostamisesta, YK:n ylläpitämästä tavanomaisten aseiden rekisteristä sekä jalkaväkimiinojen käytön ja siirtämisen valvonnasta.
III OSA. TALOUDELLISEN YHTEISTYÖN TEHOSTAMINEN, KAUPANKÄYNTI, SIJOITUSTOIMINTA, TEKNOLOGIAN SIIRROT JA YKSITYISSEKTORIN OSALLISTUMINEN
a) Taloudellisten yhteyksien vahvistaminen
Osanottajamaat edustavat kahta maailman dynaamisimmista alueista. Nykyiset kauppa- ja sijoitusvirrat näiden alueiden välillä eivät kuitenkaan kerro niiden todellisesta taloudellisista mahdollisuuksista. Huomioon olisi otettava se, että Aasian ja Euroopan huipputapaaminen tarjoaa osanottajamaiden johtajille poikkeuksellisen tilaisuuden arvioida näitä mahdollisuuksia ja ryhtyä toimiin niiden hyödyntämiseksi entistä tehokkaammalla tavalla. Ylempien virkamiesten olisi tämän vuoksi tarkasteltava keinoja lisätä kaupan vapautumista ja vahvistaa Maailman kauppajärjestön monenvälisiä sääntöjä. Olisi myös määritettävä erityisiä toimenpiteitä, joita voitaisiin toteuttaa osanottajamaissa kaupankäynnin ja sijoitustoiminnan helpottamiseksi.
b) Avoimen kaupankäyntijärjestelmän vahvistaminen
Kaikki Aasian ja Euroopan huipputapaamisessa tehtävän työn olisi perustuttava Maailman kauppajärjestön periaatteisiin ja avoimen alueellisuuden käsitteeseen. Osanottajien olisi voimakkaasti tuomittava kaikki yksipuoliset toimintamuodot ja vahvistettava sitoumuksensa suosituimmuuskohtelun periaatteeseen. Niiden olisi myös päätettävä työskennellä tiiviissä yhteistyössä Singaporessa järjestettävän Maailman kauppajärjestön ministeritapaamisen valmistelemiseksi. Uruguayn kierroksen loppuun viemistä ja täydellistä täytäntöönpanoa olisi korostettava.
Tapaamisessa olisi erityisesti painotettava tarvetta saattaa onnistuneeseen päätökseen televiestintä- ja meriliikennealojen vapautumista koskevat neuvottelut. Olisi myös sovittava voimien yhdistämisestä sen varmistamiseksi, että rahoituspalveluja koskeva väliaikainen sopimus korvataan painoarvoltaan suuremmalla kokonaisuudella, joka sisältää pysyvää liberalisointia koskevia sitoumuksia.
Tapaamisessa olisi myös ilmaistava toivomus siitä, että osanottajamaat, jotka eivät vielä kuulu Maailman kauppajärjestöön, voisivat liittyä siihen pian.
Kokouksessa olisi sovittava, että vapautumiskehityksen jatkumista tuetaan erityisesti edistämällä laajempaa osallistumista olemassa olevaan julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen laajentamalla kyseisen sopimuksen soveltamisalaa sekä parantamalla henkistä omaisuutta koskevien oikeuksien suojaa.
Ylempiä virkamiehiä voitaisiin pyytää osallistumaan yhteistyöhön tässä kysymyksessä sekä laatimaan kunnianhimoinen, tulevia töitä koskeva esityslista Maailman kauppajärjestön ministeritapaamista varten, joka pidetään Singaporessa joulukuussa 1996.
Tärkeitä voivat olla myös kaikki mitä tahansa osapuolta kiinnostavat asiakirjassa MTN.TNC/45(MIN) esitetyt Marrakeshin konferenssin asiakysymykset tai uudet asiakysymykset.
Tämän lisäksi olisi kannustettava vuoropuhelua kokemusten vaihtamiseksi alueellisesta yhdentymisestä ja jotta voidaan tuoda esiin edellytykset alueellisen vapautumisen yhteensovittamiselle avoimen, monenvälisen järjestelmän kanssa.
c) Kaupankäynnin ja sijoitustoiminnan helpottaminen
Tapaamisen olisi tarjottava tilaisuus parantaa kahdenvälisiä kauppasuhteita. Ylemmille virkamiehille olisi tätä varten annettava ohjeita sellaisten toimenpiteiden määrittämiseksi, jotka voisivat edistää kaupankäyntiä molemmilla alueilla. Asiassa kuullaan talouselämän edustajia.
Tapaamisessa olisi voitava tuoda esiin tarve lisätä sijoitustoimintaa molemmilla alueilla ja tutkia parhaita tapoja luoda suotuisat edellytykset sijoitustoiminnan edistämiseksi. Osapuolet voisivat ottaa huomioon OECD:n teollistuneissa maissa käynnissä olevat neuvottelut sijoitustoimintaa koskevan kattavan monenvälisen sopimuksen tekemisestä ja tunnustaa, että olisi toivottavaa ulottaa säännöt koskemaan myös muita kuin OECD:n jäseniä. Ylempiä virkamiehiä voitaisiin tässä yhteydessä kehottaa keskustelemaan mahdollisuudesta nostaa sijoitustoiminta korkeammalle Maailman kauppajärjestön tärkeysjärjestyksessä ja näin pohjustaa sijoitustoimintaa koskevaa yleistä säännöstöä koskevia neuvotteluja. Vuoropuhelua olisi jatkettava pitävien kansainvälisten sääntöjen vahvistamiseksi tällä alalla syrjimättömyyden, sijoittajan suojan ja seurattavuuden osalta.
ERI ALOJEN YHTEISTYÖN EDISTÄMINEN
a) Henkilöstövoimavarat
Olisi korostettava henkilöstövoimavarojen kehittämistä ja edellytysten luomista sille, että ihmiset voisivat käyttää kykyjänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Nuorten liikkeenjohtoon kuuluvien liikkuvuuden vastavuoroinen edistäminen Euroopan ja Aasian välillä sekä ponnistelujen lisääminen peruskoulu- ja lukioasteen sekä ammatillisen koulutuksen aloilla ovat erityisen tärkeitä kysymyksiä. Olisi suunniteltava kieltenopetusta ja yliopistojen välisiä vaihto-ohjelmia sekä nuoriso- ja opiskelijavaihtoa molempiin suuntiin.
b) Kehitysyhteistyö
Kehitysyhteistyötä olisi vahvistettava ottaen huomioon ympäristönäkökohdat. Ensisijaisten tavoitteiden joukossa pitäisi olla kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien asumisolosuhteiden parantaminen, köyhyyden lievittäminen ja naisten aseman parantaminen.
c) Ympäristöasioiden kuten maapallon lämpötilan nousun, vesivarojen suojelun, metsien häviämisen ja aavikoitumisen, lajien monimuotoisuuden ja tämän alan yhteistyön tuomien molemminpuolisten etujen merkitystä on erityisesti korostettava.
d) Kulttuurialan yhteydet ja tiedon jakaminen
Ensisijaisen tärkeänä olisi pidettävä molemminpuolisen ymmärryksen kehittämistä Euroopan ja Aasian välillä lisäämällä kulttuurialan yhteyksiä ja tiedon jakamista molempien osapuolten kulttuureista tiedotusvälineiden merkitys huomioon ottaen.
e) Yritystenvälisen yhteistyön edistäminen
Tapaamisessa voitaisiin korostaa yhteistyön molemminpuolisia etuja. Yhteistyöhön voi kuulua esimerkiksi yksityissektorin aloitteesta luotujen sellaisten vuoropuhelutilanteiden kannustaminen, jotka auttavat Euroopan ja Aasian yritysjohtajia löytämään uusia teollisuusyhteistyönaloja. Yhteistyöaloja olisivat muun muassa energia, liikenne, informaatio- ja ympäristöteknologia, televiestintä ja matkailu. Pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet olisi asetettava etusijalle.
f) Teknologiayhteistyö
Kokouksen olisi annettava tukensa teknologiayhteistyön tehostamiselle Aasian ja Euroopan välillä tiivistämällä yhteistyötä tutkimusalalla, lisäämällä yhteyksiä yliopistojen välillä ja helpottamalla taitotiedon siirtoa korkean teknologian aloilla. Ensisijaisia tiennäyttäjiä voisivat olla ympäristö-, informaatio- ja viestintäteknologia sekä liikenneala. Henkisen omaisuuden riittävän suojan merkitys ja sijoitustoiminnalle avoimen ilmapiirin luomisen tärkeys olisi tunnustettava.
Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat tässä yhteydessä erityisen kiinnostuneita Aasian valtioiden osaamisesta ja taitotiedosta, jotka ilmenevät teknologisten innovaatioiden nopeassa valjastamisessa teollisuustuotantoon.
g) Huumeiden torjunta ja laittomien toimien estäminen
Yhteistyötä olisi lisättävä huumekaupan torjunnassa ja erityisissä ponnisteluissa sopimukseen pääsemiksi huumeiden esiaineista, sekä rahanpesun estämisessä. Tapaamisen olisi edistettävä kansainvälistä rikollisuutta koskevaa vuoropuhelua. Yhteistyötä laittomien maahanmuuttoverkostojen vastustamiseksi olisi kannustettava kiinnittäen erityisesti huomiota laittomien maahanmuuttajien takaisinottoon.
SEURANTA
Olisi sovittava edellä mainituilla aloilla tapahtuvan edistyksen seurannasta edistymisraportin perusteella, jonka ylemmät virkamiehet laativat vuonna 1997 tosiasiallisesti toteutetuista toimista.
LIITE 15: HALLITUSTEN VÄLINEN KONFERENSSI
EUROOPAN STRATEGIA
Mietintäryhmän jäsenet ovat puolen vuoden ajan työskennelleet Eurooppa-neuvoston valtuuttamina valmistellakseen perussopimuksen tarkistamista vuoden 1996 konferenssissa ja muita mahdollisia unionin toimintaan liittyviä parannuksia. Työ on edennyt avoimuuden ja demokratian hengessä.
Konferenssia varten laadittavan yksityiskohtaisen asialistan lisäksi katsomme, että tehtävänämme on myös käynnistää julkinen keskustelu ja kertoa tulevien muutosten suunnasta.
HAASTE
Miehet ja naiset Euroopassa tuntevat tänä päivänä tarvitsevansa yhteistä suunnitelmaa enemmän kuin koskaan. Ja kuitenkin yhä useammalle eurooppalaiselle Euroopan yhdentymisen perusajatus ei ole itsestään selvä. Tämä paradoksi on ensimmäinen haaste.
Kun Euroopan yhteisöt perustettiin nelisenkymmentä vuotta sitten, yhteisen suunnitelman tarve oli ilmeinen, koska Euroopan epäonnistuminen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla oli hyvin tiedossa.
Nyt, lähes puoli vuosisataa myöhemmin unionin laajentuminen kerta kerralta, sen tehtävien lisääntyminen, sen monimuotoisuus ja aikamme ongelmien laajuus saavat aikaan sen, että on hyvin vaikeata ymmärtää Euroopan yhdentymisen todellinen merkitys ja sen jatkuva tarve.
Meidän on hyväksyttävä, että monimuotoisuus on hinta, joka Euroopan on maksettava moninaisen identiteettimme turvaamisesta. Me kuitenkin uskomme vakaasti, että tämä Euroopan politiikan nerokas luomus ei voi korvata unionin jäsenvaltioita, joiden erottamaton vastapari se nykyään on ja joihin sen poliittinen legitimiteetti pääosiltaan perustuu. Olemme vakaasti sitä mieltä, että sillä on ollut oma mittaamattoman arvokas vaikutuksensa tuomalla rauhaa ja vaurautta yhteisesti määriteltyjen etujen ja sellaisen toiminnan avulla, joka ei ole seurausta valtapolitiikasta, vaan joka perustuu kaikkien hyväksymään yhteiseen oikeuteen.
Se, että Eurooppa on muuttunut, johtuu osittain unionin onnistumisesta. Ne kaikki Euroopan valtiot, jotka vielä totuttelevat uuteen vapauteensa, haluavat liittyä Euroopan unioniin tai lisätä yhteistyötä sen kanssa. Kuitenkin väestön tyytymättömyys kasvaa Länsi-Euroopassa huolimatta unionin osuudesta tämän ennennäkemättömän rauhallisen ja vauraan aikakauden rakentamisessa.
Meidän on sen vuoksi kerrottava selvästi kansalaisillemme, miksi unioni, joka on niin houkutteleva Euroopan muille valtioille, on myös meille edelleen välttämätön.
Yksi syistä on se, että myös Euroopan ulkopuolinen maailma on muuttunut. Tavarat, pääoma ja palvelut liikkuvat nykyään maailmanlaajuisesti markkinoilla, joilla kilpailu kasvaa jatkuvasti, ja hinnat vahvistetaan maailmanlaajuisesti. Se, miten vauras Eurooppa on nyt ja tulevaisuudessa, riippuu sen menestyksestä maailmanmarkkinoilla.
Kylmän sodan päättyminen saattoi kaiken kaikkiaan lisätä turvallisuutta Euroopassa, mutta se on myös lisännyt epävakautta.
Lisäksi korkea työttömyys, ulkoiset siirtolaisuuspaineet, lisääntyvät häiriöt luonnon tasapainossa ja kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden kasvu ovat synnyttäneet väestössä vaatimuksia paremmasta turvallisuudesta, jota jäsenvaltiot eivät yksin pysty takaamaan.
Maailmassa, jonka eri osat ovat yhä riippuvaisempia toisistaan, tämä todellisuus luo uusia haasteita ja avaa uusia mahdollisuuksia unionille.
VASTAUS
Emme kuitenkaan joudu aloittamaan tyhjästä. Viimeisen viiden vuoden aikana Eurooppa on onnistunut muuttumaan maailman mukana. Vuonna 1990 yhteisö avasi ovensa 17 miljoonalle saksalaiselle, jotka olivat asuneet Berliinin muurin toisella puolella.
Maastrichtin sopimus pohjustaa hyvin yhteisön mukautumisen muuttuneeseen maailmaan. Ilmaisemalla toissijaisuusperiaatteen se luo Euroopan unionin, joka on lähempänä kansalaisiaan. Sopimuksessa kartoitetaan tie kohti yhteistä rahaa ja esitetään taloudellisen yhdentymisen strategia, joka perustuu hintojen vakauteen vahvistaen näin kilpailukykyä ja mahdollistaen talouskasvun. Sopimuksella vahvistetaan yhteiskunnallista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ja määrätään korkeista ympäristönsuojeluvaatimuksista. Sopimus luo pohjan yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja pyrkii luomaan kansalaisille vapaan ja turvallisen alueen.
Euroopan unioni on sittemmin erittäin vaikeissa taloudellisissa oloissa pystynyt tekemään edistymistä koskevat päätökset oikeaan aikaan ja uusien tarpeidensa mukaan: se on sopinut Uruguayn kierroksen tuloksista, se on päässyt sopimukseen unionin taloudesta vuoteen 1999 asti, ja se on laajentunut kolmella uudella jäsenellä.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Euroopan valtion- tai hallitusten päämiehet ovat jo määrittäneet tehtävät, jotka ovat välttämättömiä Euroopan strategian kehittämiseksi muuttuvassa maailmassa: vuoden 1996 konferenssi, yhteisen rahan käyttöönotto, uutta rahoitussopimusta koskevat neuvottelut, Länsi-Euroopan unionin (WEU) perustamisesta tehdyn Brysselin sopimuksen tarkistaminen ja mahdollinen jatkaminen ja lopuksi kaikkein vaativin tavoite, unionin laajentuminen assosioituneilla Keski- ja Itä-Euroopan mailla, Baltian maat, Kypros ja Malta mukaan lukien.
Seuraava laajentuminen luo otollisen tilaisuuden Euroopan poliittiselle jälleenyhdentymiselle. Sen lisäksi, että se on meille poliittinen välttämättömyys, se on myös paras vaihtoehto maanosan vakauden ja talouden kehittymisen kannalta niin jäseniksi pyrkivissä valtioissa kuin koko Euroopassa. Laajentuminen ei ole helppoa. Sen vaikutus unionin politiikan kehittymiseen on arvioitava. Se vaatii sekä jäseniksi pyrkiviltä valtioilta että unionin nykyisiltä jäseniltä ponnisteluja, jotka on jaettava tasapuolisesti. Se on siten Euroopalle paitsi suuri mahdollisuus myös haaste. Meidän on toteutettava laajentuminen, ja se on tehtävä hyvin.
Unioni ei pysty suoriutumaan kaikista Euroopan strategiaan kuuluvista tehtävistä kerralla, mutta sillä ei myöskään ole aikaa hukattavana. Valtion- tai hallitusten päämiehet ovat ottaneet henkilökohtaisen vastuun Eurooppaa koskevan esityslistan hyväksymisestä tämän suunnitelman toteuttamiseksi. Suunnitelma ei kuitenkaan voi toteutua, jollei se saa Euroopan kansalaisten demokraattista tukea.
VUODEN 1996 KONFERENSSI
Vuoden 1996 konferenssi on tärkeä, mutta se edustaa vain yhtä vaihetta tässä kehityksessä.
Maastrichtin sopimuksessa määrätään, että vuonna 1996 on kutsuttava koolle tehtävänsä osalta rajattu konferenssi. Alaa on sittemmin laajennettu useissa Eurooppa-neuvostoissa.
Valtion- tai hallitusten päämiehet ovat todenneet tarpeen suorittaa toimielimiä koskevia uudistuksia yhdeksi konferenssin keskeisistä kysymyksistä unionin tehokkuuden, demokraattisuuden ja avoimuuden lisäämiseksi.
Mietintäryhmä on tässä hengessä yrittänyt määrittää parannukset, jotka ovat tarpeen unionin mukauttamiseksi tosiasioihin ja sen valmistamiseksi seuraavaa laajentumista varten.
Mielestämme konferenssissa olisi keskityttävä välttämättömiin muutoksiin eikä ryhdyttävä perussopimuksen perusteelliseen tarkistamiseen.
Tältä pohjalta tuloksia olisi saatava kolmella pääalueella:
- Euroopan merkityksen lisääminen sen kansalaisten kannalta,
- unionin paremman toiminnan mahdollistaminen ja sen valmistaminen laajentumiseen,
- unionin ulkoisten toimintamahdollisuuksien lisääminen.
I. Kansalainen ja unioni
Unioni ei ole eikä halua olla supervalta. Se on silti paljon enemmän kuin markkina-alue. Se on ainutlaatuinen yhteisiin arvoihin perustuva hanke. Meidän pitäisi vahvistaa näitä arvoja, jotka myös kaikki jäseniksi pyrkivät maat haluavat jakaa kanssamme.
Konferenssin olisi kyettävä lisäämään unionin merkitystä sen kansalaisille. Voittaakseen kansalaiset takaisin puolelleen unionin olisi keskityttävä siihen, mitä olisi tehtävä Euroopan tasolla kansalaisten kannalta kaikkein tärkeimmissä asioissa, kuten turvallisuuden ja solidaarisuuden lisääminen, työllisyyden parantaminen sekä ympäristöasiat.
Konferenssin olisi myös lisättävä unionin avoimuutta ja tuotava se lähemmäksi kansalaisia.
Eurooppalaisten arvojen edistäminen
Euroopan sisäinen turvallisuus perustuu sen demokraattisiin arvoihin. Eurooppalaisina me kaikki olemme myös kansalaisia demokraattisissa valtioissa, jotka takaavat ihmisoikeuksien kunnioittamisen. Meistä moni on sitä mieltä, että sopimuksessa olisi selvästi ilmaistava nämä yhteiset arvot.
Ihmisoikeudet kuuluvat jo nyt unionin perusperiaatteisiin. Meistä moni katsoo kuitenkin, että unionin pitäisi selvemmin taata niiden noudattaminen liittymällä Euroopan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaan yleissopimukseen. Muita ehdotuksia ovat luettelo oikeuksista sekä määräys, joka mahdollistaisi rangaistukset tai jopa unionin jäsenyyden voimassaolon keskeyttämisen siinä tapauksessa, että jokin valtio syyllistyisi ihmisoikeuksien tai demokratian vakavaan rikkomiseen. Muutamat meistä olivat sitä mieltä, että kansalliset hallitukset turvaavat jo riittävällä tavalla nämä oikeudet.
Monet meistä pitävät tärkeänä sitä, että sopimuksessa olisi selvästi tuotava esiin sellaiset eurooppalaiset arvot kuin naisten ja miesten välinen tasa-arvo sekä rotuun, uskontoon, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään tai vammaan perustuvan syrjinnän kieltäminen ja että siinä olisi nimenomaisesti tuomittava rotusyrjintä ja vierasviha ja määrättävä menettelystä kiellon täytäntöönpanemiseksi.
Yksi meistä uskoo, että kansalaisuuteen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat kansallisvaltioiden toimialaan; tästä poikkeaminen voisi vaikuttaa päinvastaisella tavalla kuin on tarkoitus.
Jotkut meistä pitävät myös harkinnan arvoisena tarkastella mahdollisuutta perustaa erillinen yhteisön yksikkö tai eurooppalaiset "rauhanturvajoukot" humanitaarisia tehtäviä varten osoituksena unionin solidaarisuudesta. Tällaista yksikköä voitaisiin myös käyttää yhteisössä tapahtuvien luonnonmullistusten yhteydessä. Jotkut meistä suosittelivat myös, että konferenssissa tarkasteltaisiin sitä, kuinka sopimuksessa voitaisiin paremmin ottaa huomioon yleispalvelujen saatavuuden tärkeys.
Uskomme, että Euroopalla on myös tiettyjä yhteisiä yhteiskunnallisia arvoja, joihin rauhanomainen ja edistykseen tähtäävä rinnakkaiselomme perustuvat. Monet meistä ovat sitä mieltä, että sosiaalipolitiikkaa koskeva sopimus olisi otettava osaksi yhteisöoikeutta. Yksi meistä uskoo, että tämä vain heikentäisi kilpailukykyä.
Vapaus ja sisäinen turvallisuus
Unioni on alue, jossa ihmiset, tavarat, pääomat ja palvelut voivat liikkua vapaasti. Tästä huolimatta ihmisten turvallisuutta ei ole taattu riittävällä tavalla Euroopan laajuisesti: vaikka turvallisuus on edelleen ensisijaisesti kansallinen asia, rikollisuus on järjestäytynyt tehokkaasti ja kansainvälisellä tasolla. Maastrichtin sopimuksen täytäntöönpanosta saatu kokemus viime vuosien ajalta osoittaa, että tehokkaalle Euroopan laajuiselle toiminnalle on vielä hyvin rajoitetut mahdollisuudet. Tämän vuoksi tarvitaan kiireellisesti yhteinen, käytännön näkökohtiin perustuva vastaus Euroopan tasolla.
Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että konferenssin tulisi vahvistaa unionin kykyä suojella kansalaisiaan terrorismia, huumekauppaa, rahanpesua, laittoman siirtolaisuuden hyväksi käyttöä ja muita kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muotoja vastaan. Kansalaisten turvallisuuden varmistaminen Euroopan tasolla ei saa vähentää yksilönsuojaa. Meistä moni on sitä mieltä, että tämä vaatii yhteisten toimielinten ja menettelyjen käytön lisäämistä sekä yhteisiä arviointiperusteita. Kansallisten parlamenttien olisi myös poliittisesti valvottava tällaisen yhteisen toiminnan toimeenpanijoita.
Meistä moni oli sitä mieltä, että tehokkaamman toiminnan varmistamiseksi meidän olisi saatettava täysin yhteisön toimivallan alaisiksi kolmansien maiden kansalaisia koskevat asiat, kuten maahanmuutto, turvapaikka-asiat ja viisumikäytäntö, sekä yhteiset säännöt rajatarkastuksille ulkorajoilla. Jotkut haluaisivat myös laajentaa yhteisön toimivaltaa huumausaineiden väärinkäytön ja petosten torjuntaan kansainvälisellä tasolla sekä tulliyhteistyöhön.
Jotkut meistä sen sijaan ovat sitä mieltä, että ratkaisun avain on löydettävissä yhdistämällä poliittinen tahto ja olemassaolevien hallitusten välisten järjestelyjen tehokkaampi käyttö.
Työllisyys
Tiedämme, että työpaikkojen luominen avoimessa yhteiskunnassa perustuu terveeseen talouskasvuun ja yritysten kilpailukykyyn, jota voidaan edistää paikallisilla, alueellisilla ja kansallisilla aloitteilla. Uskomme, että Euroopan unionissa päävastuu kansalaisten taloudellisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista kuuluu jäsenvaltioille. Omamme kaltaisella yhdentyneellä talousalueella unionilla on kuitenkin vastuu oikeiden edellytysten tarjoamisesta työpaikkojen luomiselle. Tätä se tekee parhaillaan toteuttaessaan sisämarkkinoita ja kehittäessään muita yhteisiä politiikkoja, yhteisen kasvu-, kilpailukyky- ja työllisyysstrategian avulla, jolla saavutetaan jo myönteisiä tuloksia, ja talous- ja rahaliittoa koskevan suunnitelmansa avulla.
Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Maastrichtissä hyväksytyt ja kansanedustuslaitostemme ratifioimat yhteistä rahaa koskevat määräykset on säilytettävä ennallaan.
Vaikka olemme tietoisia siitä, että työpaikkoja ei voida luoda pelkästään sopimusta muuttamalla, moni meistä haluaisi kuitenkin, että sopimuksessa sitouduttaisiin unionin puolesta selvemmin suuremman taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen työllisyyden lisäämiseksi ja määrättäisiin unionin mahdollisuudesta toteuttaa yhteensovitettuja toimia työpaikkojen luomiseksi. Jotkut meistä varoittavat siitä, että sopimuksen määräyksissä herätettäisiin toiveita, joiden toteuttaminen riippuu ensisijaisesti yritys- ja hallitustasolla tehdyistä päätöksistä. Useimmat meistä painottavat kuitenkin tarvetta tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista unionissa.
Ympäristöasiat
Ympäristöasioilla on rajojen yli ulottuvia vaikutuksia. Ympäristönsuojelu on tavoite, joka käsittää olemassaolomme paitsi eurooppalaisina myös planeettamme asukkaina. Tämän vuoksi konferenssissa olisi tarkasteltava, kuinka voitaisiin tehostaa unionin toimintakykyä ja määritellä tapaukset, joissa toiminnan olisi rajoituttava jäsenvaltioon.
Avoimempi unioni
Kansalaisilla on oikeus saada enemmän tietoa unionista ja sen toiminnasta.
Meistä moni ehdottaa, että oikeus tiedonsaantiin olisi tunnustettava sopimuksessa unionin kansalaisoikeudeksi. Unionin asiakirjojen julkisuuden lisäämisestä on esitetty ehdotuksia, joita pitäisi tarkastella konferenssissa.
Ennen kuin tehdään merkittäviä lainsäädännöllisiä ehdotuksia, olisi kerättävä asianmukaisesti tietoa kyseessä olevilta aloilta, asiantuntijoilta ja koko yhteiskunnasta. Ehdotusta varten suoritettavien tutkimusten olisi oltava julkisia.
Siinä vaiheessa, kun ehdotus lainsäädännöksi tehdään, kansallisille parlamenteille olisi annettava asianmukaiset tiedot ja asiakirjat niiden virallisilla kielillä ja hyvissä ajoin, jotta ne voisivat käydä asianmukaista keskustelua lainsäädäntömenettelyn alkuvaiheista lähtien.
Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että unionin oikeuden olisi oltava helppotajuisempaa. Vuoden 1996 konferenssin tuloksena olisi saatava aikaan yksinkertaisempi sopimusteksti.
Toissijaisuusperiaate
Unioni tulee lähemmäksi kansalaisia, jos se keskittyy omien tehtäviensä suorittamiseen.
Tämän mukaan sen on noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Tätä periaatetta ei saa sen vuoksi käyttää perusteena Euroopan vallan vastustamattomalle kasvulle eikä tekosyynä solidaarisuuden tai unionin saavutusten väheksymiselle.
Uskomme, että on välttämätöntä tehostaa toissijaisuusperiaatteen asianmukaista käytännön soveltamista. Tällaisen parannuksen olisi perustuttava Edinburghin julistukseen, ja jotkut meistä ovat sitä mieltä, että sen tärkeimmille määräyksille olisi annettava sopimuksen asema.
II. Unionin toiminnan parantaminen ja unionin valmistaminen laajentumista varten
Konferenssissa olisi tarkasteltava, millä tavalla voidaan parantaa unionin tehokkuutta ja demokraattisuutta.
Unionin on säilytettävä päätöksentekokykynsä tulevien laajentumisten jälkeenkin. Ottaen huomioon kyseessä olevien maiden lukumäärän ja erilaisuuden tämä aiheuttaa muutoksia toimielinten rakenteessa ja toiminnassa. Se voi myös tarkoittaa sitä, että joustavia ratkaisuja on löydettävä kunnioittaen kuitenkin täysin yhteistä toimielinjärjestelmää ja yhteisön säännöstöä.
Eurooppa-neuvosto, joka muodostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä ja komission puheenjohtajasta, on unionin poliittisen tahdon korkein ilmentymä, ja se määrittelee unionin politiikan yleislinjat. Unionin poliittisen asialistan perusteella neuvoston merkitys kasvanee tulevaisuudessa.
Demokratian lisääminen unionissa merkitsee sekä oikeudenmukaista edustusta kaikissa toimielimissä että Euroopan parlamentin vahvistamista nykyisen toimielinten välisen tasapainon rajoissa ja kansallisten parlamenttien tehtävän vahvistamista. Tässä yhteydessä muistutetaan, että sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin vaaleille on vahvistettava yhdenmukainen menettely. Meistä moni uskoo, että Euroopan parlamentilla on liian paljon ja liian monimutkaisia menettelyjä, ja kannattaa sen vuoksi niiden supistamista kolmeen eli kuulemis-, hyväksymis- ja yhteispäätösmenettelyyn.
Nykyinen yhteispäätösmenettely on liian monimutkainen, ja ehdotamme sen yksinkertaistamista konferenssissa muuttamatta kuitenkaan neuvoston ja Euroopan parlamentin välistä tasapainoa. Meistä moni ehdottaa myös, että konferenssissa olisi laajennettava yhteispäätösmenettelyn soveltamisalaa. Yksi jäsen uskoo kuitenkin, että Euroopan parlamentti sai laajasti uutta toimivaltaa Maastrichtissä ja että sen pitäisi totutella sen käyttöön ennen uusien valtuuksien tavoittelemista.
Kansallisten parlamenttien olisi myös osallistuttava asianmukaisella tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että ne pitäisi yhdistää unionin toimielimiin. Moni meistä oli sitä mieltä, että unionin päätöksentekomenettelyt olisi järjestettävä siten, että kansalliset parlamentit voisivat riittävästi valvoa omien hallitustensa kantoja unionin päätöksenteossa ja vaikuttaa niihin. Jotkut meistä ehdottavat kansallisten parlamenttien suorempaa osallistumista. Tässä yhteydessä yksi meistä esitti ajatuksen uuden neuvoa-antavan komitean asettamisesta. Kansallisten parlamenttien välistä sekä niiden ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä olisi myös edistettävä.
Ministerineuvoston päätöksentekoprosesseja ja työmenetelmiä olisi tarkistettava. Unionin on pystyttävä tekemään oikea-aikaisia ja tehokkaita päätöksiä. Tehokas päätöksenteko ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että se olisi helppoa. Unionin päätösten on saatava yleistä kannatusta. Moni meistä uskoo, että tehokkuutta voitaisiin parantaa lisäämällä määräenemmistöpäätöksiä neuvostossa, ja monien mukaan määräenemmistöpäätöksistä pitäisi tulla yleinen menettely laajentuneessa yhteisössä. Jotkut meistä uskovat, että tämä olisi hyväksyttävä ainoastaan siinä tapauksessa, että demokraattista legitimiteettiä lisätään äänten uudenlaisella painottamisella väestömäärän mukaan. Yksi meistä vastustaa periaatteellisesti määräenemmistöpäätösten käytön laajentamista.
Me pidämme neuvoston puheenjohtajan tehtävää ensisijaisen tärkeänä unionin asioiden tehokkaan hoidon kannalta ja kannatamme vuorotteluperiaatetta puheenjohtajan tehtävien hoitamisessa. Nykyisen järjestelmän soveltaminen laajentuneeseen unioniin voi kuitenkin johtaa yhä lisääntyvään hajanaisuuteen. Olisi tutkittava edelleen vaihtoehtoisia lähestymistapoja jatkuvuuden ja vuorotteluperiaatteen yhdistämiseksi.
Olemme yhtä mieltä siitä, että komission olisi säilytettävä kolme perustehtäväänsä: yhteisen edun edistäminen, yksinoikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita ja yhteisön oikeuden vaaliminen. Sen legitimiteetti, jota korostaa sen parlamentilta saama hyväksyminen, perustuu sen itsenäisyyteen, uskottavuuteen, kollegiaalisuuteen ja tehokkuuteen. Komission kokoonpano suunniteltiin kuuden jäsenvaltion muodostamalle yhteisölle. Olemme määritelleet vaihtoehtoja sen tulevaksi kokoonpanoksi, jotta komission kyky täyttää tehtävänsä säilyisi unionissa, joka voi laajentua käsittämään yli kaksinkertaisen määrän jäsenvaltioita Maastrichtin sopimuksen tehneiden valtioiden määrään verrattuna.
Yleisesti ottaen yksi mielipide ryhmän sisällä on, että säilytetään nykyinen järjestelmä tulevaisuudessa ja vahvistetaan sen kollegiaalisuutta ja johdonmukaisuutta tarvittaessa. Tämä vaihtoehto mahdollistaisi sen, että kaikilla jäsenillä olisi vähintään yksi komission jäsen. Toisen ratkaisumallin mukaan kollegiaalisuutta ja johdonmukaisuutta lisättäisiin vähentämällä komission jäsenten lukumäärää jäsenvaltioiden lukumäärää pienemmäksi ja lisäämällä heidän itsenäisyyttään. Olisi vahvistettava menettelyt jäsenten valitsemiseksi, jotka perustuisivat pätevyyteen ja sitoutumiseen unionin yleisen edun edistämiseen.
Päätettäessä komission tulevaa kokoonpanoa konferenssissa voitaisiin myös tarkastella mahdollisuutta nimittää komissioon varsinaisia ja apulaisjäseniä.
Muutamat meistä katsovat, että alueiden komitealla on tärkeä tehtävä yhteisön lainsäädännössä ja että tämän toimielimen neuvoa-antavaa tehtävää olisi hyödynnettävä paremmin.
Euroopan saavutukset riippuvat sen kyvystä tehdä yhdessä päätöksiä ja noudattaa niitä. Tätä edistäisivät yhteisön lainsäädännön avoimuuden ja laadun parantaminen sekä parempi taloudenhoito ja tehokkaammat toimet petosten torjumiseksi. Konferenssissa olisi myös parannettava Euroopan yhteisön tuomioistuimen avainasemaa varmistamalla erityisesti yhteisön oikeuden yhdenmukainen tulkinta ja sen noudattaminen.
III. Unionin ulkoisen toimintakyvyn lisääminen
Maastrichtin sopimuksella perustettiin unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Meidän mielestämme tämä päätös oli oikea, ja se tehtiin oikeaan aikaan kylmän sodan päättymisen lisätessä sitä vastuuta, joka Euroopan unionilla oli perustan luomiseksi rauhalle ja edistykselle niin Euroopassa kuin muuallakin.
Mahdollisuudet, joita sopimus nykyään tarjoaa, ovat tuottaneet joitakin myönteisiä tuloksia. Uskomme kuitenkin, että nyt on aika antaa tälle yhteiselle politiikalle tehokkaammat toimintakeinot.
Unionin on voitava tänään täyttää tehtävänsä rauhan ja vakauden edistäjänä kansainvälisissä yhteyksissä. Vaikka unioni on taloudellinen mahti, se on edelleen poliittisesti heikko, ja sen tehtävä rajoittuu sen mukaisesti usein muiden tekemien päätösten rahoittamiseen.
Yhteinen ulkopolitiikka
Meidän mielestämme konferenssissa on löydettävä keinoja unionin ulkoisen toimintakyvyn lisäämiseksi luottamuksen ja molemminpuolisen solidaarisuuden hengessä. Sen täytyy voida määritellä omat etunsa, päättää toiminnastaan ja toteuttaa se tehokkaasti. Tämä tehtävä vaikeutuu laajentumisen myötä ja tulee vielä entistä välttämättömämmäksi.
Tämä merkitsee sitä, että unionin on yhteisesti voitava analysoida ja valmistella ulkoinen toimintansa. Ottaen tämän huomioon ehdotamme, että on perustettava yhteinen ulkopoliittinen analyysi- ja suunnitteluyksikkö. Useimmat meistä ovat sitä mieltä, että tämän yksikön olisi oltava vastuussa neuvostolle. Monet meistä ovat myös sitä mieltä, että siihen olisi palkattava työntekijät jäsenvaltioista, neuvoston sihteeristöstä ja komissiosta ja että sen olisi kuuluttava unionin toimielinjärjestelmään. Jotkut ehdottivat, että tämän yksikön johtajan, jonka tehtävät voitaisiin lopulta sulauttaa WEU:n pääsihteerin tehtäviin, tulisi olla neuvoston pääsihteeri.
Tämä vaatii myös kykyä tehdä päätöksiä. Tämän vuoksi ehdotamme, että konferenssissa tutkittaisiin tapoja tarkistaa päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyjä niiden mukauttamiseksi ulkopolitiikkaan, jossa on sovitettava yhteen valtioiden suvereniteetin kunnioittaminen sekä diplomaattisen ja taloudellisen solidaarisuuden tarve. Olisi sovittava yhteisesti siitä, pitäisikö antaa ja kuinka voitaisiin antaa mahdollisuus käyttää joustavia menettelyjä, jotka eivät estäisi niitä, jotka pitävät yhteistä toimintaa tarpeellisena unionin kannalta, toteuttamasta kyseistä toimintaa. Jotkut jäsenet kannattavat määräenemmistöpäätösten laajentamista yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kun taas toiset ehdottavat Euroopan parlamentin neuvoa-antavan tehtävän lisäämistä tässä suhteessa.
Unionin on voitava toteuttaa ulkoinen toimintansa näkyvämmin. Tutkimme useita mahdollisia vaihtoehtoja mahdollistaa unionin yhtenäinen esiintyminen. Jotkut meistä esittivät ajatuksen, että yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle valittaisiin korkean tason edustaja, jotta unionin ulkoiselle poliittiselle toiminnalle annettaisiin kasvot ja ääni. Kyseisen henkilön olisi oltava Eurooppa-neuvoston nimittämä ja hän toimisi neuvoston tarkoin määrittelemän toimeksiannon mukaisesti. Monet korostivat neuvoston, puheenjohtajavaltion ja komission välisen yhteistyön vakiinnuttamisen tarvetta, jotta näiden vastuulla olevat unionin ulkoisen ulottuvuuden eri osat toimisivat yhtenäisenä kokonaisuutena.
Unionin poliittisen merkityksen kasvun maailmassa olisi oltava johdonmukainen sen nykyisen ulkoisen taloudellisen merkityksen kanssa johtavana kauppakumppanina ja humanitaarisen avun antajana. Konferenssissa olisi löydettävä tapoja varmistaa, että unionin ulkoinen politiikka näkyy sekä sen kansalaisille että maailmalle, että se edustaa sen jäsenvaltioita ja että se on johdonmukainen jatkuvuutensa ja kokonaisvaltaisuutensa puolesta.
Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
Uuden kansainvälisen turvallisuustilanteen monissa haasteissa korostuu tehokkaan ja johdonmukaisen eurooppalaisen vastauksen tarve. Tämän vastauksen täytyy perustua kokonaisvaltaisen turvallisuuden käsitteeseen.
Tämän vuoksi konferenssissa olisi mielestämme tarkasteltava tapoja, joilla eurooppalaista identiteettiä voitaisiin kehittää myös turvallisuuden ja puolustuspolitiikan alueilla. Tämän kehityksen olisi tapahduttava Maastrichtissä sovittujen tavoitteiden mukaisesti ottaen huomioon sopimuksen määräykset, joiden mukaan yhteisen YUTP:n on sisällettävä kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, lopulta myös yhteisen puolustuspolitiikan määritteleminen, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.
Konferenssissa on otettava huomioon se tosiasia, että Naton jäsenten näkökulmasta tällainen kehitys vahvistaisi myös Atlantin liiton eurooppalaista pilaria ja transatlanttista yhteyttä. Atlantin liitto takaa edelleen jäsentensä yhteisen turvallisuuden, ja sillä on keskeinen merkitys koko Euroopan turvallisuudelle. Liittoon kuulumattomille valtioille on samalla tavalla taattava oikeus tehdä omat puolustukseen liittyvät päätöksensä.
Meistä moni on sitä mieltä, että konferenssissa olisi mietittävä, kuinka voitaisiin tukea Euroopan toiminnallisten mahdollisuuksien kehittämistä, edistää tiiviimpää eurooppalaista yhteistyötä aseistuksen alalla ja varmistaa toiminnan suurempi yhdenmukaisuus yhtäältä sotilaallisten ja toisaalta Euroopan kriisinhallinnan poliittisten, taloudellisten ja humanitaaristen näkökohtien välillä.
Tätä taustaa vasten monet meistä haluavat edelleen vahvistaa Euroopan unionin ja Länsi-Euroopan unionin (WEU) välisiä suhteita erottamattomana osana unionin kehitystä.
Tämän osalta ryhmässä on jo ehdotettu useita mahdollisia vaihtoehtoja tämän suhteen tulevalle kehittämiselle. Yhdessä vaihtoehdossa kannatetaan entistä tiiviimpää Euroopan unionin ja WEU:n välistä kumppanuutta säilyttämällä kuitenkin WEU täysin autonomisena. Toisessa vaihtoehdossa ehdotetaan kiinteämmän yhteyden luomista, jotta unioni voisi johtaa WEU:n toimintaa humanitaarisissa tehtävissä sekä rauhanturvaamis- ja muissa kriisinhallintatehtävissä (jotka tunnetaan nimellä Petersbergin tehtävät). Kolmas vaihtoehto olisi näiden Petersbergin tehtävien sisällyttäminen perussopimukseen. Monet ryhmästä kannattivat neljättä vaihtoehtoa eli WEU:n asteittaista liittämistä Euroopan unioniin: tätä voitaisiin jatkaa joko edistämällä Euroopan unionin ja WEU:n yhdentymistä WEU:n antamalla sitoumuksella toimia unionin täytäntöönpanevana elimenä unionin operatiivis-sotilaallisissa toimissa, tai sopimalla tietyistä vaiheista, jotka johtavat Euroopan unionin ja WEU:n täydelliseen yhteensulautumiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa perussopimukseen sisältyisi Petersbergin tehtävien lisäksi myös yhteinen puolustussitoumus joko itse sopimuksessa tai siihen liitettävässä pöytäkirjassa.
Tässä yhteydessä muutamat jäsenistä esittivät harkittavaksi ajatusta, että HVK tutkisi mahdollisuutta sisällyttää tarkistettuun sopimukseen määräys unionin ulkorajojen puolustusta koskevasta keskinäisestä avunannosta.
Näiden ja muiden ajateltavissa olevien vaihtoehtojen tarkastelu jää konferenssin tehtäväksi.
Eurooppa ja demokratia liittyvät käsitteinä erottamattomasti yhteen. Tähän mennessä kaikista Euroopan rakentamisen vaiheista ovat yhteisellä sopimuksella päättäneet sen jäsenvaltioiden demokraattiset hallitukset. Kansalliset parlamentit ovat ratifioineet päätökset, ja kansalaiset ovat niitä kannattaneet kaikissa jäsenvaltioissa. Näin on myös tulevaisuuden Eurooppa rakennettava.
Toteamme, että asioiden pohdinta tässä mietintäryhmässä on vain yksi vaihe Eurooppa-neuvoston aloittamassa ja sen johdolla käytävässä julkisessa keskustelussa. Toivomme, että tämän kansojemme välisen julkisen ja yhteisen asioiden pohdinnan ansiosta tämä hanke saa entistä suurempaa kannatusta, koska hanke on Euroopalle tänään tarpeellisempi kuin koskaan.
_______________
(1) Komission ja EMI:n 109 j artiklan 1 kohdan mukaisten kertomusten tulee tarkastella erityisesti, onko kunkin jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa SEU:n 107 ja 108 artiklan sekä EKPJ:n perussäännön kanssa (108 artiklan mukaan kansallisten lainsäädäntöjen tulee olla sopusoinnussa SEU:n ja EKPJ:n perussäännön kanssa viimeistään sinä päivänä, jona EKPJ perustetaan).
(2) Valtion- ja hallitusten päämiesten muodostama (109 j artiklan 4 kohta)
(3) Osallistujavaltioiden hallitukset valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla yksimielisesti (109 l artikla 1 kohta)
(4) Osallistuvat jäsenvaltiot (105 a artiklan 2 kohta ja 109 k artiklan 4 kohta)
(5) Neuvosto toimii osallistuvien jäsenvaltioiden tekemällä yksimielisellä päätöksellä
(6) Osallistuvat jäsenvaltiot
(7) Parlamentaarisen assosiointikomitean kokous Tsekin tasavallan kanssa pidetään 18. joulukuuta.
© Euroopan Parlamentti: 1998
|