| Kioton pöytäkirjan hengen mukaisesti Euroopan parlamentti tukee perinteisten energialähteiden vaihtoehtojen tutkimusta ja haluaa edistää uusiutuvia energiamuotoja, kuten tuuli-, aurinko- ja biokaasuenergiaa. Ajatus entistä rationaalisemmasta energiapolitiikasta valtaa alaa suuressa yleisössä, mutta EU:n jäsenvaltiot eivät ole vahvistaneet sitovia tavoitteita. Parlamentti on kuitenkin onnistunut tekemään suunnitelluista toimintatavoista painoarvoltaan varteenotettavampia.
Viidenkymmenen vuoden kuluessa fossiiliset polttoaineet, öljy ja maakaasu, alkavat ehtyä. Hiilidioksidin syntyminen ja siitä aiheutuva kasvihuoneilmiö johtuvat suurelta osin näiden energiamuotojen kulutuksesta. Näin ollen Euroopan on syytä kehittää uusiutuvia energiamuotoja, varsinkin kun niiden tuotannon myötä syntyisi satoja tuhansia työpaikkoja ja uuden teknologian kehittäminen olisi hyvin tärkeä investointi kilpailukyvyllemme tulevaisuutta ajatellen. Kaikista näistä seikoista huolimatta parlamentin jäsenet joutuivat kuitenkin taistelemaan saadakseen jäsenvaltiot etenemään tähän suuntaan.
Komissio esitti vuonna 1997 niin sanotun valkoisen kirjan, joka koski tulevaisuuden energiaa. Se sisälsi yleiset tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen edistämiseksi ja sähkön tuottamiseksi vaihtoehtoisista lähteistä. Jo vuodesta 1998 parlamentti pyysi, että komissio tekisi sille lakiehdotuksen, jolla tuetaan sähkön tuottamista uusiutuvista energialähteistä.
Maaliskuussa 2000 hyväksytyssä mietinnössä parlamentin jäsenet toivoivat, että lainsäädännöllä taattaisiin vaihtoehtoisten energialähteiden tasapuolinen kohtelu perinteisiin energialähteisiin verrattuna. Parlamentin jäsenet katsoivat, että komission ehdotukset eivät olleet tarpeeksi kunnianhimoisia, ja pyysivät, että direktiivissä vahvistettaisiin uusiutuvan energian avulla tuotetun sähkön saatavuutta koskevat ensisijaiset säännöt ja rahoituspuitteet jaetuin kustannuksin toteutettaville yhteisön toimille, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden tutkimusta ja käytön edistämistä.
Tavoite vuodeksi 2010: viidesosa energiasta uusiutuvaa
Toukokuussa 2000 komissio ehdotti aloitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi siten, että lisätään uusiutuvien energialähteiden osuutta sisäisestä energian bruttokulutuksesta. Se pyysi jäsenvaltioita lisäämään tämänsuuntaisia toimia, mutta ei määrännyt niille suurempia velvoitteita.
Koko yhteispäätösmenettelyn ajan parlamentti on vaatinut sitovia tavoitteita. Neuvosto on kuitenkin vastustanut sitä. Niinpä nämä kaksi toimielintä ovat pyrkineet kompromissiin. Lopputulos on, että uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön kulutuksen kansalliset tavoitteet ovat suuntaa antavia ja kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden päätösvaltaan. Mutta niiden on sovittava yhteen komission vuodeksi 2010 asettamien ohjeellisten tavoitteiden kanssa, toisin sanoen 12 prosenttia energian bruttokulutuksesta on oltava peräisin uusiutuvista energialähteistä (eli kaksinkertaistuttava kymmenessä vuodessa), samoin 22,1 prosenttia energian tuotannosta. Vuotta 2010 ajatellen nämä tavoitteet merkitsevät lisäksi kolmen miljardin euron vuosittaisia säästöjä polttoainekustannuksissa, hiilidioksidipäästöjen vähenemistä 400 tonnilla vuosittain sekä polttoaineen tuonnin vähenemistä 17,4 prosentilla.
Kunkin jäsenvaltion piti antaa vuoden 2002 lokakuuhun mennessä ensimmäinen raportti kansallisten tavoitteidensa toteutumisesta. Niiden perusteella komissio julkaisee yleisen tilannekatsauksen lokakuussa 2004. Parlamentin jäsenet saivat aikaan, että jos jäsenvaltiot eivät ole edistyneet riittävästi tavoitteidensa saavuttamisessa, komissio esittää sitovampia ehdotuksia.
"Älykäs" energiahuolto
Huhtikuussa 2002 komissio ehdotti "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -toimintaohjelman toteuttamista vuosina 2003–2006. Ohjelmalla on tarkoitus kannustaa järkevämpään kulutukseen ja edistää kestävää kehitystä. Lisäksi annetaan yhteisön rahoitustukea (enintään 50 prosenttia enimmäiskustannuksista) konkreettisiin toimiin ja hankkeisiin. Energian tehokkaampi ja rationaalisempi käyttö tarjoaa huomattavia säästömahdollisuuksia, jotka voivat arvioiden mukaan olla lähes viidennes vuotuisesta energiankulutuksesta.
Parlamentti ja neuvosto yrittivät päästä kompromissiin jo ennen lainsäädäntömenettelyn päättymistä, jotta ohjelma saataisiin nopeammin liikkeelle. Neuvosto hyväksyi suurimman osan parlamentin esittämistä tarkistuksista, joilla pyrittiin saamaan unioniin liittyvät uudet jäsenvaltiot mukaan ohjelmaan ja lisäämään osanottajien valinnan avoimuutta. Parlamentti ja neuvosto pääsivät sopimukseen myös 200 miljoonan euron talousarviosta.
Näitä varoja tarvitaan seuraavien erityisohjelmien rahoitukseen: energiatehokkuuden parantaminen ja energian järkevä käyttö erityisesti rakennusalalla ja teollisuudessa (SAVE); uusien ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen sähkön ja lämmön keskitetyssä ja hajautetussa tuotannossa sekä niiden integrointi kaupunkiympäristöön (ALTENER); polttoaineiden käytön monipuolistaminen ja uusiutuvista energialähteistä tuotettujen polttoaineiden käytön edistäminen ja energiatehokkuus liikenteessä (STEER); uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden edistäminen kehitysmaissa (COOPENER).
Neuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt älykästä energiahuoltoa koskevan viraston perustamista eikä sellaisen työryhmän perustamista komissioon, jolla olisi varmistettu tämän ohjelman eri toiminta-alojen ja muiden yhteisön politiikkojen koordinointi.
|
