Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontainen PUHE
Eurooppa-neuvoston kokous 7. joulukuuta 2000 Nizzassa
Arvoisa Tasavallan Presidentti, neuvoston puheenjohtaja Arvoisat valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet Arvoisa komission puheenjohtaja Arvoisa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Arvoisat ministerit
Haluaisin aluksi esittää kunnioittavat ja lämpimät terveiseni Portugalille ja Ranskalle, jotka ovat johtaneet pohdintaa ja neuvotteluita koko tänä työntäyteisenä vuonna, joka huipentuu muutaman tunnin kuluttua täällä Nizzassa. Myös Suomi ansaitsee täyden kiitoksen, sillä se saattoi matkaan meneillään olevan hallitustenvälisen konferenssin.
Merkittävää edistystä on jo tapahtunut, ja haluan uskoa, että viimeisetkin vaikeudet voitetaan, ja Euroopan unioni voi yksimielisenä kertoa jäsenvaltioille ja kansoille siitä uudesta dynaamisesta ja selkeästä kehityssuunnasta, jota ne tältä historialliselta kokoukselta odottavat.
Nizzan kokouksen onnistuminen edellyttää, että unioni voi avata ovensa kaikkia hyödyttävälle laajentumiselle. Sen on siirrettävä syrjään tietyt kansalliset mielipide-erot ja uudistettava toimielimet entistä tehokkaammiksi ja demokraattisemmiksi.
Sen on myös osoitettava kansalaisille, että unioni perustuu arvoille, jotka on kirjattu kaikille unionin alueella asuville miehille ja naisille yhteiseen peruskirjaan. Peruskirjaan, jonka olemme juuri allekirjoittaneet.
Nizzan huippukokouksessa tullaan päättämään vielä keskeneräisistä kysymyksistä. Tämä on totuuden hetki.
Haluaisinkin tämän unionin tulevaisuuden kannalta ratkaisevan huippukokouksen aluksi kertoa teille Euroopan parlamentin joitakin päiviä sitten täysistunnossa toistaman kannan mainittuihin hallitustenvälisen konferenssin arkaluonteisimpiin kysymyksiin.
Laajentuminen on nähtävä laajemmassa perspektiivissä: perimmäisenä tarkoituksena on yhdistää eurooppalainen suurperheemme yhdeksi demokraattiseksi, taloudelliseksi, sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi yhteisöksi. Tämän saatoimme hyvin tuntea tänä aamuna, mikä oli erityisen liikuttavaa.
Alle vuodessa Euroopan poliittinen näyttämö on kokenut suuren mullistuksen Balkanilla tapahtuneiden muutosten seurauksena, joista äskettäin pidetty Zagrebin huippukokous todistaa. Euroopassa vallitsee rauha, vaikka levottomuus kyteekin vielä paikka paikoin. Vasta päättyneiden vihamielisyyksien heikentämät maat ovat ottaneet ensi askeleet demokratian tiellä ja tähtäävät nyt unionin jäsenyyteen. Meidän on luonnollisesti pidettävä tämä mielessä.
Parlamentti kehottaa teitä ankkuroimaan unionin perustavat arvot vankasti yhteiseen oikeusjärjestelmäämme. Perusoikeuskirjan julistaminen on tässä prosessissa erittäin tärkeä etappi. Perusoikeuskirjalla halutaan paitsi suojella kansalaisia sen varalta, että unionin toimielimet ylittävät toimivaltansa, myös suojella valtioita paluulta menneisyyteen, joka on ristiriidassa yhteisten perusarvojemme kanssa. Antaessamme perusoikeuskirjalle oikeusvaikutuksia, osoitamme, että nämä arvot ovat loukkaamattomia ja sitovat meitä kaikkia, niin jäsen- kuin ehdokasvaltioita. Kuten tiedätte, Euroopan parlamentti toivoo, että jäsenvaltiot tekevät perusoikeuskirjasta sitovan, mistä sen uskottavuus ja tehokkuus riippuvat, vähintäänkin viittaamalla siihen perustamissopimuksen 6 artiklassa ja välittömästi Nizzan kokouksen jälkeen unionin tulevan "perustuslain" johdantoa hahmotellessaan. Voin vakuuttaa teille, että perusoikeuskirja tulee olemaan parlamentin työtä ohjaava laki, mitä halusin tänään korostaa vahvistamalla sen omalla allekirjoituksellani.
Parlamentti on myös tyytyväinen hallitustenvälisen konferenssin ehdotukseen sisällyttää perussopimuksiin ennaltaehkäisevä järjestely unionin demokraattisten periaatteiden mahdollisen rikkomisen varalta.
Arvoja ja politiikkaa voivat kuitenkin puolustaa ja panna täytäntöön vain tehokkaat toimielimet. Tämä on toimielinuudistuksen ydinkysymys. Tavallisesta kansalaisesta ehkä, valitettavasti, hyvin vaikeatajuisilta tuntuvat kysymykset äänten painottamisesta neuvostossa ja komission kokoonpanosta jäävät varjoon pohdittaessa avainkysymystä kansallisesta suvereniteetista. Joistakin suvereniteetin osa-alueista luopuminen ei luonnollisestikaan ole helppoa, sillä ne ovat erottamaton osa kunkin maan kulttuuria ja tapaa käyttää valtaa kansallisella ja Euroopan tasolla. Kehotan teitä kuitenkin rohkeasti kohtaamaan tosiseikan, jota pidän väistämättömänä, semminkin kun unionissa on pian kolmisenkymmentä jäsentä, ellei enemmän: yksittäisen valtion veto-oikeuden säilyttäminen muissa kuin perustuslaillisissa kysymyksissä ei ole kestävä ratkaisu eikä vastaa kansojen tarpeisiin ja odotuksiin.
Kuka voi vakavasti väittää - mainitakseni vain muutaman ajankohtaisen esimerkin - että hullun lehmän taudin tehdessä tuhojaan tai suurten meri- ja ilmastokatastrofien yhteydessä jäsenvaltiot kykenevät yksin ratkaisemaan ongelmat tehokkaasti ja tyynnyttämään kansalaisten oikeutetun huolen? Euroopan kansalaiset ovat yhä tietoisempia tästä ja asettavat unionille odotuksia: sen on aika kantaa vastuunsa. Kyse on uudesta ilmiöstä, ei satunnaisesta oireilusta. Se on osoitus kansalaisten tietoisuuden lisääntymisestä unionin laajuisesti.
15 jäsenvaltion unionia lamauttaa yksimielisyyden puute. Miten käy 27:n tai 28:n jäsenvaltioin unionissa? Määräenemmistöäänestyksiä on välttämättä lisättävä. Haluan korostaa, että Euroopan parlamentti tulee arvioimaan Eurooppa-neuvoston saavutuksia tässä asiassa paitsi määrällisesti, myös ja ennen kaikkea sisällöllisesti. Vielä tiukan neuvottelun kohteena olevat alat ovat juuri niitä, joiden perusteella voidaan päätellä, saatiinko Nizzan Eurooppa-neuvostossa polkaistua käyntiin dynaaminen tehostamis- ja yhdentymisprosessi. Parlamentti katsoo, että määräenemmistöäänestykset on otettava käyttöön verotusta, sosiaali- ja koheesiopolitiikkaa, kauppapolitiikkaa sekä turvapaikka- ja viisumipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Nämä alat vaikuttavat suoraan talous- ja raha-alueen moitteettomaan toimintaan. Unionin on kuitenkin oltava myös solidaarisuuden alue, jossa kansalaiset voivat liikkua esteettä - mikä ei vielä nykyisin ole käytännössä mahdollista. Unionin on oltava alue, jonka muu maailma voi todeta laatineen selvät ja tarkat säännöt siirtolaisten vastaanottamiselle.
Jos tämän askeleen ottaminen vielä epäilyttää, olisi ainakin laadittava aikataulu, jonka mukaan määräenemmistöäänestyksiin siirrytään automaattisesti. Aikaa voitaisiin antaa kaksi, kolme, jopa neljä vuotta Nizzan sopimuksen voimaantulosta. Tämän ansiosta kansalaisille voitaisiin kertoa, että päämäärä tullaan saavuttamaan, sillä he eivät tule hyväksymään siitä luopumista. Me olemme kehittäneet Euroopasta tuleville sukupolville sopivan elinympäristön. Heidän on yhä vaikeampi hyväksyä vielä nähtävissä olevia eroja, joilla ei ole mitään tekemistä niiden kansallisten ominaispiirteiden kanssa, jotka ovat Euroopan rikkaus.
Mielestämme yhtä olennainen kysymys on unionin toiminnan demokraattisuuden esimerkillisyys. Maastrichtin sopimuksesta, jolla otettiin käyttöön yhteispäätösmenettely, on epäilemättä kuljettu pitkä tie. Unionin toimielinten lainsäädäntötyö perustuu kaksinkertaiseen legitimiteettiin: siihen osallistuvat jäsenvaltioita edustava neuvosto ja Euroopan parlamentti kansalaisten suorana edustajana. Yhteispäätösmenettely, joka on osoittanut toimivuutensa, vahvistaa kahden legitimiteetin tasapainoa. Parlamentti pitää selvänä, että sitä on laajennettava kaikille aloille, joista tästä lähtien päätetään määräenemmistöllä.
Toinen avaintekijä yhdentymiskehityksessä koskee tehtävää, joka komission kokoonpanoa koskevan uudistuksen yhteydessä annetaan komission puheenjohtajalle. Lujittamalla puheenjohtajan asemaa ja koko kollegiota vahvistatte myös komission tehtävää yhdentymiskehityksen liikkeellepanevana voimana. Laajentuneessa unionissa tämä tehtävä on entistä tärkeämpi.
Laajentuneessa unionissa yhdentymiskehityksen jarruttamisen välttäminen edellyttää, että yhteistyötä tiivistetään, vaikka se vaikeaa onkin. Jotta yhteistyö ei kärsisi demokratiavajeesta, teidän on tunnustettava Euroopan parlamentin oikeus antaa hyväksyntänsä ennen kuin yhteistyötä pannaan täytäntöön.
Kuten tiedätte, parlamentti pitää unionin politiikan käytännöllisyyttä ja sen näkyvyyttä kansalaisten parissa hyvin tärkeänä, jotta unioni voi tulla lähemmäksi kansalaisia.
Antamalla ratkaisevan sysäyksen Euroopan elintarvikeviraston perustamiselle rauhoitamme - ainakin jossain määrin - elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien epäilysten vuoksi epätietoisia kansalaisia.
Parlamentti toivoo, että Nizzan huippukokous antaa konkreettista sisältöä sosiaaliselle toimintaohjelmalle päättämällä kuuden suuntaviivan voimaantulon aikataulusta. Näin se osoittaa, että sosiaalinen toimintaohjelma on osa kunnianhimoisia tavoitteita ja että unioni vahvistaa sosiaalipolitiikan, talouspolitiikan ja työllisyyspolitiikan olevan sidoksissa toisiinsa, samoin kuin sen, että niiden on yhtäläisesti parannettava kansalaistemme elämän laatua sosiaaliselta kannalta.
Konkretisoimalla Euroopan puolustusidentiteetin lähes kaikki jäsenvaltiot ovat osoittaneet yhteisen halunsa tehdä Euroopasta merkittävä tekijä kansainvälisellä näyttämöllä.
Parlamentti toivoo erityisesti, että Nizzan Eurooppa-neuvosto ei jätä jälkeensä keskeneräisiä asioita vaan käynnistää päättäväisesti unionin toiminnan sisällöllisen pohdinnan, jossa yhteisömenetelmän olisi otettava mallia perusoikeuskirjan valmistelukunnan työstä ja jonka keskeisten tavoitteiden olisi oltava perussopimusten yksinkertaistaminen, yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden toimivallan määrittelyn uudelleentarkasteleminen sekä Euroopan unionin "perustuslaki", jonka ensimmäisen peruskiven muodostaa tänään julistamamme perusoikeuskirja. Tämä pohdinta unionin tulevaisuudesta ei saa kuitenkaan rajoittua vain toimielimiä koskeviin näkökohtiin.
Kiitos.
© Euroopan parlamentti: 07/12/2000
|