| Tuhannet ihmiset menettävät vuosittain työpaikkansa yritysten toiminnan lopettamisen vuoksi, ja työntekijöiden saattaa olla vaikea saada korvauksia, joihin heillä olisi oikeus. Vuonna 1980 hyväksyttiin direktiivi työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Koska yritysten konkurssit uhkaavat työmarkkinoita yhä useammin, direktiiviä päätettiin tarkistaa. Siinä yhteydessä Euroopan parlamentti tiukensi komission esittämiä muutosehdotuksia.
Työmarkkinat ovat kahdenkymmenen viime vuoden aikana kehittyneet merkittävästi muun muassa teollisuuden ja palvelualan kansainvälisten suhdanteiden muuttumisen myötä, työvoiman liikkuvuuden kasvun johdosta sekä yritysten rakenneuudistusten ja uudelleenjärjestelyjen ansiosta. Konkurssit ja niistä johtuvat työpaikkojen menetykset ovat usein esillä talous- ja sosiaalialan uutisissa. Tunnetuimpia konkursseja Euroopassa ovat olleet Métal Europen, Air libertén ja Sabenan tapaukset.
Euroopan unionin laajentuessa yritysten uudelleen sijoittautumisesta uhkaa tulla entistä yleisempää. Tämän vuoksi on parannettava yritysten toiminnan lopettamisen vuoksi työttömiksi joutuvien työntekijöiden suojelua.
Kaikkia työntekijöitä suojeltava
Vuonna 1980 tuli voimaan direktiivi, jolla suojattiin työntekijöiden oikeuksia konkurssitapauksissa, mutta se jäi liian suppeaksi talouselämän kehittyessä nopeasti ja muuttuessa yhä kansainvälisemmäksi. Luotiin myös monenlaisia työntekijöiden asemaa koskevia säännöksiä. Vuonna 2002 komissio ehdotti, että direktiiviä muutettaisiin siten, että entistä suurempi joukko työntekijöitä saisi tietyn vähimmäissuojan, jos työnantajasta tulee maksukyvytön. Komissio katsoi, että asiaa koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä olisi yhdenmukaistettava ja viranomaisyhteistyötä tuettava.
Parlamentti teki lukuisia ehdotuksia, joilla se pyrki tekemään uudesta lainsäädännöstä työntekijöille suotuisampaa, ja se sai aikaan, että lähes kaikki palkansaajat ovat tämän lainsäädännön piirissä. Uusi direktiivi suojelee myös osa-aikaisia, määräaikaisia ja tilapäisiä työntekijöitä. Sen ulkopuolelle jäävät vain yksityishenkilöiden palveluksessa olevat kotiapulaiset ja kalastajat, jotka saavat palkkansa osuutena saaliista.
Lisäksi parlamentin jäsenet vaativat maksukyvyttömyysmenettelyjen laajempaa määrittelyä, jotta taattaisiin parempi suoja konkurssien uhreille. Parlamentin vaatimuksesta direktiivissä kannustetaan jäsenvaltioita ulottamaan työntekijöiden suojelu myös muihin, niiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin yritysten maksukyvyttömyystilanteisiin. Direktiivin nojalla yritysten toiminnan lopettamisesta kärsimään joutuvat työntekijät voivat saada maksamatta olevat saatavansa jäsenvaltioiden palkkaturvajärjestelmistä.
Jo vuoden 1980 direktiivissä jäsenvaltiot velvoitettiin jäsenvaltiot perustamaan järjestelmä, jolla taataan työntekijöille maksamatta olevien saatavien suoritus työnantajien maksukyvyttömyystilanteessa. Vuonna 2002 hyväksytyissä muutoksissa täsmennettiin näiden järjestelmien toimintaa. Jos yritys, joka harjoittaa toimintaa vähintään kahden jäsenvaltion alueella, on maksukyvytön, työntekijöiden maksamatta olevat saatavat maksetaan sen jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmästä, jonka alueella työntekijät työskentelivät.
Sosiaaliset tavoitteet otettava huomioon
Parlamentti hyväksyi, että jäsenvaltiot voivat asettaa enimmäismääriä palkkaturvajärjestelmän kautta suoritettavaksi tuleville maksuille. Nämä enimmäismäärät eivät saa alittaa tasoa, joka on tämän direktiivin sosiaalisen tavoitteen mukainen.
Yksi parlamentin merkittävä vaatimus oli, että direktiiviin olisi lisättävä "työntekijän" määritelmä ja ulotettava "toimihenkilön" määritelmä "palkansaajaa" laajemmalle. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi henkilöt, jotka työskentelevät itsenäisinä ammatinharjoittajina työnantajan laskuun tai joilla on vain yksi asiakas tai jotka työskentelevät koulutussopimuksen alaisina (esimerkiksi lääkärit, assistentit jne.). Parlamentti on myös useaan otteeseen vaatinut epätyypillistä työtä tekevien työntekijöiden (esim. freelancerit, kotona työtä tekevät henkilöt tai pätkätyöläiset) suojelun vahvistamista.
Parlamentin jäsenten suureksi harmiksi jäsenvaltiot eivät hyväksyneet näitä ehdotuksia. "Työntekijän" käsitteen määritelmä kuuluu siis edelleen jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Parlamentti kuitenkin hyväksyi direktiivin, jotta se saataisiin nopeasti voimaan. Samalla se ilmoitti haluavansa jatkaa keskustelua epätyypillistä työtä tekevien henkilöiden ongelmasta EU:ssa. Komissio on tehnyt tutkimuksen näiden työntekijöiden tilanteesta, ja se järjesti yhdessä parlamentin kanssa julkisen keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin mahdollisia toimia tilanteen parantamiseksi.
Jäsenvaltioiden on saatettava uusi direktiivi voimaan 8. lokakuuta 2005 mennessä. Vuonna 2010 komissio esittää parlamentille ja ministerineuvostolle kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta ja sen soveltamisesta kaikissa jäsenvaltioissa.
|
