Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentin vaalit
EP:n organisaatio ja tehtävät
Yhteispäätösmenettely
ja muut menettelyt
Budjettivalta
Budjetin valvonta
Demokraattinen valvonta
Jäsenten ohjesääntö
ja eurooppalaiset puolueet
Väliaikaiset valiokunnat
ja tutkintavaliokunnat
Muut EU:n elimet
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Euroopan parlamentin budjettivaltuudet

Euroopan parlamentti on Euroopan yhteisöjen perustamisesta lähtien vaatinut vastuullista talousarvion laadintaa ja kantanut huolta yhteisten varojen parhaasta mahdollisesta käytöstä. Parlamentin budjettivalta on vähitellen kasvanut. Vastakkainasettelu neuvoston (jäsenvaltiot) ja parlamentin välillä on lientynyt 1980-luvun loppuvuosista ja neuvottelut, joiden avulla parlamentti pystyy entistä paremmin valvomaan unionin poliittisia päätöksiä, käydään sovinnollisemmassa ilmapiirissä. Uuden perustuslakihankkeen myötä Euroopan parlamentin budjettivalta kasvanee entisestään tulevina vuosina.

Kun unioni laajenee kymmenellä uudella jäsenmaalla, sen budjetti ylittää ensimmäistä kertaa symbolisen 100 miljardin euron rajan. Summa on samaa luokkaa kuin vaikkapa Tanskan valtion julkiset menot kokonaisuudessaan. Euroopan parlamentin osuus unionin menoista on vain prosentin verran. Parlamentin toiminnasta aiheutuvat kulut vastaavat Italian kansanedustuslaitoksen budjettia tai vaikkapa kolmasosaa Pariisin kaupungin budjetista.

Unioni saa tulonsa kolmesta pääasiallisesta lähteestä: jäsenvaltioiden maksamista suorista maksuista, joita kerätään suhteessa niiden bruttokansantuloon (BKTL), arvonlisäveroista ja unionin ulkorajoilla kerättävistä tulleista.

Alakohtaisten menojen enimmäismäärille vahvistetaan monivuotinen kehys, ns. "rahoitusnäkymät", jotka syntyvät neuvoston, parlamentin ja komission välisten neuvottelujen tuloksena. Rahoitusnäkymiä alettiin laatia 1980-luvun lopulla, jolloin tavoitteena oli saada kuriin tiettyjen alojen – etenkin maatalouden – keskipitkän aikavälin menokehitys. Vuoden 2004 talousarvio sisältyy ajanjakson 2000–2006 rahoitusnäkymiin, jotka kattavat myös laajentumisesta aiheutuvat uudet menot. Neuvottelut uudesta seuraavien vuosien menokehyksestä käydään siis vuonna 2006. Budjettivallan käyttäjät – parlamentti ja neuvosto – ovat viime vuosina olleet yhtä mieltä siitä, etteivät menot saa ylittää monivuotisessa kehyksessä vahvistettuja enimmäismääriä.

Vuotuinen talousarviomenettely

Komissio laatii vuosittain alustavan talousarvioesityksen, joka on osa rahoitusnäkymiä ja jossa menot on jaoteltu unionin eri toimintalohkojen mukaan. Menoja on kahdenlaisia: pakollisia ja ei-pakollisia. Pakolliset menot tarkoittavat perussopimuksista johtuvia menoja. Niitä ovat esim. maataloustuet (EMOTR-tukirahasto), eräät maatalouteen liittyvät rakenteelliset menot (EMOTR-ohjausrahasto), kalastuspolitiikasta aiheutuvat menot sekä kehitysapu tietyiltä osin. Pakollisten menojen osuus on onnistuttu supistamaan alle puoleen yleisestä talousarviosta maatalousmenoja hillitsemällä. Pakollisista menoista päätetään viime kädessä neuvostossa.

Viimeinen sana ns. ei-pakollisista menoista kuuluu sen sijaan parlamentille. Jäsenten poliittiset prioriteetit tulevatkin paremmin esiin ei-pakollisten menojen jakautumisessa. Ei-pakollisten menojen osuus yleisestä talousarviosta on 55 prosenttia. Niihin kuuluvat sosiaali- ja aluerahastot, energia-ala, tutkimus, liikenne, kehitysyhteistyö, ympäristö, opetus ja kulttuuri. Parlamentin vaikutusvalta ei kuitenkaan rajoitu määrärahojen jakoa koskeviin päätöksiin, vaan sen tehtävänä on myös vahvistaa lopullinen talousarvio. Tämä tarkoittaa, että parlamentti voi käytännössä myös hylätä talousarvion kokonaisuudessaan. Kun talousarvio on hyväksytty, komissio vastaa sen toteuttamisesta parlamentin valvonnassa (ks. erillinen tiedote varainhoidon valvonnasta). Toiminnassaan komissio pyrkii mahdollisimman tehokkaaseen yhteisön varojen käyttöön.

Parlamentti huolehtii kansalaisista

Euroopan parlamentti on osoittanut viime vuosina käytännössä, että se on valmis auttamaan kansalaisia vakavissa kriisitilanteissa. Kun valtavat tulvat aiheuttivat vuonna 2002 tuhoja laajoilla Euroopan alueilla, Saksa, Itävalta, Ranska ja Tšekin tasavalta pyysivät ja saivat apua EU:lta. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, josta pystytään jakamaan apua nopeasti luonnonmullistusten yhteydessä. Euroopan parlamentin vaikutuksesta solidaarisuusrahaston määrärahojen katoksi asetettiin miljardi euroa. Neuvoston alkuperäinen ehdotus oli vain puolet siitä. Rahastoon turvauduttiin myös vuoden 2003 helleaallon tuhoisien seurausten yhteydessä.

Parlamentti kantaa huolta myös eläintauteihin liittyvistä ongelmista ja niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen. Vuonna 2001 se osoitti 971 miljoonaa euroa ns. hullun lehmän taudin aiheuttamien kustannusten kattamiseen. Vahingosta viisastuneena parlamentti valvoo joka vuosi budjettivalmistelun yhteydessä, ettei elintarviketurvallisuuteen liittyviä kysymyksiä unohdeta unionin yleisessä talousarviossa.

Budjettivallankumous

Jo useiden vuosien ajan Euroopan parlamentti on ajanut talousarviomenettelyn perusteellista uudistamista. Parlamentin mielestä budjettityöskentelyssä olisi noudatettava yhteispäätösmenettelyä ja samalla olisi luovuttava pakollisten ja ei-pakollisten menojen erottelusta. Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta on ottanut ehdottamassaan perustuslakiluonnoksessa huomioon nämä toivomukset. Ehdotuksen mukaan parlamentti ja neuvosto hyväksyisivät vastaisuudessa vuotuisen talousarvion uudella yhteispäätösmenettelyllä. Jos asiasta ei päästäisi yksimielisyyteen, parlamentti päättäisi viime kädessä kokonaismenoista.

Monivuotinen rahoituskehys hyväksyttäisiin neuvostossa määräenemmistöllä parlamentin hyväksynnän jälkeen. Ensimmäinen perustuslain voimaantulon jälkeinen rahoituskehys edellyttäisi kuitenkin neuvoston yksimielistä päätöstä.



  
Esittelijät:
  
Vuoden 2000 talousarvio (Pääluokka III - komissio): Jean-Louis Bourlanges (EPP-ED, F)
Vuoden 2000 talousarvio (Muut pääluokat): Kyösti Tapio Virrankoski (ELDR, FIN)
Vuoden 2001 talousarvio (Pääluokka III - komissio): Jutta Haug (PES, D)
Vuoden 2001 talousarvio (Muut pääluokat): Markus Ferber (EPP-ED, D)
Vuoden 2002 talousarvio (Pääluokka III - komissio): Carlos Costa Neves (EPP-ED, P) - parlamentin jäsenyys päättynyt
Vuoden 2002 talousarvio (Muut pääluokat) Kathalijne Maria Buitenweg (Greens/EFA, NL)
Vuoden 2003 talousarvio (Pääluokka III - komissio): Göran Färm (PES, S)
Vuoden 2003 talousarvio (Muut pääluokat): Per Stenmarck (EPP-ED, S)
Vuoden 2004 talousarvio (Pääluokka III - komissio): Jan Mulder (ELDR, NL)
Vuoden 2004 talousarvio (Muut pääluokat): Neena Gill (PES, UK)
  
Yleiskatsaus lainsäädääntöön:
  
Vuoden 2000 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2000 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2001 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2001 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2002 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2002 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2003 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2003 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2004 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2004 talousarvio (Muut pääluokat)
  
Virallinen lehti - lopulliset säädökset:
  
Vuoden 2000 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2000 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2001 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2001 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2002 talousarvio (Pääluokka III - komisiso)
Vuoden 2002 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2003 talousarvio (Pääluokka III - komissio)
Vuoden 2003 talousarvio (Muut pääluokat)
Vuoden 2004 talousarvio (Pääluokka III - komissio) - ei vielä saatavilla
Vuoden 2004 talousarvio (Muut pääluokat - ei vielä saatavilla

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004