Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Turvallisuus ja puolustus
Ihmisoikeudet
Balkanin alue
Sopimukset EU:hun kuulumattomien maiden kanssa
Ulkomaankauppa
Kehitysyhteistyö
EU-AKT
Henkilömiinat
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Euroopan parlamentilla on lopullinen päätösvalta kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin

Assosiaatio- ja kumppanuussopimukset asettavat puitteet kolmansien maiden ja unionin jäsenvaltioiden välisille suhteille. Unionin kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin tarvitaan Euroopan parlamentin hyväksyntä.  

Assosiaatiosopimukset koskevat yleensä sopimuspuolten välistä poliittista vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä, mutta niiden pitkän aikavälin tavoitteena on usein tiettyjen teollisuus- ja maataloustuotteiden vapaakauppa-alueen vähittäinen perustaminen samalla edistäen kestävää kehitystä. Sopimukset voivat sisältää myös turvallisuutta, ihmisten liikkumista, laitonta maahanmuuttoa sekä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia määräyksiä. Yhteistyötä edistetään myös niinkin erilaisilla aloilla kuin yksityiset investoinnit, tieteelliset ohjelmat tai ympäristösuojelu. Kulttuurivaihto ja muunlainen vaihtotoiminta lisää osaltaan molempien alueiden kansalaisten välistä kanssakäymistä.

Jo vuosikausia parlamentin painostuksesta sopimuksiin on systemaattisesti lisätty ihmisoikeuslausekkeet, ja sopimukset voidaan jäädyttää, jos lausekkeita rikotaan. Aiemmin parlamentti on käyttänyt tätä painostuskeinonaan saadakseen eräät maat sitoutumaan vakavissaan uskottaviin toimiin ihmisoikeustilanteensa parantamiseksi. 80- ja 90-luvuilla parlamentti on jarruttanut tällä tavalla sopimusten tai pöytäkirjojen tekemistä esimerkiksi Israelin, Turkin, Syyrian ja Marokon kanssa.

Välimeren alueen eheyttäminen

Vaalikaudella 1999–2004 parlamentti hyväksyi Euro–Välimeri-kumppanuussopimukset Egyptin (2001), Algerian (2002) ja Libanonin (2003) kanssa. Ne kuuluvat Barcelonan julistuksesta (1995) alkaneeseen prosessiin, jossa pyritään tiivistämään unionin ja Välimeren alueen maiden välisiä suhteita. Sopimusten tavoitteena on edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä piristää kauppasuhteita ja poliittista kanssakäymistä alueen kanssa.

Euroopan parlamentti hyväksyi Egyptin kanssa tehdyn sopimuksen osapuolten kuusi vuotta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen. Sopimus oli erittäin laaja-alainen, ja sillä on suoria vaikutuksia kansalaisiin muun muassa seuraavilla aloilla: koulutus, tiede ja teknologia, ympäristö, teollisuus, rahoituspalvelut, maatalous ja kalastus, televiestintä, energia, liikenne, matkailu ja rahanpesun, huumeiden ja terrorismin torjunta sekä kuluttajansuoja-asiat.

Algerian kanssa tehty assosiaatiosopimus vaati viiden vuoden neuvottelut. Eräs sopimuksen tärkeimmistä erityispiirteistä on se, että sen avulla päästään tiiviimpään yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa, millä on kansalaisille hyvinkin konkreettisia vaikutuksia.  Ihmisten liikkuvuuden helpottamiseksi sopimuspuolet ovat sitoutuneet yksinkertaistamaan ja vauhdittamaan viisumien myöntämismenettelyitä. Yhteistyötä tehdään myös järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun, rasismin ja muukalaisvihan, huumeiden, terrorismin ja laittoman siirtolaisuuden torjunnassa.

Parlamentti on antanut hyväksyntänsä Libanonin kanssa tehdylle sopimukselle seitsemän vuoden neuvotteluiden jälkeen. Keskeinen osa sopimusta on maatalous- ja teollisuustuotteiden vapaakauppa-alueen vähittäinen perustaminen kahdeksitoista vuodeksi. Muut määräykset koskevat muun muassa asettautumisoikeutta, kilpailua, pääoman liikkeitä, henkisen omaisuuden suojaa ja julkisia markkinoita. 

Strateginen sopimus Latinalaisen Amerikan kanssa
 
Näyttäessään vihreää valoa vuonna 2003 Chilen kanssa tehdylle assosiaatiosopimukselle parlamentti hyväksyi Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välisen todellisen strategisen kumppanuuden, jota se oli ehdottanut vuonna 2001 antamassaan päätöslauselmassa. Sopimus nojautuu kolmeen pääasiaan, poliittiseen vuoropuheluun, kauppaan ja yhteistyöhön. Poliittiset lausekkeet koskevat globaalistumisen haasteita, terrorismin torjuntaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sopimuksen kaupallisiin aspekteihin sisältyy maailman kauppajärjestön vaatimuksia pidemmälle menevä tullien alentaminen, erityisesti Chilestä peräisin olevien teollisuus- ja maataloustuotteiden tuonnin vapauttaminen. Yhteistyötä koskevat määräykset liittyvät laittoman maahanmuuton torjuntaan, köyhyysongelmaan sekä ympäristökysymyksiin.



 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004