Komissaarikuulemiset ennen ja nyt
Parlamentti arvioi komissaariehdokkaiden soveltuvuutta tehtäviinsä. Katso, miten kuulemismenettely on kehittynyt vuosien saatossa.
Mitä vahvistuskuulemiset ovat?
Komissaariehdokkaiden vahvistuskuulemiset ovat osa EU-tason vallan jakoa, jolla varmistetaan avoimuus ja tilivelvollisuus. EU-maiden hallitukset nimittävät komissaariehdokkaansa, mutta Euroopan parlamentti arvioi ehdokkaita huolellisesti ennen kuin heidät voidaan nimittää tehtäviinsä.
Ennen kuin komission jäsenehdokkaat voivat edes osallistua kuulemisiinsa, parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta tutkii kunkin ehdokkaan taloudellisen tilanteen varmistaakseen, ettei eturistiriitoja synny. Kuuleminen voidaan järjestää vasta, kun valiokunta on antanut hyväksyntänsä.
Vahvistuskuulemisten aikana mepit pyrkivät arvioimaan, ovatko komissaariehdokkaat päteviä liittymään Euroopan komissioon. Kuulemisten päätyttyä parlamentti äänestää täysistunnossa koko komission hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Miten vahvistuskuulemiset alkoivat?
Euroopan parlamentti ei alun perin osallistunut komission nimittämiseen, koska päätös oli EU-maiden hallitusten käsissä.
Perinne oli, että kukin komission puheenjohtaja antaa toimikautensa alussa parlamentille yleisen poliittisen julkilausuman.
Tilanne muuttui vuonna 1993 voimaan tulleen Maastrichtin sopimuksen myötä. Vaadittuaan vuosien ajan oikeutta vaikuttaa komission nimittämiseen Euroopan parlamentti sai oikeuden äänestää komissiosta kokonaisuutena.
Ensimmäiset viralliset kuulemistilaisuudet pidettiin tammikuussa 1995, ja niiden päätteeksi parlamentti äänesti Jacques Santerin komission hyväksymisen puolesta.
Vuonna 1999 voimaan tulleessa Amsterdamin sopimuksessa parlamentille annettiin valtuudet hyväksyä komission puheenjohtaja.
Vuonna 2009 voimaan tulleessa Lissabonin sopimuksessa selvennettiin komission jäsenten valinnassa käytettäviä perusteita. Komissaarien on osoitettava yleistä pätevyyttä ja riippumattomuutta mutta myös EU:hun sitoutumista.
Valvonnan lisääminen
Jo ensimmäisissä kuulemisissa parlamentin valiokunnat, joita pyydettiin arvioimaan ehdokkaita, esittivät kriittisiä huomautuksia, jos mahdolliset komission jäsenet eivät osoittaneet erityisosaamista nimetyssä salkussaan tai olivat haluttomia tekemään poliittisia sitoumuksia.
Tämän johdosta komissaariehdokkaille järjestettiin myöhemmin kuulemistilaisuuksia, joihin he valmistautuivat perusteellisemmin keskittyen omaan politiikan alaansa ja esittelivät suunnitelmansa yksityiskohtaisemmin.
Tämä suuntaus heijasti sitä, että parlamentti piti yhä tärkeämpänä varmistaa, että komissaariehdokkaita arvioitiin tiukoin kriteerein.
Nykyään parlamentti panee merkille komission jäsenten lupaukset ja seuraa edistymistä koko komission toimikauden ajan tarkistaakseen, pitävätkö komission jäsenet todella sanansa.
Parlamentti voi myös järjestää ns. erityisen valvontakuulemisen, jossa se voi esittää yhdelle tai useammalle komission jäsenelle kysymyksiä tärkeistä poliittisista kysymyksistä.
Kuulemisten vaikutukset komission kokoonpanoon
Vuosien mittaan parlamentti on osoittanut olevansa valmis pyytämään salkkujen uudelleenjärjestelyä tai sellaisten ehdokkaiden korvaamista, joilla on mahdollisia eturistiriitoja tai jotka eivät vakuuta parlamentin jäseniä kuulemisten aikana.
Jo vuonna 2004 José Manuel Barroso korvasi kaksi komissaaria – Rocco Buttiglionen Italiasta, jota ehdotettiin oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioista vastaavaksi komissaariksi ja Latvian Ingrīda Ūdren, joka oli ehdolla verokomissaariksi - jotta parlamentti voisi hyväksyä hänen komissionsa. Barroso myös muutti Unkarin László Kovácsin salkun energiasta verotukseen.
Rumiana Jeleva - joka oli Bulgarian ehdokas kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisitoiminnasta vastaavaksi komission jäseneksi - joutui vetäytymään tammikuussa 2010 parlamentin kuulemisen jälkeen.
Vuonna 2014 slovenialainen Alenka Bratušek ei saanut tukea energiaunionista vastaavana komission varapuheenjohtajana, mikä johti salkkujen uudelleenjärjestelyyn. Parlamentin jäsenten kritiikin jälkeen unkarilaisen ehdokkaan Tibor Navracsicsin salkkua muutettiin, eikä hän vastannut kansalaisuudesta vaan koulutuksesta, kulttuurista, nuorisosta ja urheilusta.
Vuoden 2019 kuulemisprosessissa parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta ilmaisi huolensa mahdollisista eturistiriidoista tarkasteltuaan Unkarin oikeuskomissaariehdokkaan László Trócsányin ja Romanian liikennekomissaariehdokkaan Rovana Plumbin taloudellisia sidonnaisuuksia koskevia ilmoituksia.
Muutamaa päivää myöhemmin sisämarkkinoista vastaavaksi komissaariksi ehdolla ollut ranskalainen Sylvie Goulard ei saanut Euroopan parlamentin jäsenten tukea sisämarkkina-, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnilta. Kaikki kolme ehdokasta - Trócsányi, Plumb ja Goulard - korvattiin ennen kuin parlamentti antoi hyväksyntänsä Ursula von der Leyenin johtamalle komissiolle.
