| EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet asettivat Lissabonissa maaliskuussa 2000 pidetyssä huippukokouksessa Euroopan unionille uuden strategisen tavoitteen: unionista oli tehtävä maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Euroopan parlamentti on hyväksynyt sittemmin monenlaista talousalan lainsäädäntöä, jolla on pyritty lähinnä eri tavaroiden ja palvelujen markkinoiden avaamiseen. Euroopan parlamentin jäsenet ovat yleensä höystäneet markkinoiden vapauttamista kuluttajia, työntekijöitä, ympäristöä ja tärkeimpiä julkisia palveluja suojaavilla toimilla.
Valtioiden ja hallitusten päämiehet julistivat Lissabonin huippukokouksessa, että unionista "on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Tämä opittiin tuntemaan Lissabonin strategiana ja se edellytti toimia monilla eri aloilla: sisämarkkinat, tietoyhteiskunta, tutkimus, koulutus, talouden rakenneuudistukset, valuutan vakaus sekä kasvua ja kestävää julkista rahoitusta suosiva makrotalouden politiikkojen yhdistelmä. Monet aloista ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa: kestävä julkinen rahoitus edistää kasvua ja siten työpaikkojen luomista, kun taas työttömyyden aleneminen merkitsee sosiaaliturvakustannusten pienenemistä, mikä puolestaan tehostaa julkisrahoitusta.
Vapauttaminen jakoi parlamentin jäsenet kahteen leiriin Lissabonin tavoitteista ensi kertaa keskusteltaessa. Monet vaativat, että työpaikkojen luomista, ympäristönäkökohtia ja köyhien väestönosien tarpeita olisi korostettava enemmän. Toisten mielestä taas työpaikkoja saataisiin lisää juuri kasvun ansiosta, joten he kannattivat rakenneuudistuksia peläten, että työntekijöiden liiallinen suojaaminen saattaisi vesittää tuottavuutta. Parlamentti valitsi lopulta kultaisen keskitien ja tarkisti komission lainsäädäntöehdotuksia pyrkien tasapainottamaan eri intressit.
Monet Lissabonissa sovitut toimet eivät olleet lainsäädäntötoimia, vaan jäsenavltioiden koordinointiin ja vertailuanalyysiin perustuvia hallitustenvälisiä toimia. Komissio ja parlamentti jäivät niissä sivustakatsojiksi. Muut toimet taas edellyttivät yhteisön lainsäädäntöä ja parlamentti oli keskeisessä asemassa toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä.
Työpaikkojen luominen
Lissabonin päätavoitteena oli työpaikkojen luominen, vaikkakin tähän katsottiin päästävän kilpailukyvyn kohenemisesta, rakenneuudistuksista ja byrokratian vähentämisestä aiheutuvan talouskasvun avulla. Hallitusten odotettiin kannustavan parhaiden käytänteiden soveltamiseen ja työpaikkojen luomista koskevien ideoiden vaihtamiseen. Tätä varten ei kuitenkaan suunniteltu merkittävää lainsäädäntöä.
Kokonaistavoitteena oli nostaa työllisyysaste 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä; välitavoitteena taas 67 prosentin työllisyysaste vuoteen 2005 mennessä. Tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa tässä vaiheessa hankalalta. Vuodesta 1999 lähtien on kuitenkin luotu yli kuusi miljoonaa työpaikkaa ja työllisyysaste on noussut 62,5 prosentista (1999) 64,3 prosenttiin (2002). Pitkäaikaistyöttömyys on alentunut 4 prosentista (1999) 3 prosenttiin (2002). Parlamentti on korostanut useissa päätöslauselmissaan, että lisätoimia tarvitaan etenkin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi ja siten useampien naisten kannustamiseksi töihin. Lissabonin toissijaisena tavoitteena oli nostaa työssäkäyvien naisten osuus 51 prosentista (vuonna 1999; miesten osuus samana ajankohtana 61 prosenttia) 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Naisten asema onkin kohentunut työmarkkinoilla. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa iäkkäistä työntekijöistä (55-64 -vuotiaat). Tälle väestöryhmälle asetettiin vuodeksi 2010 50 prosentin tavoite, mutta heistä työskenteli vuonna 2002 ainoastaan 40,1 prosenttia.
Sisämarkkinat
Lissabonin strategian päätekijänä ovat loppuun saatetut, moitteettomasti toimivat eurooppalaiset markkinat. Talouskasvun katsottiin edellyttävän välttämättä kilpailuesteiden poistamista ja muista jäsenvaltioista peräisisn olevien yritysten päästämistä kansallisille markkinoille yhdenvertiaisn ehdoin. Parlamentti on hyväksynyt viiden viime vuoden aikana lainsäädäntöä, jolla on avattu useamman lan markkinoita: sähkön ja kaasun jakelu vapautetaan täydellisesti vuoteen 2007 mennessä, postipalveluiden kilpailu voimistuu vaiheittain, joskin kevyet lähetykset hoidetaan ylesihyödyllisinä palveluina ja rautateiden tavaraliikenteen vapauttaminen käynnistyy vuodesta 2006. Julkisia hankintoja koskevia määräyksiä on myös ajantasaistettu tällä toimikaudella kilpailun tehostamiseksi, joten julkisten urakoiden ja hankintasopimusten kustannusten odotetaan alenevan. Euroopan yhtenäisen ilmatilan perustamisessa on myös edistytty ja tämän pitäisi vähentää matkustusviivästyksiä. Parlamentti hylkäsi kuitenkin satamapalvelujen kilpailulle avaamista koskevat ehdotukset, koska se oli huolissaan turvallisuudesta ja työllisyydestä.
Rahoituspalvelut
Tehokkaat ja avoimet rahoitusmarkkinat eidstävät kasvua, koska pääoma jakautuu paremmin. Lissabonissa edellytettiin kansallisten rahoitusmarkkinoiden integroinnin syventämistä. Parlamentti on hyväksynyt kosolti aihetta käsittelevää lainsäädäntöä: yksi toimilupa joukkovelkakirjojen ja osakkeiden liikkeellelaskijoita varten, pankkien ja pörssien kilpailun tehostaminen osakkeita toimitettaessa, yhteiset määräykset sisäpiirikauppojen ja markkinoiden manipuloinnin välttämiseksi, eläkerahastosijoitustoiminnan esteiden poistaminen, vakuutusten välittämistä koskevien markkinoiden avaaminen, vähemmistöosakkaiden suojaaminen julkisilta ostotarjouksilta sekä julkisesti noteerattuja yhtiöitä koskevat avoimuusvaatimukset.
Yritystoiminnalle suotuisa ympäristö
Lissabonin strategian toisena elementtinä oli yirtystoiminnalle, ja etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille suotuisamman ympäristön kehittäminen. Jäsenvaltioiden oli määrä levittää tietoja parhaista käytänteistä, pyrkiä byrokratian karsimiseen sekä alentaa uusien yritysten perustamiskustannuksia. Parlamentin rooli on jäänyt tällä alalla rajoitetuksi. Parlamentin jäsenet tukivat kuitenkin pk-yritysten auttamispyrkimyksiä ja varmistivat, että pk-yritysten tarpeet otettiin huomioon alan lainsäädännössä. He mm. helpottivat niiden osallistumista julkisten viranomaisten sopimuksista käytävään kilpailuun ja auttoivat niitä saamaan EU:n tutkimusvaroja.Yhteisön oikeudessa on helpotettu teollis- ja tekijänoikeuksien voimaan saattamista. Tietokonepohjaisten keksintöjen patentoitavuutta koskeva säädös on parhaillaan työn alla. Näin uusiin sovelluksiin sijoittavat yhtiöt saavat lisää oikeusvarmuuta, mikä edistää luovuutta ja innovointia.
Tietoyhteiskunta
Lissabonin strategiaan sisältyi myös tietoyhteiskunnan kehittäminen, jolla oli määrä helpottaa tietopohjaiseen talouteen siirtymistä sekä työpaikkojen luomista runsaan kasvupotentiaalin aloille. Nykyinen parlamentti on hyväksynyt merkittäviä säännöksiä, joilla tehostetaan televiestintäalan kilpailua ja Internetin käyttöä. Nykytilanne on jo hyvinkin suotuisa, sillä komission tutkimusten mukaan Euroopan televiestintäalan tuottavuus on noin 15 prosenttia suurempi kuin Yhdysvalloissa. Täysin integroidut ja vapautetut televiestintäalan markkinat alentanevat kuitenkin entisestään sekä yksityis- että yritysasiakkailta perittäviä hintoja ja Internet-yhteyksien kustannuksia. Internetin käytön tehostamiseksi on myös annettu uusia säännöksiä esim. ottamalla käyttöön .eu-verkkotunnus, käsittelemällä roskapostin muodostamaa ongelmaa ja helpottamalla ostosten tekoa Internetissä.
Politiikkojen yhteensovittaminen
Eräänä laajan aiheena oli makrotalouspolitiikkojen yhteensovittaminen eli kasvua edistävien makrotalouden välineiden optimaalinen tasapainottaminen. Euroopan parlamentti tuki Euroopan keskuspankin riippumattomuutta sekä hintatason vakautta kestävän kasvun perustana. Jäsenet suhtautuivat kuitenkin vero-osioon kriittisesti, koska veropolitiikkaa ei harjoiteta EU:n tasolla eivätkä jäsenvaltiot ole noudattaneet kasvu- ja vakaussopimusta sekä julkisia menoja koskevia määräyksiä aivan viiemisen päälle. Jäsenvaltioiden vuosivaje oli heikosta taloudesta johtuen keskimäärin 2,7 prosenttia vuonna 2003. Keskimääräinen julkinen velka on myös kasvussa; sen osuus on nyt 64,1 prosenttia BKT:stä. Parlamentin mielestä BKT:n kasvun taittuminen johtuu siitä, ettei useimmissa jäsenvaltioissa ole toteutettu rakenneuudistuksia. Jäsenet ovat olleet huolissaan myös siitä, ettei julkisia menoja ole - toisin kuin Lissabonissa sovittiin - suunnattu tuottaviin sijoituksiin eikä työvoiman verotaakka ole lievitetty.
Parlamentti on tukenut vakaus- ja kasvusopimusta johdonmukaisesti. Jäsenet ovat ehdottaneet sellaisen varhaisvaroitusjärjestelmän käyttöön ottamista, joka aktivoituisi sekä vajeen kasvaessa taantumavaiheessa että vahvan kasvun aikana, jos näyttää siltä, että talousarvio ei ole ylijäämäinen. Niin kutsutun kultaisen säännön (tietyntyyppiset investoinnit jätettäisiin pois budjettivajetta laskettaessa) käyttö jakaa parlamentaarikkojen mielipiteet ja he päättivät äskettäin äärimmäisen niukalla enemmistöllä pidättyä säännön kannattamisesta.
Tutkimus ja koulutus
Tutkimus ja koulutus vaikuttavat merkittävästi kasvuun ja työllisyyteen. EU:n päämiehet totesivat Lissabonissa, että "ihmisiin investoiminen ja sekä aktiivisen ja dynaamisen hyvinvointivaltion kehittäminen" on ratkaisevan tärkeää tietopohjaisen talouden kannalta. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä inhmilliseen pääomaan asukasta kohti tehtäviä investointeja ja painotettava elinikäistä oppimista nykyistä enemmän, koska paremmat taidot kohentavat työllistettävyyttä. Alaa ei ole kuitenkaan käsitelty kokonaisuutena EU:n lainsäädännössä. Sen sijaan toteutettiin vertailuanalyysi, jonka tulokset jäivät kehnoiksi. EU investoi 1,1 prosenttia BKT:stään korkeakoulutukseen, kun taas Yhdysvalloissa osuus on 3 prosenttia. Ero selittyy pitkälti yksityisen pääoman puutteesta, koska julkiset investoinnit ovat osapuilleen samalla tasolla. Korkeakoulututkinnon hankkineiden määrä kasvaa, mutta Yhdysvaltojen tasolle on vielä reilusti eroa. Lisäksi opintonsa keskeyttävien ja siten tutkinnotta jäävien nuorten osuus (18,1 prosenttia vuonna 2003) ylittää selvästi vuodeksi 2010 asetetun tavoitteen (keskeyttävien osuus lasketaan 10 prosenttiin).
Parlamentti hyväksyi jäsenvaltioiden sopiman tavoitteen, että tutkimukseen ja koulutukseen suunnataan 3 prosenttia BKT:stä. Parlamentin jäsenillä ei ole kuitenkaan valtaa huolehtia tavoitteen saavuttamisesta. Käytännön tulokset ovat jääneet laihoiksi: EU suuntaa tutkimukseen ainoastaan 1,9 prosenttia BKT:stä, kun taas Yhdysvalloissa vastaava luku on 2,9 prosenttia ja Japanissa 3 prosenttia.
EU:lla on kuitenkin yhteinen tutkimusohjelma, johon käytetään lähes 4 prosenttia yhteisön talousarviosta. Parlamentti osallistuu tämän monivuotisen ohjelman rahoitustason määrittämiseen ja se on aina pyrkinyt lisäämään käytettävissä olevia varoja. Parlamentti päättää myös ohjelman merkittävimmistä tutkimusaloista. Parlamentin jäsenet ovat kannattaneet tutkija- ja opiskelijavaihdon edistämistä Erasmus Mundus -ohjelman avulla. He ovat myös kohentaneet tutkintojen tunnustamista koko EU:ssa koskevaa lainsäädäntöä, jolla pyritään helpottamaan ammattilaisten siirtymistä työskentelemään muissa jäsenvaltioissa. Tutkimusta voitaisiin tehostaa yksinkertaistamalla patentoimismenettelyjä, mutta tätä varten suunnitellun Euroopan yhteisöpatentin käyttöönottoyritykset ovat toistaiseksi kilpistyneet.
Päätelmä
Henekeä kohti laskettu työn tuottavuus jää yleisesti ottaen alhaisemmaksi kuin Yhdysvalloissa. Tosin tämä johtuu siitä, että eurooppalaiset haluavat enemmän vapaa-aikaa ja pidempiä lomia. Kun tuottavuus lasketaan työtuntia kohden, Euroopan ja Yhdysvaltojen ero jää vähisemmäksi (viime vuosina alle 5 prosenttia). Suurimpana huolenaiheena on, että tuottavuus kasvaa Euroopassa hitaammin kuin Yhdysvalloissa, mikä kasvattaa eroa. Komission mukaan tämä johtuu uuden tekniikan vähäisemmästä käytöstä ja epäasianmukaisesta investointitasosta. Euroopan parlamentin jäsenet pitävät myös investointitrendiä valitettavana: yksityisten investointien BKT-osuus putosi 18,3 prosentista (2000)17,2 prosenttiin (2002). Julkisten investointien BKT-osuus (2,4 prosenttia vuonna 2003) on myös laskussa (se oli 3,8 prosenttia vielä 1970-luvulla) ja jää selvästi jälkeen Yhdysvaltojen vastaavasta osuudesta (3,3 prosenttia vuonna 2003).
Parlamentti arvosteli äskettäisessä päätöslauselmassaan Lissabonin strategian toteuttamisen viivästymistä ja kehotti jäsenvaltioita paneutumaan rakenneuudistuksia koskevaan koordinoituun strategiaan. Lisäksi parlamentin jäsenet vaativat kannustamaan pikaisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan tehtäviä yksityisiä investointeja ja luomaan vankan julkisen tutkimusperustan, jossa pidetään yhteyttä teollisuuteen. Parlamentti uskoo, että Lissabon tarjoaa edelleen eväät etenemiseen.
|
