|
Tutkimuksen kuudes puiteohjelma on EU:n tärkein väline tieteellisen tutkimustyön rahoittamiseksi. Päätavoitteena on tutkimuksen "yhteismarkkinoita" vastaavan eurooppalaisen tutkimusalueen luominen. Puiteohjelma kattaa vuodet 2003–2006, ja sen budjetti on lähes 16,3 miljardia euroa. Euroopan parlamentti on alusta alkaen tukenut ohjelmaa ja tehnyt kaikkensa nopeuttaakseen lainsäädäntöprosessia. Se on myös vaatinut, että osa varoista kohdistetaan parlamentin ensisijaisina pitämiin asioihin, kuten syövän, aidsin, malarian ja tuberkuloosin tutkimukseen.
Tieteellinen tutkimus Euroopassa tarvitsee nyt tukea enemmän kuin koskaan. EU:n pääkilpailijat teknologian alalla eivät todellakaan lepää laakereillaan, vaan tehostavat toimintaansa. EU kuluttaa voimavaroja tutkimukseen Yhdysvaltoja ja Japania vähemmän sekä BKT-osuutena (EU:ssa 1,8 %, Yhdysvalloissa 2,7 % ja Japanissa 3,1 %) että tutkijoiden, patenttien ja korkean teknologian asiantuntijoiden määränä asukasta kohden.
Euroopan komission esittämän kuudennen puiteohjelman ensimmäistä versiota muutettiin joiltakin osin parlamentin ja ministerineuvoston välisessä yhteispäätösmenettelyssä. Parlamentti ei kuitenkaan halunnut viivästyttää ohjelman etenemistä, ja se hyväksyttiin 27. kesäkuuta 2002. Näin ollen ohjelmaa voitiin alkaa soveltaa 1. tammikuuta 2003, eikä komission ehdotuksen rakennetta, sisältöä, budjettia tai toiminnallisia järjestelyjä suuremmin muutettu. Nelivuotiskauden kokonaisbudjetti on 16,27 miljardia euroa, mikä merkitsee 17 prosentin kasvua viidenteen puiteohjelmaan verrattuna. Määrä on lähes neljä prosenttia unionin kokonaisbudjetista.
Euroopalla on pitkät perinteet tutkimuksen ja innovoinnin alalla, mutta sen osaamiskeskukset ovat hajallaan eri maissa eikä yhteistyötä ja verkottumista ole riittävästi. Kuudennella puiteohjelmalla pyritään ratkaisemaan tämä ongelma, ja sen yhteydessä "Tutkimuksen yhteismarkkinoita" vastaavaan Eurooppalaiseen tutkimusalueeseen on varattu 2,925 miljardia euroa. Verkottumisen ja yhteisten hankkeiden avulla tällä tutkimusalueella keskitetään voimavaroja ja koordinoidaan eri maiden tutkimustoimintaa esimerkiksi tutkimuksen perusrakenteiden, tutkijoiden vaihdon sekä "tiedettä ja yhteiskuntaa" koskevien asioiden alalla. Varojen jakamisessa ei noudateta kansallisia kiintiöitä, vaan ohjelma on avoin kaikille julkisille ja yksityisille yksiköille niiden koosta riippumatta.
Seitsemän avainaluetta
Ohjelman kokonaisbudjetista yli 13 miljardia euroa on jaettu seitsemälle avainalueelle, joista parlamentti ja tutkimusasioista vastaavat jäsenvaltioiden ministerit ovat yhdessä sopineet: terveysalan genomitutkimus ja bioteknologia, tietoyhteiskunnan teknologia, nanoteknologia ja nanotieteet, ilmailu ja avaruus, elintarviketurvallisuus, kestävä kehitys sekä talous- ja yhteiskuntatieteet.
Parlamentilla oli merkittävä rooli edellä mainittujen osa-alueiden määrittämisessä ja parantamisessa. Ensinnäkin parlamentin jäsenet varmistivat, että ainakin 15 prosenttia rahoituksesta on kohdistettava pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Toiseksi ohjelmaa selkeytettiin ja eräiden avainalueiden kattavuutta lisättiin.
Ensimmäisellä avainalueella (terveysalan genomitutkimus ja bioteknologia) parlamentti laajensi genomien perustutkimuksen koskemaan kaikkia organismeja, koska näin voidaan löytää hyödyllisiä sovelluksia, jotka koskevat myös ihmisten terveyttä. Parlamentti vaati lisäksi, että genomitutkimuksen lääketieteellisiin sovelluksiin on sisällytettävä laajempi joukko sairauksia, erityisesti syöpä, aids, malaria, tuberkuloosi, diabetes, neurologiset sairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit ja harvinaiset sairaudet. Parlamentin jäsenet ajoivat onnistuneesti laajempaa, ei genomitutkimukseen liittyvää lähestymistapaa syöpäsairauksiin. Olisi keskityttävä kehittämään "potilassuuntautuneita" menetelmiä syövän ehkäisystä sen diagnoosiin ja hoitoon. Kuudetta avainaluetta (kestävä kehitys, globaalimuutos ja ekosysteemit) muutettiin parlamentin vaatimuksesta siten, että siihen sisältyvät kestävät energiajärjestelmät, kestävät pintakuljetukset, globaalimuutos ja ekosysteemit.
Eettiset periaatteet
Eettiset kysymykset olivat hyvin tärkeitä kaikille, jotka osallistuivat ohjelman hyväksymiseen, mutta mielipiteet olivat hyvinkin erilaisia. Parlamentin jäsenet yrittivät ensin estää ohjelman varojen myöntämisen tietyntyyppiseen tutkimukseen. Tällaista tutkimusta olisi esimerkiksi ihmisen kloonausta lisääntymistarkoituksessa koskeva tutkimus, alkioiden luominen tutkimustarkoituksiin ja tutkimus, jolla pyrittäisiin tekemään geneettisistä muutoksista perinnöllisiä. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen, ja lopulta parlamentti ja tutkimusasioista vastaavat ministerit päätyivät kompromissiin ja laaja-alaisempaan sanamuotoon: “Kaikessa kuudenteen puiteohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.”
Ohjelma on avoin Euroopan talousalueen maille, Keski- ja Itä-Euroopan maille, jotka ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä, Kyprokselle, Maltalle, Turkille, Sveitsille ja Israelille. Israel on ainoa Euroopan ulkopuolinen maa, joka osallistuu täysipainoisesti EU:n puiteohjelmiin, ja sen arvioitu panos ohjelman budjettiin on 192 miljoonaa euroa.
Kuudes puiteohjelma
Rahoitusta myönnetään vain sellaisille hankkeille, joissa on mukana useita osapuolia eri maista.
Varat myönnetään komission julkaisemien "avointen ehdotuspyyntöjen" perusteella.
Hankkeita arvioi keskimäärin viisi riippumatonta asiantuntijaa.
Ohjelmasta myönnettävät varat eivät ole yleistä tukea tutkimusorganisaatioille tai -yhtiöille. Niitä voidaan käyttää vain erityisiin tutkimushankkeisiin.
Komissio vastaa ohjelman täytäntöönpanosta.
|
