Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentin vaalit
EP:n organisaatio ja tehtävät
Yhteispäätösmenettely
ja muut menettelyt
Budjettivalta
Budjetin valvonta
Demokraattinen valvonta
Jäsenten ohjesääntö
ja eurooppalaiset puolueet
Väliaikaiset valiokunnat
ja tutkintavaliokunnat
Muut EU:n elimet
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Unionin toimielimet

Euroopan unioni ei ole liittovaltio, kuten Yhdysvallat. Se ei myöskään ole pelkkä yhteistyöjärjestö, kuten Yhdistyneet kansakunnat. EU on lajissaan ainutlaatuinen poliittinen, oikeudellinen ja institutionaalinen rakennelma. Unioni muodostuu itsenäisistä valtioista, jotka ovat päättäneet harjoittaa yhteistä politiikkaa eri aloilla. Nämä valtiot ovat perustaneet toimielimiä yhteisen politiikan määrittelyä ja täytäntöönpanoa varten. Seuraavassa on lyhyt kuvaus kustakin toimielimestä.

Euroopan unionin järjestelmä perustuu kolmen toimielimen yhteistyöhön: komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa komissio määriteltiin todelliseksi ylikansalliseksi elimeksi, mutta Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksesta lähtien sen valta on hieman vähentynyt. Komissio on kuitenkin yhä tänä päivänä Euroopan yhdentymisen moottori. Lainsäädäntöä ja budjettia koskeva aloiteoikeus kuuluu nimenomaan komissiolle, joka laatii ehdotuksia uusiksi laeiksi. Lakeja hyväksyvät neuvosto, joka edustaa jäsenvaltioiden hallituksia, ja Euroopan parlamentti, joka edustaa kansalaisia. Nämä kaksi toimielintä itse asiassa päättävät yhdessä lainsäädännöstä ja budjetista. Tähän alkuperäiseen kolmen toimielimen yhteistyöhön on aikojen kuluessa tullut mukaan myös Eurooppa-neuvosto ja sen "huippukokoukset", joiden mukaan unionin työ jaksottuu.

Eurooppa-neuvosto

Euroopan talousyhteisön valtion- ja hallitusten päämiehet ovat vuodesta 1961 lähtien pitäneet epävirallisia kokouksia. Vuonna 1974 näille huippukokouksille päätettiin antaa merkittävämpi asema ja niitä päätettiin pitää säännöllisesti. Näin syntyi "Eurooppa-neuvosto", joka kokoontuu kahdesti vuodessa. Eurooppa-neuvosto antaa sysäyksen unionin kehitykselle ja määrittelee yhteisen politiikan yleiset suuntaviivat, mutta sillä itsellään ei ole lainsäädäntövaltaa. Se hyväksyy kantansa yksimielisesti. Eurooppa-neuvoston antamat päätelmät eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta ne ohjaavat kuitenkin hyvin paljon unionin toimintaa, sillä usein niissä pyydetään muita toimielimiä ryhtymään joihinkin konkreettisiin toimiin.

Eurooppa-neuvosto koostuu valtion- ja hallitusten päämiehistä ja komission puheenjohtajasta. Vakiintuneen tavan mukaan Euroopan parlamentin puhemies on Eurooppa-neuvoston kokouksissa säännöllinen vieras, ja hän käyttää kunkin kokouksen alussa puheenvuoron. Nykyään Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana toimii sama maa, joka hoitaa puolivuotista ministerineuvoston puheenjohtajuutta. Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan eli "tulevaisuuskonventin" vuonna 2003 laatimassa perustuslakiluonnoksessa ehdotetaan kuitenkin, että tämä puheenjohtajuuskausi olisi nykyistä pidempi. Ehdotuksen mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan valitsisivat valtion- ja hallitusten päämiehet määräenemmistöllä kaksi ja puoli vuotta kestäväksi kaudeksi (ks. tietosivu "Tulevaisuuskonventti").

Eurooppa-neuvosto kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Kahtena viime vuotena se on kokoontunut vuorotellen Brysselissä ja kulloinkin puheenjohtajana toimivassa jäsenvaltiossa. 1. toukokuuta 2004 alkaen kaikki kokoukset pidetään Brysselissä.

Ministerineuvosto

Neuvosto koostuu kutakin jäsenvaltiota edustavista ministereistä. Neuvostossa tulevat esiin eri jäsenmaiden mielipiteet tehtävistä päätöksistä. Neuvosto päättää yhdessä Euroopan parlamentin kanssa lainsäädännöstä ja budjetista, mutta sillä on myös toimeenpanovaltaa. Vuoteen 2002 saakka neuvosto kokoontui 16 erilaisessa kokoonpanossa sen mukaan, mitä asiaa käsiteltiin. Näitä kokouksia on kuitenkin päätetty järkeistää ja jatkossa kokoonpanoja onkin vain yhdeksän: yleiset asiat ja ulkosuhteet; talous- ja rahoitusasiat; oikeus- ja sisäasiat; työllisyys, sosiaalipolitiikka sekä terveys- ja kuluttaja-asiat; kilpailukyky; liikenne, televiestintä ja energia; maatalous ja kalastus; ympäristö; koulutus, nuoriso ja kulttuuri.

Neuvoston toimipaikka on Brysselissä, mutta huhti-, kesä- ja ja lokakuussa sen kokoukset pidetään Luxemburgissa. Jäsenvaltiot toimivat vuorotellen neuvoston puheenjohtajina puolen vuoden ajan, ja nämä vuorot on sovittu vuoteen 2006 asti: Irlanti ja Alankomaat vuonna 2004, Luxemburg ja Iso-Britannia vuonna 2005 sekä Itävalta ja Suomi vuonna 2006. Perustuslakiluonnoksessa ehdotetaan, että puheenjohtajuuskausi olisi pidempi - yksi vuosi - ja että Eurooppa-neuvosto päättäisi kiertävästä järjestyksestä yksimielisesti ja niin, että kaikki jäsenvaltiot ovat vuorollaan puheenjohtajina.

Neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä, jollei toisin ole määrätty (esimerkiksi veropolitiikka ja eräät sosiaalipolitiikan kysymykset). Nykyisin jäsenvaltioiden äänet painotetaan asukasluvun perusteella ja painotusta korjataan vähäväkisten maiden hyväksi niin, että runsasväkisillä mailla (Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Italia) on kullakin 10 ääntä ja vähäväkisillä mailla (Kypros, Luxemburg ja Malta) on kullakin 2 ääntä. 1. toukokuuta 2004 alkaen 25-jäsenisessä neuvostossa on ääniä kaikkiaan 124 ja määräenemmistöön vaaditaan 88 ääntä. Näin on tosin vain muutaman kuukauden ajan.

Nizzan sopimuksen mukaan äänten painotusta muutetaan 1. marraskuuta 2004 alkaen tavalla, joka suosii entistä enemmän runsasväkisiä jäsenvaltioita, joilla on jatkossa vain yksi oma komissaari. Uusi painotustapa antaa edellä mainituille neljälle suurelle maalle 29 ääntä, Espanjalle ja Puolalle kullekin 27, Alankomaille 13, .... ja Maltalle 3. Toisin sanoen 25 jäsenvaltiolla on yhteensä 321 ääntä ja määräenemmistöön vaaditaan 232 ääntä.

Perustuslakiluonnoksessa ehdotetaan, että tämä monimutkainen järjestelmä korvattaisiin paljon yksinkertaisemmalla "kaksoisenemmistöllä": määräenemmistö saavutetaan, kun vähintään puolet jäsenvaltioista, jotka edustavat vähintään 60:tta prosenttia unionin väestöstä, on päätöksen kannalla. Tämä oli se uudistus, josta Eurooppa-neuvosto ei päässyt sopuun kokouksessaan Brysselissä joulukuussa 2003.

Komissio

Komissio on kollegiaalinen ja poliittisesti riippumaton toimielin, joka edustaa ja puolustaa koko EU:n etuja. Vaikka Eurooppa-neuvoston kasvava merkitys on jättänyt komission hieman varjoon, se on edelleen EU:n toimielinjärjestelmän välttämätön liikkeellepaneva voima. Komissio ehdottaa lakeja. Sillä on tiettyä ylikansallista toimivaltaa, erityisesti kilpailupolitiikassa. Se valvoo, että perussopimuksia noudatetaan, ja jos jäsenvaltiot eivät noudata velvoitteitaan, komissio voi nostaa niitä vastaan kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa. Komissio vastaa myös parlamentin ja neuvoston päätösten täytäntöönpanosta ja budjetin toteuttamisesta. Kilpailupolitiikan, ulkomaankauppapolitiikan ja maatalouspolitiikan aloilla komissiolla on myös erityistoimivaltuuksia: se voi esimerkiksi määrätä yrityksille sakkoja tai käydä neuvotteluja Maailman kauppajärjestössä.

Käsitteellä "komissio" on kaksi merkitystä. Ensiksikin sillä tarkoitetaan pysyvää hallintoa, joka vastaa kaikkien komission tehtävien hoitamisesta. Toiseksi komissiolla tarkoitetaan komission jäsenten eli "komissaarien" yhdessä muodostamaa poliittista elintä, jonka toimipaikka on Brysselissä. Komission jäsenten toimikausi on viisi vuotta eli yhtä pitkä kuin Euroopan parlamentin vaalikausi. Eräs uuden parlamentin ensimmäisiä tehtäviä onkin komission puheenjohtajan ja tämän jälkeen koko komission hyväksyminen. Komission jäsenehdokkaat ovat jäsenvaltioiden nimeämiä, mutta periaatteessa jäsenet ovat jäsenvaltioista riippumattomia. Komissio yhtenä kokoonpanona on vastuussa Euroopan parlamentille, jolla on valta erottaa komissio antamalla sille epäluottamuslause (mitä ei ole koskaan tapahtunut).

Komission jäsenten määrää pidetään usein tärkeänä komission tehokkuuden kannalta. Tähän asti "suurilla" jäsenmailla on ollut kaksi komissaaria ja muilla yksi. Eli 15 jäsenvaltion EU:ssa komissaareja on ollut yhteensä 20. Laajentumisen myötä 1. toukokuuta 2004 alkaen komission jäsenten määrä kasvaa 30:een, kun myös jokainen uusi jäsenvaltio saa oman komissaarinsa. Marraskuussa 2004 virkaan astuvassa uudessa komissiossa on komissaareja 25 eli vain yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta. Nizzan sopimuksessa määrätään, että komissaarien enimmäismäärää rajoitetaan siinä vaiheessa, kun unionissa on 27 jäsenvaltiota. Komissaarien lukumäärän on tuolloin oltava alle 27. Perustuslakiluonnoksen mukaan niiden komissaarien määrä, joilla on "äänioikeus", alennettaisiin 15:een (puheenjohtaja ja tuleva unionin ulkoasianministeri mukaan luettuina) vuonna 2009, mutta vastaavasti voitaisiin nimittää äänioikeudettomia komissaareja. Näiden kahden "komissaariryhmän" kokoonpanot perustuvat vuorottelujärjestelmään, joka on tasapuolinen kaikkia jäsenvaltioita kohtaan.

Parlamentti

Unionin toimielimistä Euroopan parlamentin painoarvo on epäilemättä lisääntynyt eniten viimeisten vuosikymmenten aikana, erityisesti vuonna 1979 pidettyjen Euroopan parlamentin ensimmäisten yleisten, välittömien vaalien jälkeen. Koska yhteispäätösmenettelyä sovelletaan yhä useammilla aloilla, ja perustuslakiluonnoksen mukaan sitä pitäisi vieläkin laajentaa, parlamentista on tullut tasavertainen lainsäätäjä yhdessä neuvoston kanssa. Jos yhteisön mallia verrataan perinteisiin liittovaltiomalleihin, Euroopan parlamentti vastaisi kansojen kamaria ja neuvosto olisi jäsenmaiden hallituksia edustava valtioiden kamari.

Toimikautensa päättävässä parlamentissa on 626 jäsentä. Laajentumisen ja uuden paikkajaon myötä vaaleissa, jotka pidetään 13. kesäkuuta 2004, uuteen parlamenttiin valitaan 732 jäsentä. Perustuslakiluonnoksessa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenten määrä voi olla enintään 736, ja vähimmäismääräksi vahvistetaan neljä jäsentä jäsenvaltiota kohden.

Euroopan parlamentin toimipaikka on Strasbourgissa, johon se kokoontuu 12 kertaa vuodessa neljän päivän mittaiseen täysistuntoon. Parlamentin valiokuntien ja poliittisten ryhmien kokoukset sekä mahdolliset ylimääräiset täysistunnot pidetään Brysselissä. Hallinto on jakaantunut Brysselin ja Luxemburgin kesken.

Koska tietosivumme on laadittu Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen, kahdeksassa niistä käsitellään myös parlamentin valtuuksia ja toimintaa.

Muut toimielimet ja elimet

Poliittisten toimielinten lisäksi unionin järjestelmää täydentävät eräät muutkin elimet. Luxemburgissa sijaitseva yhteisöjen tuomioistuin varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan. Muut toimielimet voivat viedä asioita tuomioistuimen käsiteltäväksi. Yhteisöjen tuomioistuinta ei pidä sekoittaa Euroopan neuvoston alaiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jonka toimipaikka on Strasbourgissa. Toinen Luxemburgissa sijaitseva toimielin on tilintarkastustuomioistuin, joka varmistaa, että yhteisön varainhoito on moitteetonta. Strasbourgissa toimiva Euroopan oikeusasiamies tutkii kansalaisten kanteluja hallinnollisista epäkohdista Euroopan yhteisön toimielinten toiminnassa (ks. tietosivu "Euroopan kansalaisuus").

Rahoituslaitoksista Euroopan keskuspankki vastaa euroalueen rahapolitiikasta (ks. tietosivu "EKP:n demokraattinen valvonta"), ja sen toimipaikka on Frankfurtissa. Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan investointipankin tehtävänä on puolestaan investoida eurooppalaisiin hankkeisiin.

Brysselissä toimii kaksi neuvoa-antavaa elintä: talous- ja sosiaalikomitea, joka edustaa erilaisia EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, ja alueiden komitea, joka koostuu alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajista.

Unionilla on myös 15 erillisvirastoa. Näitä erillisvirastoja on useimmissa unionin jäsenvaltioissa, ja ne on perustettu hoitamaan lähinnä teknisiä, tieteellisiä tai hallinnollisia erityistehtäviä, esimerkiksi ympäristön, lääkkeiden tai elintarviketurvallisuuden alalla.



  
Linkit unionin toimielinten ja muiden elinten verkkosivuille:
  
Euroopan unionin neuvosto
Euroopan komissio
Euroopan parlamentti
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin
Euroopan tilintarkastustuomioistuin
Euroopan oikeusasiamies
Euroopan keskuspankki
Euroopan investointipankki
Europan talous- ja sosiaalikomitea
Alueiden komitea
Euroopan yhteisön erillisvirastot²

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004