Usein esitettyjä kysymyksiä Euroopan parlamentista 

Mitä Euroopan parlamentin jäsenten työhön kuuluu? Mikä on parlamentin rooli EU:n budjetin valvomisessa? Miten poliittiset ryhmät muodostetaan? Tässä koosteessa on vastaukset näihin ja muihin usein esitettyihin parlamenttia koskeviin kysymyksiin.

Seuraavassa koosteessa on paljon tietoa Euroopan parlamentin päivittäisestä toiminnasta, EU-vaaleista, parlamentin jäsenten päivittäisestä työstä ynnä muusta. Kysymys‑vastaus-valikoimaa päivitetään säännöllisesti, jotta siinä olisi mukana ajankohtaisia ja mediaa kiinnostavia aiheita. Kussakin osiossa on linkkejä Euroopan parlamentin verkkosivustolta löytyviin lisätietoihin.

Parlamentin päätiedottajan yksikölle voi tarvittaessa esittää jatkokysymyksiä. Lehdistöyksikkö vastaa tiedotusvälineiden edustajien kysymyksiin valiokuntien työstä.

Pääiedottajan yksikön ja lehdistöyksikön yhteystiedot.

EU-vaalit pidetään joka viides vuosi. Ensimmäisen kerran vaalit pidettiin vuonna 1979. Vuonna 2019 vaalit järjestettiin 23.–26. toukokuuta.

Kustakin jäsenvaltiosta valitaan tietty määrä edustajia Euroopan parlamenttiin. Paikkamäärä vaihtelee Maltan, Luxemburgin ja Kyproksen Viron kuudesta jäsenestä Saksan 96 jäseneen. Toukokuun 2019 vaaleissa valittiin 751 meppiä, mutta parlamentin jäsenmäärä pieneni 705:een brexitin jälkeen helmikuussa 2020. Näin tehtiin tilaa unionin mahdollisen tulevan laajentumisen varalta. Loput briteiltä vapautuvista paikoista jaettiin uudelleen aliedustettuina olleiden maiden kesken.

Paikkojen jakaantuminen on määritelty EU:n perussopimuksissa. Suurilla mailla on enemmän paikkoja kuin pienillä, mutta alenevan suhteellisuuden periaatteen ansiosta pienet maat saavat enemmän paikkoja kuin niille kuuluisi puhtaasti väkiluvun perusteella.

Euroopan parlamentin vaalit toimitetaan pääosin kunkin jäsenvaltion vaalilakia ja kansallisia käytäntöjä noudattaen, mutta asiasta on myös yhteisiä EU:n sääntöjä, jotka on vahvistettu edustajien valitsemisesta vuonna 1976 annetussa säädöksessä.

Vaalien jälkeen parlamentin jäsenet usein liittyvät poliittisiin ryhmiin tai muodostavat uusia ryhmiä. Eri maiden edustajat jakautuvat ryhmiin poliittisten kantojensa mukaisesti. Ryhmiä voidaan muodostaa myöhemminkin vaalikauden aikana. Poliittisia ryhmiä on tätä nykyä seitsemän.

Virallisesti tunnustettuun poliittiseen ryhmään kuuluu vähintään 23 jäsentä, jotka on valittu vähintään neljäsosasta unionin jäsenvaltioita (eli vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta). Jäsen voi kuulua vain yhteen poliittiseen ryhmään. Jäsenet, jotka eivät kuulu mihinkään poliittiseen ryhmään, ovat sitoutumattomia.

Jotta ryhmä voidaan muodostaa, on parlamentin puhemiehelle ilmoitettava ryhmän nimi, sen jäsenet ja puheenjohtajisto.

Parlamentin jäsenet tunnustavat poliittisen samanhenkisyytensä, kun he muodostavat ryhmän. Parlamentti ei yleensä arvioi ryhmän jäsenten poliittisten kantojen yhtenevyyttä. Vain jos ryhmän jäsenet itse kiistävät poliittisten kantojensa yhtenevyyden, parlamentin on määritettävä, onko ryhmä muodostettu sääntöjen mukaisesti.

Poliittiset ryhmät voivat palkata henkilöstöä, ja niiden käyttöön annetaan toimistoja, jotka rahoitetaan parlamentin talousarviosta. Parlamentin puhemiehistö määrittelee kyseisten varojen ja palvelujen hallinnointia ja valvontaa koskevat säännöt. Poliittisille ryhmille osoitettavat varat on tarkoitettu kattamaan henkilöstö-, hallinto- ja toimintakulut sekä kulut ryhmien EU:hun liittyvästä poliittisesta ja tiedotustoiminnasta.

Rahoitusta ei saa käyttää kampanjointiin eurooppalaisissa, kansallisissa, alueellisissa tai paikallisissa vaaleissa eikä myöskään kansallisten tai Euroopan tason poliittisten puolueiden tai niiden elinten rahoittamiseen. Kaikki parlamentin jäsenet eivät kuulu poliittiseen ryhmään, vaan osa heistä on sitoutumattomia. Myös sitoutumattomien jäsenten käyttöön annetaan henkilöstöä, ja puhemiehistön säännöissä määrätään heidän oikeuksistaan.

Puheenjohtajakokous (eli poliittisten ryhmien johtajat ja parlamentin puhemies) päättää kunkin vaalikauden alussa, missä poliittisten ryhmien, sitoutumattomien jäsenten ja EU:n muiden toimielinten edustajat istuvat istuntosalissa. Viime vaalikausina poliittiset ryhmät ovat istuneet puoliympyrän muotoisessa salissa ryhmittäin (lohkoissa) ja ryhmien johtajat ensimmäisessä rivissä ryhmänsä edessä. Jos vaalikauden kuluessa muodostetaan uusi poliittinen ryhmä, sovelletaan poikkeusjärjestelyjä.

Euroopan tason poliittiset puolueet

Mikä on Euroopan tason poliittinen puolue?

Euroopan tason poliittinen puolue on organisaatio, joka noudattaa poliittista ohjelmaa. Sen jäseninä on kansallisia puolueita ja/tai yksittäisiä henkilöitä, se on edustettuna useissa jäsenvaltioissa ja Euroopan tason poliittisista puolueista ja säätiöistä vastaava viranomainen (nk. vastuuviranomainen) on sen rekisteröinyt. Kuten perussopimuksissa todetaan, Euroopan tason poliittiset puolueet ”myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen”.

Euroopan tason poliittisen puolueen jäsenpuolueiden on oltava edustettuina Euroopan parlamentissa, kansallisissa parlamenteissa, alueparlamenteissa tai alueneuvostoissa vähintään yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioista.

Lisätietoja on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 224 artiklassa.

Miten Euroopan tason poliittisia puolueita rahoitetaan?

Heinäkuusta 2004 alkaen Euroopan tason poliittiset puolueet ovat voineet saada Euroopan parlamentilta vuosittaisen toiminta-avustuksen. Sillä voidaan kattaa enintään 90 prosenttia puolueen menoista. Loput on katettava omilla varoilla, kuten jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoitusta koskevat uudet säännöt 17. huhtikuuta 2018.

Mitä menoja avustuksesta voidaan ja ei voida maksaa?

Toiminta-avustuksen tulisi kattaa menot, jotka liittyvät suoraan puolueen poliittisessa ohjelmassa määriteltyihin tavoitteisiin. Näitä menoja ovat esimerkiksi

• kokoukset ja konferenssit
• julkaisut, tutkimukset ja mainokset
• hallinto-, henkilöstö- ja matkakulut
• EU-vaalien kampanjakulut.

Avustusta ei voida käyttää seuraaviin:

• kansanäänestysten ja muiden kuin EU-vaalien kampanjakulut
• kansallisten puolueiden, vaaliehdokkaiden ja kansallisten tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden suora tai välillinen rahoittaminen
• lainoihin ja lainan hoitoon liittyvät kustannukset.

Euroopan tason poliittiset säätiöt

Mikä on Euroopan tason poliittinen säätiö?

Euroopan tason poliittinen säätiö on yhteydessä Euroopan tason poliittiseen puolueeseen ja samalla tukee ja täydentää sen tavoitteita. Euroopan tason poliittinen säätiö laatii analyyseja ja edistää keskustelua EU:n toimintapolitiikkaan liittyvistä aiheista. Tämän lisäksi se järjestää seminaareja, koulutusta ja konferensseja ja teettää tutkimuksia.

Miten Euroopan tason poliittisia säätiöitä rahoitetaan?

Säätiöt saivat lokakuusta 2007 elokuuhun 2008 Euroopan komissiolta pilottihankkeen puitteissa hankeavustusta. Syyskuusta 2008 alkaen rahoitus siirtyi Euroopan parlamentille, joka myöntää säätiöille vuosittaisia toiminta-avustuksia. Avustus voi kattaa korkeintaan 90 prosenttia säätiön menoista. Loput on katettava omilla varoilla, kuten jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla.

Mitä menoja avustuksesta voidaan ja ei voida maksaa?

Avustuksesta voidaan maksaa menoja, jotka liittyvät suoraan säätiön toimintasuunnitelmassa määriteltyihin tavoitteisiin. Näitä menoja ovat esimerkiksi:

• kokoukset ja konferenssit
• julkaisut, tutkimukset ja mainokset
• hallinto-, henkilöstö- ja matkakulut.

Avustusta ei voida käyttää muun muassa seuraavien kulujen kattamiseen:

• kansanäänestysten ja vaalien kampanjakulut
• kansallisten puolueiden, vaaliehdokkaiden ja kansallisten poliittisten säätiöiden suora tai välillinen rahoittaminen
• lainoihin ja lainan hoitoon liittyvät kustannukset.

Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisteröinti ja valvonta on vuodesta 2016 alkaen uskottu Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavalle viranomaiselle (nk. vastuuviranomainen), jolla on myös valtuudet määrätä niille seuraamuksia. Vastuuviranomainen on Euroopan parlamentista riippumaton elin. Jos herää epäilys siitä, että tietty Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö ei täytä säädettyjä edellytyksiä, Euroopan parlamentti, neuvosto tai komissio voi pyytää vastuuviranomaista tarkistamaan tilanteen. Ennen kuin vastuuviranomainen päättää, pitääkö kyseinen puolue tai säätiö poistaa rekisteristä, se hankkii riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuvan komitean lausunnon. Vastuuviranomaista edustaa sen johtaja, joka tekee kaikki vastuuviranomaisen päätökset sen puolesta.

Ensimmäisessä vaalien jälkeisessä täysistunnossaan mepit valitsevat itselleen uuden puhemiehen, 14 varapuhemiestä ja viisi kvestoria.

Kaikkien luottamustehtävää hoitavien jäsenten eli puhemiehen, varapuhemiesten, kvestoreiden, valiokuntien sekä valtuuskuntien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien toimikaudet ovat 2,5 vuoden mittaisia. Heidät valitaan siis 5-vuotisen vaalikauden alussa ja jälleen vaalikauden puolivälissä. Tehtävän haltija voidaan valita uudelle kaudelle.

Puhemiehen, varapuhemiesten ja kvestoreiden valinnassa on huolehdittava eri jäsenvaltioiden ja erilaisten poliittisten kantojen tasapuolisesta edustuksesta.

Euroopan parlamentin puhemies

Puhemies valvoo parlamentin toimia, johtaa puhetta täysistunnossa ja allekirjoittaa EU:n vuotuisen talousarvion. Puhemies edustaa parlamenttia ulkoisissa yhteyksissä ja suhteissa EU:n muihin toimielimiin.

David Sassoli valittiin heinäkuussa 2019 Euroopan parlamentin puhemieheksi.

Miten puhemies valitaan?

Uuden parlamentin ensimmäinen tehtävä on valita itselleen puhemies. Ehdokkaan voi nimetä poliittinen ryhmä tai vähintään 38 parlamentin jäsentä yhdessä. Puhemies valitaan salaisessa äänestyksessä. Tullakseen valituksi ehdokkaan on saatava ehdoton enemmistö annetuista äänistä (50 prosenttia + 1 ääni).

Jos yksikään ehdokas ei tule valituksi ensimmäisellä kierroksella, samat tai uudet henkilöt voidaan asettaa ehdolle toiselle kierrokselle, joka toimitetaan samoin säännöin kuin ensimmäinenkin. Tarvittaessa toimitetaan myös kolmas kierros samoin säännöin.

Jos kukaan ei tule valituksi kolmannellakaan kierroksella, kaksi eniten ääniä saanutta jatkaa neljännelle kierrokselle. Eniten ääniä saanut ehdokas tulee valituksi. Jos ehdokkaat päätyvät jälleen tasatulokseen, vanhempi ehdokkaista julistetaan valituksi.

Mitä varapuhemiehet ja kvestorit tekevät?

Varapuhemies voi tarvittaessa toimia puhemiehen sijaisena ja hoitaa tämän tehtäviä, myös johtaa puhetta täysistunnossa. Varapuhemiehet kuuluvat puhemiehistöön, joka vastaa kaikista parlamentin hallintoon, henkilöstöön ja organisaatioon liittyvistä asioista. Kvestorien tehtävänä on käsitellä jäseniä suoraan koskevat hallinnolliset ja taloudelliset kysymykset.

Varapuhemiehiä on 14 ja kvestoreita viisi.

Miten heidän valitaan?

Poliittiset ryhmät ja yli 38 parlamentin jäsenen ryhmät voivat asettaa ehdolle varapuhemiehiä ja kvestoreita. Varapuhemiehet valitaan yhdessä salaisessa äänestyksessä. Varapuhemiesten arvojärjestys määräytyy heidän valitsemisjärjestyksensä mukaan.

Ketkä toimivat poliittisten ryhmien puheenjohtajina ja miten heidät valitaan?

Parlamentissa on tällä hetkellä seitsemän poliittista ryhmää. Kukin poliittinen ryhmä valitsee puheenjohtajansa. Ryhmien puheenjohtajat muodostavat yhdessä parlamentin puhemiehen kanssa Euroopan parlamentin puheenjohtajakokouksen.

Puheenjohtajakokous huolehtii parlamentin työn järjestämisestä ja lainsäädäntötyön suunnittelusta sekä päättää valiokuntien ja valtuuskuntien vastuualueista ja jäsenyydestä. Sen vastuulle kuuluvat suhteet muihin EU:n toimielimiin, kansallisiin parlamentteihin ja EU:n ulkopuolisiin maihin.

Ketkä toimivat valiokuntien puheenjohtajina ja miten heidät valitaan?

Ensimmäisessä eli järjestäytymiskokouksessaan parlamentin valiokunnat valitsevat äänestämällä itselleen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajat. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat voidaan myös valita uudelleen toiselle kaudelle vaalikauden puolivälin uudessa vaalissa.

Jokainen valiokunta valitsee puheenjohtajistonsa (puheenjohtajan ja varapuheenjohtajat) erillisissä äänestyksissä. Parlamentti päättää valittavien varapuheenjohtajien määrän puheenjohtajakokouksen tekemän esityksen perusteella.

Parlamentin pysyvät valtuuskunnat, jotka vastaavat suhteista EU:n ulkopuolisten maiden parlamentteihin, valitsevat puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa samaan tapaan.

Mitä valiokuntien koordinaattorit tekevät ja miten heidät valitaan?

Poliittiset ryhmät valitsevat keskuudestaan koordinaattorin kuhunkin parlamentin valiokuntaan. Koordinaattori toimii ryhmän poliittisena johtajana kyseisessä valiokunnassa. Hän koordinoi ryhmän kantoja valiokunnassa käsiteltäviin asioihin ja osallistuu valiokunnan työskentelyn järjestämiseen yhdessä valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien kanssa.

Vastavalitun jäsenen valtakirja tarkastetaan sen varmistamiseksi, että hän ei toimi tehtävässä, joka ei sovi yhteen Euroopan parlamentin jäsenyyden kanssa. Yhteensopimattomia tehtäviä ovat muun muassa EU:n jäsenvaltion hallituksen tai parlamentin, Euroopan komission, unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin johtokunnan, tilintarkastustuomioistuimen tai Euroopan investointipankin jäsenyys. EU:n perussopimusten nojalla unionin varojen hallinnoimista varten perustettujen EU:n toimielinten tai elinten virkamiehet eivät myöskään saa toimia Euroopan parlamentin jäseninä.

Kun vaalien viralliset tulokset ovat tiedossa, EU:n jäsenvaltiot toimittavat valituiksi tulleiden henkilöiden nimet parlamentille, ja parlamentin puhemies pyytää jäsenmaiden viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tehtävien yhteensopimattomuuden välttämiseksi.

Ennen kuin uusi jäsen, jonka valinnasta on ilmoitettu parlamentille, voi ottaa paikan vastaan, hänen on annettava kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei toimi edustajantoimen kanssa yhteensopimattomassa tehtävässä. Ilmoitus on tehtävä viimeistään kuusi päivää ennen parlamentin järjestäytymisistuntoa.

Oikeudellisten asioiden valiokunta tarkastaa uusien parlamentin jäsenten valtakirjat vielä jälkikäteen ja laatii päätöksen jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta. Päätös toimitetaan puhemiehelle, joka ilmoittaa siitä täysistunnolle seuraavassa istunnossa. Valtakirjojen tarkastamisen lisäksi parlamentti ratkaisee myös mahdolliset 20. syyskuuta 1976 annetusta säädöksestä johtuvat kiistat, jotka liittyvät parlamentin jäsenten valintaan välittömillä ja yleisillä vaaleilla, kansalliseen vaalilainsäädäntöön liittyviä kiistoja lukuun ottamatta.

Jos ilmenee, että jäsen toimii yhteensopimattomassa tehtävässä, parlamentti toteaa paikan vapautuneen.

Parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae siitä, että jäsen voi hoitaa edustajantointaan vapaasti joutumatta mielivaltaisen poliittisen vainon kohteeksi. Samalla se on tae koko parlamentin riippumattomuudesta ja täysivaltaisuudesta.

Euroopan parlamentin jäsenen toimia ei voida tutkia eikä häntä voida pidättää tai haastaa oikeuteen hänen edustajantointaan hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

Parlamentaarinen koskemattomuus pätee

• jäsenen kotimaassa, jossa hänellä on kansallisen parlamentin edustajille myönnetty koskemattomuus ja
• toisen jäsenvaltion alueella, jossa hänellä on vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus ja lainkäytöllinen koskemattomuus (katso pöytäkirja N:o 7 Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista, 9 artikla).

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta.

Miten koskemattomuuden pidättäminen tai puolustaminen tapahtuu?

Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pyytävät Euroopan parlamenttia pidättämään parlamentin jäsenen koskemattomuuden tai jos jäsen tai entinen jäsen pyytää parlamenttia puolustamaan koskemattomuuttaan, puhemies ilmoittaa pyynnöstä täysistunnossa ja lähettää sen käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan (tätä nykyä oikeudellisten asioiden valiokunta).

Valiokunta voi pyytää tarpeellisena pitämänsä lisätiedot tai selvitykset. Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, ja hän voi esittää asiaan liittyviä asiakirjoja tai muita kirjallisia todisteita.

Valiokunta hyväksyy suljetuin ovin parlamentille osoitettavan suosituksen hyväksyä tai hylätä pyyntö eli joko pidättää koskemattomuus tai puolustaa sitä. Parlamentti äänestää asiasta valiokunnan päätöstä seuraavassa täysistunnossa ja tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä. Äänestyksen jälkeen puhemies antaa parlamentin päätöksen viipymättä tiedoksi asianomaiselle jäsenelle ja jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Saako parlamentin jäsen pitää paikkansa, vaikka hänen koskemattomuutensa pidätettäisiin?

Kyllä. Parlamentin jäsen saa valtakirjansa kotijäsenvaltioltaan eivätkä muut viranomaiset voi viedä sitä häneltä. On myös muistettava, ettei jäsenen koskemattomuuden pidättäminen välttämättä merkitse, että hän on syyllinen. Se vain antaa jäsenvaltion oikeusviranomaisille mahdollisuuden aloittaa asian tutkinta tai oikeuskäsittely. Koska parlamentin jäsen valitaan jäsenvaltionsa vaalilain mukaisesti, on maan viranomaisten tehtävä päättää, menettääkö todistetusti rikokseen syyllistynyt jäsen valtuutensa.

Jos parlamentin jäsen luopuu edustajantoimestaan kesken toimikauden, hänen paikkansa täytetään jäsenen kotijäsenvaltion sääntöjä noudattaen. Lisätietoja antaa paikallinen Euroopan parlamentin yhteystoimisto.

Komission puheenjohtaja

Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan.

Euroopan parlamentin vaalien jälkeen uuden parlamentin ensimmäisiä tehtäviä on valita EU:n toimeenpanevan elimen, Euroopan komission, uusi puheenjohtaja. Jäsenvaltiot nimeävät puheenjohtajaehdokkaan ottaen huomioon eurovaalien tulokset. Parlamentin on hyväksyttävä komission uusi puheenjohtaja jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä (puolet jäsenistä + 1 jäsen). Jos ehdokas ei saa taakseen vaadittua enemmistöä, jäsenvaltioiden on ehdotettava kuukauden kuluessa uutta ehdokasta. Eurooppa-neuvosto tekee tämän päätöksen määräenemmistöllä. Vuoden 2014 vaaleissa parlamentti otti käyttöön ns. kärkiehdokasjärjestelmän. Kukin Euroopan tason poliittinen puolue nimesi ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi, ja vaaleissa eniten ääniä saanut puolue saattoi esittää parlamentin ehdokasta komission puheenjohtajaksi.

Komission jäsenet

Puheenjohtajan lisäksi myös muiden komission jäsenten on läpäistävä parlamentin tiukka seula.

Neuvosto hyväksyy yhdessä valitun komission puheenjohtajan kanssa luettelon komissaariehdokkaista, joita on yksi kustakin jäsenvaltiosta. Komission jäsenehdokkaat saapuvat mahdollisia tulevia vastuualueitaan edustavien parlamentin valiokuntien kuultaviksi. Kuulemisten jälkeen jokainen valiokunta kokoontuu arvioimaan ehdokkaan asiantuntemusta ja esiintymistä. Arvio lähetetään parlamentin puhemiehelle. Kielteinen arvio johtaa toisinaan ehdokkuuden poisvetämiseen. Seuraavaksi koko komission – myös komission puheenjohtajan ja ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan – on saatava parlamentti puolelleen yhdessä hyväksyntää koskevassa äänestyksessä.

Kun parlamentti on hyväksynyt puheenjohtajan ja komission jäsenet, neuvosto nimittää heidät virallisesti määräenemmistöllä.

Jos komission jäsenten vastuualueet muuttuvat merkittävästi toimikauden aikana tai jos joudutaan täyttämään avoimeksi tullut tehtävä tai nimittämään uusi komission jäsen uuden jäsenvaltion liittymisen seurauksena, kyseisiä komissaariehdokkaita kuullaan jälleen valiokunnissa.

Kaikki äänestykset, jotka parlamentti on toimittanut ennen vaaleja, ovat oikeudellisesti päteviä myös seuraavalla vaalikaudella. Tämä tarkoittaa, että vaalien jälkeen uusi parlamentti jatkaa asioiden käsittelyä siitä, mihin se jäi edellisellä vaalikaudella, edeten päätöksentekomenettelyn seuraavaan vaiheeseen.

Sen sijaan lainsäädäntöasiat, joita ei ehditty käsitellä täysistunnossa ennen vaaleja ja joista ei siten ole olemassa oikeudellisesti sitovaa parlamentin kantaa, katsotaan työjärjestyksen mukaan rauenneiksi. Niistä edellisellä vaalikaudella (esimerkiksi valiokunnissa) tehtyjä päätöksiä ei oteta huomioon. Vaalikauden vaihtuessa uuden parlamentin puheenjohtajakokous (eli parlamentin puhemies ja poliittisten ryhmien puheenjohtajat) voi päättää jatkaa näiden asioiden käsittelyä (työjärjestyksen 240 artikla).

Laajennetut työryhmät (”intergroups”) ovat Euroopan parlamentin jäsenten epävirallisia ryhmittymiä, jotka paneutuvat sellaisiin erityiskysymyksiin, jotka eivät välttämättä sisälly parlamentin tavanomaiseen työnkuvaan, mutta joilla voi olla laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Laajennetut työryhmät vaihtavat epävirallisesti näkemyksiä ja edistävät parlamentin jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan välisiä yhteyksiä.

Koska laajennetut työryhmät eivät ole parlamentin virallisia elimiä, ne eivät edusta parlamentin kantaa. Ne eivät saa harjoittaa toimintaa, joka saatettaisiin sekoittaa parlamentin viralliseen toimintaan.

Parlamentin puheenjohtajakokous on vahvistanut säännöt laajennettujen työryhmien perustamisesta kunkin vaalikauden alussa (asiaa koskevaan pyyntöön on saatava vähintään kolmen poliittisen ryhmän allekirjoitus, ja työryhmän on annettava vuosittain ilmoitus taloudellisista sidonnaisuuksista). Jos perustamisen ehdot täyttyvät, poliittiset ryhmät voivat antaa työryhmille logistista tukea.

Laajennettujen työryhmien puheenjohtajien on ilmoitettava kaikki työryhmän rahana tai luontoissuorituksena saama tuki. Ilmoitukset on saatettava vuosittain ajan tasalle ja asetettava julkisesti saataville.

Euroopan parlamentin jäsenet ovat EU:n kansalaisten edustajia, jotka on valittu vaaleilla. He edustavat unionin kansalaisia, kaupunkeja ja alueita. He kuuntelevat ihmisiä, joilla on paikallisia tai kansallisia huolenaiheita, sekä eturyhmiä ja yrityksiä. Parlamentin jäsenet ovat EU:n lainsäätäjiä mutta voivat myös perätä tietoja komissiolta ja neuvostolta ja patistaa niitä toimimaan. He käsittelevät myös aikamme suuria ongelmia, esimerkiksi ilmastonmuutosta, muuttoliikettä, ihmisoikeuksia maailmassa tai rahoitusmarkkinoiden sääntelyä

Parlamentin jäsenten tehtäviin kuuluu työskentely oman vaalipiirin asioiden edistämiseksi, valiokuntatyöskentely, keskustelut poliittisessa ryhmässä ja osallistuminen keskusteluihin ja äänestyksiin täysistunnossa. Jäsenet osallistuvat valiokuntiensa ja poliittisen ryhmänsä kokousten lisäksi moniin muihin kokouksiin. Jäsen saattaa myös kuulua valtuuskuntaan, joka vastaa suhteista EU:n ulkopuolisiin maihin, mikä voi toisinaan viedä hänet työmatkoille EU:n ulkopuolelle.

Valiokuntatyöskentely

Parlamentissa on 20 pysyvää valiokuntaa, jotka ovat erikoistuneet tiettyihin aloihin ja käsittelevät parlamentille annetut lainsäädäntöehdotukset ensimmäisenä.

Tähän käsittelyyn kuuluu lainsäädäntöehdotusta koskevan mietinnön ja tarkistusten laatiminen. (Valiokunnan äänestysten ja täysistuntokeskustelujen ja -äänestysten välillä poliittiset ryhmät keskustelevat esitetyistä tarkistuksista ja päätöslauselmista.) Valiokunnat myös nimeävät joukon jäseniä neuvottelemaan EU:n lainsäädännöstä neuvoston kanssa. Lisäksi ne laativat valiokunta‑aloitteisia mietintöjä, kuulevat asiantuntijoita ja valvovat EU:n muiden toimielinten ja elinten toimintaa.

Kussakin valiokunnassa on 25–76 varsinaista jäsentä ja yhtä monta varajäsentä.

Valiokunta valitsee varsinaisten jäsentensä keskuudesta itselleen 2,5 vuoden kaudeksi puheenjohtajan ja enintään neljä varapuheenjohtajaa, jotka muodostavat yhdessä valiokunnan puheenjohtajiston. Valiokuntien poliittinen kokoonpano ilmentää parlamentin kokoonpanoa.

Parlamentti voi myös asettaa alivaliokuntia ja väliaikaisia erityisvaliokuntia erityistehtäviin. Lisäksi se voi asettaa tutkintavaliokuntia tutkimaan epäilyjä rikkomuksesta tai epäkohdasta, joka on tapahtunut unionin oikeutta sovellettaessa.

Parlamentin valiokunnat kokoontuvat yleensä Brysselissä. Kokoukset ovat julkisia ja yleensä seurattavissa suoratoistona verkossa.

Euroopan parlamentissa on 705 jäsentä, jotka edustavat kaikki EU-maita.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2018 Euroopan parlamentin saman vuoden helmikuussa tekemän ehdotuksen pohjalta päätöksen Euroopan parlamentin kokoonpanosta. Siinä vahvistetaan kustakin jäsenvaltiosta Euroopan parlamenttiin vaalikaudelle 2019–2024 valittavien edustajien lukumäärä.

Parlamentissa oli Yhdistyneen kuningaskunnan koko jäsenyyden ajan 31.1.2020 saakka 751 jäsentä. Uusi kokoonpano, jonka myötä meppien määrä pieneni 751:stä 705:een, otettiin käyttöön Yhdistyneen kuningaskunnan erottua EU:sta.

Yhdistyneen kuningaskunnan 73 mepin lähdettyä jäi parlamenttiin tilaa uusille mahdollisille EU:n jäsenmaille.  Yhdistyneen kuningaskunnan 73 paikasta 27 paikkaa jaettiin muille jäsenmaille ja 46 paikkaa pidetään säilössä uusia mahdollisia EU:n jäsenmaita varten.

EU:sta eronneen Yhdistyneen kuningaskunnan 73 paikasta jaettiin muiden jäsenvaltioiden kesken uudelleen 27 paikkaa, jotta niiden edustajamäärät vastaisivat paremmin nk. alenevan suhteellisuuden periaatetta. Nämä paikat otettiin käyttöön vasta, kun Yhdistynyt kuningaskunta erosi EU:sta.

Nämä 27 paikkaa jaettiin seuraavasti: Ranska ja Espanja saavat viisi lisäpaikkaa, Italia ja Alankomaat kolme, Irlanti kaksi sekä Ruotsi, Itävalta, Tanska, Suomi, Slovakia, Kroatia, Viro, Puola ja Romania yhden lisäpaikan. Yksikään jäsenvaltio ei menettänyt edustajanpaikkoja.

Paikat jaettiin jäsenvaltioiden kesken ”objektiivisesti, tasapuolisesti, kestävästi ja avoimesti”. Uusi paikkajako noudattaa Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrättyä alenevan suhteellisuuden periaatetta, jonka mukaan suuremmat jäsenvaltiot saavat vähemmän paikkoja kuin pienet suhteessa väestöönsä. Suurempien jäsenvaltioiden jäsenet edustavat siis suurempaa määrää kansalaisia kuin väkiluvultaan pienempien valtioiden jäsenet.

Kuinka paljon parlamentin jäsenille maksetaan?

Kaikki parlamentin jäsenet ansaitsevat yhtä paljon. Edustajanpalkkioista määrätään jäsenten asemaa koskevissa säännöissä, jotka ovat olleet voimassa heinäkuusta 2009 alkaen. Palkkio on 38,5 prosenttia Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarin peruspalkasta.

Kuukausittainen edustajanpalkkio ennen veroja on näiden sääntöjen mukaisesti €8.995,39 (heinäkuusta 2020 alkaen). Edustajanpalkkio maksetaan parlamentin budjetista. Kaikki parlamentin jäsenet maksavat EU:n veroja ja vakuutusmaksut, minkä jälkeen edustajanpalkkio on €7.011,74. Lisäksi useimmissa EU-maissa Euroopan parlamentin jäsenet joutuvat maksamaan kansallista veroa kotimaassa. Niinpä yksittäisen jäsenen lopullinen eli nettopalkkio riippuu hänen kotimaansa verotussäännöistä.

Jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin on muutama poikkeus: Euroopan parlamenttiin ennen vuoden 2009 vaaleja valitut jäsenet voivat käyttää entistä siirtymäkorvauksia, eläkkeitä ja palkkausta koskevaa järjestelmää. Tässä järjestelmässä jäsenille maksetaan sama palkkio kuin maansa kansallisen parlamentin jäsenille sen ajan, jonka he ovat Euroopan parlamentin jäseniä.

Onko parlamentin jäsenillä oikeus eläkkeeseen? Kuinka suuri se on?

Jäsenillä on oikeus vanhuuseläkkeeseen 63 vuotta täytettyään. Eläke on 3,5 prosenttia edustajanpalkkiosta kultakin täydeltä vuodelta, jona jäsen on hoitanut edustajantointa, mutta ei yhteensä enempää kuin 70 prosenttia siitä. Nämä eläkkeet maksetaan Euroopan unionin talousarviosta.

Heinäkuusta 2009 lähtien uudet jäsenet eivät ole enää voineet liittyä vuonna 1989 käyttöön otettuun jäsenten lisäeläkejärjestelmään, joka poistuu vähitellen käytöstä.

Euroopan parlamentin jäsenten työnkuvasta johtuen he joutuvat olemaan paljon poissa kotoaan. Tästä johtuvien kustannusten kattamiseksi mepeille on tarjolla useita korvauksia (kaikki luvut vuodelta 2021).

Matkakulut

Suurin osa Euroopan parlamentin kokouksista, kuten täysistunnot sekä valiokuntien ja poliittisten ryhmien kokoukset, pidetään Brysselissä tai Strasbourgissa. Parlamentin jäsenille korvataan kyseisiin kokouksiin osallistumista varten hankittujen matkalippujen todelliset kustannukset, joista on toimitettava kuitit. Kulut korvataan enintään business-luokan (tai vastaavan) lentolipun mukaisesti, ensimmäisen luokan junalipun mukaisesti tai automatkan osalta €0,53/km (1 000 kilometriin asti). Tämän lisäksi maksetaan matkan etäisyyteen ja kestoon perustuvat kiinteämääräiset korvaukset muiden matkustamisesta aiheutuvien kustannusten (kuten moottoritiemaksujen, matkatavaroiden ylipainomaksujen tai varausmaksujen) kattamiseksi.

Parlamentin jäsenet joutuvat usein matkustamaan omassa jäsenvaltiossaan tai sen ulkopuolella työtehtävissä tai muusta syystä (esimerkiksi konferenssin tai työvierailun vuoksi). Kotimaan ulkopuolella hoidettaviin tehtäviin liittyvien kulujen korvaamiseksi parlamentin jäsenille voidaan maksaa matkakulukorvaus, joka kattaa matka- ja majoituskulut sekä muut asiaan liittyvät kulut. Kuluja korvataan enintään €4.517 vuodessa. Omassa jäsenvaltiossa hoidettaviin tehtäviin liittyvistä kuluista korvataan ainoastaan matkakulut maakohtaisen enimmäismäärän rajoissa.

Päiväraha

Euroopan parlamentti maksaa €324 suuruisen kiinteämääräisen päivärahan jokaiselta päivältä, jona parlamentin jäsen on parlamentissa Brysselissä tai Strasbourgissa työtehtävissä, mikäli jäsen on allekirjoittanut läsnäolorekisterin. Päivärahan on tarkoitus korvata majoitus- ja ruokailukulut sekä kaikki muut asiaan liittyvät kulut. Täysistuntojen aikana summa puolitetaan jäseniltä, jotka eivät ole olleet läsnä vähintään puolessa nimenhuutoäänestyksistä, vaikka he olisivat olleet paikalla parlamentissa ja allekirjoittaneet läsnäolorekisterin.

Kun parlamentin jäsen osallistuu EU:n ulkopuolella pidettäviin kokouksiin ja allekirjoittaa virallisen läsnäolorekisterin, Euroopan parlamentti maksaa jokaista päivää kohden €162 suuruisen summan ja lisäksi korvaa hotellikulut erikseen.

Yleinen kulukorvaus

Tämä kiinteämääräinen korvaus kattaa parlamentin jäsenenä toiminnasta aiheutuvat kulut, kuten toimiston vuokra- ja ylläpitokulut, internetliittymän, tietokone- ja puhelinkulut, konferenssien ja näyttelyjen järjestämisen. Korvaus puolitetaan jäseniltä, jotka ilman pätevää syytä eivät ole osallistuneet vähintään puoleen yhden istuntokauden aikana (syyskuusta seuraavan vuoden elokuuhun) järjestetyistä täysistunnoista.

Vuonna 2021 yleinen kulukorvaus on €4.576 kuukaudessa.

Sairauskulut

Euroopan parlamentin jäsenillä on oikeus korvaukseen, joka kattaa kaksi kolmasosaa heidän sairauskuluistaan. Korvausprosenttia lukuun ottamatta järjestelmän yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt ovat samat kuin EU:n virkamiehillä.

Toimikauden päättyessä maksettava korvaus

Kun jäsenen toimikausi päättyy, hän saa siirtymäkorvauksen, joka vastaa hänen edustajanpalkkiotaan. Oikeutta korvaukseen kertyy kuukausi kutakin vuotta kohti, jonka aikana jäsen on hoitanut edustajantointa. Tätä korvausta maksetaan enintään kaksi vuotta. Jos entinen jäsen ottaa vastaan edustajantoimen muussa parlamentissa tai toimii julkisessa virassa, uusista tehtävistä maksettava palkka vähennetään siirtymäkorvauksesta. Jos jäsen on samanaikaisesti oikeutettu vanhuuseläkkeeseen tai työkyvyttömyyseläkkeeseen, hän ei voi saada sen ohella myös toimikauden päättymisestä maksettavaa korvausta, vaan hänen on valittava jompikumpi näistä etuuksista.

Muut etuudet

Euroopan parlamentti tarjoaa jäsentensä käyttöön toimistot kalusteineen ja laitteineen sekä Brysselissä että Strasbourgissa. Jäsenet voivat käyttää virallisten työtehtäviensä hoitamisen yhteydessä parlamentin virallisia ajoneuvoja kummassakin kaupungissa.

Euroopan parlamentin jäsenet voivat valita oman henkilöstönsä parlamentin vahvistamien määrärahojen rajoissa. Vuonna 20210 kullakin parlamentin jäsenellä on käytettävissään enintään €25.620 kuukaudessa (1.7.2020 alkaen) kaikkiin avustajien palkkaamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Mitään näistä varoista ei makseta Euroopan parlamentin jäsenelle itselleen.

Jäsenet voivat palkata erilaisia avustajia:

• Valtuutetut avustajat, joiden asemapaikka on Brysselissä (tai Luxemburgissa tai Strasbourgissa) kuuluvat suoraan parlamentin hallinnon alaisuuteen, ja heihin sovelletaan samoja palvelussuhteen ehtoja kuin EU:n väliaikaiseen henkilöstöön. Jäsen voi ottaa palvelukseensa enintään kolme valtuutettua avustajaa (tietyin edellytyksin). Vähintään neljännes kokonaismäärärahoista on käytettävä valtuutettujen avustajien palkkaamiseen.
• Jäsenet voivat myös palkata ”paikallisia” avustajia omissa jäsenvaltioissaan. Näiden avustajien hallinnollisia asioita hoitavat maksun välittäjät, jotka takaavat, että veroja ja sosiaaliturvamaksuja koskevia määräyksiä noudatetaan asianmukaisesti. Paikallisten avustajien palkkaamiseen voidaan käyttää enintään 75 prosenttia kokonaisvaroista.

Valtuutettujen ja paikallisten avustajien lisäksi enintään neljäsosa käytettävissä olevista määrärahoista voidaan käyttää parlamentin jäsenen valitsemien palveluntarjoajien suorittamiin palveluihin, esimerkiksi tietystä aiheesta teetettävän tutkimuksen tilaamiseen.

Avustajilta edellytetään, että heillä ei ole parlamentin ulkopuolista toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriidan. Vuodesta 2009 alkaen Euroopan parlamentin jäsenet eivät ole enää voineet ottaa palvelukseen lähisukulaisiaan.

Kaikkien avustajien nimet tai toiminimet

julkaistaan sopimuksen keston ajan Euroopan parlamentin verkkosivustolla, paitsi jos tästä päätetään poiketa heidän turvallisuuteensa liittyvästä perustellusta syystä.

Euroopan parlamentti on Euroopan unionin lakiasäätävä elin ja yksi sen seitsemästä instituutioista. Parlamentti muodostuu 705 jäsenestä (mepistä), jotka edustavat kaikkia EU-maita. Parlamentti koostui ennen brexitiä 751 jäsenestä, mutta Britannian erottua unionista jäsenmäärää vähennettiin 751:een.

Euroopan parlamentti on toimielin, joka päättää EU:n lainsäädännöstä, mukaan lukien unionin monivuotisesta budjetista, yhdessä EU:n neuvoston (eli EU-maiden hallitusten) kanssa. Lisäksi parlamentti valvoo muiden instituutioiden, kuten komission, toimintaa.

Parlamentti on mukana Euroopan komission puheenjohtajan valinnassa ja lisäksi sillä on tärkeä rooli komissaariehdokkaiden arvioinnissa kuulemistilaisuuksissa. Parlamentin pitää hyväksyä äänestyksellä komission jäsenten kollegio eli 27 komissaarin muodostama komissio kokonaisuudessaan.

Euroopan parlamentin jäsenet valitaan viiden vuoden välein EU:n jäsenvaltioissa, ja he edustavat unionin noin 446 miljoonaa asukasta. Perussopimuksiin vuosien varrella tehdyt muutokset ovat tuoneet parlamentille merkittävästi lainsäädäntö- ja budjettivaltaa.

Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjistä. Tämä tarkoittaa, että sillä on valta hyväksyä ja muuttaa lainsäädäntöä, ja se päättää EU:n vuotuisesta talousarviosta tasavertaisena neuvoston kanssa. Se valvoo komission ja muiden EU:n elinten työtä ja tekee yhteistyötä EU-maiden kansallisten parlamenttien kanssa, jotta niiden näkemykset voidaan ottaa huomioon.

Valtaosa EU:n lainsäädännöstä hyväksytään tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä, johon usein viitataan myös sen vanhalla nimellä "yhteispäätösmenettely". Tämä EU:n lainsäädännössä käytetty vakiomenettely antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtä paljon sananvaltaa. Sitä sovelletaan monilla eri aloilla, kuten maahanmuutto, energia, liikenne, ilmastonmuutos, ympäristö, kuluttajansuoja ja talouden ohjaus.

Joillain aloilla käytetään muita päätöksentekomenettelyjä. Esimerkiksi verotusta, kilpailulainsäädäntöä ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa Euroopan parlamenttia kuullaan. Tällöin parlamentti voi hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen tai esittää siihen tarkistuksia. Neuvostolla ei kuitenkaan ole oikeudellista velvollisuutta noudattaa parlamentin kantaa, vaikka se ei voikaan tehdä päätöstä, ennen kuin parlamentti on muodostanut kantansa. Hyväksyntämenettelyssä sen sijaan on saatava parlamentin hyväksyntä. Sitä sovelletaan uusien valtioiden liittymiseen EU:hun sekä kansainvälisten sopimusten tekemiseen EU:n ja unioniin kuulumattomien maiden tai maiden ryhmien välillä. Hyväksyntämenettelyä sovelletaan myös, kun tehdään lopullinen päätös Euroopan komission nimittämisestä.

Entä aloiteoikeus? Kuka saa ehdottaa EU:n lainsäädäntöä?

Vaikka uusien EU-säädösten ehdottaminen on komission tehtävä, parlamentti voi tehdä aloitteen ja pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen. Käyttäessään tätä ”lainsäädäntöaloitetta” parlamentin jäsenet voivat asettaa määräajan ehdotuksen esittämiselle. Jos komissio kieltäytyy, sen on ilmoitettava perustelunsa.

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

Uutta säädöstä hyväksyttäessä parlamentin jäsenet ja neuvosto voivat valtuuttaa komission tekemään säädökseen pieniä lisäyksiä tai muutoksia (teknisiä liitteitä, päivityksiä jne.). Tämä tapahtuu antamalla delegoituja säädöksiä (joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen osia) tai täytäntöönpanosäädöksiä (joilla annetaan ohjeita säädöksen täytäntöönpanosta). Näin lainsäädännöstä ei tarvitse tehdä niin yksityiskohtaista, kun sitä voidaan tarvittaessa täydentää ja ajantasaistaa ilman uusia lainsäädäntöneuvotteluja.

Komission antaman säädöksen lajista riippuu, mitä parlamentin jäsenet voivat tehdä, jos he eivät ole samaa mieltä komission ehdottamista toimenpiteistä. Delegoidun säädöksen parlamentin jäsenet voivat estää veto-oikeudellaan. Täytäntöönpanosäädöksen tapauksessa jäsenet voivat pyytää komissiota muuttamaan säädöstä tai peruuttamaan sen. Komissiolla ei kuitenkaan ole oikeudellista velvoitetta noudattaa pyyntöä.

Parlamentti päättää EU:n kunkin vuoden talousarviosta eli budjetista yhdessä neuvoston kanssa. Vuotuisen talousarvion pitää nuodattaa EU:n seitsenvuotisessa "rahoituskehyksessä" asetettuja rajoja. Parlamentin pitää hyväksyä tämä pitkän aikavälin budjetti, jotta se voi astua voimaan.

Parlamentilla on myös tärkeä rooli EU:n budjetin valvonnassa vuotuisen vastuuvapausmenettelyn kautta.

Parlamentti tarkastelee neuvoston suositusten perusteella, onko Euroopan komissio käyttänyt varoja moitteettomasti ja sääntöjen mukaisesti, tekee suosituksia budjetin hallintaan ja päättää, myönnetäänkö asianomaisille elimille vastuuvapaus talousarvion toteuttamisesta.

Lisäksi parlamentti myöntää EU:n instituutioille, virastoille ja yhteisille hankkeille erikseen vastuuvapauden yleisen budjetin hallinnosta.

Unionin jäsenvaltioiden hallitukset päättivät vuonna 1992 yksimielisesti kirjata EU:n perussopimukseen kullekin EU:n toimielimelle virallisen kotipaikan.

Päätöksellä oli merkittäviä seurauksia myös parlamentin työskentelyjärjestelyille: sen viralliseksi kotipaikaksi tuli Strasbourg, jossa pidetään myös useimmat täysistunnot, parlamentin valiokuntien piti järjestää kokouksensa Brysselissä ja parlamentin pääsihteeristö (henkilöstö) tuli virallisesti sijaitsemaan Luxemburgissa. Vuonna 1997 nämä järjestelyt sisällytettiin EU:n perussopimukseen.

Nykyisten järjestelyjen muuttaminen edellyttäisi perussopimuksen muuttamista, joka vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten yksimielisen hyväksynnän ja kansallisten parlamenttien ratifioinnin.

Kuinka paljon parlamentin kotipaikan sijainti Strasbourgissa maksaa?

Euroopan parlamentin vuonna 2013 tekemän selvityksen mukaan vuodessa säästyisi 103 miljoonaa euroa, jos parlamentin kaikki toiminta siirrettäisiin Strasbourgista Brysseliin (vuoden 2014 hintoina). Tämä on huomattava summa, vaikka se vastaa vain kuutta prosenttia parlamentin talousarviosta eli yhtä prosenttia EU:n hallintobudjetista tai vain 0,1:tä prosenttia EU:n koko talousarviosta.

Vuonna 2014 Euroopan tilintarkastustuomioistuin laati oman, riippumattoman analyysinsa vastauksena Euroopan parlamentin 20. marraskuuta 2013 antamaan päätöslauselmaan. Tilintarkastustuomioistuin vahvisti parlamentin vuonna 2013 teettämän tutkimuksen päätelmät, mutta päätyi arvioimaan Strasbourgin toimipaikkaan liittyvät menot 109 miljoonaksi euroksi vuodessa. Lisäksi saavutettaisiin viiden miljoonan euron säästöt, kun komission ja neuvoston matkakulut vähennettäisiin niiden talousarvioista.

Maaliskuussa 2019 mepit hyväksyivät uuden päätöslauselman , jossa vaaditaan suunnitelmaa siitä, että parlamentilla olisi vain yksi toimipaikka.

Vuonna 1992 tehty päätös virallisti tuolloin jo vallinneen tilanteen, joka kuvasti useiden vuosien ajan tehtyjä kompromisseja.

Vuonna 1952 eli muutama vuosi toisen maailmansodan jälkeen perustetun Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) toimielimet sijaitsivat Luxemburgissa. Hiili- ja teräsyhteisö perustettiin hallinnoimaan kuuden maan, mukaan lukien Ranskan ja Saksan, teräs- ja hiilivaroja. Euroopan neuvosto (47 valtion hallitustenvälinen ihmisoikeus- ja kulttuuriasioita käsittelevä elin, joka myös perustettiin heti toisen maailmansodan jälkeen) toimi jo Strasbourgissa ja tarjosi täysistuntosalinsa EHTYn ”edustajakokouksen” kokousten käyttöön. Edustajakokous kehittyi myöhemmin Euroopan parlamentiksi. Vähitellen Strasbourg vakiintui parlamentin täysistuntojen pääpaikaksi, joskin ylimääräisiä istuntoja järjestettiin myös Luxemburgissa 1960- ja 1970-luvuilla.

Euroopan talousyhteisön perustamisen jälkeen vuonna 1958 merkittävä osa Euroopan komission ja ministerineuvoston työstä keskittyi Brysseliin. Koska parlamentin työhön liittyy läheisesti näiden kahden toimielimen valvonta ja vuorovaikutus niiden kanssa, ajan mittaan Euroopan parlamentin jäsenet päättivät lisätä toimintaansa Brysselissä. Nykyinen järjestely oli lähes vakiintunut 1990-luvun alkuun mennessä. Tuolloin valiokuntien ja poliittisten ryhmien kokoukset järjestettiin Brysselissä ja täysistunnot Strasbourgissa. Huomattava osa parlamentin henkilöstöstä on sijoittautunut Luxemburgiin.

Euroopan unionilla on 24 virallista kieltä. Tämän kielipolitiikan ansiosta kansalaisilla on mahdollisuus tutustua EU:n lainsäädäntöön ja ymmärtää sitä paremmin. Kansalaiset voivat olla vuorovaikutuksessa EU:n toimielinten kanssa esimerkiksi esittämällä vetoomuksia tai pyytämällä tietoja millä tahansa virallisella kielellä. He voivat seurata parlamentissa käytäviä keskusteluja suoratoistona verkossa.

On myös tärkeää, että parlamentin jäsenillä on mahdollisuus puhua, kuunnella, lukea ja kirjoittaa omalla kielellään ja itse asiassa millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Yksi Euroopan parlamentin olennaisista demokraattisista periaatteista on, että jokainen EU-kansalainen voi toimia parlamentin jäsenenä, vaikka ei puhuisi mitään vierasta kieltä. Kansalaiset valitsevat parlamentin jäsenet vaaleilla edustamaan etujaan, eikä valintaperusteena ole vieraiden kielten taito. Jotta kaikille parlamentin jäsenille voidaan lisäksi taata tasapuoliset työolosuhteet, heidän on saatava tarvittava tieto omalla äidinkielellään. Parlamentin jäsenen jollain EU:n virallisella kielellä pitämä puheenvuoro tulkataan simultaanisti muille virallisille kielille, ja viralliset tekstit käännetään kaikille 24 kielelle. Jotta EU:n lainsäädäntöä voidaan soveltaa suoraan tai se voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön osaksi, se on ensin käännettävä kunkin jäsenvaltion kielenä olevalle EU:n viralliselle kielelle. Kansalaiset voivat pyytää ja saada tietoa millä tahansa EU:n virallisella kielellä.

Kroatian liityttyä unioniin 1. heinäkuuta 2013 virallisia kieliä on nyt yhteensä 24: bulgaria, englanti, espanja, hollanti, iiri, italia, kreikka, kroaatti, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, romania, ruotsi, saksa, slovakki, sloveeni, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro.

Yhdistyneen kuningaskunnan lähtö EU:sta ei sinänsä vaikuta englannin asemaan virallisena kielenä. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden olisi päätettävä englannin poistamisesta yksimielisesti, ja englanti on myös virallinen kieli Irlannissa ja Maltalla, joten mahdollisuus englannin aseman muuttumiseen lienee vähäinen.

Tulkin ja kääntäjän työ

Yleensä jokainen kääntäjä ja tulkki työskentelee vieraasta kielestä äidinkieleensä. Kun kieliä on 24, mahdollisia kieliyhdistelmiä on 552. Jotta niistä selviydytään, parlamentti käyttää joskus ”välikielten” järjestelmää: puhe tulkataan tai teksti käännetään ensin yhdelle yleisimmistä kielistä (englanti, ranska tai saksa) ja siitä edelleen muille kielille.

Kääntäminen ja tulkkaus ovat eri ammatteja: tulkit tulkkaavat puhuttua kieltä toiselle kielelle suullisesti reaaliajassa kokousten aikana, kun taas kääntäjät työskentelevät kirjallisten asiakirjojen parissa ja tuottavat täysin vastaavan version asiakirjasta kohdekielellä. Euroopan parlamentin tulkkien tehtävänä on välittää parlamentin jäsenten sanoma näiden puolesta. Koska parlamentissa keskustellaan mitä erilaisimmista asioista, hallinto auttaa tulkkeja valmistautumaan kokouksiin, joita he menevät tulkkaamaan, ja seuraamaan omien työkieltensä kehitystä. Pätevinä kieliammattilaisina he tarjoavat laadukasta palvelua kaikille parlamentin jäsenille.

Kääntäjät suorittavat myös muita kielenvälitystehtäviä, kuten tekstien mukauttamista podcasteiksi, tekstitystä ja nauhoittamista 24 kielellä

Parlamentissa työskentelee noin 270 vakinaiseen henkilöstöön kuuluvaa tulkkia, ja se voi myös käyttää säännöllisesti 1 500:aa ulkopuolista akkreditoitua tulkkia. Täysistuntoviikoilla on käytettävissä 700–900 tulkkia. Vakinaisia kääntäjiä on parlamentissa noin 600, ja käännöstoimeksiannoista noin 30 prosenttia teetetään freelancekääntäjillä.

Euroopan parlamentin eri toimipaikoissa työskenteli toukokuussa 2019 seuraava määrä virkamiehiä ja väliaikaisia ja sopimussuhteisia toimihenkilöitä (sis. parlamentin poliittiset ryhmät mutta ei parlamentin jäsenten avustajia):

• Enemmistö (55,5 prosenttia) parlamentin henkilöstöstä on naisia.

• 8,5 prosenttia parlamentin henkilöstöstä työskentelee poliittisille ryhmille (662 henkeä).

• Parlamentin henkilöstö tulee kaikista EU:n jäsenvaltioista ja jopa joistakin muista maista. Belgialaisia on eniten, sen jälkeen tulevat ranskalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja saksalaiset.

• Joitakin toimia on ulkoistettu, kuten osa parlamentin kiinteistönhuollosta ja tietotekniikka-, siivous- ja ruokalapalveluista. Joinain päivinä parlamentin tiloissa voi olla yli 10 000 ihmistä, kun henkilöstön määrään lisätään toimittajat, vierailijat ja edunvalvojat.

Vuosien mittaan vammaisten parlamentin jäsenten, henkilöstön ja vierailijoiden esteetöntä pääsyä parlamenttiin on parannettu usein tavoin. Kaikissa uusissa hankkeissa, joilla rakennuksia laajennetaan, uudistetaan tai muutetaan, on ehdottomasti taattava alusta alkaen täysi esteettömyys vammaisten käyttäjien kannalta.

Kaikissa parlamentin rakennuksissa on vähintään yksi sisäänkäynti, jonka kautta on esteetön pääsy pyörätuolilla. Kaikissa kolmessa kaupungissa, joissa Euroopan parlamentilla on toimipaikka (Bryssel, Strasbourg ja Luxemburg), pysäköintihalleihin on varattu paikkoja vammaisille autoilijoille ja kahviloissa on pöydät ja kassat, joita pyörätuolilla liikkuvat voivat käyttää. Avustajakoiran saa tuoda parlamentin tiloihin.

Esteettömien tilojen lisäksi parlamentin digitaalisten palvelujen saavutettavuus on jatkuvasti parantunut viime vuosien aikana, ja pyynnöstä saatavilla olevien avustavien teknologioiden määrä on kasvanut. Kuulovammaisten käyttöön on tarjolla induktiosilmukoita, ja viittomakielen tulkkeja voidaan pyytää etukäteen. Näkövammaisille on tarjolla erilaisia avustavia teknologioita, kuten pistekirjoitus ja näytöt, lukemista helpottavat apuvälineet ja ruudunlukuohjelmat.

Julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta annetun EU:n direktiivin mukaisesti parlamentin verkkosivut on mukautettu siten, että niissä noudatetaan verkon sisällön saavutettavuutta koskevan aloitteen (web accessibility initiative, WAI) suuntaviivoja. Verkkosivuja on selkeytetty, niistä on tehty helpommin selattavia ja niiden sisältö pysyy samana, kun niitä luetaan ruudunlukuohjelmalla. Multimediasisältö on myös tehty helpommin katsottavaksi lisäämällä tekstityksiä ja transkriptioita.

EU:n jäsenvaltioiden hallitusten (Eurooppa-neuvosto) vuonna 1992 tekemän päätöksen mukaan parlamentilla on kolme toimipaikkaa – Strasbourg (virallinen kotipaikka), Bryssel ja Luxemburg. Yhteensä parlamentilla on 29 rakennusta näillä kolmella paikkakunnalla. Joitakin rakennuksia sillä on myös muissa jäsenvaltioissa, joissa sijaitsevat parlamentin yhteystoimistot.

Parlamentti on vähitellen pyrkinyt ostamaan rakennuksia, joita se käyttää päätoimipaikoissaan, koska se on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kustannustehokkaampaa kuin niiden vuokraaminen. Lisätilan tarvetta on aiheuttanut esimerkiksi vuonna 2004 tapahtunut EU:n laajentuminen. Parlamentti on pitänyt parempana vaihtoehtona ostaa kuin vuokrata rakennuksia, jos se vain on mahdollista. Sama koskee enenevässä määrin myös jäsenmaissa sijaitsevia yhteystoimistoja.

Ostaminen säästää paljon rahaa. Se on tilintarkastustuomioistuimen mukaan pitkällä aikavälillä 40‑50 prosenttia halvempaa kuin vuokraaminen. Parlamentti omistaa kaikkiaan 87,5 prosenttia rakennuksistaan (vuokralla 151 300 m2, omistuksessa 1 052 400 m2). Parlamentin omistamien rakennusten vuokraaminen maksaisi noin 163 miljoonaa euroa vuodessa.

Euroopan parlamentti valitaan välittömillä vaaleilla. Siksi se haluaa varmistaa, että sekä parlamentin jäsenten että parlamentin työn ja hallinnon avoimuutta lisätään, jotta kansalaiset voivat seurata parlamentin keskusteluja ja päätöksentekoa. Parlamentti on sitoutunut avoimuuteen. Se onkin onnistunut lisäämään viime vuosina huomattavasti parlamentin työjärjestyksen ja jäsenten toiminnan avoimuutta. Se on ottanut käyttöön useita välineitä, joiden avulla kansalaisten on helpompi valvoa sen toimintaa ja erityisesti sen lainsäädäntötyötä.

Yhteinen avoimuusrekisteri

Avoimuusrekisteri on avoin kaikille edunvalvojille, jotka pyrkivät vaikuttamaan EU:n toimielinten lainsäädäntöön ja politiikan täytäntöönpanoprosessiin. Rekisteristä käy ilmi, mitä etuja kukin ajaa kenenkin puolesta ja minkä verran edunvalvontaan on käytetty resursseja. Rekisteri tekee mahdolliseksi julkisen valvonnan ja antaa kansalaisille ja eturyhmille tilaisuuden seurata kaikenlaisten edunvalvojien toimintaa.

Ainoastaan rekisteröityneet edunvalvojat voivat pyytää pääsyä parlamentin tiloihin. Vain heidät voidaan kutsua puhujiksi valiokuntien järjestämiin julkisiin kuulemistilaisuuksiin. He voivat myös tukea parlamentin jäsenten laajennettujen työryhmien ja epävirallisten ryhmittymien toimintaa ja osallistua siihen. Lisäksi he voivat saada sähköposti-ilmoituksia valiokuntien toiminnasta, olla mukana järjestämässä tapahtumia ja pyytää puhemiestä toimimaan tapahtumansa suojelijana. Edunvalvojien on noudatettava rekisteröityneiden hyvää edunvalvontatapaa.

Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto ovat sopineet sääntöjen käyttöönotosta. Säännöillä lisätään edunvalvojien toiminnan avoimuutta EU:n tasolla. Ehdotetun uuden toimielinten välisen sopimuksen tavoitteena on saada myös neuvosto mukaan edunvalvontarekisteriin. Parlamentin, neuvoston ja komission yhteisenä tavoitteena on tehdä rekisteröitymisestä käytännössä pakollista siten, että se on tietynlaisen edunvalvonnan ennakkoedellytys.

Lisätietoja sovituista säännöistä: Parliament approves new rules for a common mandatory Transparency Register | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti (europa.eu)

Lisätietoja neuvotteluista: Etusivu | Inter-institutional negotiations on the Transparency Register | Euroopan parlamentti (europa.eu)

Parlamentin jäsenten ja edunvalvojien välisten yhteyksien avoimuus

Parlamentin työjärjestyksen mukaan esittelijöiden ja valmistelijoiden, varjoesittelijöiden ja -valmistelijoiden sekä valiokuntien puheenjohtajien on julkistettava verkossa kunkin mietinnön osalta kaikki sovitut tapaamiset sellaisten edunvalvojien kanssa, joihin sovelletaan avoimuusrekisteriä koskevaa toimielinten välistä sopimusta. Parlamentti kehottaa kaikkia muita jäseniä tekemään näin vapaaehtoisesti. Tiedot tapaamisista julkaistaan jäsenten profiilisivuilla.

Parlamentin jäsen voi siis liittää laatimaansa mietintöön tai lausuntoon luettelon yhteisöistä tai henkilöistä, joita hän on tavannut lainsäädännön valmistelua varten. Luettelosta käy ilmi, millaista ulkopuolista asiantuntemusta ja millaisia lausuntoja esittelijä tai valmistelija on saanut. Luettelo julkaistaan valiokunnassa hyväksytyn mietinnön liitteenä.

Lisätietoja: Edunvalvontaryhmät ja avoimuus (europa.eu)

Parlamentin jäsenten menettelysäännöt / ilmoitus taloudellisista sidonnaisuuksista

Parlamentin jäseniin sovelletaan menettelysääntöjä. Niiden mukaan heidän on toimitettava yksityiskohtainen ilmoitus taloudellisista sidonnaisuuksistaan eli poliittiseen toimintaan saamastaan tuesta (taloudellinen tuki, henkilöstö, materiaali). Jäsenten on myös ilmoitettava osallistumisestaan kolmansien osapuolten järjestämiin tilaisuuksiin, jos kolmas osapuoli korvaa heidän matka-, majoitus- tai oleskelukulunsa tai maksaa nämä kulut suoraan.

Lisäksi sekä menettelysäännöissä että parlamentin työjärjestyksessä todetaan, että parlamentin jäsenet eivät saa harjoittaa palkallista ammattimaista edunvalvontaa, joka liittyy suoraan EU:n päätöksentekoprosessiin. Jäsenten ilmoituksissaan antamat tiedot ovat esillä heidän omilla profiilisivuillaan.

Oikeus tutustua asiakirjoihin

Euroopan unionin kansalaisilla ja asukkailla on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artikla). Oikeus tutustua asiakirjoihin on olennainen osa EU:n toimielinten soveltamaa avoimuuspolitiikkaa.

Euroopan parlamentin julkisen asiakirjarekisterin verkkosivuston kautta löytää asiakirjat, jotka parlamentti on laatinut tai vastaanottanut 3. joulukuuta 2001 alkaen. Suurimpaan osaan näistä asiakirjoista voi tutustua suoraan. Ne voi myös ladata verkkosivustolta maksutta.

Parlamentti voi toimittaa pyynnöstä asiakirjoja, joita ei voi saada nähtäväksi suoraan rekisterin kautta.

Kansalaisten tiedustelut

Kansalaiset voivat ottaa yhteyttä parlamenttiin (Ask EP) ja pyytää tietoa parlamentista sekä sen kannoista ja toiminnasta, organisaatiosta ja säännöistä, toimivallasta ja menettelyistä. Kansalaisten tiedusteluihin vastaava yksikkö ei kuitenkaan voi antaa lainopillisia neuvoja eikä esittää poliittisia kannanottoja.

Euroopan parlamentin budjetti on vuonna 2021 noin kaksi miljardia euroa.

Parlamentti pystyy tukemaan 705 jäsenensä työtä ja toimimaan 24 kielellä vuotuisen budjettinsa ansiosta. Sen budjetti on viidesosa unionin toimielinten kaikista hallintomenoista. Unionin yleisestä talousarviosta parlamentin budjetin osuus on puolestaan vain yksi prosentti. Suurin osa unionin rahoituksesta investoidaan suoraan jäsenvaltioihin.

Miten talousarviosta päätetään?

Parlamentin talousarviomenettely alkaa yleensä helmikuussa, jolloin pääsihteeri antaa ehdotuksen, jossa määritellään seuraavan vuoden tärkeimmät tavoitteet ja tarvittavat resurssit. Tämän pohjalta puhemiehistö – parlamentin puhemies ja 14 varapuhemiestä – hyväksyy alustavan ennakkoarvioesityksen ja toimittaa sen budjettivaliokunnalle.

Valiokunnan jäsen (ns. budjettiesittelijä) valmistelee mietinnön, jossa esitetään parlamentin työn painopisteet ja niihin ehdotetut määrärahat. Mietinnöstä äänestetään ensin budjettivaliokunnassa ja sen jälkeen parlamentin täysistunnossa, yleensä toukokuussa. Hyväksytty ennakkoarvio sisällytetään unionin seuraavan vuoden talousarvioesitykseen, jota parlamentin jäsenet tarkistavat ja jonka parlamentin täysistunto hyväksyy viimeistään joulukuun täysistunnossa.

Vierailu Euroopan parlamentissa antaa kansalaisille ainutlaatuisen tilaisuuden saada selville, miten EU:n parlamentaarinen demokratia toimii ja miten parlamentin päätökset vaikuttavat heidän päivittäiseen elämäänsä. Parlamentti tarjoaa vierailijoille monenlaisia eri tapoja tutustua toimielimen ja Euroopan unionin työhön, historiaan ja toimintaan. Parlamentti ottaa vastaan paljon vierailijoita eri toimipaikoissaan, vierailukeskuksissaan ja museoissaan. Tarjolla on erilaisia vierailumahdollisuuksia. Toimielimessä voivat vierailla niin ryhmät kuin yksittäiset vierailijat.

Brysselin ja Strasbourgin täysistuntosaleissa vierailee joka vuosi noin puoli miljoonaa ihmistä EU:sta ja sen ulkopuolelta. Monet heistä tulevat ryhmävierailulle (joko parlamentin jäsenen kutsumina tai omasta aloitteestaan). Yksittäisten vierailijoiden määrä on kuitenkin viime vuosina kasvanut. Parlamentin henkilöstö toivottaa ryhmät tervetulleiksi ja esittelee vierailijoille parlamentin työtä ja tehtäviä. Ryhmät voivat tavata parlamentin jäseniä ja vierailla istuntosalissa. Yksittäiset vierailijat voivat käydä istuntosalissa, seurata täysistuntoa tai varata istuntosaliesittelyn. Heillä on myös käytössään interaktiivinen multimediaopas 24 kielellä.

Parlamentin mielestä avoimuus on Euroopan unionissa tärkeää, jotta demokraattiset oikeudet toteutuvat. Tämän vuoksi kansalaisten olisi päästävä helposti parlamentin tiloihin seuraamaan sen toimintaa. Monet EU-kansalaisista asuvat kuitenkin kaukana Brysselistä ja Strasbourgista. He eivät välttämättä voi vierailla parlamentissa, sillä matkustaminen on kallista. Joissakin tapauksissa Euroopan parlamentti voi kattaa osan jäsenten vierailijaryhmien kuluista.

Brysselissä vierailijat voivat käydä myös parlamentin tilojen ulkopuolella Parlamentariumissa ja Euroopan historian talossa. Ne ovat auki myös viikonloppuna. Parlamentarium järjestää suosittuja roolipelejä parlamentin toiminnasta kiinnostuneille toisen asteen koulujen oppilaille. Oppilaat voivat esittää parlamentin jäseniä ja neuvotella lainsäädännöstä, joka vaikuttaa eurooppalaisten päivittäiseen elämään.

Strasbourgissa vierailuohjelmaan kuuluu käynti Parlamentarium Simone Veil -näyttelytilassa. Tarjolla on muun muassa 360 asteen elokuvateatteri ja interaktiivisia laitteita. Strasbourgin tiloissa järjestetään myös opiskelijoiden Euroscola-tapahtuma, jota kautta tuhannet 16‑18‑vuotiaat opiskelijat voivat kokea yhden päivän ajan, millaista olisi olla parlamentin jäsen.

Parlamentti on avannut pienempiä vierailukeskuksia jäsenvaltioihin, jotta parlamentti olisi lähempänä kansalaisia. Tarkoituksena on saada vierailukeskus jokaiseen jäsenmaahan. Näiden Europa Experience -keskusten tavoitteena on tuoda Eurooppa ihmisten luo, tarjota heille tietoa ja kannustaa kansalaisia osallistumaan.

Vierailla voi muutenkin kuin paikan päällä. Parlamentti on lisännyt verkko- ja digitarjontaansa. Verkossa on nyt tarjolla muun muassa online-esittelyjä ja Euroopan nuorisoseminaareja.

Online-esittelyjen aikana vierailijat voivat tutustua lähemmin parlamentin toimivaltaan, tehtäviin ja toimintaan. Esittelyn jälkeen vierailijoilla on mahdollisuus saada vastauksia heitä askarruttaviin kysymyksiin. Online-esittely pidetään yhdellä Euroopan unionin 24 virallisesta kielestä.

Verkossa järjestettävissä nuorisoseminaareissa eri EU-maiden nuoret kokoontuvat yhteen ideoimaan, keskustelemaan ja väittelemään yhteiskunnallisista haasteista. He käsittelevät yhdessä monikulttuurisena ryhmänä nyky-Euroopan kannalta tärkeitä aiheita. Osallistujat keksivät innovatiivisia ratkaisuja ja esittelevät ne parlamentin jäsenelle. Euroopan nuorisoseminaari järjestetään pääsääntöisesti englanniksi, ranskaksi tai saksaksi.

Parlamentti viettää joka vuosi toukokuun alussa Eurooppa-päivää. Parlamentin yksiköt ja poliittiset ryhmät järjestävät sen kunniaksi erilaisia tapahtumia Strasbourgissa ja Brysselissä.