Solidaarisuusrahasto

Tässä luvussa tarkastellaan Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa. Se on merkittävin EU:n väline, jonka avulla tuetaan jäsenvaltioita, EU:n ehdokasmaita ja liittymisneuvotteluja käyviä maita selviytymään suurista luonnonkatastrofeista. Luvussa kuvataan rahaston tavoitteita, varojen käyttöä ja täytäntöönpanoa. Se sisältää myös yhteenvedon parlamentin roolista tämän välineen kehittämisessä ja vahvistamisessa.

Oikeusperusta

  • Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 175 artiklan kolmas kohta ja 212 artiklan toinen kohta määrittävät EU:n solidaarisuustoimenpiteiden oikeusperustan.
  • Solidaarisuusrahaston perustamisesta vuonna 2002 annettu asetus (neuvoston asetus (EY) N:o 2012/2002).
  • Solidaarisuusrahaston muuttamisesta vuonna 2014 annettu asetus (asetus (EU) N:o 661/2014, jolla muutettiin asetusta (EY) N:o 2012/2002. Asetuksella yksinkertaistettiin sääntöjä, parannettiin rahaston reagointiaikaa, selvennettiin tukikelpoisuuden perusteita ja kohdennettiin toimintaa katastrofien ehkäisyyn ja riskinhallintaan.
  • Vuonna 2020 annettu asetus, jolla laajennettiin solidaarisuusrahaston käyttötarkoitusta vakaviin kansanterveysuhkiin (asetus (EU) N:o 2020/461) koronapandemian seurauksena.
  • Tavoitteet

    Solidaarisuusrahasto on merkittävin EU:n väline, jolla autetaan jäsenvaltioita, EU:n ehdokasmaita ja liittymisneuvotteluja käyviä maita elpymään suurista luonnonkatastrofeista tai kansanterveysuhkista.

    Siitä annetaan taloudellista apua muun muassa tulvien, metsäpalojen, maanjäristysten, myrskyjen tai kuivuuskausien jälkeiseen jälleenrakentamiseen. Vuodesta 2020 lähtien sitä on hyödynnetty myös koronapandemian kaltaisissa vakavissa terveyskriiseissä. Ilmastonmuutokseen liittyvien äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen ja vakavuuden vuoksi rahastolla on yhä tärkeämpi rooli eurooppalaisen solidaarisuuden keskeisenä ilmentymänä. Nopea kriiseihin reagoiminen tapahtuu sen sijaan edelleen hätäapuvarauksen avulla.

    Solidaarisuusrahasto perustettiin vastauksena Keski-Euroopassa kesällä 2002 koettuihin tuhoisiin tulviin.

    Määrärahat

    Solidaarisuusrahastosta on annettu tukea yli 130 kertaa (joko luonnonkatastrofin vuoksi tai kansanterveysuhkaan reagoimiseksi). Tukea on saanut tähän mennessä 24 jäsenvaltiota (sekä Yhdistynyt kuningaskunta ennen sen eroamista EU:sta) ja neljä liittymisneuvotteluja käyvää maata (Albania, Montenegro, Serbia ja Turkki). Tukea on maksettu yhteensä yli 8,6 miljardia euroa.

    Solidaarisuusrahastoa ja hätäapuvarausta on vuodesta 2021 rahoitettu yhtenä välineenä, jota kutsutaan solidaarisuus- ja hätäapuvaraukseksi (SEAR). Varauksen vuotuinen enimmäisbudjetti on 1,2 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina).

    Monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2021–2027 tarkistettiin helmikuussa 2024 ja osana tätä tarkistusta solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen vuotuista enimmäisbudjettia korotettiin 1,5 miljardilla eurolla. Tällä lisäyksellä pyritään parantamaan EU:n valmiuksia vastata kriiseihin ja hätätilanteisiin.

    Joulukuussa 2024 hyväksyttiin asetus jälleenrakennukseen myönnettävästä alueellisen hätätilanteen tuesta (RESTORE) (asetus (EU) 2024/3236). Siinä annetaan lisätukea jäsenvaltioille, jotka kärsivät vuosina 2024 ja 2025 tapahtuneista luonnonkatastrofeista, antamalla niille mahdollisuus kohdentaa uudelleen varoja Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), koheesiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+). RESTORE-asetuksen mukaisten uudelleen kohdennettavien kokonaismäärärahojen enimmäismäärä oli 10 prosenttia EAKR:n ja ESR+:n alkuperäisistä kansallisista kokonaismäärärahoista. Sillä annettiin käyttöön varoja vahingoittuneen infrastruktuurin ja laitteiden korjaamiseen, elintarvikkeiden ja perushyödykkeiden jakamiseen sekä sosiaaliseen tukeen ja terveydenhuoltoon.

    Täytäntöönpano

    Solidaarisuusrahaston tuki maksetaan avustuksena, jolla täydennetään edunsaajavaltion julkista rahoitusta. Tuen tarkoituksena on rahoittaa ensisijaisia hätä- ja elpymistoimenpiteitä, joilla korjataan vahinkoja, jotka periaatteessa eivät ole vakuutuskelpoisia.

    Rahoitusta voivat saada seuraavat kiireelliset toimenpiteet:

    • infrastruktuurin ja laitosten toiminnan välitön uudelleenkäynnistäminen energia-, vesi- ja jätevesihuollon, televiestinnän, liikenteen, terveydenhuollon ja opetuksen alalla
    • tilapäismajoituksen tarjoaminen ja pelastuspalvelujen rahoittaminen väestön tarpeita ajatellen
    • suojaavien infrastruktuurien välitön turvaaminen ja kulttuuriperintökohteiden suojelu
    • katastrofin kohteena olleiden alueiden ja luontoalueiden puhdistaminen sekä
    • nopea apu, myös lääketieteellinen tuki, vakavan kansanterveysuhan koettelemalle väestölle ja vaarassa olevan väestön suojeleminen.
    • A. Taloudellisen tuen myöntämismenettely

      EU voi myöntää taloudellista tukea mille tahansa jäsenvaltiolle tai ehdokasmaalle, joka sitä pyytää suuren luonnonkatastrofin jälkeen. Hakumenettely on seuraava:

      • Asianomaisen maan on haettava tukea 12 viikon kuluessa katastrofista.
      • Komissio arvioi hakemuksen ja ehdottaa rahoitustuen määrää.
      • Tuen myöntäminen ja sen jälkeinen talousarviomenettely (parlamentin ja neuvoston hyväksyntä) voivat kestää useita kuukausia.
      • Kun määrärahat on myönnetty, tuki maksetaan sen jälkeen, kun komissio ja edunsaajavaltio ovat allekirjoittaneet asiaa koskevan sopimuksen.
      • Vuoden 2014 uudistuksen jälkeen jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus pyytää ennakkomaksuja. Komissio voi myöntää ennakkomaksun, jos varoja on käytettävissä riittävästi. Ennakkomaksu on korkeintaan 25 prosenttia solidaarisuusrahaston ennakoidun rahoitusosuuden kokonaismäärästä, ja sen yläraja on 100 miljoonaa euroa.

        B. Tukea saava maa vastaa seuraavista asioista varojen käytössä:

        • Tuki on käytettävä 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on maksettu.
        • Jos varoja jää käyttämättä, ne on palautettava.
        • Komissiolle on toimitettava kertomus tuen käyttämisestä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua 18 kuukauden määräajan päättymisestä. Kertomus sisältää
          • yksityiskohtaiset tiedot solidaarisuusrahaston tukeen oikeutetuista menoista ja muista rahoituslähteistä saaduista varoista, kuten vakuutuskorvaukset ja kolmansilta osapuolilta saadut vahingonkorvaukset,
          • toteutetut tai ehdotetut ennaltaehkäisevät toimet sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttö tähän tarkoitukseen
          • tiedot kokemuksesta, jota katastrofista tai hätätilanteesta on karttunut,
          • katastrofien riskinehkäisyä ja -hallintaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon tilanne
          • ja muut asiaankuuluvat tiedot toteutetuista ennaltaehkäisevistä toimista ja riskinvähentämistoimenpiteistä.
          • Toimille ei voida myöntää samanaikaisesti tukea muista rahastoista. Edunsaajavaltion on huolehdittava siitä, että solidaarisuusrahastosta katettuja kustannuksia ei kateta muista EU:n rahoitusvälineistä (erityisesti koheesio-, maatalous- tai kalastuspolitiikan tukivälineistä).
          • Euroopan parlamentin rooli

            Parlamentti antoi vuonna 2013 päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta ja korosti siinä rahaston merkitystä unionin tärkeimpänä välineenä tuen tarjoamiseen vakavissa katastrofitilanteissa. Samalla se arvosteli sitä, että avun toimittaminen katastrofista kärsineille alueille tai jäsenvaltioille kestää aivan liian kauan, ja kehotti lyhentämään toimitusaikoja yksinkertaistamalla menettelyjä ja sallimalla ennakkomaksut. Nämä seikat otettiin huomioon heinäkuussa 2013 annetussa uudessa lainsäädäntöehdotuksessa. Komission ehdotus sisälsi myös muita parlamentin näkemyksiä. Yksi niistä oli katastrofin käsitteen ja toimien soveltamisalan selkeämpi ja täsmällisempi määritteleminen.

            Parlamentti painotti vuonna 2016 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista vuonna 2014 tehdyn muutoksen merkitystä, koska sillä onnistuttiin lakkauttamaan käsittelyn juuttuminen neuvostoon. Se myös totesi, että muutoksella vastattiin loppujen lopuksi parlamentin toistuvasti esittämiin pyyntöihin tuen valmiuden ja tehokkuuden parantamisesta, jotta varmistetaan nopea ja avoin toiminta luonnonkatastrofeista kärsivien kansalaisten tukemiseksi.

            Vuonna 2021 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudelleentarkastelusta parlamentti kehotti komissioita tulevan uudistuksen yhteydessä

            • jatkamaan työtään jäsenvaltioiden hakumenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa nopeampi reagointi katastrofien ja hätätilanteiden yhteydessä
            • puuttumaan tehokkaammin katastrofeihin alueellisella tasolla
            • arviomaan kuivuuden erityisiä vaikutuksia ja puuttumaan niihin asianmukaisesti tulevassa asetuksessa
            • keskittymään mahdollisuuksien mukaan suurille tai alueellisille luonnonkatastrofeille tai vakaville kansanterveysuhkille kaikkein altteimpiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin ja maanjäristyksille alttiisiin tai tuliperäisiin alueisiin taikka tuleville kansanterveyskriiseille alttiisiin alueisiin
            • vahvistamaan ja yksinkertaistamaan synergioita solidaarisuusrahaston ja koheesiopolitiikan rahastojen sekä unionin pelastuspalvelumekanismin (väline, jolla pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden ja kymmenen EU:n ulkopuolisen maan pelastuspalvelualan yhteistyötä katastrofien ehkäisyn, niihin varautumisen ja niihin reagoimisen parantamiseksi) välillä
            • ottamaan paremmin huomioon uusimmat riskien ennaltaehkäisyä koskevat periaatteet tukikelpoisten hankkeiden määrittelyperusteissa ja sisällyttää asetukseen paremman jälleenrakentamisen periaatteen
            • velvoittamaan edunsaajavaltiot tiedottamaan kansalaisille EU:n rahoitustuesta.
            • Parlamentti katsoo, että tulevaisuudessa saattaa olla tarpeen arvioida uudelleen EU:n solidaarisuusrahaston talousarviota. Tällä halutaan varmistaa, että talousarvio on riittävän suuri, jotta suuriin ja alueellisiin luonnonkatastrofeihin ja vakaviin kansanterveysuhkiin voidaan puuttua tehokkaasti.

              Solidaarisuusrahaston uudistamisen tarve käy ilmi myös sen vuonna 2022 antamassa päätöslauselmassa EU:n saarista ja koheesiopolitiikasta. Parlamentti kehottaa vastaamaan paremmin EU:n saarten kohtaamiin haasteisiin ja korostaa tarvetta parantaa EU:n solidaarisuusrahastoa sen mukauttamiseksi luonnonkatastrofien tai ilmastonmuutoksen vaikutusten kaltaisiin uhkiin.

              Tämän tekstin on laatinut aluekehityksestä, maataloudesta ja kalataloudesta vastaava Euroopan parlamentin politiikkayksikkö. Lisätietoja tästä aiheesta on aluekehitysvaliokunnan verkkosivustolla.

               

              Kelly Schwarz / JOHANNA CHLÖÉ LYOR TIRINELLI