| Happosateiden tuhoamia metsiä, otsonipiikkien tukehduttamia kaupunkeja, elottomia järviä ja levien valtaamia lampia – ilman saasteet ovat suuri uhka ympäristölle ja terveydelle. Kahden vuoden kiihkeiden neuvottelujen jälkeen parlamentti ja neuvosto säätivät direktiivin, jolla on tarkoitus muun muassa vähentää suurista lämpövoimalaitoksista peräisin olevia epäpuhtauspäästöjä ja määrätä tiukat rajat neljälle suurimmalle epäpuhtauksien aiheuttajalle.
Ilman pilaantumisen torjumiseksi käytössä on muitakin keinoja kuin Kioton pöytäkirja. Kasvihuonekaasut eivät ole ainoa vihollisemme. Lämpövoimaloiden synnyttämä rikkidioksidi (SO2) voi sekoittua sateeseen ja muuttua rikkihapoksi, joka tuhoaa metsiä. Kun rikkihappoa joutuu järviin, niiden elämä tuhoutuu. Myös typen oksidit (NOx) ovat haitallisia, koska ne voivat reagoida haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kanssa ja tuottaa maanpäällistä otsonia (troposfääristä otsonia). Korkealla ilmakehässä otsoni suojaa maapalloa ultraviolettisäteilyltä, mutta lähellä maanpintaa se on vaarallista, sillä se tuhoaa kasveja, ärsyttää hengitysteitä ja siitä tulee nimenomaan kasvihuonekaasua.
Myrkkykaasut eivät piittaa maiden välisistä rajoista
Vaikka voimalan piippu nousisi kolmensadan metrin korkeuteen, se ei suojaa kuin aivan lähiympäristöä. Saastuttava savu leviää joskus satojenkin kilometrien päähän, ja saastehiukkaset putoavat maahan valtioiden rajoista välittämättä. On itsestään selvää, että Euroopan unionin olisi ryhdyttävä toimiin tilanteen parantamiseksi.
Komissio ehdotti tällä vaalikaudella muiden toimien ohella kahta erillistä mutta toisiinsa tiiviisti liittyvää direktiiviä. Toisella ajantasaistetaan lainsäädäntöä, joka koskee suurista polttolaitoksista peräisin olevien kolmen myrkyllisen aineen päästöjä ilmakehään. Kyseessä ovat typen oksidit (NOx), joita syntyy hapen ja typen reagoidessa erittäin korkeissa lämpötiloissa, rikkidioksidi (SO2), jota syntyy poltettaessa fossiilisia polttoaineita, sekä orgaaniset ja mineraalihiukkaset, joita pääsee ilmaan esimerkiksi sementtitehtaista. Nämä kolme epäpuhtautta ovat usein mukana eri hengityselinsairauksien synnyssä, pelkästä ärsytysyskästä syöpään.
Toinen direktiivi koskee kansallisia päästörajoja tietyille ilman epäpuhtauksille, jotka ovat syynä happamoitumiseen, otsonin lisääntymiseen ja rehevöitymiseen (toisin sanoen sellaisten ravinteiden lisääntymiseen vedessä, jotka häiritsevät ekosysteemejä, edesauttavat levien lisääntymistä ja aiheuttavat happikatoa). Näitä epäpuhtauksia ovat edellä mainitut rikkidioksidi ja typen oksidit sekä ammoniakki ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (kuten hiilivety- ja liuotinhöyryt).
Parlamentti ja neuvosto pääsivät molemmat direktiivit kattavaan sopimukseen pitkään kestäneellä niin sanotulla sovittelumenettelyllä. Sopimus koskee poikkeuksia lähinnä hiilivoimaa käyttävistä vanhoista sähkövoimaloista peräisin olevien typen oksidien (NOx) uusiin päästörajoihin. Lisäksi asetettiin lopullinen määräaika ilmakehän saastumiseen liittyvien terveydellisten riskien vähentämiseksi pitkällä aikavälillä.
Lämpövoimalat valvonnan alaisina
Viidentoista jäsenvaltion unionissa on 2 000 suurta polttolaitosta, joiden teho on vähintään 50 megawattia ja jotka tuottavat sähköä ennen kaikkea teollisuuden käyttöön. Parlamentti sai tahtonsa läpi, sillä vuodesta 2016 alkaen kiinteää polttoainetta polttavien laitosten typen oksidien päästöihin sovelletaan 200 mg/m3:n rajaa, mikä merkitsee 50 prosentin vähennystä tällä hetkellä voimassa oleviin rajoihin nähden. Tämä raja on ollut olennainen viitekehys neuvotteluissa unioniin liittyvien Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa.
Parlamentti vaati myös, että jo toiminnassa olevia laitoksia tulee koskemaan sama lainsäädäntö kuin uusia. Koko neuvottelujen ajan se piti tiukasti kiinni siitä, että on vähennettävä poikkeuksia, joita neuvosto on vaatinut vanhoille, saastuttaville polttolaitoksille. Parlamentti onnistui myös saamaan aikaan ehdottoman aikarajan, vaikka jäsenvaltiot halusivat rajoittamattomia poikkeuksia sitä peläten, että uudet säännökset pakottavat vanhat polttolaitokset samoin kuin niille polttoainetta tuottavat kaivokset sulkemaan ovensa, mikä johtaisi huomattaviin työpaikkojen menetyksiin.
Vaikka suuret polttolaitokset, jotka ovat toiminnassa kulutushuippujen aikana, jätetään toistaiseksi 200 mg/m3 rajan ulkopuolelle, niitä tulevat asteittain koskemaan yhä tiukemmat rajoitukset, jotka tulevat voimaan vuosien 2008 ja 2016 välisenä aikana. Myös komissio on vakaasti sitoutunut määräämään, milloin toiminta on lopetettava. Antrasiittia polttoaineena käyttäville laitoksille myönnetty poikkeus (joka koskee Isoa-Britanniaa ja Espanjaa) päättyy vuonna 2018.
Parlamentti sai toisenkin voiton: kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä säädetään vuosi 2020 pitkän aikavälin tavoitevuodeksi sille, että kriittisiä tasoja ei ylitetä ja että väestöä suojellaan ilmakehän epäpuhtauksiin liittyviltä terveysriskeiltä. Vuosi 2010 on välitavoite kullekin jäsenvaltiolle asetettujen ehdottomien rajojen saavuttamiselle. Tavoitteena on, että alueita, joiden happamoittavat epäpuhtauslaskeumat ovat kriittisillä tasoilla, on vähennettävä 50 prosentilla ja alailmakehän otsonipitoisuuksia, jotka ylittävät kriittiset rajat ihmisten terveydelle, on vähennettävä kahdella kolmanneksella.
Parlamentin ansioksi on luettava myös lauseke, jolla komissio velvoitetaan arvioimaan yhteisölle asetettujen määrällisten kokonaistavoitteiden toteutumista vuonna 2010 ja ehdottamaan tarvittaessa uusia toimenpiteitä. Lisäksi komission on selvitettävä ilmailun ja merenkulun aiheuttamaa saastumista ja ehdotettava toimia sen vähentämiseksi.
|
