| Euroopan unioni jäsenvaltioineen on maailman suurin kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja. EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan perimmäisenä päämääränä on köyhyyden kitkeminen, johon pyritään ennen kaikkea koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmiä kehittämällä. Jotta avulla pystyttäisiin vastaamaan mahdollisimman hyvin köyhien maiden väestön tarpeisiin, politiikassa on korostettu varsinkin Euroopan parlamentin viimeisimmän vaalikauden aikana toiminnan hajauttamista. Parlamentti lainsäädäntövallan ja budjettivallan käyttäjänä on pitänyt perää tätä yhteisöpolitiikan lohkoa kehitettäessä.
Noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasti aliravitsemuksesta. Lukuun sisältyy 200 miljoonaa lasta. Kaksikymmentä prosenttia maailman väestöstä joutuu tulemaan toimeen alle dollarin päiväbudjetilla. Lähes kaikki köyhimmät elävät kehitysmaissa, kuten myös 90 prosenttia aidsiin sairastuneista. Euroopan unioni on jo 40 vuoden ajan pyrkinyt aktiivisesti kuromaan umpeen pohjoisen ja etelän välistä kehityskuilua. Jo 1960-luvulla Euroopan talousyhteisö solmi sopimuksia yksittäisten kehitysmaiden kanssa. Varsinainen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka käynnistyi kuitenkin vasta vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen myötä. Tuolloin päätettiin, että unionin on otettava huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikessa toiminnassaan ja yhteensovitettava politiikkansa sekä jäsenvaltioidensa että muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen toiminnan kanssa.
Hajautettua, monipuolista yhteistyötä
Kehitysyhteistyöpolitiikassa on lähestytty yhä enemmän ruohonjuuritasoa ja avun lopullisia vastaanottajia. Tavoitteena on lisätä entisestään vastaanottajamaiden ja EU-maiden kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja suunnata yhteisön rahoitustuki suoraan yhteistyökumppaneille: julkishallinnolle, ammatillisille ryhmille, ammattijärjestöille, kouluille ja kulttuurilaitoksille, kirkoille sekä alkuperäisväestöä edustaville järjestöille.
Euroopan parlamentin jäsenet ovat vaatineet, että demokratian ja ihmisoikeuksien - etenkin sosiaalisten oikeuksien - puolesta toimivat yhteiskunnalliset liikkeet on liitettävä tuen saajien joukkoon, ja että kehitysstrategioita laatiessaan Euroopan komission on kuultava valtioista riippumattomia toimijoita. Talousarviomäärärahoista neuvoteltaessa parlamentti on toistuvasti tähdentänyt ministerineuvostolle, että se haluaa lisätä tukea kansalaisjärjestöille ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäville organisaatioille. Yhteistyö ei voi enää rajoittua vain valtioiden välisiin suhteisiin.
Avunantajien anteliaisuus ei suinkaan ole aina pyyteetöntä: valtaosa virallisesta kehitysavusta käytetään tavaroiden ja palvelujen ostamiseen apua antavilta mailta. Viimeisten viiden vuoden aikana Euroopan parlamentti on vaatinut virallisen kehitysavun täydellistä vapauttamista erilaisista sidonnaisuuksista. Parlamentin jäsenten mielestä apua ei saa edes epäsuorasti kytkeä erilaisten hankintasopimusten hyväksymiseen.
Terveydenhuolto ja koulutus ensin
Kuluvalla vaalikaudella Euroopan parlamentti on tähdentänyt etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämisen merkitystä. Köyhyyteen liittyvät sairaudet - kuten aids, tuberkuloosi ja malaria - ovat maailmanlaajuinen kehityksen uhka. Vuosien kehitysyhteistyön tulokset ovat valuneet hiekkaan eri puolilla Afrikkaa aids-epidemian seurauksena. Euroopan parlamentti kannattaa maailmanlaajuisen rahaston perustamista näiden epidemioiden voittamiseksi ja on lisännyt tuntuvasti tähän toimintaan osoitettuja määrärahoja. Parlamentin jäsenet ovat muistuttaneet, että valistus ja terveydenhoidon kehittäminen ovat parhaat lääkkeet sekä aids-epidemiaa että köyhyyttä vastaan.
Köyhyyden voittamisesta ei kuitenkaan voida puhua ennen kuin kehitysmaiden väestön valtaosalla on mahdollisuus käydä koulua ja saada kelvollisia terveydenhoitopalveluja. Euroopan parlamentti on vähän väliä muistuttanut perusasteen koulutuksen merkityksestä ja vaatinut toimenpiteitä, joilla taattaisiin kaikkien lasten pääsy ala-astetasoiseen opetukseen vuoteen 2015 mennessä. Tämä onkin asetettu yleissivistävän koulutuksen vuosituhannen vaihteen tavoitteeksi. Maailmassa on tällä hetkellä 113 miljoonaa lasta, jotka eivät käy koulua lainkaan. Heistä suurin osa on tyttöjä. Sitä paitsi kehitysmaissa on kaiken kaikkiaan noin 860 miljoonaa lukutaidotonta. Euroopan parlamentti on ehdottanut, että EU:n kehitysyhteistyömäärärahoista suunnattaisiin yleissivistävään koulutukseen ja aikuisten - varsinkin naisten - lukutaidon parantamiseen kahdeksan prosenttia nykyisen neljän prosentin sijaan.
EU humanitaarisen avun antajana
Vuonna 1992 perustetusta Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimistosta ECHOsta on tullut maailman suurin humanitaarisen avun toimittaja. Se antoi vuonna 2003 apua yli 600 miljoonaan euron edestä. Euroopan komission yhteydessä toimiva ECHO perustettiin Euroopan parlamentin aloitteesta. Sen tehtävänä on arvioida humanitaarisen avun tarpeita ja rahoittaa kentällä toimivien yhteistyökumppaneiden toimintaa. Budjettivallan käyttäjän ominaisuudessa parlamentti on vuosittain vaatinut ECHOn määrärahojen korottamista. ECHOa koskevissa päätöslauselmissaan se on painottanut puolueettomuutta humanitaarisen avun peruslähtökohtana ja onnistunut painostuksellaan vaikuttamaan ECHOn toiminnan tavoitteiden asetteluun.
Euroopan parlamentin jäsenet ovat kantaneet huolta ECHOn toimintaan liittyvästä tiedotuksesta. Kuinka moni eurooppalainen tietää, että ruoka-annokset, joita tunnetut kansalaisjärjestöt ja eri YK-järjestöt jakavat Afrikan maiden ja muiden maanosien lapsille, rahoitetaan suurelta osin EU:n budjetista eli viime kädessä EU:n veronmaksajien kukkarosta?
Euromed - kumppanuutta Välimeren yli
Euroopan unionin ja kahdentoista Välimeren alueen maan - Algerian, Egyptin, Israelin, Jordanian, Kyproksen, Libanonin, Maltan, Marokon, palestiinalaisalueiden, Syyrian, Tunisian ja Turkin - välillä käynnistyi vuonna 1995 niin sanottu Barcelonan prosessi. Sittemmin Maltasta ja Kyproksesta on tullut EU:n jäseniä - 1. toukokuuta 2004 - ja myös Turkki on hakenut jäsenyyttä. Libya puolestaan ilmoitti helmikuussa 2004 halukkuudestaan osallistua Barcelonan prosessiin. Yhteistyön tavoitteena on lujittaa poliittista vuoropuhelua ja alueen taloudellista kehitystä ja siten edistää rauhaa ja hyvinvointia Välimeren alueella. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa tehdyn niin sanotun Cotonoun sopimuksen tapaan (ks. tietosivuamme AKT-EU-kumppanuudesta) myös Euro-Välimeri-yhteistyössä korostetaan kansalaisyhteiskunnan roolia. Tavoitteena on luoda ajan mittaan vapaakauppa-alue kaikkien kumppaneiden kesken. Toistaiseksi EU:n ja Välimeren kumppanimaiden välillä on solmittu niin sanotut assosiaatiosopimukset. Taloudellista siirtymävaihetta varten on perustettu erityinen rahoitusväline, Meda-ohjelma, jonka vuosien 2000-2006 budjetti on suuruudeltaan 5,35 miljardia euroa. Lisäksi Euroopan investointipankki voi myöntää lainoja tähän tarkoitukseen.
Euro-Välimeri-kumppanuuden kehittyminen vaikuttaa myös Euroopan parlamentin työskentelyyn. Euro-Välimeri-alueen parlamenttien vuoropuhelua on tähän asti käyty foorumissa, joka on koonnut yhteen EU-maiden ja Välimeren kumppanimaiden sekä Euroopan parlamentin edustajia. Joulukuussa 2003 yhteistyömaiden ulkoministerit päättivät Napolissa pidetyssä Euro-Välimeri-konferenssissa foorumin muuttamisesta parlamentaariseksi yleiskokoukseksi. Tämä yleiskokous, jonka ensimmäinen istunto pidettiin Ateenassa 22.-23. maaliskuuta 2004, muodostuu 240 edustajasta. Heistä 45 on Euroopan parlamentin jäseniä. Muutoksen ansiosta parlamenttien jäsenillä on nyt mahdollisuus osallistua aktiivisesti Euro-Välimeri-yhteistyöhön ja esittää säännöllisesti näkemyksiään Euro-Välimeri-kumppanuuteen liittyvistä kysymyksistä.
|
