Melun vaivaamat EU:n kansalaiset voivat vastedes nukkua paremmin, kun Euroopan parlamentin vaatimat melurajat tulevat voimaan kaikkialla unionissa. Uusi direktiivi sisältää sitovan velvoitteen säätää täydentäviä säännöksiä, joilla meluongelmaan puututaan kaikkialla EU:n alueella. Sääntely koskee erityisesti rautatie-, maantie- ja lentoliikenteen sekä rakennustyömaiden aiheuttamaa melua.
Kolmasosa EU:n väestöstä kärsii melusaasteesta, jolla on todettu olevan haitallisia terveysvaikutuksia. Alan lainsäädäntö on tähän saakka ollut hyvin sekalaista: yhteisön lainsäädännöllä on puututtu mm. henkilö- ja kuorma-autojen sekä lentoliikenteen aiheuttamaan meluun, kun taas jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö on keskittynyt lähiympäristön meluhaittoihin.
Ympäristömelun arviointia ja hallintaa koskevaa uutta direktiiviä, joka tuli voimaan 18. heinäkuuta 2002, sovelletaan ympäristömeluun, jota ihmiset havaitsevat kodeissaan ja kotiensa lähiympäristössä, yleisissä puistoissa, koulujen ja sairaaloiden lähistöllä sekä muissa melualttiissa rakennuksissa ja muilla melualttiilla alueilla. Sitä ei sen sijaan sovelleta meluun, joka johtuu kotioloissa harjoitettavasta toiminnasta, eikä naapureiden aiheuttamaan meluun. Myöskään työpaikoilla ja liikennevälineissä havaittava melu ja melu, joka johtuu sotilasalueilla tapahtuvasta sotilaallisesta toiminnasta, ei kuulu direktiivin piiriin.
Sekä Euroopan komissio että Euroopan unionin neuvosto halusivat alunperin rajata uuden direktiivin ympäristömelun mittausmenetelmien yhdenmukaistamiseen, melualtistusta koskevan tiedon keruuseen "melukartoiksi" ja näiden tietojen saattamiseen kansalaisten ulottuville. Ongelmien käytännön ratkaisu jätettiin jäsenvaltioiden viranomaisten huoleksi eikä yhteisten Euroopan laajuisten melurajoitusten asettamista pidetty tarpeellisena. Parlamentti ei ollut tyytyväinen ehdotukseen, vaan vaati direktiivin tiukentamista, ja sen ansiosta päämääräksi tulikin "välttää, ehkäistä ja vähentää" melualtistuksen haitallisia vaikutuksia. Annettu uusi direktiivi on siten vain prosessin ensimmäinen vaihe. Seuraavien neljän vuoden aikana sitä on täydennettävä yksityiskohtaisemmilla eri melulähteitä (kuten rautatie-, maantie- ja lentoliikennettä, teollisuuden laitteita ja liikkuvia koneita) koskevilla EU-direktiiveillä.
Parlamentin ja neuvoston välillä syntyneen sopimuksen mukaan komission on julkaistava tammikuuhun 2004 mennessä arviointi yhteisön nykyisestä ympäristömelulähteitä koskevasta lainsäädäännöstä ja jätettävä arvioinnin perusteella heinäkuuhun 2006 mennessä (neljä vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen) täydentävät lainsäädäntöehdotuksensa. Neuvosto vastusti aluksi aikataulun asettamista. Niinpä parlamentti voikin olla tyytyväinen sovittuun neljän vuoden määräaikaan, joka on vain vuotta pitempi kuin parlamentin toisessa käsittelyssä esittämä vaatimus.
|