Monivuotinen rahoituskehys

Monivuotinen rahoituskehys on EU:n pitkän aikavälin menosuunnitelma. Monivuotisia rahoituskehyksiä on toistaiseksi ollut kuusi, mukaan lukien nykyinen rahoituskehys 2021–2027. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen monivuotinen rahoituskehys ei enää ole ollut toimielinten sopimus vaan asetus. Rahoituskehys vahvistetaan vähintään viiden vuoden jaksolle. Sen avulla pyritään varmistamaan, että EU:n menot kehittyvät hallitusti sen käytettävissä olevien omien varojen rajoissa. Se sisältää EU:n vuotuiseen talousarvioon sovellettavia säännöksiä. Rahoituskehysasetuksessa vahvistetaan menojen enimmäismäärät laajoille menoluokille, joita kutsutaan otsakkeiksi. Komissio esitti ensimmäiset monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 koskevat ehdotuksensa 2. toukokuuta 2018. Covid-19-pandemian puhjettua komissio esitti 27. toukokuuta 2020 elpymissuunnitelman (NextGenerationEU), joka sisälsi monivuotista rahoituskehystä ja omia varoja koskevat tarkistetut ehdotukset, sekä ehdotuksen 750 miljardin euron suuruisen (vuoden 2018 hintoina) elpymisvälineen perustamisesta. Paketti hyväksyttiin 16. joulukuuta 2020 toimielinten välisten neuvottelujen jälkeen. Tilanteen muututtua monivuotista rahoituskehystä tarkistettiin joulukuussa 2022 ja sittemmin uudelleen ja kattavammin helmikuussa 2024. Komissio esitti vuosien 2028–2034 rahoituskehystä koskevat ehdotuksensa 16. heinäkuuta 2025.

Oikeusperusta

  • Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artikla
  • rahoituskehysasetus vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (17. joulukuuta 2020 annettu neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2093)
  • asetus Euroopan unionin elpymisvälineen perustamisesta covid-19-kriisin jälkeisen elpymisen tukemiseksi (14. joulukuuta 2020 annettu neuvoston asetus (EU) 2020/2094)
  • Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi
  • Tausta

    Kasvava ristiriita käytettävissä olevien resurssien ja kulloistenkin talousarviovaatimusten välillä aiheutti 1980-luvulla kiistoja toimielinten välillä. Tuolloin otettiin käyttöön monivuotiset rahoitusnäkymät, joiden tarkoituksena oli vähentää näitä kiistoja, parantaa talousarvion kurinalaisuutta ja tehostaa talousarvion toteuttamista parantamalla suunnittelua. Ensimmäinen asiaa koskeva toimielinten välinen sopimus tehtiin vuonna 1988. Se sisälsi vuosien 1988–1992 rahoitusnäkymät (ns. Delors I -paketti), joista oli tarkoitus saada tarvittavat varat talousarvion toteuttamiseksi Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaisesti. Uusi toimielinten sopimus, joka hyväksyttiin 29. lokakuuta 1993, sisälsi rahoitusnäkymät vuosiksi 1993–1999 (Delors II -paketti). Sillä kaksinkertaistettiin rakennerahastojen varat ja korotettiin omien varojen (1.4.1) enimmäismäärää. Kolmas toimielinten sopimus vuosien 2000–2006 rahoitusnäkymistä (ns. Agenda 2000) allekirjoitettiin 6. toukokuuta 1999, ja yksi sen tärkeimmistä tavoitteista oli turvata tarvittavat varat laajentumisen rahoittamiseksi. Neljäs toimielinten sopimus, joka kattoi vuodet 2007–2013, hyväksyttiin 17. toukokuuta 2006.

    Lissabonin sopimuksen mukaisesti monivuotinen rahoituskehys ei enää ole toimielinten sopimus vaan erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä yksimielisesti hyväksyttävä neuvoston asetus, joka edellyttää Euroopan parlamentin hyväksyntää. SEUT:n 312 artiklan mukaan monivuotisessa rahoituskehyksessä ”vahvistetaan vuotuiset enimmäismäärät maksusitoumusmäärärahoille menoluokittain ja vuotuinen enimmäismäärä maksumäärärahoille” ja ”määrätään kaikista muistakin toimenpiteistä, jotka ovat hyödyksi vuotuisen talousarviomenettelyn moitteettomalle toteuttamiselle”.

    Viides rahoituskehys, joka kattoi vuodet 2014–2020, oli ensimmäinen, jossa kokonaismäärät vähenivät reaalisesti. Näin ollen yksi parlamentin rahoituskehyksen hyväksymiselle asettamista ennakkoedellytyksistä oli pakollinen välitarkistus, joka mahdollistaa talousarviotarpeiden uudelleenarvioinnin ja niiden mukauttamisen tarvittaessa rahoituskehyksen voimassaoloaikana. Sopimuksella varmistettiin myös muun muassa suurempi joustavuus, jotta suunnitellut määrät voitiin käyttää täysimääräisesti, ja yhteisymmärrys siitä, miten saadaan aikaan aito EU:n omien varojen järjestelmä. Tarkistettu rahoituskehys vuosiksi 2014–2020 hyväksyttiin 20. kesäkuuta 2017. Se sisälsi lisätuen muuttoliikkeeseen liittyville toimenpiteille, työllisyydelle ja kasvulle. Myös joustovälineen ja hätäapuvarauksen määrärahoja lisättiin, mikä antoi mahdollisuuden siirtää lisää määrärahoja budjettikohdasta toiseen ja vuodelta toiselle, jotta kyettiin reagoimaan odottamattomiin tapahtumiin ja uusiin painopisteisiin.

    Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027

    Komissio esitti 2. toukokuuta 2018 vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä koskevat lainsäädäntöehdotukset. Komission ehdotuksessa maksusitoumusmäärärahojen määrä oli 1 134,6 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina) eli 1,11 prosenttia EU27:n bruttokansantulosta (BKTL). Muun muassa rajaturvallisuuteen, muuttoliikkeeseen, puolustukseen, turvallisuuteen, kehitysyhteistyöhön ja tutkimukseen kohdennettaviin varoihin ehdotettiin lisäyksiä. Leikkauksia ehdotettiin erityisesti koheesiopolitiikkaan ja maatalouspolitiikkaan kohdennettaviin varoihin. Yleistä rakennetta haluttiin yksinkertaistaa (meno-ohjelmien määrää vähennettiin 58:sta 37:ään). EU:n budjetoinnin joustavuuden lisäämiseksi komissio ehdotti niin ikään joitakin monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolelle jääviä erityisrahoitusvälineitä. Euroopan kehitysrahasto (EKR) oli määrä sisällyttää monivuotiseen rahoituskehykseen. Komissio ehdotti myös tulopuolen nykyaikaistamista siten, että otetaan käyttöön uusia omien varojen luokkia.

    Parlamentti antoi vuonna 2018 vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä kolme päätöslauselmaa:

    • 14. maaliskuuta 2018 annetussa päätöslauselmassa esitettiin parlamentin painopisteet;
    • 30. toukokuuta 2018 annetussa päätöslauselmassa esitettiin sen ensimmäiset huomiot;
    • 14. marraskuuta 2018 annetussa päätöslauselmassa vahvistettiin sen yksityiskohtainen kanta.
    • Marraskuun päätöslauselmassa parlamentti muun muassa esitti muutoksia ehdotuksiin monivuotista rahoituskehystä koskevaksi asetukseksi ja toimielinten väliseksi sopimukseksi ja esitti täydelliset numerotiedot rahoituksen jakautumisesta otsakkeittain ja ohjelmittain. Parlamentti esitti, että rahoituskehykseen sisältyvä maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärä olisi nostettava 1,0 prosentista (EU28) 1,3 prosenttiin (EU27) EU:n BKTL:sta. Se olisi siis 1 324 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina) eli 16,7 prosenttia korkeampi kuin komission ehdotuksessa. Yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan määrärahojen olisi säilyttävä reaalisesti entisellään. Useiden painopisteiden rahoitusta olisi puolestaan lisättävä entisestään. Näihin kuuluvat esimerkiksi Horisontti Eurooppa, Erasmus+ ja Life. Olisi myös luotava uusi lapsitakuu (5,9 miljardia euroa) ja uusi energiasiirtymärahasto (4,8 miljardia euroa). Muuttoliikeasioihin ja rajaturvallisuuteen erikoistuneille erillisvirastoille myönnettävä rahoitus olisi nostettava yli nelinkertaiseksi (yli 12 miljardiin euroon). EU:n talousarviosta ilmastotavoitteiden saavuttamiseen osoitettavan osuuden olisi oltava vähintään 25 prosenttia vuosien 2021–2027 rahoituskehyksen menoista, ja se olisi kohdennettava tasaisesti asianomaisille politiikanaloille. Osuus olisi myös nostettava 30 prosenttiin viimeistään vuonna 2027. Monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen olisi oltava pakollinen.

      Neuvosto julkaisi rahoituskehysneuvottelujen pohjaksi 30. marraskuuta 2018 neuvottelupakettiehdotuksen ja 5. joulukuuta 2019 neuvottelupaketin. Niissä käsiteltiin myös horisontaalisia ja alakohtaisia seikkoja, jotka normaalisti sisältyivät tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluviin meno-ohjelmiin (mitä parlamentti kritisoi esimerkiksi 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman 14–16 kohdassa). Neuvosto ehdotti, että maksusitoumusmäärärahojen määrä olisi seuraavassa rahoituskehyksessä 1 087 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina (1,07 prosenttia EU27:n BKTL:sta), mikä oli selvästi vähemmän kuin parlamentti oli odottanut.

      Parlamentti päivitti EU-vaalien jälkeen 10. lokakuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa ja 13. toukokuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa kantaansa. Se kehotti komissiota tekemään ehdotuksen monivuotista rahoituskehystä koskevasta varautumissuunnitelmasta, jolla tarjottaisiin turvaverkko EU:n ohjelmien edunsaajien suojelemiseksi siinä tapauksessa, että voimassa olevaa rahoituskehystä olisi tarpeen jatkaa Eurooppa-neuvostossa vallitsevan erimielisyyden vuoksi.

      Komissio oli sillä välin 14. tammikuuta 2020 täydentänyt rahoituskehystä koskevaa ehdotuspakettia ehdotuksella oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa.

      Covid-19-kriisin seurauksena ja välttämättömistä rajoitustoimista aiheutuneiden vakavien taloudellisten vaikutusten vuoksi komissio antoi 27. toukokuuta 2020 ehdotuksen, jonka mukaan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaismäärä olisi 1 100 miljardia euroa, ja 28. toukokuuta 2020 ehdotuksen uudesta elpymisvälineestä. Tämä elpymisväline sai nimekseen NextGenerationEU. Se oli suuruudeltaan 750 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina). Kokonaismäärästä 500 miljardia euroa oli määrä maksaa avustuksina ja 250 miljardia euroa lainoina. Pakettiin sisältyi lainsäädäntöehdotuksia uusista rahoitusvälineistä sekä muutoksia monivuotisen rahoituskehyksen jo käsiteltävänä olleisiin ohjelmiin. Lisäpaketin rahoitus oli tarkoitus varmistaa ottamalla lainaa rahoitusmarkkinoilta. Sitä varten komissio esitti ehdotettuun omia varoja koskevaan päätökseen muutoksia, joilla mahdollistettaisiin enintään 750 miljardin euron lainanotto. Komission pakettiin sisältyi myös monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vuoden 2020 maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärän korottaminen 11,5 miljardilla eurolla, jotta tuen käyttöönotto voitaisiin aloittaa ennen uutta rahoituskehystä.

      Eurooppa-neuvosto antoi 21. heinäkuuta 2020 päätelmät NextGenerationEU-välineestä, monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista. Päätelmissä hyväksyttiin NextGenerationEU-välinettä varten 750 miljardin euron määrä vuosiksi 2021–2023. Avustusten osuutta vähennettiin kuitenkin 500 miljardista 390 miljardiin euroon ja lainojen osuutta nostettiin 250 miljardista 360 miljardiin euroon. Eurooppa-neuvosto hylkäsi ehdotuksen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän tarkistamisesta ylöspäin vuoden 2020 osalta. Vuosien 2021–2027 rahoituskehyksen maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääräksi vahvistettiin 1 074,3 miljardia euroa. Lisäksi päätelmissä todettiin, että talousarvion ja NextGenerationEU-välineen suojaamiseksi oikeusvaltioperiaatteen loukkauksilta otettaisiin käyttöön ehdollisuusjärjestelmä. Sovittiin, että uudet kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvat omat varat otetaan käyttöön 1. tammikuuta 2021 alkaen NextGenerationEU-välineen oikeusperustaksi ehdotettiin SEUT:n 122 artiklaa, jonka nojalla EU voi neuvoston määräenemmistöllä säätää taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä ilman, että parlamentti osallistuu lainsäädäntömenettelyyn.

      Parlamentti kommentoi välittömästi näitä päätelmiä 23. heinäkuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa, jossa se totesi, että elpymisvälineen perustaminen on historiallinen teko, mutta piti valitettavana, että tulevaisuuteen suuntautuvien ohjelmien määrärahoja leikataan. Se vaati kohdennettuja määrärahojen lisäyksiä Eurooppa-neuvoston ehdottamien määrien lisäksi ja toisti, ettei se aio antaa hyväksyntäänsä monivuotiselle rahoituskehykselle, ellei EU:n omien varojen järjestelmän uudistuksesta päästä sopimukseen. Tavoitteena olisi kattaa ainakin NextGenerationEU-välineeseen liittyvät kustannukset (pääoma- ja korkokustannukset), jotta voidaan varmistaa elpymisvälineen uskottavuus ja kestävyys. Parlamentti myös vaati, että budjettivallan käyttäjänä se saa olla täysimääräisesti mukana elpymisvälineessä yhteisömenetelmän mukaisesti.

      Parlamentti, neuvosto ja komissio käynnistivät kolmenväliset neuvottelut elokuussa 2020 ja saivat ne päätökseen 10. marraskuuta 2020. Neuvoston asetus monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 hyväksyttiin 17. joulukuuta 2020 parlamentin hyväksynnän jälkeen. Uusi mekanismi EU:n talousarvion ja NextGenerationEU-välineen suojaamiseksi oikeusvaltioperiaatteen loukkauksilta, mikä oli toinen parlamentin hyväksynnän antamiselle asettama ehto, tuli voimaan 1. tammikuuta 2021.

      Monivuotinen rahoituskehys (EU27) (miljoonaa euroa, vuoden 2018 hintoina)

      Maksusitoumusmäärärahat 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 Yht. 2021–2027
      1. Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous 19 712 19 666 19 133 18 633 18 518 18 646 18 473 132 781
      2. Koheesio, palautumiskyky ja arvot 49 741 51 101 52 194 53 954 55 182 56 787 58 809 377 768
      2 a. Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio 45 411 45 951 46 493 47 130 47 770 48 414 49 066 330 235
      2 b. Palautumiskyky ja arvot 4 330 5 150 5 701 6 824 7 412 8 373 9 743 47 533
      3. Luonnonvarat ja ympäristö 55 242 52 214 51 489 50 617 49 719 48 932 48 161 356 374
      josta: markkinoihin liittyvät menot ja suorat tuet 38 564 38 115 37 604 36 983 36 373 35 772 35 183 258 594
      4. Muuttoliike ja rajaturvallisuus 2 324 2 811 3 164 3 282 3 672 3 682 3 736 22 671
      5. Turvallisuus ja puolustus 1 700 1 725 1 737 1 754 1 928 2 078 2 263 13 185
      6. Naapurialueet ja muu maailma 15 309 15 522 14 789 14 056 13 323 12 592 12 828 98 419
      7. EU:n yleinen hallinto 10 021 10 215 10 342 10 454 10 554 10 673 10 843 73 102
      josta: toimielinten hallintomenot 7 742 7 878 7 945 7 997 8 025 8 077 8 188 55 852
      MAKSUSITOUMUS-MÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ 154 049 153 254 152 848 152 750 152 896 153 390 155 113 1 074 300
      MAKSUMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ 156 557 154 822 149 936 149 936 149 936 149 936 149 936 1 061 058

      Parlamentti onnistui erityisesti turvaamaan seuraavat seikat:

      • 15 miljardin euron lisärahoitus heinäkuussa 2020 annettuun ehdotukseen verrattuna lippulaivaohjelmille
      • uusien omien varojen kokonaisuuden käyttöönottoa koskeva oikeudellisesti sitova etenemissuunnitelma
      • vuosien 2021–2027 rahoituskehyksen enimmäismäärän nostaminen asteittain 1 074,3 miljardista eurosta 1 085,3 miljardiin euroon vuoden 2018 hintoina (ks. jäljempänä)
      • miljardin euron suuruinen lisärahoitus joustovälineelle
      • uusi menettelyvaihe (talousarvion valvontamenettely) SEUT:n 122 artiklaan perustuville ehdotuksille, joilla on mahdollisesti merkittäviä talousarviovaikutuksia
      • parlamentin osallistuminen NextGenerationEU-välineen ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen käyttöön, näiden tulojen ja lainanoton ja lainanannon yleinen uudelleenarviointi varainhoitoasetuksen seuraavan tarkistuksen yhteydessä sekä tulevien monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen yhteistyöjärjestelyjen uudelleenarviointi
      • tehostettu ilmastotoimien seurantamenetelmä, jotta voidaan saavuttaa tavoite tukea ilmastotavoitteita vähintään 30 prosentilla rahoituskehyksen ja NextGenerationEU-välineen menojen kokonaismäärästä[1]
      • uusi biologista monimuotoisuutta koskeva vuotuinen tavoite (7,5 prosenttia vuonna 2024 ja 10 prosenttia vuosina 2026 ja 2027) ja menetelmä, jolla mitataan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä menoja
      • rahoituksen saajia koskevien tietojen keruuta, laatua ja vertailtavuutta koskeva uudistus, jotta voidaan paremmin suojella EU:n talousarviota ja NextGenerationEU-välineen menoja.
      • Muita vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen osatekijöitä, jotka vastaavat parlamentin painopisteitä, ovat muun muassa

        • EKR:n sisällyttäminen unionin talousarvioon
        • maataloutta ja koheesiotoimia varten rahoitustaso, joka vastaa vuosien 2014–2020 rahoitustasoa
        • oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustaminen.
        • Tähän 15 miljardin euron lisämäärään sisältyy 11 miljardin euron asteittainen lisäys. Sen pääasiallinen lähde on uusi mekanismi, joka on kytketty unionin keräämiin sakkoihin ja joka johtaa automaattisesti lisämäärärahojen osoittamiseen asianomaisille ohjelmille vuosina 2022–2027. Seitsenvuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä nousee näin ollen asteittain 1 085,3 miljardiin euroon vuoden 2018 hintoina, mikä on reaalisesti 2 miljardia euroa korkeampi kuin vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen vastaava enimmäismäärä (1 083,3 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja EKR:n kanssa).

          Toimielinten sopimuksen mukaan vuonna 2020 sovittiin, että velan takaisinmaksut ja korkomenot rahoitettaisiin vuosien 2021–2027 rahoituskehyksen enimmäismäärien rajoissa EU:n talousarviosta, ”myös riittävistä tuotoista, jotka saadaan vuoden 2021 jälkeen käyttöön otettavista uusista omista varoista”. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, miten tätä asiaa käsitellään tulevissa rahoituskehyksissä vuodesta 2028 alkaen. Nimenomaisena tavoitteena oli säilyttää EU:n ohjelmat ja rahastot. Komissio teki 22. joulukuuta 2021 ehdotuksen uusista omista varoista ja kohdennetusta tarkistuksesta rahoituskehysasetukseen (tämä ehdotus peruttiin sittemmin). Tarkistuksen tarkoituksena oli muun muassa ottaa käyttöön uusi mekanismi, joka mahdollistaisi enimmäismäärien automaattisen korottamisen vuodesta 2025 alkaen, jotta uusista omista varoista mahdollisesti saatavat lisätulot voitaisiin ottaa huomioon ja käyttää NextGenerationEU-välineen puitteissa otetun velan ennenaikaiseen takaisinmaksuun. Parlamentti vastasi ehdotukseen 13. syyskuuta 2022 antamallaan väliaikaisella päätöslauselmalla, mutta neuvosto ei esittänyt kantaansa.

          Komissio totesi 18. toukokuuta 2022 antamassaan tiedonannossa Ukrainan hätäavusta ja jälleenrakennuksesta, että ”Euroopassa käytävän sodan aiheuttamat ennakoimattomat tarpeet ovat selvästi suuremmat kuin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä käytettävissä olevat varat”. Parlamentti pyysi 19. toukokuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa ”esittämään lainsäädäntöehdotuksen monivuotisen rahoituskehyksen kattavasta tarkistamisesta mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä”.

          Ensimmäisessä vaiheessa monivuotista rahoituskehystä muutettiin neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2022/2496 joulukuussa 2022 osana pakettia, jonka parlamentti hyväksyi kiireellisellä menettelyllä 24. marraskuuta 2022. Ukrainalle vuosina 2023 ja 2024 myönnettäville makrotaloudellisen rahoitusavun lainoille myönnettiin takaus samaan tapaan kuin jäsenvaltioille myönnettäville lainoille. Jos maksuja laiminlyötäisiin, tarvittavat määrät otettaisiin käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ylittävästä niin kutsutusta liikkumavarasta omien varojen enimmäismäärään saakka.

          Huomattavasti kattavampaa tarkistamista silmällä pitäen parlamentti hyväksyi 15. joulukuuta 2022 päätöslauselman aiheesta ”Monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 vahvistaminen”, jossa keskityttiin uusiin haasteisiin soveltuvan EU:n talousarvion aikaansaamiseen ja jossa parlamentti esitti keskeiset vaatimuksensa.

          Komissio ehdotti 20. kesäkuuta 2023 monivuotisen rahoituskehyksen kohdennettua tarkistusta, joka kattoi suurimman osan näistä vaatimuksista (ehdotus tehtiin kuusi kuukautta ennen sen uudelleentarkastelun alkuperäistä suunniteltua ajankohtaa).

          Parlamentti vahvisti 3. lokakuuta 2023 kantansa ehdotukseen ja korosti, että tarkistettu monivuotinen rahoituskehys on otettava käyttöön 1. tammikuuta 2024 mennessä. Keskustelut Eurooppa-neuvostossa 15. joulukuuta 2023 päättyivät kuitenkin pattitilanteeseen. Kun poliittinen yhteisymmärrys oli viimein löytynyt, monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus eli neuvoston asetus (EU, Euratom) 2024/765 julkaistiin 29. helmikuuta 2024. Se sisältää leikkauksia Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan (nämä kompensoidaan vain osittain käyttämällä uudelleen edellisen monivuotisen rahoituskehyksen vapautetut tutkimusmäärärahat) ja EU4Health-ohjelmaan (näitä lievennetään rahoitusvälineasetuksen 5 artiklan mekanismilla) sekä yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan suoraan hallinnointiin.

          Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi on johtanut menojen enimmäismäärien nettokorotukseen. Tärkeimpinä myönteisinä tuloksina voidaan mainita 50 miljardin euron rahoitus Ukrainalle vuosiksi 2024–2027, lisärahoitus muuttoliikkeeseen ja ulkoisiin toimiin sekä Euroopan puolustusrahastoon (STEP-kehysvälineessä), lisärahoitus erityisrahoitusvälineisiin (joustoväline ja EU:n solidaarisuusvaraus jälleenrakentamiseen äärimmäisten sääilmiöiden ja luonnonkatastrofien jälkeen – nyt erotettu EU:n ulkopuolisille maille hätäapua varten tarkoitetusta hätäapuvarauksesta) sekä rajaamattoman EURI-erityisrahoitusvälineen perustaminen, jotta ohjelmia voidaan suojata merkittäviltä leikkauksilta. Osa EU:n yhteisen lainanoton kustannuksista on tarkoitus kattaa vuotuisessa talousarviomenettelyssä (Eurooppa-neuvosto asetti ei-sitovaksi viitearvoksi 50 prosenttia). Jotta EURI-erityisrahoitusvälinettä voidaan käyttää näihin tarkoituksiin, suurin piirtein puolet kustannuksista on katettava erityisrahoitusvälineillä tai ohjelmista uudelleen kohdennetuilla varoilla. EURI-erityisrahoitusvälineen käyttöön liittyy kaksi vaihetta: ensimmäinen vaihe on vapautettujen määrärahojen määrää vastaavien varojen käyttöönotto ja toinen viimeisenä keinona sovellettava mekanismi, jossa otetaan käyttöön kansallisia lisävaroja. Lisätietoja saa monivuotiseen rahoituskehykseen tehtävää teknistä mukautusta koskevasta komission tiedonannosta.

          Komissio hahmotteli nykyisiä ja tulevia toimintapoliittisia ja talousarviota koskevia keskeisiä haasteita 11. helmikuuta 2025 antamassaan tiedonannossa ”Kohti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä”. Parlamentti esitti kantansa asiaan 7. toukokuuta 2025 antamassaan päätöslauselmassa unionin pitkän aikavälin uudistetusta talousarviosta muuttuvassa maailmassa.

          Komissio esitti vuosien 2028–2034 rahoituskehystä koskevat ehdotuksensa 16. heinäkuuta 2025. Seitsemäksi vuodeksi sidottu kokonaismäärä olisi enintään 1 763 miljardia euroa (vuoden 2025 hintoina) eli 1,26 prosenttia EU:n BKTL:sta, kun mukaan lasketaan NextGenerationEU -välineen takaisinmaksukustannukset. Komissio ei kaiken kaikkiaan ehdota juuri lainkaan korotusta, kun ehdotusta verrataan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen alkuperäiseen määrään (1,13 prosenttia BKTL:sta kaudella 2021–2027) ja kun otetaan huomioon NextGenerationEU -välineeseen liittyvät suunnitellut takaisinmaksut, jotka ovat suuruudeltaan 0,11 prosenttia BKTL:sta (noin 25 miljardia euroa vuosittain). Rahoituskehyksen nykyiset seitsemän otsaketta ja kaksi alaotsaketta supistuisivat neljään pääotsakkeeseen. Rakennetta on yksinkertaistettu. Toimintamenot on tällä hetkellä jaettu noin 70 lukuun, mutta niiden määrää on ehdotuksessa vähennetty noin 20:een. Tämä seikka sekä rahastoihin sisällytetyt merkittävät joustomahdollisuudet edellyttävät sen selkeyttämistä, miten tämä vaikuttaa parlamentin valvonta- ja talousarviotehtäviin. Lisäksi muutokset tekevät vertailuista nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen vain suuntaa-antavia.

          Koheesiopolitiikka, alueellinen ja maaseudun kehittäminen, maatalous, kalastus, muuttoliike, turvallisuus ja rajavalvonta koottaisiin kunkin jäsenvaltion kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevaan suunnitelmaan, ja niitä täydentämään perustettaisiin EU-väline. Näihin yhdessä satsattaisiin 772 miljardia euroa (noin 44 prosenttia koko talousarviosta). Nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen verrattuna yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien (lähinnä maatalous- ja koheesiorahastojen) rahoitus vähenisi näin ollen noin 10 prosenttia, kun taas muuttoliikkeen ja rajaturvallisuuden rahoitus olisi 2,5 kertaa suurempi.

          Euroopan kilpailukykyrahastolle, joka kattaisi suorat investoinnit tutkimukseen, puhtaaseen ja digitaaliseen siirtymään, puolustukseen, avaruusalaan ja bioteknologiaan, kohdennettaisiin 362 miljardia euroa (21 prosenttia koko talousarviosta). Tämä tarkoittaisi suurta, noin 160 prosentin lisäystä niihin nykyisiin ohjelmiin verrattuna, joista tällä hetkellä rahoitetaan näitä politiikanaloja.

          EU:n ulkoista toimintaa varten tarkoitetulle uudelle Globaali Eurooppa -välineelle osoitettaisiin 177 miljardia euroa (10 prosenttia koko talousarviosta), mikä merkitsisi noin 40 prosentin lisäystä nykyisiin välineisiin verrattuna. Muut kuin temaattiset erityisrahoitusvälineet (yksi ainoa liikkumavaraväline ja joustoväline) säilytettäisiin ja niille kohdennettaisiin lisää varoja. Ukraina-varaus olisi ainoa temaattinen erityisrahoitusväline, sillä nykyisiä välineitä (solidaarisuus- ja hätäapuvaraus sekä Euroopan globalisaatiorahasto) rahoitettaisiin kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevien suunnitelmien ja Globaali Eurooppa -ohjelmien puitteissa. Ehdotuksessa esitetään kiinteään kahden prosentin deflaatiokertoimeen korjausmekanismia, jos inflaatioaste on yli kolme prosenttia tai alle prosentin, minkä ansiosta reaalinen arvo säilyisi osittain.

          Lisätietoja tästä aiheesta on budjettivaliokunnan verkkosivustolla.

           

          [1]Komissio julkaisi 21. kesäkuuta 2022 lähestymistapansa ilmastotoimien valtavirtaistamiseen vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä ja NextGenerationEU-välineessä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2022)0225).

          Alix Delasnerie