| Audiovisuaalialalla, joka työllistää yli miljoona eurooppalaista, on suuri taloudellinen merkitys Euroopan unionille. Se on myös erittäin tärkeä sosiaalinen ja kulttuurinen vaikuttaja; onhan lähes kaikissa EU:n talouksissa televisiovastaanotin. Euroopan parlamentti haluaa kannustaa EU:n omaa audiovisuaalista tuotantoa. Se pyrkii toimillaan vaikuttamaan amerikkalaisten elokuvien hallitsevaan asemaan ja puolustaa samalla tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja kulttuurista moninaisuutta, jotka ovat myös EU:n Media-ohjelmien tavoitteita.
EU:ssa katsotaan eniten amerikkalaisia elokuvia. Niiden osuus elokuvateattereissa katsotuista elokuvista on 70 prosenttia, kotimaisten ja muiden eurooppalaisten elokuvien osuus on vain 30 prosenttia. On sitä paitsi odotettavissa, että epäsuhta korostuu entisestään, kun uudet jäsenvaltiot liittyvät unioniin. Vuonna 1993 voimaan tulleen Maastrichtin sopimuksen mukaan "yhteisö pyrkii toiminnallaan rohkaisemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemaan ja täydentämän niiden toimintaa taiteellisen ja kirjallisen luovan toiminnan aloilla, audiovisuaalisen alan toiminta mukaan luettuna".
Vaikka EU:n elokuvatuotanto on laajaa (vuonna 2002 valmistui 625 kokoillan elokuvaa, edellisenä vuonna 628), se ei kuitenkaan yllä samalle tasolle kuin USA, jossa vuonna 2001 tuotettiin 739 kokoillan elokuvaa. Ranska johtaa unionin elokuvatuotantoa 163 filmin vuosivauhdilla (v. 2002). Seuraavina tulevat Italia (96 filmiä), Espanja (80) ja Iso-Britannia (64). Uusista jäsenvaltioista Puolassa valmistuu eniten elokuvia (29 kpl v. 2001). Seuraavina tulevat Unkari (22) ja Tšekin tasavalta (16).
Kaikesta tästä luovuudesta huolimatta eurooppalainen elokuvateollisuus ei ole onnistunut kehittämään elokuvien vientiä toivotulla tavalla - ei edes EU:n jäsenvaltioiden välillä. Yhdeksän filmiä kymmenestä viedään nykyisin yhteisön Media Plus -ohjelman tuella. Ensimmäinen nelivuotinen Media-ohjelma käynnistettiin vuonna 1991. Sitä seurasi Media II -ohjelma, joka kattoi vuodet 1996-2000. Myöhemmin ohjelma sai lisää rahoitusta, joka kohdennettiin vuosina 2001-2005 toteutettaviin "Media Plus"- ja "Media-Koulutus" -ohjelmiin. Media Plus -ohjelman pääasiallisena tavoitteena on parantaa unionin audiovisuaalisen alan kilpailukykyä Euroopassa ja kansainvälisillä markkinoilla sekä vaalia Euroopan audiovisuaalista perintöä. "Media - Koulutus" -ohjelmalla pyritään ammatillisen pätevyyden kehittämiseen audiovisuaalialalla.
Lisää määrärahoja Media-ohjelmaan
Euroopan parlamentti pitää Media-ohjelmia tärkeinä ja on useaan kertaan vaatinut niiden määrärahojen korottamista. Esimerkiksi vuonna 2000 parlamentti esitti Media Plus -ohjelman vuosien 2001-2005 budjettimäärärahojen nostamista 480 miljoonaan euroon neuvoston hyväksymästä 350 miljoonasta eurosta. Koska Euroopan parlamentilla oli tuolloin vain lausunnonantajan rooli tässä asiassa, neuvosto ei ottanut sen vaatimusta huomioon. Tilanne toistui, kun parlamentti vaati Media-Koulutus -ohjelman määrärahojen nostamista 50 miljoonasta 70 miljoonaan euroon. Vaikka parlamentti käytti tässä asiassa päätösvaltaa yhdessä neuvoston kanssa, neuvosto ei taipunut parlamentin vaatimukseen.
Sittemmin Euroopan komissio ehdotti mainittujen kahden Media-ohjelman jatkamista vuoden 2006 loppuun ilman merkittäviä muutoksia. Euroopan parlamentilta pyydettiin lausuntoa. Nizzan sopimuksen voimaantulosta, ts. vuodesta 2003 lähtien Euroopan parlamentilla on ollut tällä alalla yhteispäätösmenettelyä vastaava toimivalta, ja siksi se on saanut omia näkemyksiään enemmän esiin. Komissio ehdotti budjettiin muutoksia, joiden ansiosta Media Plus -ohjelman vuosien 2001-2005 budjetti kasvoi 435,6 miljoonaan euroon (alkuperäinen ehdotus 350 miljoonaa), Media-Koulutus -ohjelmaan varattiin 57,4 miljoonaa euroa (alkuperäisen 50 miljoonan sijaan). Parlamentti on ehdottanut unionin laajentumisen takia Media Plus -ohjelman budjettiin 18 miljoonan ja Media-Koulutus -ohjelman määrärahoihin kahden miljoonan euron lisäystä. Asia on nyt neuvoston käsittelyssä.
Kilpailukykyinen elokuvateollisuus
Vuonna 2001 parlamentti antoi valiokunta-aloitteisen mietinnön eurooppalaisten elokuvien levityksen tehostamisesta sisämarkkinoilla ja ehdokasvaltioissa. Asiakirjassa yhteisöä kehotettiin laatimaan Media-ohjelmien ohelle monivuotinen laaja-alainen ohjelma, jonka avulla Euroopan elokuvateollisuus saataisiin kilpailukykyiseksi. Parlamentin jäsenet kehottivat komissiota, Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa tukemaan eurooppalaisten elokuvien kansainvälistä levitysjärjestelmää osana ns. audiovisuaalialan "i2I-aloitetta". Aloitteella pyritään edistämään digitaalisia filmaus-, jakelu- ja levitystekniikoita. Parlamentti katsoi, että rahoitusta olisi suunnattava ennen kaikkea opetukseen ja koulutukseen ja vasta toissijaisesti tuotannolliseen pääomaan. Lisäksi se kehotti jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastojen varoja taloudellisesti heikompien alueiden elokuvateattereiden nykyaikaistamiseen ja rakentamiseen.
Komissiota kehotettiin ottamaan huomioon tavoitteiden kaksitahoisuus: Euroopan audiovisuaalisen alan kilpailukyvyn parantaminen ja kulttuurin moniarvoisuuden suojeleminen. Samat tavoitteet tulivat esiin parlamentin vuonna 2003 antamassa päätöslauselmassa WTO:n palvelukauppaa koskevasta yleissopimuksesta sekä perustuslakiluonnoksessa, jossa edellytetään yksimielisyyttä kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen kauppaa koskevista kysymyksistä päätettäessä.
Moniarvoisuuden puolesta
Vuodesta 1989 lähtien televisiolähetysten vapaata liikkuvuutta yhteisössä on säännelty "televisio ilman rajoja" -direktiivillä, jonka tavoitteena on ollut edistää kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja vahvistaa EU:n audiovisuaalialaa. Direktiiviä oli määrä tarkistaa vuonna 2002. Tarkistusta varten laatimassaan kannanotossa parlamentin jäsenet esittivät vuonna 2001, että televisiokanavat olisi velvoitettava varaamaan tietty vähimmäismäärä lähetysaikaa eurooppalaisille elokuville ja sijoittamaan osa liikevaihdosta elokuvateollisuuden tukemiseen. Parlamentti toivoi myös, että direktiivin soveltamisalaa laajennettaisiin uusiin audiovisuaalisiin palveluihin, kuten tv-lähetyksiin Internetin kautta, sähköisiin ohjelmaoppaisiin ja immateriaalioikeuksiin.
Tähän mennessä direktiiviä ei kuitenkaan ole tarkistettu. Parlamentin jäsenet ovat olleet huolissaan tiedonvälityksen yhä suuremmasta keskittymisestä ja ovat siksi odottaneet kärsimättömästi direktiivin tarkistamista. Uudessa vuonna 2003 antamassaan mietinnössä parlamentti toisti kantanaan, että moniarvoinen lähetystoiminta on demokratian ja kulttuurisen monimuotoisuuden edellytys, ja vaati televisiolähetyksistä vastaavien tiedotusvälineiden omistussuhteiden sääntelyä tiedonvälityksen ja kulttuurin moniarvoisuuden takaamiseksi.
|
