Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentin vaalit
EP:n organisaatio ja tehtävät
Yhteispäätösmenettely
ja muut menettelyt
Budjettivalta
Budjetin valvonta
Demokraattinen valvonta
Jäsenten ohjesääntö
ja eurooppalaiset puolueet
Väliaikaiset valiokunnat
ja tutkintavaliokunnat
Muut EU:n elimet
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Euroopan parlamentin jäseniin ja eurooppalaisiin puolueisiin sovellettavat säännöt työn alla

Euroopan parlamentti ei kaikilta osin ole niin "eurooppalainen" kuin voisi kuvitella. Tämä näkyy muun muassa parlamentin jäsenille maksettavissa edustajanpalkkioissa, jotka määräytyvät kunkin jäsenen kotimaan palkkiotason mukaan. Kansallisia puolueita ei myöskään ole toistaiseksi korvattu eurooppalaisilla puolueilla Euroopan parlamentin vaaleissa. Edustajien yhtäläisistä palkkioista ja työehdoista ei edes neuvotella tällä hetkellä. Eurooppalaisten puolueiden perustaminen on sen sijaan edistynyt paremmin.

Parlamentin jäsenten asemaa, palkkioita, kulukorvauksia ja parlamentaarista koskemattomuutta säädellään osittain jäsenvaltioiden omilla laeilla, osittain EU:n säännöksillä. Tämä johtaa monenlaisiin vinoutumiin. Esimerkiksi espanjalainen Euroopan parlamentin jäsen saa samaa palkkaa kuin kansanedustajat Madridissa, kun taas saksalainen jäsen nauttii Saksan liittopäivien edustajien palkkioita - huolimatta siitä, että kaikki Euroopan parlamentin jäsenet tekevät samaa työtä, pääasiallisesti Brysselissä ja Strasbourgissa. Jäsenvaltiot eivät ainoastaan maksa itse edustajiensa palkkioita vaan myöskin verottavat edustajiaan kansallisen veroasteikkonsa mukaan.

"Yhteinen ohjesääntö", joka takaisi yhtenäiset työehdot kaikille eri maista tuleville euroedustajille, on ollut työn alla jo vuosien ajan. Säännöille on kuitenkin saatava Euroopan parlamentin hyväksynnän lisäksi myös jäsenvaltioiden hallitusten siunaus. Euroopan parlamentti hyväksyi ohjesääntöluonnoksen kesäkuussa 2003 toivoen, että asia saataisiin vihdoin viedyksi päätökseen vuosien kompromissitaiteilujen jälkeen. Neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltioiden ministerit eivät kuitenkaan hyväksyneet kolmea kohtaa ehdotuksessa: jäsenten eläkeikää, edustajanpalkkioiden verotusjärjestelyjä ja jäsenten erioikeuksiin ja vapauksiin liittyviä kysymyksiä. Sitä paitsi he katsoivat, että muutokset edellyttivät jäsenvaltioiden hallitusten välisiä neuvotteluja.

Parlamentti vastasi neuvostolle järjestämällä joulukuussa 2003 uuden äänestyksen, jossa se päätti suurella ääntenenemmistöllä poistaa ohjesäännöstä kiistakysymykset. Monien jäsenvaltioiden hallitukset tahtoivat jatkaa edustajanpalkkioiden kansallista verotusta, vaikka palkkiot maksettaisiinkin vastaisuudessa EU:n budjetista. Parlamentti hyväksyi vaatimuksen ja päätti, että palkkiot olisivat sekä yhteisöverotuksen että kansallisen verotuksen alaista tuloa. Ainoaksi ehdoksi asetettiin, ettei palkkioihin saanut soveltaa kaksinkertaista verotusta (minkä neuvostokin hyväksyi). Parlamentti suostui erioikeuksien ja vapauksien käsittelyyn erillisenä kysymyksenä ja pyysi jäsenvaltioita tarkistamaan asiaa koskevaa pöytäkirjaa vuodelta 1965. Samoin se antoi tukensa EU:n tuolloisen puheenjohtajavaltion Italian eläkeikää koskevalle kompromissiehdotukselle, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä olisi oikeus eläkkeeseen 63 vuoden iästä lähtien (neuvoston ehdottaman 65 vuoden ja parlamentin kesäkuussa esittämän 60 vuoden sijasta).

Vihdoinkin näytti siltä, että Euroopan parlamentin jäsenet saisivat yhtenäiset, kaikkia jäseniä koskevat säännöt - 25 vuotta Euroopan parlamentin ensimmäisten välittömien vaalien jälkeen! Mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta: kun neuvosto kokoontui 26. tammikuuta 2004 päättämään ohjesääntöluonnoksesta, osa ministereistä asettuikin aivan viime hetkellä vastustamaan ehdotettuja edustajien palkkioita, jotka oli määritelty 50 prosentiksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomarien peruspalkasta. Koko ohjesääntöhanke kariutui siltä erää ja asian jatkokäsittely jäi vaalien jälkeen kokoontuvan uuden parlamentin hoidettavaksi.

Säännöt eurooppalaisille puolueille

Eurooppalaisten poliittisten puolueiden oikeudellista asemaa ja rahoitusta koskevat säännöt ovat sen sijaan saaneet suopeamman kohtelun. Nykyäänhän parlamentin jäsenet valitaan oman maansa poliittisten puolueiden listoilta, vaikka he sitten Brysselissä toimivatkin yleensä poliittisissa ryhmissä, jotka muodostetaan eri maiden kansallisten puolueiden edustajista ja joihin mahtuu näkemyksiä laidasta laitaan. Eräät suurimmista puolueista perustivat jo kauan sitten Euroopan parlamentin ulkopuolella euroopanlaajuisia liittoja, jotka eivät kuitenkaan yltäneet vaikutukseltaan ja yhteenkuuluvuudeltaan poliittisten puolueiden tasolle. Vuosien kuluessa on sitten syntynyt myös euroopanlaajuisia puolueita, muun muassa kristillisdemokraattinen Euroopan kansanpuolue (EPP), Euroopan liberaali- ja demokraattipuolue (ELDR), Euroopan vapaa allianssi (pääasiassa alueellisia puolueita) ja vihreät. Muitakin puolueita on syntymässä.

On arveltu, että Euroopan parlamentin vaalien teemat painottuisivat enemmän yhteisöasioihin, jos euroopanlaajuiset poliittiset puolueet saisivat lisää jalansijaa. Nykyään vaalikampanjoissa korostuvat ennen kaikkea kansalliselta kannalta tärkeät kysymykset. Itse asiassa jo Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa todettiin Euroopan tason poliittisista puolueista, että ne ovat "tärkeä yhdentymistä edistävä tekijä unionissa ja että ne myötävaikuttavat eurooppalaisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen". Vaikka euroopanlaajuisten puolueiden merkitys myönnettiin siis jo varsin varhaisessa vaiheessa, kului vuosia - joskaan ei yhtä kauan kuin jäsenten ohjesäännöstä neuvoteltaessa - ennen kuin jäsenvaltiot keskenään, ja toisaalta jäsenvaltioiden hallitukset ja Euroopan parlamentti, pääsivät sopimukseen puolueiden tunnustamista koskevista säännöistä ja puolueiden rahoittamisesta yhteisön talousarviosta.

Asetus eurooppalaisista poliittisista puolueista tulee voimaan Euroopan parlamentin vaalien jälkeen heinäkuussa 2004. Siinä säädetään, että eurooppalainen poliittinen puolue voi saada tunnustetun aseman ja rahoitusta EU:n budjetista vain, "jos sen edustajia on valittu Euroopan parlamenttiin vähintään yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioista tai sillä on edustajia kansallisissa parlamenteissa tai alueparlamenteissa vähintään yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioista, taikka se on saanut edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa vähintään kolme prosenttia äänistä ainakin yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioista". Eurooppalaisten poliittisten puolueiden on lisäksi noudatettava vapauden ja demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä oikeusvaltion periaatteita, joille EU:n toiminta perustuu.

EU:n budjetissa varataan vuosittain 8,4 miljoonaa euroa eurooppalaisten poliittisten puolueiden rahoitukseen. Tästä 15 prosenttia jaetaan tasan puolueiden kesken ja loput suhteessa kustakin puolueesta Euroopan parlamenttiin päässeiden edustajien määrään. Saadakseen rahoitusta puolueen on jätettävä vuosittain hakemuksensa Euroopan parlamentille, ja myönnetyt rahat on käytettävä puolueen ohjelmaan sisältyvien tavoitteiden toteuttamiseen. Niitä ei sen sijaan saa käyttää kansallisten puolueiden toiminnan välittömään eikä välilliseen rahoittamiseen.

Eurooppalaisten poliittisten puolueiden on laadittava vuosittain selvitys tuloistaan ja menoistaan, rahoituslähteistään ja saamistaan yli 500 euron suuruisista lahjoituksista. Puolueet eivät saa ottaa vastaan nimettömiä lahjoituksia eivätkä sellaisten oikeudellisten tahojen lahjoituksia, joiden pääomasta yli puolet kuuluu valtiolle. Ne eivät myöskään saa ottaa vastaan yli 12 000 euron suuruisia lahjoituksia yksityishenkilöiltä tai organisaatioilta.



 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004