| Vuonna 2001 komissio päätti laajentumista ajatellen uudistaa vuonna 1994 annettua, pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaa direktiiviä, jolla on tarkoitus estää pakkausjätteen syntymistä ja edistää sen sisältämien materiaalien talteenottoa. Komissio esitti kunnianhimoiset uudet kierrätystavoitteet. Parlamentti olisi mielellään nähnyt uusille tavoitteille kireämmät määräajat, mikä ei valitettavasti onnistunut, mutta se sai läpi vaatimuksensa ennaltaehkäisyn voimakkaammasta painotuksesta.
Kaupunkijätteen painosta noin 20 prosenttia ja sen määrästä noin 40 prosenttia koostuu pakkausjätteestä. Suurin osa siitä päätyy polttolaitoksiin tai kaatopaikoille. Jätettä vähentävällä pakkauspolitiikalla ei pelkästään myötävaikuteta puhtaamman ympäristön syntyyn vaan sillä voidaan myös tukea talouselämää alentamalla tuotantokustannuksia ja jopa lisäämällä työpaikkoja kierrätysalalla.
Helmikuussa 2004 voimaan tulleessa uudessa direktiivissä annetaan jäsenvaltioiden päättää, kuinka tavoitteet saavutetaan ja kuinka jaetaan vastuu teollisuuden ja valtion viranomaisten välillä. Joka tapauksessa asia koskee monia teollisuudenaloja, koska useimmat tuotteet myydään pakkauksissa. Tiukimmat tavoitteet koskevat pakkauksia, joissa on terästä, puuta, lasia, muovia tai paperia.
Kierrätys ja hyödyntäminen
Pakkausjätteen kierrätys ja hyödyntäminen liittyvät läheisesti yhteen. Laajasti ottaen kierrätys tarkoittaa jätteiden uudelleenkäsittelyä niiden palauttamiseksi alkuperäiseen tehtäväänsä tai muuhun tarkoitukseen (esimerkiksi paperia paperiksi tai paperia kompostiksi). Hyödyntäminen on kierrätystä, johon lisäksi liittyy energian talteenotto esimerkiksi käyttämällä jätettä polttoaineena sementtiuunissa.
Tarkistetussa direktiivissä säädetään pakkausjätteen kierrätyksen kokonaistavoitteen huomattavasta nostamisesta vuoden 1994 direktiiviin verrattuna. Kunkin jäsenvaltion vähimmäistavoite, joka on saavutettava 31. joulukuuta 2008 mennessä, nostetaan 25 prosentista 55 prosenttiin. Lisäksi direktiivissä asetetaan samaksi ajankohdaksi vähimmäistavoitteet pakkausjätteen joukossa oleville eri materiaaleille: lasijätteestä on kierrätettävä 60 painoprosenttia, samoin paperista ja kartongista, metallijätteestä 50, muovista 22,5 ja puusta 15 painoprosenttia. Jäsenvaltioiden on myös tuettava pakkausjätteestä saatuja materiaaleja hyödyntävää pakkausten ja muiden tuotteiden tuotantoa.
Uudessa direktiivissä ei muuteta vuoden 1994 direktiivissä säädettyjä pakkausjätteen hyödyntämisen vähimmäistavoitteita. Tämä merkitsee, että viimeistään 31. joulukuuta 2008 jäsenvaltioiden on hyödynnettävä ainakin 60 painoprosenttia pakkausjätteestään.
Tarkistetussa direktiivissä kuitenkin selvennetään hyödyntämisen määritelmää. Nyt siihen sisältyy pakkausjätteen polttaminen energiaa talteen ottavissa polttolaitoksissa, jotka käyttävät hyväksi polttamisen sivutuotteena syntyvää energiaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli aiemmin tehnyt päätöksen, jonka mukaan jätteenpolttoa ei voida laskea pakkausjätedirektiivin hyödyntämistavoitteisiin vaan sitä on pidettävä puhtaasti jätteenkäsittelynä, vaikka sen tuloksena syntyisi energiaa.
Jotta jäsenvaltiot eivät voisi kiertää direktiivin säännöksiä viemällä jätettä EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa ympäristönsuojelustandardit ovat alemmalla tasolla, parlamentti lisäsi direktiiviin lausekkeen, jossa säädetään, että yhteisöstä viety pakkausjäte lasketaan mukaan tavoitteiden saavuttamiseen vain, jos on vakuuttavaa näyttöä siitä, että hyödyntäminen tai kierrätys on tapahtunut sellaisten edellytysten vallitessa, jotka laajasti katsoen vastaavat EU-lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia.
Pakkausjätteen syntymisen ehkäiseminen ja ympäristönäkökohdat
Parlamentti onnistui varmistamaan, että pakkausjätedirektiiviä uusittaessa edelleen painotetaan ennaltaehkäisyä, joka oli yksi vuoden 1994 direktiivin tärkeimmistä kohdista, sen sijaan että olisi vain asetettu komission alun perin suunnittelemat uudet kierrätystavoitteet. Parlamentin ansiosta tuottajien on otettava suurempi vastuu pakkaustensa ympäristövaikutusten minimoinnista.
Lisäksi parlamentin jäsenet vaativat, että komission on annettava kertomus direktiivin vaikutuksista viimeistään kesäkuun viimeisenä päivänä 2005. Kertomuksessa on käsiteltävä tapoja yksinkertaistaa ja tehostaa pakkausjätteen ehkäisemistä sekä verrattava uudelleenkäytön ja kierrätyksen kustannuksia ja hyötyjä.
Pakkauksia vai muita tuotteita?
Eri jäsenvaltioissa on ollut eriäviä tulkintoja vuoden 1994 direktiivistä, etenkin pakkauksen määritelmästä. Tämän vuoksi tarkistetussa direktiivissä erotetaan toisistaan selvemmin "pakkaukset" ja "tuotteet, jotka eivät ole pakkauksia" ja annetaan esimerkkejä. Makeisrasiat ja CD-levykotelon suojakelmu ovat pakkauksia, mutta työkalulaatikot, teepussit, vahakerrokset juuston ympärillä, makkarankuoret ja kukkaruukut, jotka on tarkoitettu kasville koko sen elinajaksi, eivät ole. Parlamentin jäsenet varmistivat, että komissio vielä tarkistaa luetteloa. Ensisijaisesti olisi päätettävä CD- ja videokoteloiden, kukkaruukkujen, WC-paperirullien sisällä olevien pahvirullien, tarrojen ja käärepaperin luokittelusta. Tämä helpottaisi tuottajien toimintaa.
Poikkeukset
Uudessa direktiivissä sallitaan tietty jousto pakkausjätteen kierrätyksen ja hyödyntämisen tavoitemääräajoissa, koska eräillä jäsenvaltioilla olisi vaikeuksia saavuttaa ne lyhyellä aikavälillä. Kreikan, Irlannin ja Portugalin osalta vuoden 2008 määräaikaa on pidennetty vuoden 2011 loppuun asti näiden maiden erityisen tilanteen eli pienten saarten suuren määrän, maatalousvaltaisten ja vuoristoisten alueiden sekä pakkausten kulutuksen nykyisen vähäisyyden vuoksi.
Parlamentin painostuksen ansiosta sovittiin lisäksi, että uusille jäsenvaltioille myönnetään lisäaikaa niiden jo esittämien pyyntöjen perusteella siten, että eri valtioiden tavoitemääräajat ovat seuraavat: Kypros, Liettua, Slovakia, Slovenia, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro 2012, Malta 2013, Puola 2014 ja Latvia 2015.
|
