|
EUROOPPA-NEUVOSTO NIZZA 7.-10. JOULUKUUTA 2000
PUHEENJOHTAJAVALTION PÄÄTELMÄT
(LIITTEET)
LIITE I - EUROOPAN SOSIAALINEN TOIMINTAOHJELMA
1. Eurooppa-neuvoston määrittelemä politiikka
1. Lissabonin Eurooppa-neuvosto vahvisti Euroopan unionin strategiseksi tavoitteeksi "tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi taloudeksi, joka pystyy kestävään talouskasvuun, johon liittyy työllisyyden määrällinen ja laadullinen parantuminen sekä suurempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus".
2. Eurooppa-neuvosto asetti myös tavoitteeksi täystyöllisyyden Euroopassa yhteiskunnassa, joka antaa naisille ja miehille paremmat mahdollisuudet tehdä henkilökohtaisia valintoja. Lopullisena tavoitteena on - saatavilla olevien tilastojen perusteella - työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 61 prosentin keskiarvosta mahdollisimman lähelle 70:tä prosenttia vuoteen 2010 mennessä sekä työssäkäyvien naisten määrän lisääminen nykyisestä 51 prosentin keskiarvosta yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Valtion- ja hallitusten päämiehet korostivat, että noin kolmen prosentin keskimääräisen talouskasvun pitäisi olla realistinen näkymä tuleville vuosille, jos Lissabonissa hyväksytyt toimenpiteet toteutetaan terveeltä makrotaloudelliselta pohjalta.
3. Eurooppa-neuvosto antoi tässä yhteydessä Ranskan tehtäväksi aloittaa puheenjohtajakaudellaan asian käsittely "komission tiedonannon pohjalta, mukana olevien eri kumppaneiden aloitteet mukaan lukien. Tarkoituksena on päästä sopimukseen Euroopan sosiaalisesta toimintaohjelmasta Nizzan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa".
4. Komissio esitti näiden suuntaviivojen mukaisesti 28. kesäkuuta 2000 tiedonantonsa Euroopan sosiaalisesta toimintaohjelmasta. Komissio ilmoitti, että tiedonanto kuuluu sen viisivuotiseen ohjelmaan ja että se on yksi keskeinen osa komission taloudellista ja sosiaalista ohjelmaa. Jäsenvaltiot korostivat yksimielisesti tiedonannon laadukkuutta. Ne katsoivat, että Lissabonin ja Feiran Eurooppa-neuvostojen määrittelemien suuntaviivojen kannalta se on hyvä työskentelyn perusta. Tiedonannon muistutettiin selvittävän, miten komissio aikoo käyttää aloiteoikeuttaan sosiaalipolitiikan alalla.
5.Euroopan parlamentin 26. lokakuuta 2000 antamassa päätöslauselmassa syvennetään ja täydennetään aihetta huomattavasti. Päätöslauselmassa korostetaan seuraavia seikkoja: talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan vuorovaikutuksen merkitys, eri välineiden ja etenkin avoimen koordinointimenetelmän ja lainsäädännön asema sekä kaikkien toimijoiden aktivointi. Euroopan parlamentti haluaa tehostaa eräitä toimintaohjelman kohtia ja korostaa, että sosiaalista toimintaohjelmaa on seurattava vuosittain komission laatiman tulostaulukon avulla.
6. Myös talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean antamat lausunnot ovat täydentäneet keskustelua. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen esittämien kantojen perusteella on voitu ottaa huomioon näiden sosiaalipolitiikan kannalta keskeisten toimijoiden näkemykset. Työskentelyyn ovat osallistuneet myös neuvoston tai komission asiaa käsittelevät komiteat ja työryhmät, erityisesti työllisyyskomitea, sosiaalista suojelua käsittelevä korkean tason työryhmä sekä miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä neuvoa-antava komitea.
2. Euroopan sosiaalisen mallin nykyaikaistaminen ja parantaminen
7. Jäsenvaltiot muistuttivat Lissabonissa, että "Euroopan sosiaalisen mallin ja sen kehittyneiden sosiaalisen suojelun järjestelmien on tuettava tietoon perustuvaan talouteen siirtymistä". Ne korostivat, että "ihmiset ovat Euroopan tärkein voimavara, ja ihmisten olisi oltava unionin politiikkojen keskipiste. Ihmisiin investoiminen sekä aktiivisen ja dynaamisen hyvinvointivaltion kehittäminen on ratkaisevan tärkeää sen kannalta, millainen asema Euroopalla tulee olemaan tietoon perustuvassa taloudessa, ja varmistettaessa, että tämä uusi talous ei pahenna nykyisiä sosiaalisia ongelmia, työttömyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä".
8. Komission tiedonannon mukaan on tärkeintä, että varmistetaan talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan välinen myönteinen ja dynaaminen vuorovaikutus sekä saadaan kaikki alan toimijat työskentelemään tämän strategisen tavoitteen saavuttamiseksi.
9. Tässä yhteydessä on tuotava esille sosiaalipolitiikan kahtalainen päämäärä: toimintaohjelmalla on vahvistettava sosiaalipolitiikan asemaa kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä, ja sen avulla sosiaalipolitiikalla on samanaikaisesti voitava pyrkiä tehokkaammin saavuttamaan yksilöiden suojelua, eriarvoisuuden vähentämistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat päämäärät. Euroopan parlamentti ja työmarkkinaosapuolet ovat erityisesti pitäneet kiinni tästä kahtalaisesta päämäärästä. Talouskasvu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuushan vahvistavat toisiaan. Yhteiskunta, jossa on enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vähemmän syrjäytymistä, on tae suorituskykyisestä taloudesta.
10. Tällainen ajattelu edellyttää ensinnäkin työmarkkinoille osallistumisasteen nostamista. Tämä koskee etenkin ryhmiä, jotka ovat työmarkkinoilla aliedustettuina tai heikossa asemassa. Työpaikkojen suurempi määrä ja parempi laatu ovat avain sosiaaliseen osallisuuteen. Pääsyä työmarkkinoille on helpotettava ja rohkaistava työllisyyden monimuotoisuutta kilpailukykyyn ja sosiaaliseen osallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Talous- ja sosiaalipolitiikan keskinäisestä tehostamisesta Lissabonissa määritelty strategia, jonka mukaan koko työllistämispotentiaali on hyödynnettävä, on ratkaisevassa asemassa varmistettaessa eläkejärjestelmien kestävyyttä.
11. Euroopan unionin on tulevaisuutta suunnitellessaan perustettava toimintansa lainsäädäntöönsä. Sen on edistettävä edelleen solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jotka perusoikeuskirjassa juhlallisesti vahvistetaan unionin arvoiksi. Euroopan sosiaalinen malli, jolle ovat luonteenomaista korkeatasoiset sosiaalisen suojelun järjestelmät, sosiaalisen vuoropuhelun merkitys ja yleishyödylliset palvelut, jotka kattavat erilaisia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta keskeisiä toimintoja, rakentuu tänä päivänä jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien eroavaisuuksista huolimatta yhteiselle arvoperustalle.
12. Euroopan sosiaalinen malli on kehittynyt viimeisten 40 vuoden aikana olennaisesta yhteisön säännöstöstä, jota on lujitettu huomattavasti Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksilla. Euroopan sosiaaliseen malliin kuuluu nyt keskeisiä tekstejä useilta aloilta, kuten työntekijöiden vapaa liikkuvuus, miesten ja naisten tasa-arvo työelämässä, työterveys ja -turvallisuus, työolot ja -ehdot sekä viime aikoina myös kaikkinaisen syrjinnän ehkäisy. Perustamissopimuksen sosiaalisissa määräyksissä vahvistetaan työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten keskeinen asema lainsäädännön muodostumisessa. Luxemburgin ylimääräinen Eurooppa-neuvosto oli tärkeä vaihe Euroopan unionin aktivoimisessa työskentelemään työllisyyden hyväksi. Amsterdamin sopimus (Euroopan työllisyysstrategia) sekä Lissabonin ja Feiran Eurooppa-neuvostot (avoin koordinointimenetelmä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa sekä tehostettu yhteistyö sosiaalisen suojelun alalla) ovat tuoneet uusia ja soveltuvia menetelmiä yhteisön uusien toiminta-alojen laajentamiseksi.
13. Lissabonissa asetetun tavoitteen mukaan Euroopan unionin on yksilöitävä uudet haasteet, jotka edellyttävät toimia seuraavien viiden vuoden kuluessa.
3. Yhteiset haasteet
Täystyöllisyys ja koko työllistämispotentiaalin hyödyntäminen
14. Euroopan talouskasvun dynaamisuuden ansiosta, jota vielä tuetaan rakenneuudistusten jatkamisella, on voitava palata täystyöllisyyteen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kunnianhimoista politiikkaa työhönosallistumisasteen nostamiseksi, alueellisten erojen pienentämiseksi, eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä työllisyyden laadun parantamiseksi.
15. On tärkeää parantaa pätevyyttä ja lisätä elinikäiseen oppimiseen liittyviä mahdollisuuksia siten, että annetaan avainasema työmarkkinaosapuolille. Pätevyyden kehittäminen ja kehittyminen ovat edellytys sopeutumiskyvyn ja kilpailukyvyn parantamiselle ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiselle. On muutettava työjärjestelyjä, jotta voidaan täysin hyödyntää tieto- ja viestintätekniikan tarjoamat mahdollisuudet. Joustavuuden ja turvallisuuden on yhdistyttävä muuttuvassa taloudessa.
Teknisen kehityksen hyödyntäminen
16. Tieto- ja viestintätekniikan sekä biotieteiden nopea kehitys saa aikaan sen, että kunkin jäsenmaan on oltava Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vahvistetun tavoitteen mukaisesti kehityksen kärjessä taloudessa sekä tieto- ja innovaatioyhteiskunnassa, jotka ovat kasvun ja kehityksen uusia lähteitä.
17. Teknologian muutosten on myös parannettava elintasoa ja -oloja tavalla, joka voi hyödyttää koko yhteiskuntaa. Uusi tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa poikkeuksellisia mahdollisuuksia, jotka on käytettävä tarkoin hyväksi kasvattamatta kuitenkaan kuilua uuden tekniikan käyttäjien ja niiden välillä, joilla käyttömahdollisuutta ei ole.
Liikkuvuuden kehittäminen
18. Taloudellinen yhdentyminen ja kaksi- tai monikansallisten yritysten perustaminen lisäävät naisten ja miesten liikkuvuutta unionin maiden välillä. Kyseistä suuntausta, joka jo näkyy selvästi vastavalmistuneiden nuorten ja ylempien toimihenkilöiden parissa, on kannustettava ja edistettävä erityisesti opettajien, tutkijoiden ja koulutukseen osallistuvien henkilöiden osalta. Tämä vaatimus on otettava asianmukaisella tavalla huomioon kansallisten koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien yhteydessä. Lisäksi on uudenaikaistettava ja parannettava yhteisön sääntöjä, joilla varmistetaan työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien säilyminen silloinkin, kun he käyttävät oikeuttaan liikkuvuuteen.
Talouden ja rahapolitiikan yhdentymisen hyödyntäminen
9. Talous- ja rahaliiton täytäntöönpano ja laajojen sisämarkkinoiden olemassaolo tuovat mukanaan yhä enemmän avoimuutta kustannusten ja hintojen vertailuun. Yhdentyminen, joka takaa paremman kilpailukyvyn, ilmenee tuotantokoneistojen rakenneuudistuksina ja alakohtaisina muutoksina, jotka on syytä toteuttaa hallitusti ja joiden yhteydessä on työskenneltävä yhä enemmän työntekijöiden ammattitaidon ja koulutuksen hyväksi. Näihin muutoksiin on kehitettävä yhdessä yritysten ja työntekijöiden kanssa positiivinen lähestymistapa.
20. Talous- ja rahaliitossa tapahtuva kestävä kasvu, joka ei edistä inflaatiota, edellyttää myös sitä, että palkkojen kehitys vastaa muun muassa kussakin jäsenvaltiossa tapahtuvaa tuottavuuden kehitystä ja perussopimusten hintavakauden säilyttämistä koskevia määräyksiä.
Väestön ikääntymisen asettamaan haasteeseen vastaaminen
21. Väestön ikääntyminen on haaste jokaiselle jäsenvaltiolle. Se vaatii asianmukaisten perheitä ja lapsia koskevien politiikkojen lisäksi uusia ratkaisuja, olipa kyse naisten osallistumisasteen lisäämisestä, ikääntyneiden työntekijöiden työssäkäynnin jatkamisen helpottamisesta ja tukemisesta, eläkejärjestelmien toimivuudesta ja niiden huolenpidosta, jotka eivät enää tule yksinään toimeen.
22. Korkean työllisyystason toteuttaminen ja naisten osallistumisasteen lisääminen, jotka vähentävät kutakin työllistä kohti tulevia eläkekustannuksia lisää kykyä vastata väestön ikääntymisen asettamaan haasteeseen. Näin ollen on helpotettava pääsyä työmarkkinoille syrjinnän torjumiseen tarkoitettujen toimenpiteiden avulla, sopeuttamalla sosiaalisen suojelun järjestelmiä aktiivisuuden lisäämiseksi sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi.
Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen
23. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kaikkinaisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä naisten ja miesten tasa-arvo ovat Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä arvoja, jotka Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin uudelleen. Työ on paras suoja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Kaikkien on voitava hyötyä kasvusta, mikä edellyttää aktiivisten toimien jatkamista ja tehostamista erityisesti ongelmallisissa kaupunginosissa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden asettamiin monimutkaisiin ja moniulotteisiin haasteisiin vastaamiseksi. Työllisyyspolitiikan ohella keskeisellä sijalla on sosiaalinen suojelu, mutta on todettava, että tärkeitä ovat myös muut tekijät, kuten asunto, koulutus, terveys, tiedotus ja viestintä, liikkuvuus, turvallisuus ja oikeus, vapaa-aika ja kulttuuri. Lisäksi olisi onnistuneesti integroitava unionin alueella laillisesti asuvat kolmansien maiden kansalaiset.
Laajentumisen onnistuminen sosiaalialalla
24. Laajentuminen on Euroopan unionille haaste, erityisesti sosiaalialalla. Unionin on tuettava määrätietoisesti ehdokasvaltioiden jo alulle panemia pyrkimyksiä sopeuttaa ja muuttaa sosiaaliturvajärjestelmiään sekä suosittava edistymiseen tähtäävää lähentymisprosessia. Järjestelmiensä sopeuttamisen ja muuttamisen asettaman huomattavan haasteen lisäksi niiden on selviydyttävä myös useimmista ongelmista, joita Euroopan unionin nykyiset jäsenvaltiot pyrkivät ratkomaan. Täten on otettava huomioon laajentumisen tulevaisuudennäkymät sosiaalipolitiikan kaikilla aloilla.
Maailmanlaajuistumisen sosiaalisen ulottuvuuden esille tuominen
25. Koska kaupan ja talouden maailmanlaajuistuminen laajentaa kilpailua, se lisää kilpailukyvylle asetettuja vaatimuksia, mikä vaikuttaa sosiaalipolitiikkaan (esimerkiksi sosiaalikustannusten vaikutus palkkakustannuksiin). Taloudellisia kysymyksiä käsittelevillä monenvälisillä neuvotteluilla on sosiaalinen ulottuvuus (esimerkiksi keskustelut sosiaalisista perusoikeuksista, terveyteen liittyvä turvallisuus). Euroopan unionin on huolehdittava siitä, että sosiaaliset kysymykset otetaan huomioon kansainvälisessä sääntelyssä.
4. Täytäntöönpanon yksityiskohdat
26. Näiden uusien haasteiden edessä ohjelman tehtävänä on nykyaikaistaa ja syventää Euroopan sosiaalista mallia sekä korostaa laadun edistämistä kaikilla sosiaalipolitiikan aloilla. Koulutuksen laatu, työn laatu, työelämän suhteiden laatu ja sosiaalipolitiikan laatu kokonaisuudessaan ovat merkittäviä seikkoja, joiden avulla Euroopan unioni voi saavuttaa itselleen asettamansa kilpailukykyyn ja täystyöllisyyteen liittyvät tavoitteet. Tätä prosessia sekä yhteisön toimia toteutettaessa on erityisesti pyrittävä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja antaen sosiaaliselle vuoropuhelulle sille kuuluvan aseman.
27. Kaikilla toimijoilla, Euroopan unionin toimielimillä (Euroopan parlamentti, neuvosto, komissio), jäsenvaltioilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla, työmarkkinaosapuolilla, kansalaisyhteiskunnalla ja yrityksillä on oma roolinsa.
28. Sosiaalisen toimintaohjelman toteuttamisessa on käytettävä kaikkia olemassa olevia yhteisön välineitä: avoin koordinointimenetelmä, lainsäädäntö, sosiaalinen vuoropuhelu, rakennerahastot, tukiohjelmat, politiikkojen yhdistetty lähestymistapa, analyysit ja tutkimus.
29. Ohjelmassa tunnustetaan, että toissijaisuusperiaate sekä sosiaali- ja työllisyysalan perinteiden ja tilanteiden erot jäsenvaltioiden välillä on otettava täysimääräisesti huomioon.
30. Toimintaohjelman on myös kehityttävä jatkuvasti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen huomioon ottamiseksi.
31. Euroopan sosiaalisen mallin lujittaminen ja nykyaikaistaminen sen saattamiseksi uusien haasteiden edellyttämälle tasolle tarkoittaa sitä, että kaikki talouskasvun, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuorovaikutuksen seuraukset on otettava huomioon määriteltäessä unionin politiikkoja. Näiden politiikkojen strategiset vaihtoehdot on määriteltävä tältä pohjalta.
32. Työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvosto ottaa huomioon Lissabonin ja Feiran Eurooppa-neuvostojen määrittelemät suuntaviivat ja ehdottaa komission tiedonannon pohjalta, että Nizzan Eurooppa-neuvosto hyväksyisi:
- Seuraavat sosiaalipolitiikan suuntaviivat:
- I Enemmän ja parempia työpaikkoja
- II Työympäristön muutosten ennakointi ja hyödyntäminen luomalla uusi tasapaino joustavuuden ja turvallisuuden välille
- III kaikenlaisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi
- IV Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistaminen
- V Sukupuolten tasa-arvon edistäminen
- VI Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen laajentumisen yhteydessä ja Euroopan unionin ulkosuhteissa.
- Seuraavat näiden suuntaviivojen täytäntöönpanon yksityiskohdat:
-
Komissiota pyydetään:
tekemään asianmukaisia ehdotuksia sekä käyttämään yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan liittyvää toimivaltaansa perustamissopimuksessa määritellyn tehtävänsä mukaisesti;
tukemaan avointa koordinointimenetelmää asianmukaisilla aloitteilla erityisesti indikaattorien määrittelyn alalla yhteistyössä työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean kanssa tätä menetelmää koskevien Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti.
Neuvosto:
vastaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta vastaavien ministerien kokoonpanossaan sosiaalisen toimintaohjelman täytäntöönpanosta neuvoston muiden kokoonpanojen osallistuessa siihen;
tarkastelee ja mahdollisesti hyväksyy sosiaalisen toimintaohjelman keston aikana komission toimittamia asianmukaisia ehdotuksia yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa perustamissopimuksessa määritellyllä tavalla;
määrittää ja ajantasaistaa suuntaviivat, asianmukaiset tai yhteiset päämäärät sekä määrittää tarvittaessa määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita ja vertailutasoja avointa koordinointimenetelmää koskevien Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Antaa työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean tehtäväksi tukea neuvoston työskentelyä suosien työmarkkinaosapuolten ehdotuksia sekä sosiaalisen syrjäytymisen osalta valtioista riippumattomien järjestöjen ehdotuksia. On tyytyväinen Euroopan parlamentin haluun osallistua täytäntöönpanoon täysimääräisesti sekä luoda asianmukaisia yhteyksiä.
Työmarkkinaosapuolia kehotetaan:
käyttämään täysimääräisesti hyväkseen perustamissopimuksen tarjoamat mahdollisuudet sopimussuhteiden ja yhteisen toiminnan osalta sekä toimittamaan aina ennen keväällä kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa tiedoksi toteutetut tai suunnitellut yhteiset toimet;
toimittamaan tähän liittyen ensimmäinen yhteinen selvitys ensi vuoden maaliskuussa kokoontuvalle Tukholman Eurooppa-neuvostolle.
Jäsenvaltiot:
varmistavat neuvoston antamien säädösten täytäntöönpanon kansallisella tasolla;
soveltavat näitä suuntaviivoja ja asianmukaisia tai yhteisiä tavoitteita kansallisessa, alueellisessa ja paikallisessa politiikassa asettamalla erityistavoitteita ja toteuttamalla toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon kansalliset, alueelliset ja paikalliset erot, avointa koordinointimenetelmää koskevien Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti.
- Seuraavat seurannan ja ajantasaistamisen yksityiskohdat:
-
Komissiota pyydetään:
esittelemään tähän liittyen toteuttamansa aloitteet Eurooppa-neuvostolle toimitettavassa vuosittaisessa yhteenvedossa korostaen kaikkien muiden toimijoiden ehdotuksia Euroopan sosiaalisen mallin nykyaikaistamiseksi ja parantamiseksi Lissabonissa vahvistetun strategisen tavoitteen saavuttamiseksi;
varmistamaan Lissabonin Eurooppa-neuvoston toiveen mukaisesti sosiaalisen toimintaohjelman täytäntöönpanon seuranta ja valvonta 28. kesäkuuta 2000 päivätyn tiedonantonsa ja jäljempänä esitettyjen suuntaviivojen puitteissa sekä sen välitarkistus vuonna 2003. Toimittamaan tätä varten kevään Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen vuosittaisen tulostaulukon näiden toimien täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä.
Neuvosto:
työllisyydestä ja sosiaalipolitiikasta vastaavien ministerien kokoonpanossaan
- tarkastelee komission kertomuksia ja tulostaulukkoa
- selvittää yhteistyössä neuvoston muiden asianomaisten kokoonpanojen kanssa kevään Eurooppa-neuvostolle Lissabonissa määritellyn strategisen tavoitteen saavuttamista. Ensimmäinen selvitys on määrä toimittaa Tukholman Eurooppa-neuvostolle.
I. ENEMMÄN JA PAREMPIA TYÖPAIKKOJA
Täystyöllisyyden toteuttamiseen on liityttävä määrätietoisia ponnisteluja, joilla helpotetaan entistä useampien ihmisten osallistumista työmarkkinoille. Tämä edellyttää erityisesti niiden politiikkojen vahvistamista, joilla edistetään miesten ja naisten ammatillista tasa-arvoa, parannetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, helpotetaan ikääntyvien työntekijöiden mahdollisuutta jatkaa työssään, torjutaan pitkäaikaistyöttömyyttä sekä tarjotaan kaikkien toimijoiden ja erityisesti sosiaalisen ja yhteisvastuullisen talouden toimijoiden avulla osallistumismahdollisuuksia kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Tietoyhteiskuntaan siirtyminen edellyttää investointia inhimillisiin voimavaroihin työtekijöiden pätevyyden ja liikkuvuuden edistämiseksi. Samalla on tärkeää edistää työpaikkojen laatua ja kehittää aktiivisesti elinikäisen oppimisen strategioita mahdollisimman monien hyödyksi.
a) Lisätään työelämään osallistumista tehostamalla politiikkaa, jolla parannetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista niin miesten kuin naistenkin kannalta sekä tuetaan erityisryhmien (erityisesti pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset työntekijät, ikääntyneet työntekijät, vähemmistöt) työnsaantia tai työpaikan säilyttämistä. Komissio toteuttaa vuoteen 2002 mennessä vertailevan tutkimuksen työmarkkinoille osallistumista mahdollisesti edistävistä rakenteellisista seikoista ja työllisyyden suuntaviivojen mukauttamisesta erityisesti vahvistamalla uuden kriteerin, jolla voidaan arvioida lastenhoidon järjestämisen rakenteiden kehittämistä.
b) Vahvistetaan ja noudatetaan yhteensovitettua työllisyysstrategiaa työllisyyskomitean työskentelyyn tukeutuen. Tätä strategiaa tarkistetaan ja sen vaikutuksia arvioidaan vuonna 2002 tulevan kehityksen selvittämiseksi.
c) Vahvistetaan ja noudatetaan yhteensovitettua työllisyysstrategiaa sekä erityisesti otetaan paremmin huomioon tavoitteet, jotka koskevat työn laatua ja sen tärkeyttä kasvua ajatellen, koska se on merkittävä seikka työn kiinnostavuuden ja houkuttelevuuden kannalta. Komissio laatii vuonna 2001 tiedonannon työllisyyspolitiikan vaikutuksesta työn laatuun sen eri osa-alueilla (mm. työolot, terveys ja turvallisuus, palkkaus, sukupuolten välinen tasa-arvo, tasapaino joustavuuden ja turvallisuuden välillä, sosiaaliset suhteet). Tältä pohjalta työllisyyskomitea esittää vuoden 2001 lopussa asiasta selvityksen seurannassa tarvittavien indikaattorien määrittelemiseksi.
d) Torjutaan pitkäaikaistyöttömyyttä kehittämällä aktiivisia ennaltaehkäiseviä ja työelämään paluun strategioita, jotka perustuvat yksilön tarpeiden varhaiseen tunnistamiseen ja työllistyvyyden parantamiseen.
e) Tuetaan tässä yhteydessä työllisyysstrategian paikallista ja alueellista ulottuvuutta. Alueellinen ulottuvuus edellyttää strategista lähestymistapaa kaikilla tasoilla Euroopan taso mukaan luettuna ja voi edellyttää erilaisia ja kohdistettuja politiikkoja eri alueiden osalta Lissabonissa päätettyjen tavoitteiden ja suuremman alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi.
f) Parannetaan todellisia mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen erityisesti uuden teknologian alalla osaamisvajeiden välttämiseksi. Tämän alan strategioilla olisi koordinoitava julkisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja yksilöiden jaettua vastuuta sekä kansalaisyhteiskunnan asianmukaista osallistumista. Työmarkkinaosapuolia kehotetaan neuvottelemaan toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on keskiasteen jälkeisen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen parantaminen sopeutumiskyvyn lisäämiseksi. Niitä ja hallituksia kehotetaan myös ilmoittamaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvostolle vuoden 2001 loppuun mennessä kansallisten toimintaohjelmien puitteissa Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla annetut säännökset. Aiheesta järjestetään vuonna 2002 asianomaisten tahojen välinen konferenssi. Aloitetaan eurooppalaisen palkinnon myöntäminen uraa uurtaville yrityksille.
g) Edistetään työllisyyttä koskevien hyvien toimintatapojen tunnistamista ja levittämistä sekä tietoyhteiskunnan sosiaalista ulottuvuutta tiiviissä yhteistyössä tätä kysymystä käsittelevän korkean tason työryhmän kanssa sekä kehitetään edelleen inhimillisiin voimavaroihin liittyviä eEurope-aloitteen näkökohtia.
h) Helpotetaan Euroopan kansalaisten liikkuvuutta:
— kehitetään tiedon Eurooppaa siten, että poistetaan esteet opettajien, tutkijoiden, opiskelijoiden, kouluttajien ja koulutukseen osallistuvien henkilöiden liikkuvuudelta muun muassa liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman ja neuvoston hyväksymien suositusten puitteissa
— edistetään jäsenvaltioissa hankittujen taitojen ja osaamisen tunnustamista Euroopan tasolla perustamissopimuksen määräysten mukaisesti
— helpotetaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta siten, että mukautetaan vuoteen 2003 mennessä oleskeluoikeutta koskevien direktiivien sisältöä ja edistetään työtekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen parantamista
— nykyaikaistetaan ohjelman keston aikana sääntöjä, joilla varmistetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvaoikeuksien säilyttäminen; parannetaan alan lainsäädännön soveltamista erityisesti suosimalla uusien informaatio - ja viestintäteknologioiden käyttöä
— täydentämällä vuoden 2002 loppuun mennessä Euroopan unionin alueella liikkuvien työntekijöiden lisäeläkeoikeuksien turvaamista koskevia järjestelyjä.
i) Aloitetaan sosiaalisen toimintaohjelman keston aikana muuttovirtojen ja työllisyyspolitiikkojen välisten yhteyksien tarkastelu.
j) Kehotetaan komissiota jatkamaan yhteisön kilpailupolitiikan sosiaalisen ulottuvuuden tarkastelua yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa sille perustamissopimuksessa osoitettua toimivaltaa noudattaen. Tarkastellaan komission tiedonannon pohjalta julkisten hankintojen sosiaalisia näkökohtia ottaen huomioon sosiaalisen ja yhteisvastuullisen talouden kehittämisen.
II. TYÖYMPÄRISTÖN MUUTOSTEN ENNAKOINTI JA HYÖDYNTÄMINEN LUOMALLA UUSI TASAPAINO JOUSTAVUUDEN JA TURVALLISUUDEN VÄLILLE
Talouden ja työelämän perusteelliset muutokset, jotka liittyvät erityisesti tietoon perustuvan talouden kehittymiseen ja maailmanlaajuistumiseen, nopeutuvat entisestään kaikissa jäsenvaltioissa. Ne edellyttävät uusia yhteisiä toimia, joissa otetaan huomioon palkansaajien odotukset. Sosiaalisella vuoropuhelulla ja neuvotteluilla on luotava edellytykset palkansaajien osallistumiselle muutokseen ennakoimalla kehitystä yrityksissä, teollisuuden aloilla ja eri alueilla. Työn uusiin muotoihin mukautetuilla uudenlaisilla kollektiivisilla järjestelyillä olisi edistettävä liikkuvuutta ja panostamista entistä monipuolisempiin työtilanteisiin järjestämällä ihmisille mahdollisuuksia siirtyä tilanteesta tai työpaikasta toiseen. Näiden muutosten yhteydessä toteutettavissa toimissa on käytettävä tasapuolisesti erilaisia olemassa olevia yhteisön välineitä, muun muassa koordinointimenetelmää, ja jätettävä työmarkkinaosapuolille laajat aloitteentekomahdollisuudet.
a) Vahvistetaan työtekijöiden mahdollisuutta osallistua muutosten hallintaan parantamalla vuoteen 2002 mennessä yhteisön puitteita työtekijöille tiedottamista, heidän kuulemistaan ja osallistumistaan koskevien oikeuksien alalla (eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin tarkistaminen, tiedottamista ja kuulemista sekä eurooppayhtiön sosiaalista ulottuvuutta koskevien direktiivien viimeistely).
b) Kehitetään erityisesti vuonna 2002 laadittavan komission tiedonannon pohjalta työterveyttä ja -turvallisuutta koskeva yhteisön strategia:
— koonnetaan, mukautetaan ja tarvittaessa yksinkertaistetaan voimassa olevat säännökset,
— reagoidaan uusiin riskeihin, kuten työstressiin, laatimalla säädösaloitteita ja vaihtamalla tietoja hyvistä toimintatavoista,
— edistetään pk-yrityksiä koskevat erityisrajoitukset huomioon ottaen säännösten soveltamista näissä yrityksissä, muun muassa erityisohjelman avulla,
— kehitetään vuodesta 2001 lähtien hyvien toimintatapojen vaihtoa ja työsuojelutarkastuslaitosten välistä yhteistyötä, jotta keskeisiin yhteisiin vaatimuksiin voitaisiin vastata paremmin.
c) Otetaan huomioon Euroopan kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntyessä muutokset työympäristössä ja työsuhteissa:
— järjestetään Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman keston aikana yhteisön tasolla työntekijöiden työsuhdeturvan ja yritysten liikkumavaran huomioon ottavia työsuhteita koskeva innovatiivisten kokemusten vaihto ja otetaan olennaisilta osin työmarkkinaosapuolet mukaan työsuhteiden nykyaikaistamiseen ja parantamiseen,
— perustetaan työmarkkinaosapuolten ehdotusten mukaisesti jo vuonna 2001 "Euroopan muutoksenseurantakeskus" Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön yhteyteen,
— käsitellään ja mukautetaan vuoteen 2003 mennessä direktiivi työtekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa; arvioidaan, kuten komissio on ilmoittanut, nykyiset direktiivit työtekijöille myönnettävistä takuista joukkovähentämisten yhteydessä ja työsuhdeturvasta työnantajan vaihtuessa, ja tarvittaessa mukautetaan ne,
— kehotetaan työmarkkinaosapuolia :
- käymään vuoropuhelua työn organisointiin ja työllisyyden uusiin muotoihin liittyvistä ongelmista
- aloittamaan keskusteluja, jotka voivat johtaa neuvotteluihin työllistyvyyttä ja työvoiman sopeutumiskykyä koskevasta jaetusta vastuusta yritysten ja työntekijöiden välillä erityisesti liikkuvuuden kannalta
- käsittelemään tietosuojaan liittyviä kysymyksiä.
d) Tuetaan yritysten sosiaaliseen vastuuseen ja muutoksenhallintaan liittyviä aloitteita komission tiedonannon avulla.
e) Tehostetaan Kölnin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaista makrotaloudellista vuoropuhelua, jotta sillä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti edistää talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan myönteistä ja dynaamista vuorovaikutusta. Edistetään yhteisön toimielinten ja työmarkkinaosapuolten välistä tiedonvaihtoa palkkojen määräytymistavoissa ja palkkarakenteessa käynnissä olevista muutoksista.
f) Järjestetään vuoteen 2004 mennessä keskustelu yksittäisistä irtisanomisista ottaen huomioon sosiaaliturvaetuudet ja työmarkkinoiden kansalliset erityispiirteet.
g) Täydennetään vuonna 2001 yhteisön työaikalainsäädäntöä siten, että viimeistellään maantieliikenteen alaa koskevat säännökset. Pyritään edistämään niiden tekstien käsittelyä, jotka koskevat sosiaalisäännösten yhdenmukaistamista meri- ja lentoliikenteen aloilla.
III. KAIKKIEN SYRJÄYTYMISEN JA SYRJINNÄN MUOTOJEN TORJUMINEN SOSIAALISEN OSALLISUUDEN EDISTÄMISEKSI
Paluu kestävään taloudelliseen kasvuun ja täystyöllisyysnäkymät eivät tarkoita, että köyhyys ja syrjäytyminen poistuisivat itsestään Euroopan unionista. Niiden jatkumista on sitä vastoin yhä vaikeampi hyväksyä. Lissabonin Eurooppa-neuvosto korosti, että on toteutettava toimenpiteitä, jotka merkittävästi edistävät köyhyyden poistamista. Tämä kaikkien valtioiden korkeimmilla tahoilla jo ilmaistu tahto on saatava välitettyä kentälle mobilisoimalla kaikki paikalliset toimijat, erityisesti kansalaisjärjestöt ja sosiaalitoimi. Tässä yhteydessä on toteutettava toimia, joiden tavoitteena on varmistaa yhdenvertainen kohtelu kaikille Euroopan unionin alueella laillisesti oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille.
a) Toteutetaan vuoden 2001 kesäkuuhun mennessä Lissabonin Eurooppa-neuvoston määrittämää avointa koordinointimenetelmää soveltaen yhdessä sovittuihin tavoitteisiin perustuva kaksi vuotta kattava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskeva kansallinen toimintasuunnitelma. Tässä suunnitelmassa määritellään kunkin valtion kansallisten politiikkojen tavoitteet ja luetellaan toteutettujen toimien arvioimiseksi käytettävät indikaattorit. Vuodesta 2001 alkaen edetään jäsenvaltioiden kansallisissa toimintasuunnitelmissaan käyttöön ottamien indikaattorien pohjalta näiden indikaattorien johdonmukaisuuden kehittämisessä sekä yhteisesti sovittujen indikaattorien määrittelyssä.
b) Käytetään uusien tieto- ja viestintätekniikoiden tarjoamia mahdollisuuksia sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi edistämällä kaikkien pääsyä tietoyhteiskuntaan; tässä tarkoituksessa pannaan täytäntöön Feiran Eurooppa-neuvoston hyväksymä komission toimintasuunnitelma "eEurope 2002 - Tietoyhteiskunta kaikille".
c) Varmistetaan ensimmäisten kansallisten toimintasuunnitelmien päättyessä sosiaalisen suojelun järjestelmien antamista resurssien vähimmäistakeista vuonna 1992 annetun suosituksen seuranta ja tutkitaan mahdollisia aloitteita asian edistymisen tukemiseksi.
d) Tuetaan kokemuksia vaihtaen jäsenvaltioiden toimia kaupunkipolitiikan alalla yhteiskunnallisen ja alueellisen erottelun torjumiseksi.
e) Arvioidaan Euroopan sosiaalirahaston vaikutusta sosiaalisen osallisuuden edistämisessä, mukaan lukien yhteisön Equal-aloite.
f) Huolehditaan siitä, että kaikenlaisen sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa koskeva yhteisön lainsäädäntö pannaan tehokkaasti täytäntöön. Näiden politiikkojen vahvistamiseksi kehitetään kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa.
g) Ryhdytään Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti unionin alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisessa toteuttamaan kunnianhimoisempaa politiikkaa, jotta heille tarjottaisiin Euroopan unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavat oikeudet ja velvollisuudet. Kehitetään tietojenvaihtoa kansallisella tasolla toteutetusta kotouttamispolitiikasta saaduista kokemuksista.
h) Kehitetään erityisesti vammaisten eurooppalaisen teemavuoden (2003) yhteydessä erilaisia toimia, joiden tavoitteena on varmistaa vammaisten parempi osallisuus kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla.
i) Luodaan edellytykset tehokkaalle kumppanuudelle työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen, paikallisyhteisöjen sekä sosiaalipalveluja hallinnoivien organisaatioiden kanssa. Tähän kumppanuuteen on otettava mukaan yritykset niiden sosiaalisen vastuun lisäämiseksi.
IV. SOSIAALISEN SUOJELUN NYKYAIKAISTAMINEN
Vaikka Euroopan sosiaalisen mallin perustekijöihin kuuluvat sosiaalisen suojelun järjestelmät ovatkin jäsenvaltioiden vastuulla, niiden edessä on kaikille yhteisiä haasteita. Jotta näihin haasteisiin voitaisiin vastata tehokkaammin, valtioiden välistä yhteistyötä on lujitettava erityisesti sosiaalisen suojelun komitean kautta. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisen on vahvistettava solidaarisuuden vaatimuksia: tämä tapahtuu eläke- ja terveyspolitiikassa sekä aktiivisen hyvinvointivaltion saavuttamiseksi toteutettavilla toimenpiteillä, joilla kannustetaan määrätietoisesti työmarkkinoille osallistumista.
a) Jatketaan valtioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa strategioista, joiden tavoitteena on taata varmat ja toimivat eläkkeet tulevaisuudessa. Jäsenvaltiot toimittavat omat lausuntonsa Tukholman Eurooppa-neuvostolle (maaliskuu 2001). Työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvosto toimittaa Göteborgin Eurooppa-neuvostolle (kesäkuu 2001) tutkimuksen, jossa vahvistetaan etenemisen seuraavat vaiheet.
b) Tutkitaan kunkin jäsenvaltion politiikkojen pohjalta sosiaalisen suojelun järjestelmiin tehtyjä muutoksia ja vielä toteutettavia tavoitteita työnteon kannattavuuden parantamiseksi ja tulojen turvaamiseksi (2002) sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseksi.
c) Saatetaan vuoteen 2003 mennessä päätökseen pohdinta siitä, miten varmistetaan solidaarisuuden vaatimusten mukaisesti korkeatasoinen ja kestävä terveydenhuolto. Tässä on otettava huomioon väestön ikääntymisen vaikutus (pitkäaikaishoidot): työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvoston yhdessä terveysneuvoston kanssa laatima raportti.
d) Tarkastellaan komission teettämien tutkimusten pohjalta, miten mahdollisuus käyttää toisesta valtiosta saatavaa laadukasta terveydenhoitoa ja terveydenhoitotuotteita kehittyy.
e) Varmistetaan sosiaalisen suojelun alan tehostetun yhteistyön seuranta ja arviointi sosiaalisen toimintaohjelman keston aikana ja jatketaan alan indikaattorien kehittämistä.
V. SUKUPUOLTEN TASA-ARVON EDISTÄMINEN
Sukupuolten tasa-arvoa on edistettävä kaikilla sosiaalisen toimintaohjelman kattamilla aloilla, ja lisäksi on toteutettava erityisiä toimia, jotka liittyvät naisten mahdollisuuksiin osallistua päätöksentekoon ja joilla lujitetaan tasa-arvoa ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia oikeuksia.
a) Otetaan sukupuolten tasa-arvon käsite mukaan kaikkiin merkityksellisiin, erityisesti sosiaalisen toimintaohjelman aloihin, politiikkojen suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin ottamalla käyttöön asianmukaiset järjestelyt ja apuvälineet, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin tarvittaessa sekä seurantamenetelmät ja suoritusten arviointiperusteet.
b) Edistetään naisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon määrittämällä kussakin jäsenvaltiossa asianmukaiset tavoitteet tai kehitystavoitteet ja niihin liittyvät määräajat niin julkisella kuin taloudellisella ja sosiaalisella alalla.
c) Pannaan täytäntöön komission tiedonanto sukupuolten tasa-arvoa koskevasta yhteisön strategiasta (2001-2005), tarkasteltava ja mahdollisesti hyväksyttävä tasa-arvoista kohtelua koskevaan vuoden 1976 direktiiviin ehdotetut muutokset ja lujitettava tasa-arvolakeja hyväksymällä vuoteen 2003 mennessä EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuva direktiivi sukupuolten yhtäläisen kohtelun edistämisestä muilla kuin työelämän ja ammatin harjoittamisen aloilla.
d) Kehitetään tuntemusta, voimavarojen käyttöä ja kokemusten jakamista erityisesti perustamalla sukupuolten tasa-arvoa tutkiva eurooppalainen laitos ja asiantuntijaverkosto. Toteutettavuustutkimus on tehtävä vuonna 2001.
e) Laajennetaan ja lujitetaan aloitteita ja toimia, joiden tavoitteena on edistää sukupuolten ammatillista tasa-arvoa erityisesti palkkauksen osalta. Kehitetään nykyistä naisyrittäjiä koskevaa aloitetta.
f) Helpotetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, erityisesti edistämällä korkeatasoisia lasten- ja huollettavien henkilöiden hoitopalveluja.
VI. SOSIAALISEN ULOTTUVUUDEN VAHVISTAMINEN LAAJENTUMISEN YHTEYDESSÄ JA EUROOPAN UNIONIN ULKOSUHTEISSA
Laajentuminen ja ulkosuhteet muodostavat useassakin mielessä sosiaalialan yhteisön toiminnalle haasteen ja tilaisuuden. On kehitettävä kokemusten ja strategioiden jakamista ehdokasmaiden kanssa, erityisesti jotta yhdessä voitaisiin vastata tehokkaammin täystyöllisyyden ja syrjäytymisen torjumisen asettamiin haasteisiin, ja edistettävä kansainvälisissä elimissä eurooppalaista lähestymistapaa vastaavaa yhdistettyä taloudellista ja sosiaalista toimintaohjelmaa.
a) Valmistellaan laajentumista taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi laajentuneessa unionissa:
— yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa järjestetään säännöllisesti näkemysten vaihtoa laajentumisen sosiaalisista tekijöistä,
— tuetaan sitä, että ehdokasvaltiot ottavat vastuuta Euroopan työllisyysstrategiasta, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien tavoitteiden saavuttamisesta sekä sosiaalisen suojelun alan tehostetusta yhteistyöstä,
— tuetaan tähän liittyvää sosiaalista vuoropuhelua,
— tuetaan asiaa käsittelevien valtioista riippumattomien järjestöjen kehitystä ehdokasvaltioissa.
b) Kehitetään yhteinen näkökanta kansainvälisiin sosiaalisiin aiheisiin monenvälisissä elimissä (Yhdistyneet kansakunnat, Maailman terveysjärjestö, Euroopan neuvosto, Kansainvälinen työjärjestö, ja tarvittaessa WTO, OECD),
c) Vahvistetaan yhteistyöpolitiikan sosiaalista ulottuvuutta, varsinkin köyhyyden torjumista, terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämistä sekä sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista (erityisesti Euro-Välimeri-prosessin puitteissa).
LIITE II - JULISTUS YLEISTÄ TALOUDELLISTA ETUA KOSKEVISTA PALVELUISTA
Neuvostossa (sisämarkkina-, kuluttaja- ja matkailuneuvosto) 28. syyskuuta 2000 käydystä keskustelusta ja jäsenvaltioiden toimittamista kirjallisista huomautuksista on käynyt ilmi seuraavaa:
Yleistä taloudellista etua koskevilla palveluilla on perustamissopimuksen 16 artiklan mukaisesti tärkeä asema Euroopan unionin sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden takaamisessa. Lisäksi tuossa artiklassa todetaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeä asema Euroopan sosiaalisen mallin luovien yhteisten arvojen joukossa, tämän kuitenkaan rajoittamatta 73, 86 ja 87 artiklan soveltamista.
Lissabonin Eurooppa-neuvosto hyväksyi maaliskuussa 2000 Euroopan unionin taloudellisen ja sosiaalisen kokonaisstrategian varmistaakseen sen, että tietotekniikan kiihtyvän kehityksen käynnistämään uuteen taloudelliseen aikaan sopeudutaan vaikeuksitta toteuttamalla edelleen Euroopan sosiaalista mallia. Yhteistä taloudellista etua koskevilla palveluilla on korvaamaton asema kilpailulle avoimissa talouksissamme perusrakenteidensa laadun, työntekijöidensä korkean koulutustason ja eurooppalaisten verkostojen tehostamisen ja kehittämisen vuoksi houkuttelevaksi tulleen Euroopan talouden maailmanlaajuisen kilpailukyvyn varmistamisessa, sillä niiden avulla voidaan meneillään olevien muutosten pyörteissä säilyttää sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.
Komission tarkistettu uusi tiedonanto yleishyödyllisistä palveluista on tässä yhteydessä saanut erittäin myönteisen vastaanoton erityisesti seuraavien kohtien johdosta:
- Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen ala ei saa olla kiinteä, vaan taloudellisen, tieteellisen ja teknologisen ympäristömme nopeat muutokset on otettava huomioon.
- Euroopan kilpailukykyyn vaikuttavat yleistä taloudellista etua koskevat palvelut vastaavat erityisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi kuluttajan etujen suojelu, käyttäjäturvallisuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja yhdyskuntasuunnittelu sekä kestävä kehitys.
- Puolueettomuus-, vapaus- ja suhteellisuusperiaatteiden merkitys vahvistetaan uudelleen. Ne takaavat sen, että jäsenvaltiot voivat vapaasti määritellä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehtävät ja niiden hallintotavat, ja komissio vastaa sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen noudattamisesta.
- Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tehtävien suorittamisessa on otettava huomioon kuluttajien ja kansalaisten oikeutetut odotukset kohtuullisista hinnoista avoimessa hintajärjestelmässä ja mahdollisuudestaan käyttää yhdenvertaisesti korkeatasoisia palveluja, jotka ovat välttämättömiä heidän taloudellisen, alueellisen ja sosiaalisen osallisuutensa kannalta.
Lisäksi on korostettu seuraavia asioita:
- Sovellettaessa sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä on yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen voitava täyttää tehtävänsä oikeusvarmuuden ja taloudellisen elinkelpoisuuden oloissa, joissa taataan muun muassa näiden palvelujen yhdenvertaisen kohtelun, laadun ja jatkuvuuden periaatteet. Tätä varten on täsmennettävä, kuinka yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen rahoitustavat niveltyvät valtiontukiin liittyvien sääntöjen soveltamiseen. Erityisesti olisi tunnustettava sellaisten tukien hyväksyttävyys, joiden tarkoituksena on tasoittaa yleistä taloudellista etua koskevien tehtävien suorittamisesta aiheutuneet lisäkustannukset 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
- Koska yleistä taloudellista etua koskevat palvelut vaikuttavat talouskasvuun ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, on täysin perusteltua, että niiden toimivuutta arvioidaan säännöllisesti erityisesti palvelujen laadun, saatavuuden, turvallisuuden sekä kohtuullisen ja avoimen hinnan osalta. Arviointi voitaisiin tehdä Cardiffin prosessin puitteissa jäsenvaltioiden osuuksien ja komission selvitysten sekä hyvien käytäntöjen vaihdon tai vertaisarviointien pohjalta. Kansalaisia ja kuluttajia voidaan kuulla myös kansalaisia ja yrityksiä varten perustetun sisämarkkinafoorumin välityksellä.
- Perustamissopimuksen 16 artiklan määräysten pohjalta käytävistä keskusteluista on käynyt ilmi tarve tarkastella perusteellisesti näitä asioita. Kyseisen artiklan mukaan "yhteisö ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja tämän sopimuksen soveltamisalalla siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä".
LIITE III - NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA ENNALTA VARAUTUMISEN PERIAATTEESTA
Neuvosto:
A. katsoo, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen periaatteiden mukaan yhteisön toiminnalla on pyrittävä ihmisten terveyden, kuluttajien ja ympäristön suojelun korkeaan tasoon ja että nämä tavoitteet on sisällytettävä Euroopan unionin politiikkoihin ja toimiin,
B. katsoo, että perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan, että ennalta varautumisen periaate kuuluu niihin periaatteisiin, jotka on otettava huomioon yhteisön ympäristöpolitiikassa; katsoo, että periaatetta voidaan soveltaa myös ihmisten ja eläinten terveyden sekä kasvinsuojelun alalla,
C. katsoo, että aikanaan ja tarkoituksenmukaisissa yhteyksissä olisi syytä tarkastella sitä, onko tarpeen ja voidaanko ennalta varautumisen periaate Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ottaa muodollisesti myös perustamissopimuksen muihin, erityisesti terveyttä ja kuluttajansuojaa koskeviin säännöksiin,
D. muistuttaa, että tämä periaate olisi tunnustettava osana kestävän kehityksen tulevaisuuden näkymiä,
E. muistuttaa, että kyseinen periaate on kirjattu erilaisiin kansainvälisiin teksteihin, muun muassa vuoden 1992 Rion julistukseen, ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1992 puitesopimukseen, biologista monimuotoisuutta koskevaan vuoden 1992 yleissopimukseen ja vuoden 2000 bioturvallisuuspöytäkirjaan ja useisiin meriympäristön suojelua koskeviin yleissopimuksiin,
F. korostaa Codex Alimentariuksen yhteydessä meneillään olevan työn merkitystä,
G. katsoo, että ennalta varautumisen periaatetta ei saa käyttää kauppaa peitellysti rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen,
H. ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen johdanto-osassa olevat yleiset tavoitteet, varsinkin kestävää kehitystä sekä ympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevat periaatteet; ottaa huomioon GATT-sopimuksen XX artiklan ja GATS-sopimuksen XIV artiklan mukaiset yleiset poikkeukset sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (SPS) 5 artiklan 7 kohdan, jossa vahvistetaan, miten menetellään tapauksissa, joihin liittyy riski ja joiden osalta ei ole riittävästi tieteellisiä todisteita; ottaa lisäksi huomioon kaupan teknisistä esteistä tehdyn sopimuksen (TBT), jonka nojalla voidaan huomioida riskit, joita toimenpiteiden toteuttamatta jättämisestä voi aiheutua ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, kasvien- tai eläintensuojelulle tai ympäristönsuojelulle,
I. toteaa Euroopan unionin pitävän tärkeänä kehitysmaille annettavaa tukea, jonka avulla nämä voivat osallistua edellisessä kohdassa mainittuihin SPS- ja TBT-sopimuksiin, ottaen huomioon osallistumisesta kehitysmaille aiheutuvat erityisvaikeudet,
J. palauttaa mieliin WTO:n paneelien, varsinkin hormonikysymystä käsittelevän valituselimen antamat suositukset, jotka koskevat WTO:n jäsenten oikeutta "määritellä haluamansa terveydensuojelun taso, joka voi olla korkeampi kuin kansainvälisissä standardeissa, suuntaviivoissa ja suosituksissa vaadittu", sekä ottaa huomioon myös vähemmistönä olevat asiantuntijoiden näkemykset,
K. on tietoinen siitä, että viranomaisten vastuulla on varmistaa terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso ja että niiden on vastattava ihmisten lisääntyneeseen huolestuneisuuteen riskeistä, joille he mahdollisesti ovat alttiina,
1. panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen esittää ennalta varautumisen periaatteeseen turvautumista koskeva tiedonanto, jonka yleislinjoista neuvosto on yhtä mieltä,
2. katsoo, että ennalta varautumisen periaatetta voidaan soveltaa yhteisön ja sen jäsenvaltioiden politiikkoihin ja toimiin ja että se koskee viranomaisten toimia sekä yhteisön toimielinten että jäsenvaltioiden tasolla; kyseisten viranomaisten on pyrittävä siihen, että asianmukaisissa kansainvälisissä yhteyksissä täysin tunnustetaan mainittu periaate,
3. toteaa, että ennalta varautumisen periaate vakiintuu asteittain kansainvälisen oikeuden periaatteeksi terveyden ja ympäristön suojelun aloilla,
4. katsoo, että WTO:n säännöt jo itsessään mahdollistavat ennalta varautumisen periaatteen huomioon ottamisen,
5. katsoo, että kansainvälisen oikeuden suhteen yhteisöllä ja jäsenvaltioilla on oikeus luoda sellainen suojan taso, jonka ne katsovat asianmukaiseksi riskinhallinnan yhteydessä, että ne voivat tämän tavoitteen saavuttamiseksi toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ja että aina ei ole mahdollista määritellä ennalta kaikkiin tilanteisiin sopivaa asianmukaista suojan tasoa,
6. pitää välttämättömänä ennalta varautumisen periaatteeseen turvautumista koskevien yleislinjojen määrittelemistä, jota siitä voitaisiin antaa yksityiskohtaisia sääntöjä,
7. katsoo, että ennalta varautumisen periaatteeseen on turvauduttava heti, kun on todettu, että terveyteen tai ympäristöön voi kohdistua vahingollisia vaikutuksia ja kun riskin tasosta ei käytettävissä olevien tietojen alustavan tieteellisen arvioinnin perusteella voida tehdä varmoja päätelmiä,
8. katsoo, että tieteellisen riskinarvioinnin on edettävä loogisesti pyrkimyksenä vaaran tunnistaminen ja määritteleminen, altistumisen arvioiminen ja riskin määritteleminen käyttäen hyväksi yhteisön ja kansainvälisellä tasolla tunnustettuja olemassa olevia menetelmiä. Näitä vaiheita ei kuitenkaan aina saada järjestelmällisesti vietyä päätökseen tietojen puutteellisuuden, vaaran luonteen tai asian kiireellisyyden vuoksi,
9. katsoo, että riskinarvioinnin toteuttamiseksi viranomaisella on oltava asianmukaiset tiedot alan tutkimuksesta ja sen on käytettävä apunaan erityisesti tieteellisiä komiteoita ja kansallisia ja kansainvälisiä alan tutkimuksia. Viranomainen vastaa riskinarvioinnin organisoinnista, joka on toteutettava monitieteisesti, riippumattomasti, avoimesti sekä kontradiktorista periaatetta noudattaen,
10. katsoo, että riskinarvioinnin on myös tuotava esille mahdolliset vähemmistönä olevat mielipiteet. Ne on voitava tuoda julki, ja ne on saatettava asianosaisten toimijoiden tietoon, etenkin jos niistä käy ilmi, ettei asiasta ole tieteellistä varmuutta,
11. vakuuttaa, että tieteellisestä riskinarvioinnista ja riskinhallinnasta vastaavien tahojen on oltava toiminnallisesti erillisiä, tunnustaen kuitenkin, että niiden välistä jatkuvaa vuoropuhelua on tarpeen kehittää,
12. katsoo, että vastuussa olevien viranomaisten on toteutettava riskinhallintatoimenpiteet tavoitteena olevaa suojelun tasoa koskevan poliittisen arvion perusteella,
13. katsoo, että riskinhallintaa varten toteuttavien toimenpiteiden valinnassa on otettava huomioon kaikki mahdolliset toimenpiteet, joiden avulla tavoitteena oleva suojelun taso voidaan saavuttaa,
14. katsoo, että kaikki vaiheet, erityisesti riskinarviointi ja riskinhallinta sekä päätettyjen toimenpiteiden seuranta, on toteutettava avoimesti,
15. katsoo, että kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien asianomaisten osapuolten kuulemiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa,
16. katsoo, että tieteellisistä lausunnoista ja riskinhallintatoimenpiteistä on tiedotettava asianmukaisesti,
17. katsoo, että toteutetuissa toimenpiteissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta siten, että otetaan huomioon lyhyen ja pitkän aikavälin riskit ja pyritään tavoitteena olevaan suojelun korkeaan tasoon,
18. katsoo, että toimenpiteiden toteuttaminen ei saa johtaa eriarvoiseen kohteluun, joka on mielivaltaista tai perusteetonta; jos samaan terveyden tai ympäristön suojelutavoitteeseen päästään useilla eri tavoilla, on pyrittävä suosimaan kauppaa vähiten rajoittavia toimenpiteitä,
19. katsoo, että toimenpiteiden olisi oltava johdonmukaisia niiden toimenpiteiden kanssa, joita on toteutettu aikaisemmin samanlaisissa tilanteissa tai samanlaisia lähestymistapoja käyttäen, ja niissä on otettava huomioon uusimmat tieteelliset tutkimustulokset sekä tavoitteena olevan suojelun tason kehittyminen,
20. painottaa sitä, että hyväksyttyjen toimenpiteiden ennakkoedellytyksenä on toiminnasta tai toimimattomuudesta aiheutuvien etujen ja haittojen tarkastelu. Tässä tarkastelussa on otettava huomioon sosiaaliset ja ympäristökustannukset sekä se, miten ihmiset hyväksyvät mahdolliset eri vaihtoehdot. Lisäksi siihen on sisällyttävä taloudellinen analyysi, jos se vain on toteutettavissa, edellyttäen että kansanterveyden suojeluun liittyviä vaatimuksia, joihin sisältyy ympäristön vaikutus kansanterveyteen, on käsiteltävä ensisijaisina,
21. katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen nojalla tehtyjä päätöksiä on tarkistettava tieteellisen tiedon kehityksen mukaisesti. Tätä varten on varmistettava, että kyseisten päätösten vaikutuksia seurataan, ja tehtävä lisätutkimuksia epävarmuuden vähentämiseksi,
22. katsoo, että määriteltäessä ennalta varautumisen periaatteen mukaisia toimenpiteitä ja niitä seurattaessa toimivaltaisella viranomaisella on mahdollisuus asianmukaisella tasolla selvästi määriteltyjen sääntöjen perusteella päättää tapauskohtaisesti, minkä tahon on toimitettava tarvittavat tieteelliset tiedot riskin arvioimiseksi kattavammin.
Tällainen velvoite voi vaihdella tapauskohtaisesti ja siinä on pyrittävä tyydyttävän tasapainon saavuttamiseen hallitusten, tiedeyhteisöjen ja taloudellisten toimijoiden välillä ottaen huomioon erityisesti taloudellisten toimijoiden toiminnan näille asettamat velvoitteet.
23. sitoutuu panemaan täytäntöön tässä päätöslauselmassa esitetyt periaatteet,
24. pyytää komissiota
- soveltamaan järjestelmällisesti suuntaviivojaan, jotka koskevat ennalta varautumisen periaatteeseen turvautumisen edellytyksiä, ja ottamaan huomioon niiden eri alojen erityispiirteet, joilla niitä todennäköisesti toteutetaan,
- ottamaan ennalta varautumisen periaatteen huomioon säädösehdotusten laadinnassa ja kaikessa toiminnassaan aina kun se on tarpeellista,
25. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota
- kiinnittämään erityistä huomiota tieteellisen asiantuntemuksen kehittämiseen ja instituutioiden välillä tarvittavaan koordinointiin,
- pitämään huolta siitä, että ennalta varautumisen periaate tunnustetaan täysin asiaankuuluvissa kansainvälisissä yhteyksissä, joissa käsitellään terveyttä, ympäristöä ja kansainvälistä kauppaa, ensi sijassa tässä päätöslauselmassa ehdotettujen periaatteiden pohjalta, edistämään tämän tavoitteen saavuttamista ja varmistamaan sen parempi huomioon ottaminen erityisesti WTO:ssa samalla edesauttaen tavoitteen selkiyttämistä,
- huolehtimaan siitä, että kansalaisille ja eri toimijoille tiedotetaan mahdollisimman laajasti paitsi tieteellistä tietämystä koskevasta tilanteesta myös heihin ja ympäristöön kohdistuvista haasteista ja riskeistä,
- pyrkimään aktiivisesti siihen, että kansainväliset kumppanit pääsevät yhteisymmärrykseen periaatteen soveltamisesta,
- huolehtimaan tämän päätöslauselman mahdollisimman laajasta jakelusta.
LIITE IV - JULKILAUSUMA YHTEISTEN POLITIIKKOJEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSSA HUOMIOON OTETTAVISTA EUROOPPALAISEN URHEILUN ERITYISPIIRTEISTÄ JA SEN YHTEISKUNNALLISESTA MERKITYKSESTÄ
1. Eurooppa-neuvosto panee merkille Euroopan komission Helsingissä joulukuussa 1999 pidetylle Eurooppa-neuvostolle antaman urheilua koskevan selvityksen. Komissio antoi kyseisen selvityksen urheilun nykyisten rakenteiden turvaamisesta ja urheilun yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämisestä Euroopan unionissa. Urheilujärjestöillä ja jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu urheiluun liittyvien asioiden hoidosta. Vaikka yhteisöllä ei ole suoraa toimivaltaa tällä alalla, sen on otettava huomioon urheilun erityispiirteet, joka ovat seurausta sen yhteiskunnallisesta sekä koulutukseen ja kulttuuriin liittyvästä merkityksestä. Tämä on tarpeen, jotta urheilun yhteiskunnallisen merkityksen säilyttämisen kannalta välttämätöntä etiikkaa ja solidaarisuutta voidaan noudattaa ja edistää.
2. Eurooppa-neuvosto toivoo erityisesti, että urheilun harrastamisen kaikki tasot yhdistävä yhteenkuuluvuus ja solidaarisuus, kilpailujen tasapuolisuus, henkiset ja aineelliset edut sekä urheilijoiden ja erityisesti alaikäisten urheilijoiden fyysinen koskemattomuus säilytettäisiin.
Amatööriurheilua koskevat käytännöt ja kaikkien ulottuvilla oleva urheilu
3. Urheilu on inhimillistä toimintaa, joka perustuu oleellisiin yhteiskunnallisiin, kasvatuksellisiin ja kulttuuriarvoihin. Se edistää osallisuutta, yhteiskuntaelämään osallistumista, suvaitsevaisuutta, erojen hyväksymistä ja sääntöjen noudattamista.
4.Kaikkien on voitava harrastaa urheilua omien pyrkimystensä ja kykyjensä mukaan kilpailuissa tai vapaa-aikana, yksityisesti tai osallistuen järjestettyyn urheilutoimintaan.
5. Liikunnan ja urheilun harrastaminen tuottaa varsinkin fyysisesti tai psyykkisesti vammaisille henkilökohtaista tyydytystä ja se on keino edistää kuntoutusta, sosiaalista osallisuutta ja solidaarisuutta, ja tämän vuoksi sitä on kannustettava. Tämän osalta Eurooppa-neuvosto toteaa tyytyväisenä, että Sydneyn paraolympialaisten järjestäminen edistää asiaa tärkeällä ja esimerkillisellä tavalla.
6. Jäsenvaltiot kannustavat urheiluun liittyvää vapaaehtoistyötä toteuttamalla toimenpiteitä, joilla edistetään vapaaehtoistyöntekijöiden asianmukaista suojaa ja tunnustetaan heidän työnsä taloudellinen ja sosiaalinen merkitys. Tarvittaessa yhteisö tukee kyseisiä toimenpiteitä oman toimivaltansa puitteissa.
Urheiluliittojen tehtävät
7. Eurooppa-neuvosto korostaa pitävänsä tärkeänä urheilujärjestöjen itsenäisyyttä ja niiden oikeutta huolehtia omasta järjestäytymisestään käyttäen hyväksi asianmukaisia järjestörakenteita. Se tunnustaa, että urheilujärjestöjen tehtävänä on kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä noudattaen sekä demokratian ja avoimuuden pohjalta organisoida edustamansa urheilulajin harrastamisen ja edistää sitä sekä muodostaa maajoukkueita tavalla, jonka ne katsovat tavoitteidensa perusteella tarkoituksenmukaisimmaksi.
8. Eurooppa-neuvosto toteaa, että urheiluliitoilla on keskeinen tehtävä huolehdittaessa tarvittavasta solidaarisuudesta urheilun eri tasojen välillä, sillä urheilun harjoittaminen vaihtelee vapaa-ajan harrastuksesta huippu-urheiluun. Urheiluliitot huolehtivat suuren yleisön mahdollisuuksista osallistua urheilutapahtumiin, amatööriurheilijoille annettavasta henkisestä ja taloudellisesta tuesta, naisten ja miesten yhtäläisistä mahdollisuuksista harrastaa urheilua kaikilla tasoilla, nuorten koulutuksesta, urheilijoiden terveyden suojelusta sekä kiellettyjen aineiden käytön, väkivallan ja rasististen tai muukalaisvihaan liittyvien ilmiöiden torjumisesta.
9. Kyseiset sosiaaliset tehtävät merkitsevät urheiluliitoille erityisvastuita ja näihin tehtäviin perustuu urheiluliitoille annettu tunnustus niiden asiantuntemuksesta järjestää urheilukilpailuja.
10. Ottaen huomioon urheiluelämän muutokset urheiluliittojen on edelleen oltava avainasemassa organisoitaessa toimintaa siten, että varmistetaan urheilun harrastamiseen liittyvä yhteenkuuluvuus ja demokraattinen osallistuminen.
Urheilijoiden koulutusta koskevien politiikkojen säilyttäminen
11. Nuorten urheilijoiden koulutusta koskevat politiikat ovat välttämättömiä urheilun, maajoukkueiden ja huippu-urheilun elinvoimaisuuden kannalta ja niiden laatimista on kannustettava. Urheiluliittojen on syytä toteuttaa, tarvittaessa yhteistyössä valtiovallan kanssa sekä kansallisen ja yhteisön lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, tarvittavat toimenpiteet, jotta liittoihin kuuluvat urheiluseurat voisivat edelleen huolehtia koulutustehtävästään ja kyseisen koulutuksen laatu voitaisiin varmistaa.
Nuorten urheilijoiden suojeleminen
12. Eurooppa-neuvosto korostaa urheilun harrastamisen myönteisiä vaikutuksia nuoriin ja sitä, että erityisesti urheilujärjestöjen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota nuorten huippu-urheilijoiden yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Tämä on toteutettava siten, että nuorten huippu-urheilijoiden urheilu-ura ei vaaranna heidän pääsyään työelämään, heidän psyykkistä tasapainoaan tai perhesuhteitaan eikä myöskään heidän terveyttään, jota on suojeltava erityisesti torjumalla kiellettyjen aineiden käyttö. Eurooppa-neuvosto arvostaa liittojen ja järjestöjen koulutustoimintaa, jonka avulla ne vastaavat kyseisiin vaatimuksiin ja osallistuvat yhteiskunnan toimintaan arvokkaalla tavalla.
13. Eurooppa-neuvosto ilmaisee huolestuneisuutensa alaikäisiin urheilijoihin, myös kolmansien maiden alaikäisiin urheilijoihin, kohdistuvasta kaupankäynnistä siltä osin kuin se ei vastaa olemassa olevaa työlainsäädäntöä tai vaarantaa nuorten urheilijoiden terveyden ja hyvinvoinnin. Eurooppa-neuvosto kehottaa urheilujärjestöjä ja jäsenvaltioita tutkimaan kyseistä kaupankäyntiä ja valvomaan sitä sekä ryhtymään tarvittaessa asian edellyttämiin toimiin.
Urheilun taloudellinen ulottuvuus ja solidaarisuus
14. Eurooppa-neuvosto katsoo, että kilpailun tasapuolisuus voi vaarantua, jos sama taloudellinen toimija omistaa useita urheiluseuroja, jotka osallistuvat saman lajin samoihin urheilukilpailuihin, tai sillä on määräysvalta niiden talouteen. Urheiluliittoja kehotetaan tarvittaessa ottamaan käyttöön järjestelyjä urheiluseurojen hallinnon valvomiseksi.
15. Tällä hetkellä televisiointioikeuksien myynti on tiettyjen urheilulajien tärkeimpiä tulonlähteitä. Eurooppa-neuvosto katsoo, että asianmukaisilla tasoilla ja kansalliset käytännöt huomioon ottaen toteutetut aloitteet, joilla edistetään tästä myynnistä saatavien tulojen osittaista jakamista, lisäävät urheilun kaikkien tasojen ja kaikkien urheilulajien välistä solidaarisuutta.
Urheilijoiden siirrot
16. Eurooppa-neuvosto tukee voimakkaasti siirtojärjestelmää koskevaa ja urheilun erityispiirteet huomioivaa vuoropuhelua urheiluliikkeen, erityisesti jalkapalloliittojen ja ammattiurheilijoita edustavien järjestöjen, Euroopan komission ja jäsenvaltioiden välillä, jota käydään noudattaen yhteisön lainsäädäntöä.
17. Yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita kehotetaan jatkamaan perustamissopimusta noudattaen ja toimivaltojensa puitteissa politiikkojensa tarkastelua näiden yleisten periaatteiden osalta.
LIITE V - NEUVOSTON JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEIDEN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJIEN PÄÄTÖSLAUSELMA, annettu liikkuvuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta
NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka
OVAT VAKUUTTUNEITA siitä, että todellisen tietämyksen Euroopan luominen on yksi Euroopan yhteisön painopistealueista ja että juuri koulutuksen avulla eurooppalaiset omaksuvat eurooppalaisuuden ja poliittisen Euroopan perustana olevat yhteiset kulttuuripiirteet,
OVAT VARMOJA siitä, että tämän käsityksen pohjana on moninaisuutemme ja täydentävyytemme oivaltaminen puolin ja toisin. Tämä edellyttää henkilökohtaisten yhteyksien, tietämysten ja kokemusten vaihdon moninkertaistamista,
OVAT VAKUUTTUNEITA siitä, että on erityisen tärkeää toteuttaa nuorille, lukiolaisille, opiskelijoille, tutkijoille ja kaikille koulutuksessa oleville henkilöille ja heidän opettajilleen suunnattuja ymmärrettäviä ja kaikille jäsenvaltioille yhteisiä toimia. Tietämyksen Eurooppaa rakentamalla luomme aidon tunteen eurooppalaisesta yhteenkuuluvuudesta,
OVAT TIETOISIA siitä, että tietämyksen Eurooppa on myös taloudellinen välttämättömyys. Kansainvälistyneessä ja entistä enemmän tietämykseen perustuvassa taloudessa avoimuus vieraille kulttuureille ja kyky hankkia koulutusta ja työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä ovat olennaisen tärkeitä Euroopan talouden kilpailukyvylle,
OVAT VAKUUTTUNEITA siitä, että nuorten, lukiolaisten, opiskelijoiden, tutkijoiden ja kaikkien koulutuksessa olevien henkilöiden ja heidän opettajiensa liikkuvuuden kehittäminen Euroopassa on tärkeä poliittinen tavoite, joka vaatii sekä Euroopan yhteisön että sen jäsenvaltioiden sitoutumista ja samanaikaisia ponnisteluja,
TOTEAVAT, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi Euroopalla on nyt käytettävissään monipuolisia välineitä. Yhteisön Sokrates-, Leonardo da Vinci- ja Nuoriso-ohjelmat ovat tässä suhteessa merkinneet huomattavaa edistysaskelta, ja niillä on tärkeä asema, joka edelleen korostuu ohjelmien toisen sukupolven aikana,
OVAT VAKUUTTUNEITA siitä, että tätä edistystä on jatkettava. Liikkuvuuteen osallistuvia henkilöitä on vielä vähän, vaikka heidän määränsä onkin lisääntymässä. Esimerkiksi opiskelijoiden osalta on kyse vain pienestä prosenttiosuudesta. Jäljellä on huomattavia esteitä, kuten epätasainen tiedonsaanti, rahoitukselliset esteet, verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät hallinnolliset vaikeudet, monimutkaiset oleskelumuodollisuudet ja asemaa ja uraa koskevat epäkohdat,
TOTEAVAT, että Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston erityiskokouksessa tunnustettiin, että on kiireesti poistettava esteet ja edistettävä liikkuvuutta, ja että sen päätelmissä neuvostoa ja komissiota kehotetaan määrittelemään "opiskelijoiden, opettajien sekä koulutus- ja tutkimushenkilöstön liikkuvuutta edistävät keinot vuoden 2000 loppuun mennessä käyttämällä kaikkia yhteisön nykyisten ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia, poistamalla esteitä ja noudattamalla suurempaa avoimuutta pätevyyksien ja opiskelu- ja koulutusjaksojen tunnustamisessa" (26 kohta),
SITOUTUVAT toteuttamaan kansalaisten voimakkaisiin odotuksiin vastaamiseksi tarvittavat toimenpiteet liikkuvuuden esteiden poistamiseksi ja liikkuvuuden edistämiseksi komission tuella, kukin oman toimivaltansa mukaisesti ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen.
TOTEAVAT, että tällä päätöslauselmalla ei suinkaan rajoiteta komission ja neuvoston jo aloittamaa merkittävää työtä, jolla pyritään luomaan asianmukaiset oikeudelliset puitteet liikkuvuuden edistämiselle, eikä varsinkaan ehdotusta liikkuvuutta koskevaksi suositukseksi, jonka nopea hyväksyminen on toivottavaa. Sen sijaan tämän päätöslauselman tarkoituksena on helpottaa yhteisön aloitteiden toteuttamista tällä alalla ehdottamalla mahdollisia konkreettisia toimia. Nämä toimet toteutetaan tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten toimijoiden ja instituutioiden, erityisesti yliopistojen, kanssa, joiden osallistuminen on onnistumisen keskeinen edellytys,
OTTAVAT myönteisesti VASTAAN liitteessä olevan liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman, joka esiteltiin opetusministereille Sorbonnessa 30 päivänä syyskuuta 2000. Toimintasuunnitelmassa on otettu huomioon kolme päätavoitetta:
- liikkuvuuden määritteleminen ja demokratisoiminen Euroopassa;
- asianmukaisten rahoitusmuotojen edistäminen;
- liikkuvuuden lisääminen ja sen edellytysten parantaminen.
Toimintasuunnitelmassa mainitut toimenpiteet on laadittu niin, että ne muodostavat 42:n toimenpiteen "paketin", joka on jaettu neljään lukuun. Niiden soveltamisalan ja yhteisvaikutuksen tarkoituksena on tunnistaa ja poistaa ne esteet, joita liikkuvuustoimia toteuttamaan pyrkivät kohtaavat riippumatta siitä, missä kyseiset toimijat ovat.
Ensimmäiseen lukuun kuuluvat toimet, joiden tarkoituksena on edistää liikkuvuutta toimenpiteillä, jotka koskevat niiden henkilöiden koulutusta, jotka osallistuvat liikkuvuuden toteuttamiseen, monikielisyyden kehittämistä sekä hyödyllisten tietojen saatavuutta.
Toinen luku koskee liikkuvuuden rahoittamista, ja sen puitteissa pyritään määrittelemään toimenpiteitä, joilla voitaisiin saada käyttöön kaikki mahdolliset rahoituskeinot.
Kolmannen luvun tarkoituksena on lisätä ja kehittää liikkuvuutta lisäämällä sen toteuttamismuotoja ja parantamalla vastaanotto-olosuhteita ja aikataulujärjestelyjä.
Neljännessä luvussa kuvataan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on liikkuvuuskausien hyödyntäminen ja saadun kokemuksen tunnustaminen,
VAKUUTTUNEINA siitä, että vaikka kaikki jäsenvaltiot käyttävät vapaaehtoisesti ja komission tuella niitä toimia, joiden avulla niiden mielestä parhaiten voidaan voittaa liikkuvuuteen hakeutuvien henkilöiden kohtaamat esteet, kaikki ovat jo nyt yhtä mieltä siitä, että seuraavat toimintasuunnitelman toimenpiteet ovat erityisen merkittäviä:
- kehitetään monikielisyyttä;
- luodaan portaali, jonka kautta pääsee erilaisiin liikkuvuutta koskeviin eurooppalaisiin tietolähteisiin;
- tunnustetaan liikkuvuusjaksot kursseilla, joiden suorittamisesta voi saada todistuksen;
- koulutetaan opettajista ja hallintohenkilöstöstä todellisia liikkuvuuden toimijoita, jotka voivat antaa neuvoja ja ohjausta ja laatia liikkuvuussuunnitelmia;
- määritellään ja hyväksytään laatusopimus, jolla varmistetaan koulutukseen tulevien muiden maiden kansalaisten vastaanotto;
- laaditaan luettelo opiskelijoiden, koulutuksessa olevien henkilöiden ja kouluttajien vaihtomahdollisuuksista ja hyvistä käytännöistä;
- sovitetaan yhteen unionin, jäsenvaltioiden, paikallisten yhteisöjen ja julkisen ja yksityisen sektorin myöntämä liikkuvuuden rahoitus;
EHDOTTAVAT, että neuvosto tekee 17 päivänä joulukuuta 1999 [1] annetulla neuvoston päätöslauselmalla käyttöön otetun pysyvän yhteistyömallin mukaisesti ja asetettujen tavoitteiden toteuttamisessa saavutetun edistyksen säännöllisin väliajoin suoritettavaksi arvioimiseksi yhteistyössä unionin muiden asianomaisten toimielinten kanssa säännöllisesti tilannearvion, periaatteessa kahden vuoden välein.
PALAUTTAVAT MIELEEN, että tässä suunnitelmassa määritellään myös laaja-alaisempia toimenpiteitä, jotka kuuluvat laajempaan koordinointiin jäsenvaltioissa sekä komission ja jäsenvaltioiden hallintojen välillä.
Lissabonin Eurooppa-neuvoston erityiskokouksen päätelmien mukaisesti tämä päätöslauselma toimitetaan Nizzassa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.
LIITE VI - LUETTELO NIZZAN EUROOPPA-NEUVOSTOLLE ESITETYISTÄ ASIAKIRJOISTA
- Puheenjohtajavaltion ilmoitus juhlallisesta julistuksesta
(14101/00)
- Kooste
(CONFER 4816/00)
- Kokonaisnäkemys laajentumisprosessista (yleisten asioiden neuvoston päätelmät)
(13970/1/00 REV 1)
- Neuvoston (ECOFIN) raportti laajentumiseen liittyvistä valuuttakurssinäkökohdista
(13055/00)
- Laajentumista koskeva strategia, kertomus ehdokasvaltioiden edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa
(13358/00)
- Puheenjohtajavaltion selvitys
(14056/00 REV 2)
- Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin kannanotto: kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen kriisinhallinnan viitekehys
(13957/1/00 REV 1 + COR 1)
- Korkeana edustajana toimivan pääsihteerin ja komission kertomus, jossa annetaan käytännön suosituksia EU:n toiminnan johdonmukaisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi konfliktineston alalla
(14088/00)
- Yhteinen työllisyysraportti 2000
(12909/00 + COR 1 (en), COR 2, ADD 1, ADD 1 COR 1 (en))
- Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2001
(14116/00)
- Komission suositus neuvoston suosituksiksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan täytäntöönpanosta
(14115/00)
- Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma
(14011/00 + COR 1 (en) + COR 2 (es))
- Komission tiedonanto "Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma"
(9964/00)
- Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta - tavoitteiden määrittely
(14110/00)
- Sosiaalista suojelua käsittelevän korkean tason työryhmän tilanneselvitys komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle sosiaalisen suojelun kehityksestä pitkällä aikavälillä: turvatut ja kestävät eläkkeet
(14055/00)
- Neuvoston (ECOFIN) selvitys yrityksille tarkoitettujen yhteisön rahoitusvälineiden tarkastelusta
(13056/00)
- Neuvoston (ECOFIN) raportti rakenteellisista indikaattoreista tehokkaamman rakennepolitiikan välineenä
(13217/00, 13170/1/00)
- Komission ehdotus
(11909/00)
- Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "eEurope 2002"
(14203/00)
- Komission ja neuvoston kertomukset eEurope -toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta
(13515/1/00, 14195/00)
- Neuvoston päätöslauselma liikkuvuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta
(13649/00)
- Ennalta varautumisen periaatetta koskevan neuvoston päätöslauselman saate
(13603/00 + COR 1 (fi) + REV 1 (en))
- Neuvoston (ECOFIN) raportti ympäristöstä ja kestävästä kehityksestä
(13054/1/00 REV 1)
- Turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden korkean tason työryhmän raportti
(13993/00 + ADD 1, 13994/00)
- Neuvoston selvitys Ukrainaa koskevan yhteisen strategian toteuttamisesta
(14202/00)
- Julistus yleistä taloudellista etua koskevista palveluista
(13403/00 + COR 1 + ADD 1 + 2 (fr,en))
- Julkilausuma yhteisten politiikkojen täytäntöönpanossa huomioon otettavista eurooppalaisen urheilun erityispiirteistä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä
(13948/00)
- Säädöskäytännön parantaminen 2000 (komission kertomus)
(14253/00)
- Puheenjohtajavaltion ja neuvoston pääsihteeristön selvitys yhteispäätösmenettelyn tehostamisesta
(13316/1/00 REV 1, 14144/00)
- Ehdotus neuvoston päätöslauselmaksi kirjojen kansallisten kiinteähintajärjestelmien soveltamisesta
(13343/00 REV 1 (fi))
- Ehdotus neuvoston päätöslauselmaksi elokuva- ja audiovisuaalisen alan kansallisista tuista
(13345/00)
- Komission valmisteluasiakirja 299 artiklan 2 kohdasta, kestävän kehityksen strategia syrjäisimmille alueille
(7072/00, SEC(2000) 2192)
Alaviite: [1] Neuvoston päätöslauselma, annettu 17. päivänä joulukuuta 1999, "uudelle vuosituhannelle": Uusien työtapojen kehittäminen Euroopan koulutusalan yhteistyöstä varten (EYVL C 8, 12.1.2000, s. 6).
© Euroopan parlamentti: 2001
|