Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Meriturvallisuus
Satamapalvelut
Lentokuljetukset
Korvaukset lentomatkustajille
Maantieturvallisuus
Eko-pisteet
Rautatiet
Postipalvelut
Rakenne- ja koheesiorahastot
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Euroopan maanteiden turvallisuus

Euroopan unionin (15 jäsenvaltion unionin) maanteillä menehtyy vuosittain 40 000 henkeä ja loukkaantuu yli 1,7 miljoonaa tienkäyttäjää – jalankulkijoita, pyöräilijöitä, matkustajia ja kuljettajia. Euroopan parlamentti on näitä synkkiä lukuja supistaakseen hyväksynyt kosolti lainsäädäntöä eri aloilta ajoneuvojen keulan muotoilusta kuorma-auton kuljettajien työaikoihin ja maantietunneleiden turvallisuuteen.

Ajoneuvojen muotoilua on kehitetty viime vuosina paljon turvallisemmaksi autossa matkaavien kannalta, mutta jalankulkijoiden turvallisuuteen ei ole vieläkään kiinnitetty riittävästi huomiota. Yhteisön teillä menehtyy vuosittain jopa 8000 jalankulkijaa ja pyöräilijää ja 300 000 saa eriasteisia vammoja lähinnä kaupunkialueilla tapahtuvissa liikenneonnettomuuksissa. Vaikka ajoneuvon vauhti olisi suhteellisen hiljainen, se voi aiheuttaa törmäyksessä jalankulkijoille tai pyöräilijöille – etenkin lapsille – vakavia tai kuolettavia vammoja.

Komissio neuvotteli vuonna 2001 eurooppalaisten, japanilaisten ja korealaisten autonvalmistajien kanssa vapaaehtoisen sopimuksen, jolla pyrittiin muuttamaan henkilöautojen ja kevyiden pakettiautojen puskureita ja konepeltejä siten, että jalankulkijoihin ja muihin loukkaantumiselle alttiisiin tienkäyttäjiin kohdistuvat törmäysvaikutukset vähenisivät huomattavasti. EU:ssa päätettiin tämän jälkeen hyväksyä sitovaa lainsäädäntöä, joka perustui kyseisen vapaaehtoisen sopimuksen pääkohtiin.

Uusien ajoneuvotyyppien on läpäistävä kahdessa vaiheessa toteutettava testisarja: ensimmäinen vaihe käynnistyy 1. lokakuuta 2005 ja toinen – kriteereiltään tiukempi – 1. syyskuuta 2010. Testeillä pyritään arvioimaan, miten ihmisen jalka tai pää selviäisi törmäyksestä, jos 40 km tunnissa kulkevan ajoneuvon puskuri tai konepelti osuisi siihen. Autojen keulaosat on tehtävä sellaisiksi, etteivät tietyt raja-arvot ylity törmäyksessä. Elleivät uudet ajoneuvot täytä kriteereitä, niitä ei saa laskea markkinoille testivaiheiden päätyttyä (ensimmäinen vaihe päättyy 31. joulukuuta 2012 ja toinen vaihe 31. joulukuuta 2015).

Euroopan parlamentti kannatti lainsäädäntöä, mutta korosti, että tätä voidaan pitää ainoastaan yhtenä osatekijänä laajemmassa, kaikilla tasoilla (yhteisö, teollisuus, kansalliset viranomaiset) toteutettavassa toimenpidepaketissa, jolla parannetaan loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien turvallisuutta. Parlamentaarikkojen sinnikkyyden ansiosta direktiivissä todetaan, että komission olisi tutkittava, voidaanko samoja säännöksiä soveltaa raskaampiin ajoneuvoihin eli suuriin pakettiautoihin, linja-autoihin ja pieniin kuorma-autoihin.

Nukkumatit pois ratista

Lukuisissa Euroopan liikenneonnettomuuksissa on ollut yhtenä osapuolena pitkää matkaa ajanut ja ratin takana liian pitkään istunut kuorma- tai linja-auton kuljettaja. Koko EU:ssa sovellettavat työaikasäännökset – jotka rajaavat työviikon enintään 48 tuntiin – hyväksyttiin vuonna 1993, mutta kuljetusalalle myönnettiin poikkeuksia. Tilanteeseen tulee muutos maaliskuussa 2005, jolloin työtunteja rajaavaa lainsäädäntöä aletaan soveltaa myös tieliikenteessä työskenteleviin, joita on yhteensä 6,5 miljoonaa. Sen jälkeen linja- ja kuorma-auton kuljettajat saavat työskennellä enintään kuusi tuntia yhtäjaksoisesti ja 24 tunnin jaksoon saa sisältyä enintään 10 tuntia yötyötä.

Euroopan parlamentti kävi kiivasta – ja menestyksekästä – kädenvääntöä, jotta näitä tiukkoja säännöksiä sovellettaisiin myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiviin kuljettajiin, joiden osuus on n. 40 prosenttia. Parlamentaarikot pelkäsivät, että sääntöjen soveltaminen pelkästään yritysten palkkaamiin kuljettajiin saisi palkatut kuljettajat siirtymään joukoittain itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Tämä taas olisi vesittänyt EU:n pyrkimykset parantaa sekä kuljettajien työolojen laadukkuutta että maantieturvallisuutta. Parlamentin ponnistelujen ansiosta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin palkattuihin työntekijöihin vuodesta 2009.

Maantietunnelit turvallisemmiksi

Parlamentti sai uusimman maanteiden – tarkemmin sanottuna maantietunneleiden – turvallisuutta kohentavan lainsäädäntöehdotuksen käsiteltyä juuri ennen nykyisen toimikauden päättymistä. Muutamat viime vuosien pahimmista tieonnettomuuksista sattuivat pitkissä tunneleissa: Mont Blancin ja Tauernin tunneleissa vuonna 1999 ja Gotthardin tunnelissa vuonna 2001. Näiden alppitunnelien läpi kulkee paljon raskaita kuorma-autoja, joilla on toisinaan lastina erittäin herkästi syttyvää materiaalia. Tuli voi levitä nopeasti törmäyksen tai räjähdyksen jälkeen.

Niinpä uudessa EU:n lainsäädännössä asetetaan vähimmäisturvastandardit infrastruktuurille, tunnelien toiminnalle, liikenteenohjaukselle ja häiriötilanteiden hallinnalle kaikissa nykyisissä ja uusissa yli 500 metrin pituisissa Euroopan laajuiseen maantieverkkoon kuuluvissa tunneleissa. Nykyisiä tunneleita on tarvittaessa kunnostettava, jotta ne täyttäisivät uudet rakenteelliset ja tekniset standardit. Kaikissa tunnelien läpi kulkevissa raskaissa tavarankuljetusajoneuvoissa ja linja-autoissa on oltava vaahtosammuttimet. Tunnelien evakuointia hätätilanteissa taas on helpotettava parantamalla opasteita ja antamalla muita tietoja.

Parlamentaarikot pitivät ehdotuksen pääkohtia myönteisinä, mutta he saivat läpi useita teknisiä muutoksia tunnelien poistumisteitä, ilmanvaihtojärjestelmiä, valaistusta ja kaltevuutta koskeviin säännöksiin. Muutokset perustuivat lähinnä alppialueelta, kuten Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Italiasta, peräisin olevien kansallisten asiantuntijoiden havaintoihin. Parlamentti varmisti myös, että vammaisten tarpeet otettaisiin paremmin huomioon esim. hätäuloskäyntien suunnittelua koskevissa säännöksissä. Uusia säännöksiä aletaan soveltaa vaiheittain kymmenen vuoden aikana 512 tietunneliin lähinnä Itävallassa ja Italiassa.

Euroopan parlamentti osallistui siis viiden viime vuoden aikana monen eri säädöksen viimeistelyyn, ja säädösten toivotaan kohentavan merkittävästi kaikkien Euroopan tienkäyttäjien turvallisuutta. Tällä alalla riittää kuitenkin työsarkaa, ja uuteen parlamenttiin kesäkuussa 2004 valittavat jäsenet saavat käsiteltäväkseen useita jo valmisteilla olevia lainsäädäntöehdotuksia, joilla pyritään saavuttamaan tavoite maantieonnettomuuksissa menehtyneiden lukumäärän puolittamisesta vuoteen 2010 mennessä.



  
Esittelijät:
  
Maanteiden turvallisuus: jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelu: Herman Vermeer (ELDR, NL)
Työajan järjestäminen: ulkopuoliset alat ja toiminnot: Miet Smet (EPP-ED, B)
Euroopan laajuinen maantieverkko: tunnelien turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset: Reinhard Rack (EPP-ED, A)
  
Euroopan unionin virallinen lehti – Hyväksytyt tekstit:
  
Maanteiden turvallisuus: jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelu
Työajan järjestäminen: ulkopuoliset alat ja toiminnot
Euroopan laajuinen maantieverkko: tunnelien turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset – parlamentin hyväksymä teksti

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004