| Demokratian toimivuus edellyttää avoimuutta. Hallitusten ja muiden viranomaisten vastuuttaminen ei onnistu ilman, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua viranomaisten hallussa oleviin asiakirjoihin. Amsterdamin sopimuksessa määrättiin vuonna 1999 jokaisen Euroopan unionin kansalaisen oikeudesta tutustua EU:n asiakirjoihin. Kuitenkin – ennen kuin periaate sai lainvoiman – Euroopan parlamentti sai raivata vielä monta estettä sen tieltä.
Euroopan parlamentin jäsenet pettyivät syvästi saadessaan tammikuussa 2000 käsiteltäväkseen Euroopan komission lakiesityksen yleisön oikeudesta tutustua unionin asiakirjoihin. Siihen asti parlamentilla, neuvostolla ja komissiolla oli ollut omat vapaaehtoiset tietopalvelujärjestelmänsä yleisöä varten. Uusi laki vaikutti taaksepäinmenolta.
Poikkeusten karsiminen
Parlamentti katsoi, että komission ehdottamia poikkeuksia – ts. syitä kieltäytyä luovuttamasta asiakirjoja yleisölle – oli karsittava raskaalla kädellä. Aivan erityisesti parlamentti vastusti asiakirjoihin tutustumisoikeuden kieltämistä sillä perusteella, että se "saattaisi vaikeuttaa toimielinten tehokasta toimintaa". Samoin se vastusti poikkeuksen myöntämistä monille toimielinten sisäisille asiakirjoille. Parlamentin jäsenet osoittivat sen sijaan ymmärtämystä komissiolle, joka ei ollut halukas julkistamaan kaikkia virkamiestensä päätöksenteon eri vaiheissa paperille pistämiä tai sähköpostitse lähettämiä – enemmän tai vähemmän loistavia –ideoita. Siksi sovittiin tietynasteisesta komission harkintaoikeudesta. Parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt ajatusta ylimalkaisesta luettelosta, jonka perusteella miltei mikä tahansa asiakirja olisi voitu julistaa salaiseksi.
Parlamentti teki marraskuussa 2000 runsaasti tarkistuksia komission alkuperäiseen ehdotukseen. Sitten ehdotusta puitiin jäsenvaltioiden hallitusten kesken neuvostossa. Muutamat jäsenvaltiot vaativat edelleen etenkin ulkopoliittisten ja oikeudellisten asioiden salassapitoa. Koska osalla jäsenvaltioista ei ollut olemassakaan asiaa koskevaa omaa kansallista lainsäädäntöä, kun toisilla taas oli jo pitkät avoimuuden ja tiedonsaannin perinteet, yhteisen linjan löytäminen hallitusten kesken oli hankalaa. Loppujen lopuksi parlamentti pystyi itse asiassa käyttämään hyväkseen näkemyseroja ja laajentamaan niiden ansiosta asiakirjoihin tutustumisoikeutta.
Taituruutta neuvotteluissa
Hallitusten erimielisyydestä tietoisena parlamentti päätti neuvottelutaktiikakseen, että se hankkisi neuvostossa puolelleen riittävän määrän jäsenvaltioita. Vuoden 2001 alkupuoliskolla sen yhteistyö silloisen neuvoston puheenjohtajavaltion Ruotsin kanssa oli hyvin tiivistä. Ruotsin hallitus painosti voimakkaasti muita jäsenvaltioita sopimukseen, ja kun parlamentti oli päässyt asiasta sopimukseen neuvoston kanssa, komissio lopulta hyväksyi tekstin.
Toukokuussa 2001 allekirjoitettiin sitten "asetus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi", mikä merkitsee käytännössä sitä, että kenellä tahansa on nyt mahdollisuus etsiä verkosta tiedot näiden kolmen toimielimen asiakirjoista. Parlamentin ansiosta asetus ulotettiin koskemaan myös EU:n erillisvirastoja, kuten Euroopan ympäristökeskusta, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskusta sekä Euroopan lääkearviointivirastoa. Asiakirjoilla ei tarkoiteta yksinomaan EU:n toimielinten tuottamia asiakirjoja, vaan myös asiakirjoja, jotka on saatu kolmansilta osapuolilta. Ne voivat olla paperille tulostettuja, sähköisessä muodossa tallennettuja tai ääni- tai kuvatallenteita. Jopa salassa pidettävät asiakirjat voidaan luetteloida, jos alkuperäinen tietolähde antaa siihen suostumuksensa.
Hylkäämisperusteet
Asiakirjapyyntöjä voi jättää sekä internetin kautta että kirjeitse. Toimielinten on vastattava pyyntöihin viidentoista työpäivän kuluessa. Jos pyyntö hylätään, kieltäytymisen syyt on ilmoitettava. Hakija voi pyytää toimielintä vielä tarkistamaan kantaansa. Jos pyyntöön ei kuitenkaan suostuta, hakijalla on mahdollisuus nostaa kanne tuomioistuimessa tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle.
Asiakirjoihin tutustumisoikeus voidaan kieltää ainoastaan siinä tapauksessa, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleiseen turvallisuuteen, puolustukseen ja sotilasasioihin tai kansainvälisiin suhteisiin taikka yhteisön tai sen jäsenvaltion raha- tai talouspolitiikkaan liittyvää yleistä etua tai loukkaisi yksityiselämän suojaa. Toimielimet voivat kieltää asiakirjoihin tutustumisen myös silloin, kun tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tietyn yksilön tai yrityksen taloudellisia etuja, tuomioistuinkäsittelyn suojaa taikka tutkinta- ja tilintarkastustoimia, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä tietojen ilmaisemista.
Ensimmäisenä vuonna lain voimaantulon jälkeen hakemusten määrä on kasvanut yli kaksinkertaiseksi.
|
