| Dioksiinikanoja, hormonilihaa, BSE:tä, suu- ja sorkkatautia – viime vuosien elintarvikeskandaalit ovat johtaneet siihen, että elintarvikkeiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta on tullut eurooppalaisille kuluttajille erityisen tärkeä asia. Tällaiset pelon aiheuttajat eivät tunne valtioiden rajoja, ja tämän vuoksi suuri yleisö on alkanut vaatia koko Euroopan laajuisia toimia ongelmien tukahduttamiseksi heti alkuunsa samoin kuin toimenpiteitä, joilla tiukennetaan elintarvikkeiden merkintöjä ja tarkastuksia koskevia yleisiä normeja. EU onkin ryhtynyt toimeen ja säätänyt elintarviketurvallisuudesta useita lakeja. Euroopan parlamentin jäsenet antoivat vankan tukensa hormonien käyttökiellolle kotieläintuotannossa ja vaativat tiukempia säännöksiä esimerkiksi elintarvikkeiden lisäaineiden ja lihatuotteiden merkintöjen suhteen.
Nykyään ravintomme on vähemmän alttiina tietyille entisaikojen riskeille muun muassa pastöroinnin ja korkeamman hygieniatason ansiosta, mutta tehostetut tuontantomenetelmät ovat tuoneet mukanaan uusia terveysriskejä. Lisäksi yhä useammat kärsivät erilaisista ruoka-aineallergioista. Tätä silmällä pitäen EU on panostanut siihen, että terveyttä ja hygieniaa koskevia vaatimuksia kiristetään koko elintarvikeketjussa. Itse asiassa Euroopan komissiokin asetti elintarviketurvallisuuden yhdeksi tärkeimmistä painopistealueistaan jo toimikautensa alussa. Parlamentin jäsenet ovat olleet vahvasti mukana tätä koskevan lainsäädännön luomisessa, sillä EU:n elintarvikelakeja ei voida toteuttaa ilman parlamentin hyväksyntää yhteispäätösmenettelyssä.
Huolenaiheena hullun lehmän tauti, hormonit ja antibiootit
Hullun lehmän tautina tunnettu BSE-tauti (naudan spongiforminen enkefalopatia) puhkesi epidemiaksi 1990-luvulla. Sittemmin kävi ilmi, että tautiin sairastui myös lampaita, jotka saivat tartunnan BSE:tä sisältäneestä rehusta. Tämä johti siihen, että komissio ehdotti kaikkien eläinten ja eläintuotteiden tarkastusten tiukentamista kaikentyyppisten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) varalta. Parlamentti lisäsi lakitekstiin vaatimuksen nopeista diagnostisista testeistä epäillyissä TSE-tapauksissa. Lisäksi se kannatti lihaluujauhon (jota valmistetaan eläinruhojen käyttämättä jäävistä osista) täydellistä käyttökieltoa eläinten ruokinnassa. Lakia on sovellettu kaikissa jäsenvaltioissa heinäkuusta 2001 alkaen.
Toinen ongelma ovat antibiootit, joita käytetään kotieläinten tehotuotannossa – osaksi sairauksien torjuntaan, mikä on täysin laillista, mutta osaksi myös lainvastaisesti kasvun edistäjinä. Antibioottien laajamittainen käyttö lääketieteessä ja maataloudessa johtaa erittäin vastustuskykyisten superbakteerien syntyyn. Parlamentti antoi vuonna 2001 tukensa EU:n uusille ohjeille mikrobilääkkeiden käytöstä lääketieteessä, vaikka se olisikin halunnut sisällyttää ohjeiden piiriin myös eläinlääketieteen ja kasviensuojelun.
Myös lihan sisältämät hormonit ja muut vastaavat aineet ovat huolestuttaneet suurta yleisöä. Niitä käytetään pääasiassa edistämään kotieläinten kasvua, mutta ne voivat päätyä elintarvikeketjuun ja aiheuttaa erityisesti murrosikäisille lapsille kehitykseen liittyviä, immunologisia ja neurologisia riskejä. Koska EU tuo muista maista niin paljon elintarvikkeita, kieltojen on oltava maailmankauppaa koskevien määräysten mukaisia, ja näin ollen EU:n oli pakko tarkistaa asiaa koskevaa lainsäädäntöään vuonna 2000. Komissio ehdotti useiden kotieläintuotannossa käytettävien hormonien tai vastaavien aineiden kiellon jatkamista, kunnes tarkempaa tieteellistä tietoa on saatavilla. Parlamentti kannatti tätä ja vaati menestyksekkäästi vielä tiukempia rajoituksia yhdelle aineelle, 17-beta-estradiolille, jonka on todettu aiheuttavan syöpää.
Ruoka-aineallergiat – kasvava ongelma
Ruoka-aineallergioita on noin kahdeksalla prosentilla lapsista ja kolmella prosentilla aikuisista, ja niiden määrä on edelleen nousussa. Yleisimpiä allergian aiheuttajia ovat lehmänmaito, hedelmät, pähkinät, soijapavut, kananmunat, kala sekä vehnä ja muut viljalajit. Niiden aiheuttamat oireet vaihtelevat heikoista hengenvaarallisiin. Jos elintarvikkeiden merkinnöissä ei luetella kaikkia ainesosia ja lisäaineita, allergikoilla ei ole mitään keinoa tietää, onko tietty ruoka turvallista heidän kannaltaan vai ei. Monesta eri aineesta koostuvat ainesosat voivat olla vakava ongelma, jos kaikkia aineita ei ilmoiteta tarkasti.
Heinäkuussa 2003 parlamentti hyväksyi elintarvikkeisiin sisältyvien ainesosien merkintöjä koskevaan EU-direktiiviin korjauksia, joilla pyrittiin siihen, että ns. koostettujen ainesosien osatekijät ilmoitettaisiin selvemmin. Parlamentin jäsenten vaatimuksesta elintarvikkeiden merkintöihin sisältyviä tietoja tarkennetaan – poikkeukset luettelointivaatimuksista sallitaan vain, jos ainesosan määrä lopputuotteesta on alle kaksi prosenttia, ja merkinnöissä ilmoitettaviin allergisoiviin aineisiin on lisätty selleri ja sinappi.
Tarkemmat merkinnät ja tiukempi valvonta
Elintarviketurvallisuuden takaamiseksi merkintöjen ja tarkastusten parantaminen on hyvin tärkeää moneltakin eri näkökannalta. Esimerkiksi "jäljitettävyys" on näinä päivinä avainsana, ja naudanlihan merkintöjen tiukentamista koskevat säännökset otettiin käyttöön EU:n asetuksella, joka koskee syyskuussa 2000 tai sen jälkeen teurastettujen nautaeläinten tunnistusjärjestelmää. Kuluttajien on voitava merkintöjen perusteella saada selville lihan alkuperä aina eläintä ja teurastamoa myöten. Parlamentin jäsenten ansiosta eläimen syntymä- ja kasvatuspaikka on merkittävä selvästi ja jauhettua lihaa koskevat merkitsemissäännöt ovat alkuperäistä tiukemmat.
Maaliskuussa 2004 parlamentti hyväksyi asetuksen elintarvikkeiden ja eläinten rehujen turvallisuudesta, merkinnöistä ja tarkastuksista. Se koskee myös tuontia EU:n ulkopuolisista maista. Parlamentin ansiosta tarkastajilla on oikeus tehdä pistokokeita ja tarkastuksissa on otettava huomioon eläinten terveys ja hyvinvointi. Jäsenvaltioiden hallitusten on otettava käyttöön tehokkaat ja varoittavat rikosoikeudelliset seuraamukset lakien rikkomisesta. Parlamentti vaati myös, että tarkastusten luottamuksellisuuden sijasta on korostettava avoimuutta, jotta suuri yleisö saa nopeammin tietoa viranomaisilta. Asetusta aletaan soveltaa tammikuussa 2006.
Maaliskuussa 2004 parlamentti esitti myös kantansa lakipaketista, jolla ajantasaistetaan EU:n teknisiä sääntöjä elintarvikehygieniasta ja turvallisuustarkastuksista. Tarkoituksena on täsmentää sääntöjä – etenkin lihaa koskevia – ja tehdä niistä enemmän tieteelliseen tietoon ja riskien arviointiin perustuvia. Parlamentti on ollut tyytyväinen uusittuun lainsäädäntöön, mutta se toivoo vielä pienyrityksille joustavampaa kohtelua tarkastuksissa. Toisaalta se katsoo, että teurastamojen työntekijöiden oikeus suorittaa tarkastukset itse olisi rajattava kahteen kohderyhmään: siipikarjaan ja kaneihin. Parlamentti joutuu kuitenkin luultavasti vielä neuvottelemaan näistä kohdista neuvoston ja komission kanssa, ennen kuin lainsäädäntö voidaan lopullisesti hyväksyä.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen
EU:n elintarviketurvallisuuden kulmakivi on tästä lähtien Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, joka perustettiin vuonna 2003. Sen tehtävänä on tarjota riippumatonta tieteellistä ja teknistä neuvontaa, jolla tuetaan elintarviketurvallisuutta koskevaa unionin politiikkaa ja lainsäädäntöä, antaa ennalta varoituksia elintarvikkeiden terveysriskeistä sekä tiedottaa yleisölle elintarviketurvallisuuteen liittyvistä asioista.
Parlamentti kannatti voimakkaasti tämän viranomaisen perustamista alusta alkaen, mutta se vaati, että organisaation nimeen oli sisällytettävä sana "turvallisuus" nimenomaan tämän puolen korostamiseksi. Lisäksi parlamentti sai läpi vaatimuksensa siitä, että elintarviketurvallisuusviranomaisen johtokunnan neljästätoista jäsenestä neljällä on oltava kokemusta työskentelystä kuluttajaorganisaatioissa tai muissa elintarvikejärjestöissä. Joulukuussa 2003 päätettiin, että elintarviketurvallisuusviranomainen siirretään väliaikaisesta toimipaikastaan Brysselistä pysyvästi Parmaan Italiaan.
Huom! Suu- ja sorkkataudista sekä muuntogeenisistä organismeista kerrotaan toisaalla tämän sarjan tietosivuilla, ensin mainitusta sivulla, joka koskee parlamentin väliaikaisia valiokuntia.
|
