Maahanmuuttopolitiikka

Tässä luvussa kerrotaan EU:n maahanmuuttopolitiikasta ja sen tavoitteesta laatia ennakoiva, kokonaisvaltainen, tasapainoinen ja solidaarisuuteen perustuva lähestymistapa lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon. Luvussa tarkastellaan politiikan painopisteitä ja esitellään keskeisimmät muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita sekä maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevat strategiset ja lainsäädännölliset kehityssuuntaukset. Lopuksi käsitellään Euroopan parlamentin roolia alaa koskevan lainsäädännön laatimisessa.

Oikeusperusta

  • Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 79 ja 80 artiklassa määritellään EU:n yhteinen maahanmuuttopolitiikka. SEUT:n 80 artiklassa määrätään, että maahanmuuttopolitiikassa noudatetaan jäsenvaltioiden (EU-maiden) yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös niille koituvien taloudellisten vaikutusten osalta.
  • EU:n toimivalta maahanmuuttopolitiikan alalla

    Toimivalta tarkoittaa EU:lle perussopimuksissa myönnettyä valtaa toimia tietyillä politiikanaloilla.

    Laillinen maahanmuutto: EU:lla on valta määrittää ehdot, joiden mukaan muun kuin EU-maan kansalainen saa tulla EU:hun tai oleskella sen jäsenvaltioissa laillisesti, myös perheenyhdistämistarkoituksessa. Jäsenvaltioilla itsellään on oikeus asettaa kiintiöitä sille, kuinka paljon niiden alueelle päästetään EU:n ulkopuolisista maista tulevia työnhakijoita.

    Kotouttaminen: EU voi kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia niiden alueella laillisesti oleskelevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kotoutumisen edistämiseksi ja tukea jäsenvaltioiden toimintaa. Niiden lakeja ja asetuksia ei kuitenkaan ole tarkoitus yhdenmukaistaa.

    Laittoman maahanmuuton torjunta: EU:n velvollisuutena on ehkäistä ja vähentää laitonta maahanmuuttoa erityisesti toteuttamalla tuloksellista palauttamispolitiikkaa, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia.

    Takaisinottosopimukset: EU:lla on valtuudet tehdä sopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten takaisinotosta lähtö- tai kauttakulkumaahan, jos henkilöt eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon tai jäsenvaltiossa oleskelun tai asumisen edellytyksiä.

    Kun Lissabonin sopimus tuli voimaan vuonna 2009, Euroopan unionin tuomioistuimesta tuli täysin toimivaltainen maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa.

    EU:n maahanmuuttopolitiikan tavoitteet

    EU pyrkii määrittelemään tasapainoisen lähestymistavan laillisen maahanmuuton hallintaan ja laittoman maahanmuuton torjuntaan. Muuttovirtojen asianmukaiseen hallintaan kuuluu:

    • jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun varmistaminen
    • laittoman maahanmuuton torjunnan tehostaminen, mukaan lukien ihmiskauppa ja ihmissalakuljetus
    • tiiviimmän yhteistyön edistäminen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa kaikilla aloilla.
    • EU:n tavoitteena on kehittää laillisille maahanmuuttajille yhtenäiset oikeudet ja velvollisuudet samaan tapaan kuin unionin kansalaisille.

      Toimintapolitiikan kehitys

      A. EU:n maahanmuuttopolitiikan strategiat ja painopisteet

      Eurooppa-neuvosto hyväksyi 19. joulukuuta 2024 lainsäädännön ja operatiivisen toiminnan eteenpäin viennin strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vuosiksi 2024–2029. Niillä korvattiin vuosien 2014–2020 suuntaviivat. Uusissa suuntaviivoissa korostetaan, että on tärkeää käyttää EU:n viisumipolitiikkaa strategisesti, estää EU:n viisumijärjestelmän väärinkäyttö, muodostaa uusia kumppanuuksia lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa, torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja pohtia kaikkia EU:n rikos- ja siviilioikeuden näkökohtia.

      Komissio hyväksyi tammikuussa 2026 ensimmäisen EU:n viisumistrategian, jonka tarkoituksena on lähestyä viisumipolitiikkaa strategisemmin. Sen tavoitteena on vahvistaa turvallisuusselvityksiä, helpottaa sellaisten henkilöiden maahantuloa, jotka vaikuttavat myönteisesti EU:n talouteen ja yhteiskuntaan, ja järkevöittää viisumipolitiikkaa innovoinnin avulla.

      1. Uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus

      Komissio julkisti ehdotuksensa uudeksi muuttoliike- ja turvapaikkasopimukseksi syyskuussa 2020. Vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen uusi sopimus hyväksyttiin toukokuussa 2024. Kyseessä on yksi EU:n muuttoliikepolitiikan merkittävimmistä uudistuksista. Sen tavoitteena on sisällyttää turvapaikkamenettely muuttoliikkeen hallintaan yhdistämällä se seulontaan ja palauttamiseen. Sopimukseen sisältyvät myös rajaturvallisuus, vahvempi ennakointi, kriisivalmius ja kriisinhallinta yhdessä yhteisvastuumekanismin kanssa sekä ulkosuhteet tärkeimpiin EU:n ulkopuolisiin lähtö- ja kauttakulkumaihin (katso 4.2.2).

      Osana sopimusta parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2024 seuraavat säädökset:

      • turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinta-asetus
      • turvapaikkamenettelyasetus ja asetus rajalla tapahtuvasta palauttamismenettelystä
      • kriisitilanteita ja ylivoimaisia esteitä koskeva asetus
      • Eurodac-asetus, joka on EU:n turvapaikkoja ja muuttoliikkeen hallintaa koskeva biometrinen tietokanta
      • uusi seulonta-asetus
      • aseman määrittelyä koskeva asetus, joka korvaa aiemman, vuoden 2011 direktiivin
      • tarkistettu vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi
      • uudelleensijoittamiskehystä koskeva asetus.
      • Tehokkuuden varmistamiseksi uudella sopimuksella otetaan käyttöön yhdenmukaistettuja turvapaikkanormeja, selkeitä sääntöjä hakemusten käsittelyä varten ja suojatoimia väärinkäytösten varalta. Uuden yhteisvastuukehyksen myötä jäsenvaltiot voivat tukea toisiaan. Ne osallistuvat vuosittain yhteisvastuusykliin, jossa ne yhdistävät panoksensa (siirrot, rahoitusosuudet tai operatiivinen apu) yhteisvastuureserviksi tukeakseen jäsenmaita, joihin kohdistuu muuttopainetta. Yhteisvastuureservi muodostetaan vuosittain neuvoston täytäntöönpanosäädöksellä. Neuvosto sopi ensimmäisestä yhteisvastuureservistä vuoden 2026 puoliväliä varten vuoden 2025 lopussa ja päätti ensimmäisen solidaarisuussyklin.

        Uusia sääntöjä sovelletaan vuoden 2026 puolivälistä alkaen lukuun ottamatta uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevasta unionin kehyksestä annettua asetusta, jota sovelletaan jo.

        Komissio julkaisi marraskuussa 2025 ensimmäisen Euroopan vuotuisen turvapaikka- ja muuttoliikekertomuksen, mikä on uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen keskeinen toimi. Tammikuussa 2026 se julkaisi ensimmäisen eurooppalaisen turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintastrategian. Strategia ulottuu pidemmälle kuin vuoden 2026 puoliväliin suunniteltu muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpano. Siinä esitetään etenemissuunnitelma, jolla:

        • ehkäistään laitonta muuttoliikettä ja hajotetaan rikollisten salakuljetusverkostojen toiminta
        • suojellaan sotaa ja vainoa pakenevia ihmisiä ja estetään samalla turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö
        • houkutellaan osaajia EU:hun sen talouden kilpailukyvyn parantamiseksi.
        • B. Lainsäädännön muu kehitys

          Vuodesta 2008 alkaen on annettu maahanmuuttoa koskevia tärkeitä säädöksiä.

          1. Laillinen maahanmuutto

          Kaikkea EU:hun suuntautuvaa työperusteista maahanmuuttoa koskevan yleisen säädöksen antaminen osoittautui aiemmin ongelmalliseksi, joten nykyisessä lähestymistavassa pyritään luomaan laillista maahanmuuttoa koskeva EU:n toimintapolitiikka hyväksymällä alakohtaisia säädöksiä maahanmuuttajaryhmittäin.

          Vuonna 2009 alun perin annetulla direktiivillä muiden kuin EU-kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten otettiin käyttöön nk. EU:n sininen kortti. Sen ansiosta EU:n ulkopuolisten maiden työntekijöille myönnetään nopeutetussa menettelyssä ja houkuttelevammin ehdoin erityinen oleskelu- ja työlupa korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten jäsenvaltioissa. Sääntöjä on tarkistettu kahdesti vuoden 2009 jälkeen, viimeksi vuonna 2021. Vuoden 2021 EU:n sinistä korttia koskevassa direktiivissä vahvistetaan joustavammat maahanpääsykriteerit (voimassa oleva työsopimus tai sitova kuuden kuukauden työtarjous riittää), alennetaan vähimmäispalkkakynnystä, joka hakijoiden on ansaittava voidakseen saada sinisen kortin, ja helpotetaan sinisen kortin haltijoiden matkustamista EU-maiden välillä sekä perheenyhdistämistä.

          Vuoden 2011 yhdistelmälupadirektiivissä säädetään yhteisestä yksinkertaisesta menettelystä, jonka avulla EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset voivat hakea oleskelu- ja työlupaa jäsenvaltiossa. Siinä on myös säännöksiä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien yhtäläisistä oikeuksista. Maaliskuussa 2019 annetussa yhdistelmälupamenettelyä koskevassa komission täytäntöönpanokertomuksessa todettiin, että jos EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla on puutteelliset tiedot oikeuksistaan, direktiivissä asetettua tavoitetta heidän kotoutumisensa ja syrjimättömyytensä edistämisestä on vaikeampi saavuttaa. Komissio ehdotti huhtikuussa 2022 direktiivin uudelleenlaatimista sen soveltamisalan yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi. Parlamentti ja neuvosto pääsivät asiasta poliittiseen yhteisymmärrykseen joulukuussa 2023. Uudella yhdistelmälupadirektiivillä, joka hyväksyttiin vuonna 2024, virtaviivaistetaan sekä työ- että oleskeluluvan kattavan yhdistelmäluvan saamisprosessia hakijoiden ja työnantajien kannalta ja otetaan käyttöön uusia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lujittaa EU:n ulkopuolisten maiden työntekijöiden suojelua hyväksikäytöltä.

          Direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten annettiin helmikuussa 2014. Kausityöntekijät voivat kausiluonteista työtä tehdäkseen oleskella unionissa laillisesti ja väliaikaisesti viidestä yhdeksään kuukautta (jäsenvaltiosta riippuen) niin, että heidän pääasiallinen asuinpaikkansa on edelleen EU:n ulkopuolella. Direktiivissä täsmennetään myös tällaisten siirtotyöläisten oikeudet. Heinäkuussa 2020 komissio antoi tiedonannon ”Ohjeet kausityöntekijöille EU:ssa koronavirusepidemiaan liittyen”.

          Direktiivi muiden kuin EU-kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä annettiin 15. toukokuuta 2014. Sen nojalla yritykset ja monikansalliset yhtiöt voivat helpommin siirtää tilapäisesti johtajiaan, asiantuntijoitaan ja harjoittelijoitaan EU:ssa sijaitseviin tytäryhtiöihin ja sivuliikkeisiin.

          Direktiivi tutkimusta, opiskelua ja harjoittelua varten tapahtuvan maahantulon ja oleskelun edellytyksistä hyväksyttiin toukokuussa 2016. Se korvasi aikaisemmat opiskelijoita ja tutkijoita koskevat säädökset, ja siinä laajennettiin niiden soveltamisalaa koskemaan vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmia, koulutushankkeita ja au pairina työskentelyä sekä yksinkertaistettiin niiden soveltamista.

          Pitkään oleskelleiden EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten asemaa EU:ssa säännellään edelleen neuvoston pitkään oleskelleita henkilöitä koskevalla direktiivillä, jota muutettiin vuonna 2011 soveltamisalan laajentamiseksi pakolaisiin ja muihin kansainvälistä suojelua saaviin henkilöihin. Maaliskuussa 2019 annetussa täytäntöönpanokertomuksessa todettiin, että jäsenvaltiot eivät niinkään aktiivisesti edistä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan käyttöä vaan myöntävät sen sijaan pääasiassa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen kansallisia oleskelulupia. Lisäksi sen mukaan vain harvat EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset käyttävät oikeuttaan muuttaa toiseen jäsenvaltioon. Huhtikuussa 2022 komissio ehdotti direktiivin uudelleenlaatimista niin, että tavoitteena on luoda todellinen EU:n alueella pitkään oleskelleen henkilön asema erityisesti lujittamalla pitkään oleskelleiden henkilöiden oikeutta muuttaa muihin jäsenvaltioihin ja työskennellä niissä. Parlamentti ja neuvosto aloittivat 30. marraskuuta 2023 toimielinten väliset neuvottelut, jotka jatkuvat yhä.

          Komissio esitteli 15. marraskuuta 2023 osaamisen ja osaajien liikkuvuutta koskevan paketin, joka sisältää ehdotuksen EU:n osaajareservistä. EU:n osaajareservillä kannustetaan lailliseen maahanmuuttoon tarjoamalla EU:n ulkopuolisista maista tuleville työnhakijoille verkkoalusta, jolla he voivat hakea töitä EU:ssa. Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen EU:n osaajareservin perustamisesta maaliskuussa 2026.

          2. Kotouttaminen

          Perheenyhdistämistä koskevassa 22. syyskuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä on oikeutta perheenyhdistämiseen koskevia säännöksiä, jotka menevät pidemmälle kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa määrätty oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Vuoden 2008 täytäntöönpanokertomuksessa todettiin, että jäsenvaltiot eivät olleet soveltaneet direktiiviä kaikilta osin ja asianmukaisesti. Sen vuoksi komissio antoi huhtikuussa 2014 tiedonannon, jossa jäsenvaltioille annettiin ohjeita perheenyhdistämistä koskevan oikeuden soveltamiseen. Maaliskuussa 2019 annettiin toinen täytäntöönpanokertomus, jossa todettiin, että direktiivin täytäntöönpanon tila oli parantunut vuodesta 2008. Tähän olivat osittain vaikuttaneet komission käynnistämät rikkomismenettelyt, vuonna 2014 julkaistut ohjeet ja Euroopan unionin tuomioistuimen antamat monet tuomiot.

          EU:n toimivalta kotouttamisen alalla on rajallinen. Heinäkuussa 2011 komissio hyväksyi eurooppalaisen toimintasuunnitelman kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten. Komissio esitti marraskuussa 2020 kotouttamista ja osallisuutta koskevan toimintasuunnitelman 2021–2027. Siinä esitellään toimintakehys ja käytännön aloitteita, joilla autetaan jäsenvaltioita kotouttamaan ja osallistamaan yhteiskuntaan EU:n alueella laillisesti oleskelevat 34 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista koulutuksen, työllisyyden, terveydenhuollon ja asumisen osalta. Suunnitelma sisältää seurantatoimenpiteitä ja uusien digitaalisten välineiden käytön sekä toimia, joilla edistetään maahanmuuttajien osallistumista yhteiskuntaan, lisätään mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta ja luodaan useiden sidosryhmien välisiä kumppanuuksia hallinnon eri tasoilla. Olemassa oleviin välineisiin kuuluvat Euroopan muuttoliikefoorumi, muuttajien kotouttamista käsittelevä EU:n verkkosivusto, Euroopan kotouttamisasioiden verkosto ja maahanmuuttajien näkemyksiä maahanmuutto-, turvapaikka- ja kotouttamisasioista käsittelevä komission asiantuntijaryhmä, joka kokoontui ensimmäisen kerran marraskuussa 2020 ja on kokoontunut sen jälkeen säännöllisesti.

          Kansallisten kotouttamispolitiikkojen tukemiseen tarkoitetut erityiset rahoitusvälineet perustuvat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon ja Euroopan sosiaalirahastoon (ESR+) uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2021–2027.

          3. Laiton maahanmuutto

          EU on antanut joitakin laittoman maahanmuuton torjumista koskevia säädöksiä.

          • Avustamispakettiin kuuluvat vuoden 2002 neuvoston direktiivi, jossa määritellään rikokseksi laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustaminen, ja neuvoston puitepäätös, jossa säädetään tästä toiminnasta määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. Tätä pakettia täydentää neuvoston direktiivi oleskeluluvan myöntämisestä niille ihmiskaupan tai ihmissalakuljetuksen uhreille, jotka tekevät yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa (ihmiskauppa: katso myös 4.2.6).
          • Maahanmuuttajien salakuljetuksen torjumista koskevan kehyksen soveltamiseen liittyi haasteita ja huolenaiheita, minkä vuoksi ryhdyttiin toimiin kehyksen tarkistamiseksi. Komissio hyväksyi syyskuussa 2021 maahanmuuttajien salakuljetuksen vastaisen EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2021–2025. Marraskuussa 2023 komissio esitti myös ehdotuksen säännöistä laittomassa maahantulossa unioniin, kauttakulussa unionin kautta ja unionin alueella oleskelussa avustamisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Ehdotuksessa on selkeytetty salakuljetusrikoksen määritelmää ja yhdenmukaistettu rangaistuksia. Parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta käsittelee ehdotusta parhaillaan. Komissio esitti marraskuussa 2023 ehdotuksen asetukseksi poliisiyhteistyön tehostamisesta muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2025. Sillä pyritään parantamaan Europolin toimivaltaa tällaisten rikosten ehkäisemisessä ja torjumisessa.
          • Vuoden 2008 palauttamisdirektiivissä säädetään laittomasti oleskelevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten palauttamista koskevista EU:n yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä. Vuonna 2016 parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen eurooppalaisen matkustusasiakirjan käyttöönotosta laittomasti oleskelevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten palauttamista varten. Lisäksi uudistettu ja vahvistettu Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) avustaa jäsenvaltioita yhä enemmän palauttamiseen liittyvissä toimissa.
          • Syyskuussa 2018 komissio ehdotti, että palauttamisdirektiivi laaditaan uudelleen menettelyjen nopeuttamiseksi. Parlamentin vaikutustenarvioinnissa ehdotetusta palauttamisdirektiivin uudelleenlaadinnasta todettiin, että ehdotuksesta aiheutuisi jäsenvaltioille huomattavia kustannuksia säilöönoton lisääntymisen vuoksi. Selvää näyttöä ei saatu siitä, että palauttaminen tehostuisi ehdotuksen myötä. Sen sijaan ehdotus todennäköisesti johtaisi laittomien muuttajien perusoikeuksien loukkaamiseen. Parlamentti korosti palauttamisdirektiivin täytäntöönpanosta antamassaan päätöslauselmassa (17. joulukuuta 2020), että EU:n palauttamispolitiikan tuloksellisuudessa on otettava huomioon perusoikeuksien kunnioittaminen ja menettelyllisten takeiden noudattaminen.
          • Komissio peruutti ehdotuksensa parlamentin palauttamisdirektiivin täytäntöönpanosta antaman päätöslauselman myötä ja korvasi sen maaliskuussa 2025 palauttamisasetusta koskevalla ehdotuksella. Tämän asetuksen esittämisen myötä otetaan käyttöön palautuksiin sovellettava uusi EU:n toimintamalli, kuten poliittisissa suuntaviivoissa seuraavalle Euroopan komissiolle 2024–2029 esitettiin. Uudessa asetuksessa ehdotetaan eurooppalaista palauttamismääräystä, jolla yhdenmukaistetaan palauttamispäätökset eri jäsenvaltioissa varmistamalla, että määräystä poistua yhdestä maasta sovelletaan koko EU:n alueella. Palauttamisasetusta koskevasta ehdotuksesta käytävät neuvottelut ovat yhä käynnissä. Uudessa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa jäsenvaltioille annetaan enemmän operatiivista tukea ja Frontexista tulee EU:n palauttamispolitiikan operatiivinen toimija. Samalla nimitetään palauttamisasioiden koordinaattori, jota tukee uusi korkean tason palauttamisverkosto.
          • Komissio antoi toukokuussa 2025 myös ehdotuksen turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisesta. Ehdotuksen tavoitteena on helpottaa tämän käsitteen soveltamista, jotta voidaan nopeuttaa turvapaikkaprosesseja ja vähentää turvapaikkajärjestelmiin kohdistuvaa painetta sekä säilyttää samalla hakijoille annettavat oikeudelliset takeet ja varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen. Tämän mukaisesti komissio ehdotti huhtikuussa 2025 asetusta turvallisten alkuperämaiden luettelon laatimisesta EU:n tasolla. Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät säädökset virallisesti helmikuussa 2026.
          • Työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevassa direktiivissä säädetään maassa laittomasti oleskelevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten työnantajiin jäsenvaltioissa kohdistettavista seuraamuksista ja toimenpiteistä. Direktiivin ensimmäinen täytäntöönpanokertomus annettiin 22. toukokuuta 2014. Uudessa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa antamansa ilmoituksen jälkeen komissio antoi syyskuussa 2021 tiedonannon työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan direktiivin soveltamisesta tavoitteenaan vahvistaa täytäntöönpanoa ja suojella samalla laittomien muuttajien oikeuksia.
          • Vuodesta 2001 lähtien jäsenvaltiot ovat tunnustaneet vastavuoroisesti maastapoistamispäätöksensä (direktiivi 2001/40/EY). Se tarkoittaa, että jäsenvaltion päätöstä karkottaa toisessa jäsenvaltiossa oleskeleva EU:n ulkopuolisen maan kansalainen kunnioitetaan ja noudatetaan.
          • Samanaikaisesti EU on tehnyt laittomien maahantulijoiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa 18 takaisinottosopimusta, joiden nojalla voidaan palauttaa laittomia maahantulijoita ja tehdä yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi. Sopimuksissa määrätään, että takaisinottoa käsittelevät sekakomiteat valvovat niiden täytäntöönpanoa. Ne myös liittyvät viisumikäytäntöjen helpottamista koskeviin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on luoda tarvittava kannustin takaisinottoa koskeville neuvotteluille asianomaisessa EU:n ulkopuolisessa maassa laitonta muuttoliikettä lisäämättä.

            Komissio tunnustaa, että tulokselliset palauttamiset edellyttävät vahvempaa yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, ja se otti käyttöön muuttoliikealan kumppanuuskehyksen vuonna 2016. Ensimmäiset muuttoliikealan kumppanuudet Etiopian, Malin, Nigerin, Nigerian ja Senegalin kanssa solmittiin samana vuonna. Näissä kumppanuuksissa on otettu huomioon tavoite tehdä joustavia sopimuksia ja tarjota räätälöityjä kannustimia yhteistyön tehostamiseksi palauttamisten alalla samalla, kun puututaan muuttoliikkeeseen liittyviin laajempiin haasteisiin. Komissio on myös sopinut palauttamista ja takaisinottoa koskevista epävirallisista järjestelyistä. Parlamentti arvosteli niitä vuonna 2021 antamassaan päätöslauselmassa ihmisoikeuksien suojelusta ja EU:n ulkoisesta muuttoliikepolitiikasta, koska sen valvontavalta ei ulotu niihin, mikä herättää vastuuvelvollisuuteen ja avoimuuteen liittyviä kysymyksiä. Jäsenvaltiot käyttävät kuitenkin edelleen kahdenvälisiä sopimuksia saavuttaakseen palauttamistavoitteensa.

            Komissio on ehdottanut EU:n toimintasuunnitelmia keskisen Välimeren reitille (marraskuu 2022), Länsi-Balkanin reitille (joulukuu 2022), läntisen Välimeren ja Atlantin reiteille (kesäkuu 2023) ja itäisen Välimeren reitille (lokakuu 2023). Komissio ehdotti 16. lokakuuta 2025 uutta Välimeren sopimusta, jonka kolmas pilari käsittelee turvallisuutta, varautumista ja muuttoliikkeen hallintaa.

            Euroopan parlamentin rooli

            Lissabonin sopimuksen tultua voimaan vuonna 2009 parlamentti on osallistunut aktiivisesti uuden maahanmuuttolainsäädännön antamiseen. Nyt tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan sekä laitonta että laillista maahanmuuttoa koskevaan toimintapolitiikkaan, joten parlamentti on näissä asioissa neuvoston kanssa yhdenvertainen lainsäätäjä. Neuvosto kuitenkin hyväksyy yksin väliaikaiset toimenpiteet, joita tarvitaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten äkillisen joukoittaisen maahantulon vuoksi, ja parlamenttia kuullaan niistä (SEUT:n 78 artiklan 3 kohta).

            Parlamentti on antanut useita muuttoliikettä käsitteleviä valiokunta-aloitteisia päätöslauselmia. Näistä voidaan mainita