Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentin vaalit
EP:n organisaatio ja tehtävät
Yhteispäätösmenettely
ja muut menettelyt
Budjettivalta
Budjetin valvonta
Demokraattinen valvonta
Jäsenten ohjesääntö
ja eurooppalaiset puolueet
Väliaikaiset valiokunnat
ja tutkintavaliokunnat
Muut EU:n elimet
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Parlamentaarinen valvonta demokratian lujittajana

Jacques Santerin luotsaaman komission ero vuonna 1999 ja vuonna 2003 paljastuneet epäselvyydet tilastotoimisto Eurostatin kirjanpidossa muistuttivat Euroopan parlamentin valvontatehtävän tärkeydestä. Nämä otsikkoihin nousseet tapaukset osoittivat, että parlamentti valvoo herkeämättä Euroopan unionin ja erityisesti komission toimintaa.

Varainhoidon valvonta on jo vakiintunut parlamentille kuuluva oikeus, ja Euroopan parlamentti käytti sitä muun muassa epäillessään tilastotoimisto Eurostatin käyttäneen väärin Euroopan unionin varoja. Euroopan parlamentin valvontaoikeuksia on lisätty vähitellen Euroopan yhdentymisen edistyessä.

Komissiolle ja neuvostolle esitetyt kirjalliset ja suulliset kysymykset ovat olennainen osa parlamentin työtä. Lisäksi kerran kuukaudessa järjestetään kyselytunti, jossa parlamentin jäsenet voivat esittää kysymyksiä komission ja neuvoston edustajille. Näin parlamentin jäsenet voivat valvoa henkilöitä, jotka hallinnoivat ja edustavat Euroopan unionia maailmalla. Vuosina 2000–2003 parlamentin jäsenet esittivät yli 20 000 kysymystä, joista suurin osa oli kirjallisia kysymyksiä.

Jos yhteisön oikeutta on rikottu, parlamentti voi perustaa tutkintavaliokunnan tapausta selvittämään. Euroopan unionin eläinlääkintäviraston perustaminen hullun lehmän taudin aiheuttaman kriisin jälkeen sekä varainhoidon valvontaan liittyvän petostentorjuntavirasto OLAFin perustaminen ovat osaltaan näiden tutkintavaliokuntien ansiota.

Epäluottamuslause – Euroopan parlamentin vahvin ase

Tavanomaisten poliittisten valvontamahdollisuuksien voima perustuu parlamentin jäsenten vahvimpaan aseeseen, nimittäin epäluottamuslauseeseen, jolla parlamentti voi pakottaa koko komission eroamaan. Tähän mennessä epäluottamuslausetta on ehdotettu seitsemän kertaa, mutta loppujen lopuksi sitä ei kuitenkaan hyväksytty kertaakaan ja komissio sai jatkaa virassaan. Esitetyn epäluottamuslauseen hyväksyminen parlamentin täysistunnossa – ja näin ollen komission erottaminen – edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä annetuista äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistöä. Parlamentti ei kuitenkaan pysty pakottamaan yksittäisiä komissaareja tai komission puheenjohtajaa eroamaan, vaikka tätä oikeutta on vaadittu toistuvasti. Romano Prodi lupasi kuitenkin virkakautensa alussa vuonna 1999, että mikäli parlamentti antaisi epäluottamuslauseen yhdelle komission jäsenelle, tämän erottaminen otettaisiin tutkintaan.

Komission muodostaminen vaatii parlamentin hyväksynnän

Euroopan parlamentin valvontatehtäviä on lisätty vähitellen sopimus sopimukselta. Ensimmäisen kerran parlamentti oli mukana komission muodostamisessa vuonna 1981. Aluksi parlamentin osallistuminen tosin oli epävirallista, ja sen valta rajoittui komission ohjelmasta annettuun kannanottoon. Vuonna 1993 voimaan tullut Maastrichtin sopimus kuitenkin lisäsi parlamentin valtaa siten, että parlamentin on annettava hyväksyntänsä jäsenvaltioiden ehdottamille komission puheenjohtajalle ja komission jäsenille, ennen kuin nämä voivat astua virkaansa. Vuonna 1999 voimaan tulleessa Amsterdamin sopimuksessa säädettiin, että parlamentin jäsenet hyväksyvät komission puheenjohtajan nimittämisen erikseen ennen muiden komissaarien nimittämistä. Lisäksi kaikkien komission jäsenten, myös komission puheenjohtajan, on osallistuttava parlamentin valiokuntien järjestämiin kuulemisiin, joissa kustakin toimialasta vastaavan valiokunnan jäsenet tenttaavat komissaariehdokkaan tietämystä usean tunnin kestävässä kuulemisessa. Sama menetelmä on käytössä Yhdysvaltain kongressissa. Kuulemistilaisuuksien jälkeen parlamentin jäsenet neuvottelevat suljetuin ovin komissaariehdokkaiden suorituksista ja näiden esittelemistä ohjelmista ja esittävät sitten suosituksensa täysistunnossa.

Neuvoston ja komission poliittinen vuorovaikutus

Parlamentin valvonta ulottuu myös aloille, joilla sillä ei ole yhteispäätösoikeutta. Esimerkiksi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä oikeus- ja sisäasioiden alalla tehtävää yhteistyötä koskevista kysymyksistä päätettäessä parlamentilla on tiedonsaantioikeus. Lisäksi parlamentin jäsenet voivat esittää kysymyksiä ja suosituksia, ja kuuden kuukauden välein vaihtuvan neuvoston puheenjohtajavaltion on otettava asiaankuuluvalla tavalla huomioon parlamentin antamat lausunnot. Parlamentti voi myös painottaa ensisijaisina pitämiään poliittisia tavoitteita vuosittaisissa talousarvioissa.

Neuvoston ja komission tilintekovelvollisuus parlamentille ei lopu vielä tähänkään. Neuvoston kulloisenkin puheenjohtajavaltion on puheenjohtajakautensa alussa esitettävä parlamentille seuraavia kuutta kuukautta koskeva ohjelma ja kauden lopussa päätelmät. Lisäksi sen on laadittava kertomuksia puheenjohtajakauden aikana järjestetyistä huippukokouksista. Parlamentin osallistuminen toteutuu näistä käytävissä keskusteluissa. Niin ikään Euroopan unionin kehitystä koskevia vuosikertomuksia käsitellään vuorovaikutuksessa parlamentin, komission ja neuvoston välillä. Samoin komission laatima vuosittainen yleiskertomus Euroopan unionin toiminnasta kuluneena vuonna ja tulevaa vuotta koskeva lainsäädäntöohjelma esitetään parlamentille. Parlamentin jäsenillä on kaikissa näissä yhteyksissä mahdollisuus arvioida poliittisesti neuvoston ja komission aikeita sekä toiminnan sisältöä ja tuloksia ja esittää niistä kriittisiä kysymyksiä.

Euroopan keskuspankki vastuussa parlamentille

Myös riippumaton Euroopan keskuspankki (EKP) on velvollinen tekemään tiliä parlamentille. Euroopan keskuspankki on sitoutunut ainoastaan yhteisen valuutan euron vakauden säilyttämiseen. EKP:n puheenjohtaja esittää parlamentin täysistunnossa vuosittain kertomuksen EKP:n toiminnasta, ja tämän lisäksi hän osallistuu säännöllisesti parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kokouksiin ja vastaa kysymyksiin.

Parlamentin jäsenet kansalaisten ja Euroopan unionin toimielinten välisenä linkkinä

Euroopan unionin toimintaa valvoessaan parlamentin jäsenet toimivat paitsi kansalaisten edustajina myös heidän yhteyshenkilöinään. Unionin kansalaiset voivat kääntyä parlamentin puoleen jättämällä vetoomuksen, jonka tiedot parlamentti sitten tutkii ja antaa neuvoja. Parlamentti nimittää myös riippumattoman Euroopan oikeusasiamiehen, jonka tehtävänä on tutkia kansalaisten valituksia hallinnollisista epäkohdista. Kansalaiset voivat toimittaa valituksensa myös Euroopan parlamentin jäsenille. Tätä kautta parlamentti voi valvoa unionin jäsenvaltioita. Usein perussopimusten moitteettoman täytäntöönpanon valvojana toimiva Euroopan komissio on saanut tiedon parlamentilta, kun jokin jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä. Taatakseen Euroopan unionin lainsäädännön noudattamisen komissio voi antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle huomautuksen tai käynnistää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn.



  
Reports
  
Sopimustekstit
Euroopan komissio
Euroopan unionin neuvosto
Euroopan oikeusasiamies
Euroopan parlamentin palvelut kansalaisille

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004