Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Turvallisuus ja puolustus
Ihmisoikeudet
Balkanin alue
Sopimukset EU:hun kuulumattomien maiden kanssa
Ulkomaankauppa
Kehitysyhteistyö
EU-AKT
Henkilömiinat
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Ihmisoikeudet sydämenasiana ulkopolitiikassa

Euroopan parlamentti on puolustanut ihmisoikeuksia ja edistänyt ihmisoikeuksien kunnioittamista unionissa ja sen ulkopuolella jo vuosien ajan. Tänä päivänä ihmisoikeudet ovat - itse asiassa parlamentin jäsenten ansiosta - ydinkysymys Euroopan unionin ulkopolitiikassa.

Euroopan parlamentti toteaa tuoreimmassa vuosittaisessa mietinnössään maailman ihmisoikeustilanteesta, ettei "vuoropuhelu ihmisoikeuksista saa muuttua pelkiksi keskustelukerhoiksi tai keskusteluiksi kulttuurisista ja historiallisista eroista". Parlamentin jäsenet ovat toistuvasti kehottaneet neuvostoa ja komissiota tehostamaan vaatimuksiaan käytäessä poliittista vuoropuhelua, myönnettäessä apua ja tehtäessä sopimuksia kolmansien maiden kanssa.

Politiikan välineet

Jo vuosikymmenien ajan Euroopan parlamentti on pyrkinyt saamaan ihmisoikeudet ja demokratian unionin ulkopolitiikan ydinkysymyksiksi. Vaatimukset konkretisoituivat, kun ihmisoikeusasioille valettiin oikeudellinen perusta Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksissa. Parlamentti sai tahtonsa läpi myös vaatiessaan unionin talousarvioon uutta budjettikohtaa, josta rahoitetaan mm. kansalaiskasvatusta, riippumattomien tiedotusvälineiden kehittämistä, naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista ja poliisien koulutusta.

Ihmisoikeuslauseke

On parlamentin ansiota, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin liitetään nykyään ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva lauseke. Lausekkeessa asetetaan ehdot sopimusten täytäntöönpanolle. Käytännössä tämä merkitsee, että täytäntöönpano voidaan keskeyttää ihmisoikeusrikkomusten takia. Käytäntö sai alkunsa 1990-luvun alkupuolella ja sitä on sovellettu systemaattisesti vuodesta 1995 lähtien. Ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva lauseke sisältyy jo noin kolmeenkymmeneen ennen vuotta 1995 ja noin kahteenkymmeneen sen jälkeen tehtyyn sopimukseen.

Vaatimuksista ja periaatteista ei ole mitään hyötyä, ellei myös huolehdita niiden toteuttamisesta. Jäsenvaltioiden poliittinen tahto ratkaisee, kuinka hyvin asetetuista ehdoista pystytään pitämään kiinni. Toisinaan jonkin jäsenvaltion erityiset intressit ovat estäneet unionin tehokkaan toiminnan. Parlamentin mielestä "lipsumista" voidaan estää vain, jos määritellään selkeä ihmisoikeuslausekkeen soveltamismekanismi, joka mahdollistaa kolmansien maiden tehokkaan painostamisen. Parlamentti ei myöskään voi hyväksyä sitä, että se on jätetty päätöksenteon ulkopuolelle päätettäessä kuulemisesta ja kahdenvälisten sopimusten keskeyttämisestä ihmisoikeusrikkomusten takia.

Parlamentilla on kuitenkin käytössään tehokas ase: puoltava lausunto. Ilman parlamentin hyväksyntää kahdenvälisiä sopimuksia ei voida panna täytäntöön. Parlamentti on onnistunut painostamaan kolmansia maita ihmisoikeusasioissa pelkästään viivyttämällä puoltavan lausunnon antamista. Näin kävi esimerkiksi vuonna 1993 Syyrian tapauksessa. On hyvin todennäköistä, että juuri Euroopan parlamentin viivyttelytaktiikan ansiosta suuri määrä Syyrian juutalaisia pääsi muuttamaan maasta. Viivyttelytaktiikasta voi olla apua myös silloin, kun halutaan järjestää kuulemistilaisuuksia, joilla pyritään vaikuttamaan kolmansien maiden poliittisiin päättäjiin ja heidän haluunsa selvittää ja parantaa maansa ihmisoikeustilannetta. Toisinaan Euroopan parlamentti liittää puoltavaan lausuntoonsa päätöslauselman, jossa se esittää vaatimuksensa. Kuluvan vaalikauden aikana näin on toimittu Egyptin, Libanonin ja Algerian assosiaatiosopimusten yhteydessä. Viimeksi mainitussa tapauksessa Euroopan parlamentti lähetti valtuuskuntansa paikan päälle ottamaan selvää ihmisoikeustilanteesta. Sopimus Pakistanin kanssa sen sijaan jäädytettiin ihmisoikeustilanteen heikkenemisen takia.

Jatkuvasti valppaana

Strasbourgissa järjestettävissä Euroopan parlamentin täysistunnoissa keskustellaan joka kuukausi ihmisoikeusloukkauksista eri puolilla maailmaa ja annetaan päätöslauselmia ajankohtaisista tapauksista. Euroopan parlamentin jäsenet kiinnittävät aivan erityistä huomiota ilmaisun- ja lehdistönvapauteen, vaalien demokraattisuuteen ja oikeudenkäyntien tasapuolisuuteen. Monet autoritaariset hallitukset ovat tällä tavoin joutuneet huomion kohteeksi väkivallan tai toistuvien oppositioon kohdistuvien uhkailujensa takia, ja niiden voimakkaista reaktioista voidaankin päätellä, että valppaus Euroopan parlamentin taholta on käyttökelpoinen moraalinen painostuskeino. Euroopan parlamentin painostuksen ansiosta viranomaiset ovat saattaneet tarkistaa asennettaan ihmisoikeusaktivisteihin tai poliittisiin vastustajiinsa, kuten kävi Ryad al-Turkin tapauksessa Syyriassa, Saad Eddine Ibrahimin tapauksessa Egyptissä ja Hamma Hammamin tapauksessa Tunisiassa.

Parlamentti laatii joka vuosi mietinnön maailman ihmisoikeustilanteesta. Mietintöä, jossa tuodaan esiin törkeät ihmisoikeuksien loukkaukset, käsitellään täysistunnossa ja siitä annetaan päätöslauselma. Mietintöön sisältyy myös ehdotuksia, joilla pyritään lisäämään unionin toimien tehokkuutta ja johdonmukaisuutta ihmisoikeuskysymyksissä. Tuoreimmassa vuoden 2002 ihmisoikeusmietinnössä (josta parlamentti keskusteli syyskuussa 2003) korostettiin erityisesti uskonnollisen suvaitsemattomuuden aiheuttamaa uhkaa maailmanrauhalle. Vuoden 2001 mietinnössä puututtiin ihmiskauppaan ja terrorismiin. Vuonna 2000 tähdennettiin ilmaisun- ja tiedotusvälineiden vapautta.

Konkreettisia toimia

Kuukausittaisten keskustelujen ja vuosittaisten mietintöjen lisäksi parlamentti voi vaikuttaa kehottamalla unionia lähettämään tarkkailijoita kolmansissa maissa järjestettäviin vaaleihin. Parlamentin jäseniä on osallistunut vaalitarkkailuvaltuuskuntiin ja myös toiminut niiden johtajina. Parlamentin edustajat ovat ehdottaneet, ettei valtuuskuntien tehtäviä rajattaisi vain vaalitarkkailuun vaan niille annettaisiin myös seurantavastuuta.

Viime vuosien aikana parlamentti on vaatinut ja tukenut toimia sellaisia maita vastaan, jotka rikkovat jatkuvasti ihmisoikeuksia (esim. aseidenvientikiellot ja yhteisön avun keskeyttäminen). Sanktioiden kohteeksi ovat joutuneet mm. Zimbabwe, Haiti, Liberia, Somalia, Kongon demokraattinen tasavalta, Sierra Leone, Indonesia ja Moldavia. Johdonmukaisen toimintalinjan säilyttääkseen parlamentti kielsi vuonna 2002 kahdelta Zimbabwen edustajalta, jotka eivät olleet saaneet viisumia, pääsyn parlamentin tiloissa järjestettyyn AKT:n ja EU:n yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen. Toimenpiteen seurauksena koko kokous peruuntui.



  
Esittelijät:
  
Vuosittainen mietintö 1999-2000: Matti Wuori (Greens/EFA, FIN)
Vuosittainen mietintö 2001: Johan Van Hecke (ELDR, B)
Vuosittainen mietintö 2002: Bob van den Bos (ELDR, NL)
Vuosittainen mietintö 1999-2000
Vuosittainen mietintö 2001
Vuosittainen mietintö 2002
Vuosittainen mietintö 1999-2000 (EP:n hyväksymä teksti)
Vuosittainen mietintö 2001 (EP:n hyväksymä teksti)
Vuosittainen mietintö 2002 (EP:n hyväksymä teksti)

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004