|
Euroopan unionissa kuolee joka vuosi yli tuhat työntekijää putoamis- tai räjähdystapaturmissa. Kymmenet tuhannet muut kärsivät melusta ja tärinästä aiheutuneista vammoista tai ovat sairastuneet esimerkiksi asbestin aiheuttamaan syöpään. EU voi vahvistaa vähimmäissäännökset työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi. Asiasta on kuluvalla vaalikaudella laadittu useita direktiivejä, ja Euroopan parlamentti on usein onnistunut tiukentamaan ehdotettuja säännöksiä työntekijöiden hyväksi.
Vaikka tapaturmien määrä on vähentynyt lähes kymmenellä prosentilla vuosien 1994 ja 1998 välisenä aikana, niitä on edelleen paljon: vuosittain lähes 5 500 kuolemaan johtanutta tapausta ja 4,8 miljoonaa yli kolmen päivän työkyvyttömyyteen johtanutta onnettomuutta. Unionin voimassa olevaa lainsäädäntöä on viime aikoina vahvistettu uusilla direktiiveillä, joissa säädetään vähimmäisvaatimuksista. Jäsenvaltioilla on luonnollisesti kaikki oikeudet säätää vielä tiukempia lakeja.
Asbesti: seuraamuksia tiedossa
Keuhkosyöpä on kymmenen ja keuhkopussin syöpä kaksikymmentä kertaa yleisempi asbestille altistuneiden henkilöiden kuin muun väestön keskuudessa. Eräiden tutkimusten mukaan seuraavien 30 vuoden aikana useita satoja tuhansia työntekijöitä tulee sairastumaan pitkäaikaisen asbestille altistumisen takia. Unionin uudet asbestia koskevat säännökset hyväksyttiin vuonna 2002. Niillä täydennetään vuonna 1983 voimaan tulleita ensimmäisiä lakeja, ja jäsenvaltioiden on määrä panna ne täytäntöön huhtikuuhun 2006 mennessä. Sen jälkeen kielletään kaikki työt, joissa työntekijät altistuvat asbestikuiduille, lukuun ottamatta asbestinpoistotyötä ja siitä aiheutuvan jätteen käsittelyä.
Parlamentin aloitteesta työntekijöiden asbestialtistuksen raja-arvoja alennettiin huomattavasti ja ehkäisy- ja koulutustoimia puolestaan lisättiin. Parlamentti sai myös läpi vaatimuksensa, joka koski työssä pidettäviä taukoja, sillä työolosuhteet ovat hengityssuojainta käytettäessä äärimmäisen rasittavat. Lisäksi työturvallisuutta koskevaan direktiiviin sisällytettiin ensimmäisen kerran parlamentin ansiosta säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä "tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista" seuraamuksista, jos lainsäädäntöä rikotaan.
Melu: enintään 87 desibeliä
Melulle altistuminen vaarantaa työntekijöiden kuulon, mutta siitä on haittaa myös heidän yleiselle terveydentilalleen. Lisäksi melu lisää tapaturmariskiä, koska varoitussignaalia tai mekaanisia ongelmia ei aina kuulla. Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston tutkimuksen mukaan 28 prosenttia EU:n työntekijöistä altistuu melulle, joka häiritsee keskustelua. Vuonna 2002 parlamentti hyväksyi direktiivin, jossa säädetään päivittäisen melualtistuksen raja-arvoksi 87 desibeliä, joka on ehdotettua alempi arvo. Direktiivissä myös asetetaan työnantajille tiettyjä velvoitteita. Parlamentti sai aikaan, että työntekijöille järjestetään ennaltaehkäiseviä audiometrisiä kuulotestejä ja henkilökohtainen kuulonsuojaus aikaisemmassa vaiheessa kuin neuvosto olisi ehdottanut. Lisäksi parlamentti sai direktiiviin sisällytetyksi säännöksen musiikki- ja viihdealan erityispiirteistä.
Tärinä häiritsee yhtä työntekijää neljästä
Kun unionin uutta lainsäädäntöä suunniteltiin, kävi ilmi, että EU:ssa 24 prosenttia työntekijöistä altistuu tärinälle. Kaivosteollisuudessa, rakennusalalla, liikenteessä ja maataloudessa käytettyjen koneiden ja laitteiden mekaaninen tärinä voi aiheuttaa nivelvaivoja, neurologisia ongelmia tai selkärankavammoja. Vuonna 2002 hyväksytty direktiivi on saatettava voimaan jäsenvaltioissa heinäkuussa 2005. Direktiivissä vahvistetaan ns. käsi- ja kokokehotärinän raja-arvot. Parlamentti onnistui alentamaan sallittuja raja-arvoja, ja lisäksi se sai mukaan säännöksen työntekijöille tiedottamista ja heidän terveydentilansa valvontaa koskevista uusista velvoitteista.
Räjähdysvaara ehkäistävä ennakolta
Vuonna 1999 hyväksyttiin direktiivi, joka koskee vähimmäisvaatimuksia räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle altistuvien työntekijöiden suojelun parantamiseksi. Se tuli jäsenvaltioissa voimaan heinäkuussa 2003. Direktiivissä luodaan teollisuudelle räjähdyksiltä suojaamista koskevat säännökset ja asetetaan työnantajille tiettyjä velvoitteita, jotka koskevat turvallisuutta, valvontaa, riskien arviointia ja riskialttiiden tilojen luokittelua. Niihin kuuluu esimerkiksi varoitusmerkki, jolla on merkittävä niiden tilojen sisäänkäynnit, joissa saattaa esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia siinä määrin, että ne vaarantavat työntekijöiden turvallisuuden. Parlamentin vaatimuksesta komission on laadittava käytännön suuntaviivat sisältävä hyviä käytäntöjä esittelevä opaskirja, joka jäsenvaltioiden on otettava mahdollisimman tarkoin huomioon omia toimintatapojaan suunnitellessaan.
500 000 putoamistapaturmaa vuosittain
Lähes 10 prosenttia kaikista työtapaturmista johtuu putoamisesta. Arvioidaan, että EU:ssa työpaikoilla sattuu vuosittain noin 500 000 putoamistapaturmaa, jotka johtuvat huolimattomuudesta tikapuiden tai telineiden käytössä. Putoamiset aiheuttavat joka vuosi noin 40 000 vakavaa vammaa ja 1 000 kuolemaa. Tämän vuoksi parlamentti hyväksyi vuonna 2001 direktiivin, jossa säädetään työvälineiden turvallisemmasta käytöstä. Parlamentin ansiosta riskien arviointia, työntekijöiden koulutusta ja tiettyjen välineiden turvallisuutta parannettiin tällä direktiivillä, joka on pantava täytäntöön jäsenvaltioissa heinäkuuhun 2004 mennessä.
Myös itsenäiset ammatinharjoittajat tarvitsevat suojelua
Työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntö ei useinkaan koske itsenäisiä ammatinharjoittajia, vaikka he altistuvat samoille vaaroille. Lisäksi monet ammatinharjoittajat työskentelevät korkean riskin aloilla, kuten maataloudessa, kalastajina, rakennuksilla tai liikenteessä, mutta usein he eivät kuulu olemassa olevan lainsäädännön piiriin. Tämän vuoksi EU on kannustanut jäsenvaltioitaan parantamaan vapaaehtoisesti itsenäisten ammatinharjoittajien tilannetta. Parlamentti on tyytyväinen tähän aloitteeseen, mutta katsoo, että se ei vielä riitä. Parlamentin näkemyksen mukaan palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien työterveyden ja työturvallisuuden välillä ei saisi olla eroa. Suositus asiasta annettiin jäsenvaltioille helmikuussa 2003. Jos tuloksia ei ole näkyvissä neljän vuoden kuluttua, parlamentti haluaa, että unioni säätää sitovista toimista.
Yleinen työturvallisuusstrategia
Lokakuussa 2002 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti hyväksyi ajatuksen EU:n yhteisestä strategiasta sopeutumiseksi työn ja yhteiskunnan muutoksiin ja kertoi, mitä seikkoja se pitää ensisijaisina. Parlamentin jäsenet vaativat erityisesti, että työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskeva lainsäädäntö ulotetaan myös kaikkiin niihin ryhmiin, joita se ei vielä koske, kuten sotilashenkilöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin, kotiapulaisiin ja kotona työtä tekeviin. Lisäksi he halusivat uusia lakiehdotuksia työpaikkaergonomiasta, taakkojen ja pienten kuormien käsittelystä sekä kemiallisista ja biologisista riskeistä. Lisäksi parlamentti vaati, että EU:n lainsäädäntö saatetaan voimaan myös hakijamaissa, joissa työntekijöiden terveys- ja turvallisuustilanne ei ole tyydyttävä.
|
