Energiatehokkuus
Tässä Faktatietoja-luvussa kerrotaan EU:n energiatehokkuuspolitiikasta ja esitellään sen oikeudellinen kehys, ensisijaiset tavoitteet ja tärkeimmät säädökset. Politiikalla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, pienentämään energialaskuja ja parantamaan energiaturvallisuutta sekä vähentämään riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Luvussa myös korostetaan Euroopan parlamentin roolia tämän politiikan muotoilussa.
Oikeusperusta
- Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklassa energiapolitiikka vahvistetaan alaksi, jolla sovelletaan unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettua toimivaltaa. Tämä tarkoittaa, että EU-maat voivat antaa lainsäädäntöä ja hyväksyä oikeudellisesti sitovia toimenpiteitä, jos EU ei ole tehnyt niin. Artiklalla edistetään energiatehokkuutta ja energiansäästöä EU:n sisämarkkinoilla ottaen huomioon tarve suojella ympäristöä.
- EU:n energian loppukulutuksen vähentäminen 11,7 prosentilla, jolloin loppukulutuksen enimmäismäärä saa olla 763 Mtoe (sitova) ja primäärienergian kulutuksen 992,5 Mtoe (ohjeellinen)
- julkisen sektorin vuotuisen energiankulutuksen vähentäminen 1,9 prosentilla.
- kunnostettava vuosittain vähintään 3 prosenttia julkisista rakennuksista, joiden pinta-ala on yli 250 m²
- saavutettava energian loppukulutuksessa vuosittain 1,5 prosentin säästöt vuosina 2026 ja 2027 ja 1,9 prosentin säästöt vuosina 2028, 2029 ja 2030.
- datakeskukset raportoivat energiatehokkuudestaan
- EU-maat perustavat erityisiä keskitettyjä asiointipisteitä, jotka antavat energiatehokkuutta koskevaa neuvontaa ja apua pienille ja keskisuurille yrityksille, kotitalouksille ja julkisille elimille
- yli 45 000 asukkaan kunnat laativat lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmia.
- määriteltävä rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset
- hyväksyttävä rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä.
- kaikki uudet julkiset rakennukset ovat päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen
- kaikki uudet rakennukset ovat päästöttömiä vuodesta 2030 alkaen
- uusien suurten rakennusten elinkaarenaikainen ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali lasketaan vuodesta 2026 alkaen
- kaikkien uusien rakennusten elinkaarenaikainen ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali lasketaan vuodesta 2030 alkaen.
- asetettava muiden kuin asuinrakennusten rakennuskannalle energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joiden myötä 16 prosenttia energiatehokkuudeltaan heikoimmista rakennuksista peruskorjataan vuoteen 2030 mennessä ja 26 prosenttia vuoteen 2033 mennessä
- vahvistettava kehityspolku asuinrakennuskantansa primäärienergian keskimääräisen käytön vähentämiseksi asteittain 16 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 20–22 prosentilla vuoteen 2035 mennessä vuoteen 2020 verrattuna. Pääpainon on oltava energiatehokkuudeltaan heikoimmissa rakennuksissa.
- kansallisen rakennuskannan yleiskatsaus, jossa otetaan huomioon eri rakennustyypit
- etenemissuunnitelma, joka sisältää kansallisesti vahvistetut tavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050
- yleiskatsaus suunnitelluista politiikoista ja toimenpiteistä
- selvitys kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman toteuttamiseen liittyvistä investointitarpeista ja rahoituslähteistä.
- tekevät kustannus-hyötyanalyysin yhteistuotannon käyttömahdollisuuksista, kun ne aikovat rakentaa tai kunnostaa lämpö-, sähkö- tai teollisuuslaitoksen tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkon, jonka lämpöteho on yli 20 megawattia
- arvioivat pyydettäessä jo olemassa olevien laitosten osalta mahdollisuuksia tehokkaaseen lämmitykseen ja jäähdytykseen, mukaan lukien yhteistuotanto.
- tuotteiden käyttökestävyyden, uudelleenkäytettävyyden, päivitettävyyden ja korjattavuuden parantaminen
- tuotteiden kunnossapito- ja kunnostamismahdollisuuksien parantaminen
- tuotteiden energia- ja resurssitehokkuuden parantaminen
- sellaisten aineiden esiintymiseen puuttuminen, jotka estävät tuotteiden uudelleenkäytön tai kierrätyksen
- kierrätetyn materiaalin osuuden lisääminen
- tuotteiden uudelleenvalmistuksen ja kierrätyksen helpottaminen
- hiili- ja ympäristöjalanjälkeä koskevien sääntöjen vahvistaminen
- jätteen syntymisen rajoittaminen
- tuotteiden kestävyyttä koskevien tietojen saatavuuden parantaminen.
EU:n energiatehokkuuspolitiikan tavoitteet
EU:n energiatehokkuuspolitiikassa asetetaan tavoitteet EU:n energiankulutuksen vähentämiselle vuoteen 2030 mennessä vuonna 2020 tehtyihin ennusteisiin verrattuna.
Tavoitteet ilmaistaan primäärienergian kulutuksena, jolla mitataan tietyn maan energian kokonaiskysyntää, ja energian loppukulutuksena, jolla tarkoitetaan kaikkea loppukäyttäjien (kotitaloudet, teollisuus jne.) kuluttamaa energiaa. Molempia mitataan miljoonina öljyekvivalenttitonneina (Mtoe).
Keskeisiä energiatehokkuusvelvoitteita ovat muun muassa
EU-maiden on myös
EU:n energiatehokkuuspolitiikan saavutukset
A. Energiatehokkuusdirektiivi
Vuonna 2023 hyväksytty energiatehokkuusdirektiivi on EU:n energiatehokkuuspolitiikan perusta. Direktiivissä asetetaan EU:n energiatehokkuustavoite ja velvoitetaan EU-maat vahvistamaan energian loppukulutukseen perustuvat ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet, jotta EU:n tavoite saavutetaan.
Direktiivissä asetetaan julkiselle sektorille velvoite näyttää esimerkkiä: siinä vahvistetaan tavoitteet energian loppukulutukselle ja peruskorjauksille energiatehokkuuden saavuttamiseksi. Direktiivissä tarkistetaan tehokkaiden kaukolämpöjärjestelmien määritelmää ja asetetaan uusia vaatimuksia, joiden tavoitteena on tehdä näistä energiajärjestelmistä täysin hiilivapaita vuoteen 2050 mennessä.
Direktiivissä vahvistetaan energiatehokkuus etusijalle -periaate, jonka mukaan energiatehokkuusratkaisuja olisi pidettävä ensimmäisenä vaihtoehtona toimintapolitiikkaa, suunnittelua ja investointeja koskevissa päätöksissä.
Siinä myös laajennetaan energiakatselmusvelvoitteet koskemaan kaikkia yrityksiä, jotka ylittävät tietyn energiaa koskevan kynnysarvon. Samalla edellytetään, että suuret teollisuuskuluttajat ottavat käyttöön energianhallintajärjestelmiä. Direktiivissä tiukennetaan energiatehokkuusalan ammattilaisten pätevyysvaatimuksia ja velvoitetaan EU-maat raportoimaan energiatehokkuuteen tehdyistä investoinneista. Siinä säädetään myös monitasoisesta hankekehitystuesta, jolla voidaan edistää EU:n energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista.
Lisäksi direktiivissä edellytetään, että
Siinä myös annetaan kuluttajansuojasäännöksiä, määritellään energiaköyhyys EU:n tasolla ja otetaan käyttöön toimenpiteitä sen vähentämiseksi.
B. Rakennusten energiatehokkuus
1. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi
EU:n lähestymistapaa rakennusten kestävyyteen sääntelee ensisijaisesti vuonna 2024 annettu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, jossa asetetaan vaatimus muuttaa unionin alueella olemassa olevat rakennukset päästöttömiksi rakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä.
a. Energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset
EU-maiden on
b. Uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimukset
Päästöttömän rakennuksen on täytettävä tiukat energiatehokkuusvaatimukset, siitä ei saa aiheutua fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä ja siitä saa aiheutua enintään hyvin pieni määrä kasvihuonekaasupäästöjä.
EU-maiden on varmistettava, että
c. Olemassa olevia rakennuksia koskevat energiatehokkuusvaatimukset
EU-maiden on
Uskonnolliseen toimintaan tarkoitettuihin, pieniin, vähän energiaa kuluttaviin ja väliaikaisiin rakennuksiin sovelletaan erityisiä poikkeuksia.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä edellytetään, että kaikki EU:n rakennukset luokitellaan energiatehokkuusluokkiin A:sta (paras) G:hen (huonoin). A-luokka on tarkoitettu päästöttömille rakennuksille ja G-luokka kansallisen rakennuskannan energiatehokkuudeltaan kaikkein heikoimmille rakennuksille.
Koska G-luokka määritellään rakennuskannan kansallisten ominaisuuksien mukaan, EU-maiden energialuokkia ei ole yhdenmukaistettu. Vastaavasti asuinrakennusten korjausvelvoite perustuu kansallisen rakennuskannan energiatehokkuudeltaan heikoimpiin rakennuksiin eikä kaikkiin yksittäisiin rakennuksiin. Tämä mahdollistaa tietyn joustavuuden ja mukautuvuuden erilaisiin kansallisiin standardeihin.
Velvoitetta ei tarvitse soveltaa sosiaalisiin vuokra-asuntoihin, jos energiatehokkuuteen tehtävien parannusten kustannukset ylittäisivät niiden tuomat säästöt tai nostaisivat vuokraa energialaskuissa säästettyä määrää enemmän.
Direktiivissä edellytetään, että EU-maat toimittavat kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa sisällytetyt kansalliset rakennusten perusparannussuunnitelmat, joihin sisältyy seuraavat:
Direktiivissä edellytetään, että EU-maat asentavat asteittain aurinkoenergialaitteistoja julkisiin rakennuksiin ja muihin kuin asuinrakennuksiin niiden koon mukaan sekä kaikkiin uusiin asuinrakennuksiin vuoteen 2030 mennessä, jos se on teknisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista.
Direktiivillä lopetetaan fossiilisia polttoaineita käyttävien yksittäisten lämmityskattiloiden tukeminen vuodesta 2025 alkaen ja edellytetään, että EU-maat ottavat käyttöön teknisen avun välineitä. Samalla siinä määritellään maatalousrakennuksia ja kulttuuriperintörakennuksia koskevia poikkeuksia ja poikkeusvaihtoehdot rakennuksille, joilla on erityinen arkkitehtoninen tai historiallinen arvo, väliaikaisille rakennuksille, kirkoille ja muille uskonnonharjoittamispaikoille.
2. Perusparannusaaltoa koskeva strategia
Perusparannusaaltoa koskevan strategian tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä peruskorjataan 35 miljoonaa rakennusta. Pyrkimyksenä on varmistaa, että perusparannuksissa parannetaan energia- ja resurssitehokkuutta.
Strategian tavoitteena on myös suojella kaikkia EU:n asukkaita, jotka eivät pysty lämmittämään kotiaan riittävästi, ja varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevilla kuluttajilla on varaa välttämättömiin lämmitys- ja energiapalveluihin.
3. Lämpöpumput
Lämpöpumput ovat laitteita, joita käytetään kotitalouksissa ja yrityksissä lämpimän veden tuotantoon sekä lämmitykseen ja jäähdytykseen. Ne ovat 3–5 kertaa perinteisiä kaasukattiloita tehokkaampia.
REPowerEU-suunnitelmassa, jonka tavoitteena on lopettaa asteittain kokonaan venäläisen kaasun tuonti EU:hun, ehdotetaan EU:n energiatehokkuuden parantamista kaksinkertaistamalla lämpöpumppujen rakennuksiin asentamisen tahtia ja nopeuttamalla lämpöpumppujen käyttöönottoa kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkoissa.
C. Lämmön ja energian yhteistuotanto
Yhteistuotannolla tarkoitetaan sähkön ja hyötylämmön samanaikaista tuotantoa. Energiatehokkuusdirektiivillä pyritään maksimoimaan laitosten tehokkuus edellyttämällä, että EU-maat
D. Tuotteiden energiatehokkuus
1. Kohtuuhintaista energiaa koskeva toimintasuunnitelma
Puhtaan teollisen kehityksen ohjelmaan kuuluvalla kohtuuhintaista energiaa koskevalla toimintasuunnitelmalla pyritään parantamaan energiankäytön tehokkuutta ja vähentämään teollisuudelle ja kuluttajille aiheutuvia energiakustannuksia. Suunnitelmaan sisältyy eurooppalaisten energiatehokkuusmarkkinoiden luominen, jotta yrityksiä voidaan ohjata kustannustehokkaisiin ratkaisuihin. Siinä määrätään myös EU:n energiamerkintä- ja ekosuunnitteluasetusten päivittämisestä, jotta voidaan edistää tehokkaampia ja kestävämpiä tuotteita. Näillä toimenpiteillä voidaan pienentää energialaskuja jopa 162 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä.
2. Ekologisen suunnittelun vaatimukset ja energiamerkinnät
Tiettyjen EU:n tuotteiden, kuten kodinkoneiden, lämmityskattiloiden, puhelinten, tietokoneiden tai muiden sähkö- tai elektroniikkalaitteiden, on täytettävä energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset. Niitä kutsutaan ekologisen suunnittelun vaatimuksiksi.
Ekosuunnitteluasetuksessa, joka korvaa asteittain ekosuunnitteludirektiivin, ja energiamerkintäasetuksessa vahvistetaan energiatehokkaita ja kestäviä tuotteita koskevat säännöt. Ekosuunnitteluasetuksessa asetetaan vaatimuksia lähes kaikille fyysisten tavaroiden luokille. Vaatimuksiin kuuluvat muun muassa
Asetuksella otetaan käyttöön digitaaliset tuotepassit, myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämistä koskevat säännöt ja ympäristöä säästävät julkiset hankinnat.
Energiamerkintäasetuksella otetaan käyttöön tunnettu EU:n merkintä tuotteille eli A–G-energia-asteikko, joka auttaa kuluttajia tekemään ympäristöystävällisiä valintoja tuotteita ostaessaan.
Energiahallinto
Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetussa asetuksessa säädetään, että EU-maiden on vahvistettava kymmenvuotiset kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat kaudelle 2021–2030 ja toimitettava edistymiskertomus joka toinen vuosi. Komissio arvioi näitä edistymiskertomuksia. Lisäksi se voi toteuttaa EU:n tasolla toimenpiteitä varmistaakseen, että ne ovat yhdenmukaisia EU:n yleisten tavoitteiden kanssa.
Euroopan parlamentin rooli
Euroopan parlamentti on aina toiminut EU:n kunnianhimoisen energiatehokkuuspolitiikan pääasiallisena edistäjänä.
Se on jatkuvasti vaatinut korkeampia ja oikeudellisesti sitovia tavoitteita sekä tiukempia säännöksiä, jotka menevät Euroopan komission ehdotuksia pidemmälle. Samalla se on pyrkinyt suojelemaan EU:n kansalaisten ja yritysten etuja alentamalla energiakustannuksia.
Energiatehokkuusdirektiivistä äskettäin käydyissä neuvotteluissa Euroopan komission alkuperäisenä tavoitteena oli vähentää energian loppukulutusta 9 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyihin ennusteisiin. Parlamentti ehdotti EU:n energiatehokkuustavoitteen nostamista vähintään 14,5 prosenttiin. Tämän voimakkaan painostuksen ansiosta saatiin aikaan kompromissi ja nykyinen sitova tavoite asetettiin 11,7 prosenttiin.
Parlamentti on myös johdonmukaisesti pyrkinyt siirtymään ohjeellisista tavoitteista oikeudellisesti sitoviin tavoitteisiin ja edistänyt energiatehokkaita ratkaisuja lämmitykseen ja jäähdytykseen sekä energiansäästöjen saavuttamiseksi.
Se edisti menestyksekkäästi energiatehokkuus etusijalle -periaatteen sisällyttämistä EU:n sääntöihin sitovaksi lakisääteiseksi vaatimukseksi, jolla varmistetaan, että tehokkuus on otettava huomioon energiasuunnittelun, -politiikan ja -investointien kaikilla tasoilla.
Parlamentti on aina puoltanut EU:n rakennuskannan energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten peruskorjausta keinona saavuttaa merkittäviä energiansäästöjä. Tällä hetkellä noin 40 prosenttia kaikesta EU:ssa kulutetusta energiasta käytetään rakennuksissa, ja 80 prosenttia tästä energiasta kuluu lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä käytyjen neuvottelujen aikana parlamentti löysi tasapainon rakennusten energialuokkia koskevan yhtenäisen eurooppalaisen standardin luomisen ja kansallisten rakennuskantojen ja energiankuluttajien paikallisten erojen huomioon ottamisen välillä. Parlamentti ajoi energiatehokkaita toimenpiteitä, kuten aurinkoenergian käyttöönottoa, rakennusten perusparannuksissa, asteittaista luopumista fossiilisista polttoaineista ja puumateriaalien, viherkattojen ja -julkisivujen käyttöä, ja kannatti myös tukitoimenpiteitä energiaköyhyyden torjumiseksi.
Viimeaikaisten energiakriisien jälkeen parlamentti kehotti komissiota tukemaan energiaintensiivisiä teollisuudenaloja puhtaiden teknologioiden ja energiatehokkaiden tuotantomenetelmien käyttöönotossa. Samalla se ehdotti kiireellisiä toimenpiteitä, joilla puututaan korkeiden energiakustannusten seurauksiin EU:n teollisuudelle ja kansalaisille.
Tämän tekstin on laatinut muutos-, innovointi- ja terveysasioista vastaava Euroopan parlamentin politiikkayksikkö. Lisätietoja on teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan verkkosivustolla.
Valentina Richard-Romei / Matteo Ciucci