Tässä Faktatietojen luvussa kerrotaan, miten EU:n menot rakentuvat, miten ne rahoitetaan ja miten niitä hallinnoidaan. Neuvosto ja parlamentti hyväksyvät yhdessä talousarvion menot. EU:n vuotuisessa talousarviossa on noudatettava niitä menojen enimmäismääriä, jotka on asetettu monivuotisessa rahoituskehyksessä eli EU:n pitkän aikavälin menosuunnitelmassa useiden painopisteiden osalta. Erityisrahoitusvälineiden avulla EU voi reagoida ennakoimattomiin tarpeisiin. Talousarviotakuut ja rahoitusvälineet myös tehostavat EU:n varainkäytön vaikutuksia. NextGenerationEU-väline täydentää väliaikaisesti vuosien 2027 monivuotista rahoituskehystä.

Oikeusperusta

  • Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 310–325 ja 352 artikla sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A, 171–182 ja 203 artikla
  • asetus unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (varainhoitoasetus) (asetus (EU, Euratom) 2024/2509, annettu 23. syyskuuta 2024);
  • asetus vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (rahoituskehysasetus) (neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2093, annettu 17. joulukuuta 2020)
  • asetus vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 2020/2093 muuttamisesta (neuvoston asetus (EU, Euratom) 2024/765, annettu 29. helmikuuta 2024)
  • asetus Euroopan unionin elpymisvälineen perustamisesta covid-19-kriisin jälkeisen elpymisen tukemiseksi (neuvoston asetus (EU) 2020/2094, annettu 14. joulukuuta 2020)
  • Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi
  • Tavoite

    Unionin talousarvion yleisenä tavoitteena on unionin politiikkojen rahoittaminen talousarvion kurinalaisuutta ja voimassa olevia sääntöjä ja menettelyjä noudattaen. Unionin talousarvion pääpainopiste on investoinneissa. Tästä syystä unioni hyväksyy pitkän aikavälin menosuunnitelmat, joita kutsutaan monivuotisiksi rahoituskehyksiksi ja jotka laaditaan 5–7vuoden mittaisiksi ohjelmakausiksi (ks. jäljempänä).

    Perusperiaatteet

    Unionin talousarviossa noudatetaan yhdeksää periaatetta, jotka ovat unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen 6–38 artiklan mukaisesti yhtenäisyys, totuudenmukaisuus, vuotuisuus[1], tasapaino, laskentayksikkö (euro), yleiskatteisuus, erittely (kukin määräraha osoitetaan tiettyyn menotyyppiin), moitteeton varainhoito ja avoimuus.

    Vuotuisuuden periaate on sovitettava tarpeeseen hallinnoida monivuotisia toimia, joiden merkitys talousarviossa on kasvanut. Siksi talousarviossa on jaksotettuja määrärahoja, joita ovat

    • maksusitoumusmäärärahat, jotka kattavat tietyn varainhoitovuoden aikana useamman kuin yhden vuoden kuluessa toteutettavia toimia varten tehtyjen oikeudellisten sitoumusten kokonaiskustannukset
    • maksumäärärahat, jotka kattavat tietyn varainhoitovuoden tai aiempien varainhoitovuosien aikana tehtyjen oikeudellisten sitoumusten toteuttamiseen liittyvät menot.
    • Joulukuun 16. päivänä 2020 tehdyssä toimielinten sopimuksessa määrätään, että komission on laadittava vuotuinen kertomus, jossa esitetään katsaus unionin toiminnan taloudellisiin ja talousarviovaikutuksiin riippumatta siitä, onko toiminta rahoitettu unionin talousarviosta vai sen ulkopuolella. Kertomuksessa on oltava tiedot unionin varoista ja vastuista, lainananto- ja lainanottotoimista - myös Euroopan vakausmekanismista ja Euroopan rahoitusvakausvälineestä (2.5.8) - sekä muista mahdollisista tulevista mekanismeista. Siihen on myös sisällytettävä tiedot ilmastomenoista, menoista, joilla edistetään luontokadon pysäyttämistä ja tämän suuntauksen kääntämistä, naisten ja miesten tasa-arvon edistämisestä sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta kaikissa asiaankuuluvissa unionin ohjelmissa.

      Unionin menojen rakenne ja menoluokat

      A. Unionin menojen pääluokat

      Yleinen talousarvio jakautuu kymmeneen pääluokkaan, joista kukin vastaa tiettyä EU:n toimielintä tai elintä. Kun muiden toimielinten pääluokat koostuvat pääasiassa hallintomenoista, komission pääluokka (pääluokka III) koostuu toimintamenoista ja niiden täytäntöönpanosta aiheutuvista hallintomenoista (tekninen apu, erillisvirastot, henkilöstö).

      Komissio käyttää budjettinimikkeistöä, jossa varat esitetään politiikanalojen ja ohjelmien mukaan. Ne on ryhmitelty otsakkeisiin tai ohjelmaklustereihin (ks. jäljempänä), jolloin on helpompi arvioida unionin kunkin politiikanalan kustannuksia ja vaikuttavuutta.

      B. Monivuotinen rahoituskehys (1.4.3)

      Unionin menot on vuodesta 1988 lähtien asetettu monivuotiseen kehykseen. Siinä talousarvio on jaettu laajoja politiikkakokonaisuuksia vastaaviin otsakkeisiin, joissa menoille on vahvistettu enimmäismäärät kyseisen kauden talousarviota koskevien tärkeimpien painopisteiden mukaisesti. Ensimmäinen ohjelmakausi oli viisivuotinen, ja sen jälkeen kaudet ovat olleet seitsenvuotisia. Vuotuinen talousarvio on laadittava monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettuja rajoituksia noudattaen.

      Unionin talousarvioon sovelletaan SEUT:n 310 artiklassa ja varainhoitoasetuksessa vahvistettua tiukkaa tasapainon periaatetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että unionin talousarvio on menoperusteinen. Toisin sanoen yhteenlasketut tulot voivat kasvaa vain sen verran kuin etukäteen asetetut monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ja nämä enimmäismäärät ylittävät erityisrahoitusvälineet sallivat. Rahoituskehysasetuksen 4 artiklan säännösten mukaisesti näihin enimmäismääriin sovelletaan 2 prosentin vuotuista automaattista mukautusta ylöspäin[2]. Monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2021–2027 maksusitoumusmäärärahoja on yhteensä 1 824,3 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina. Niistä monivuotisen rahoituskehyksen osuus on 1 074,3 miljardia euroa ja NextGenerationEU-elpymisvälineen (NGEU) osuus on 750 miljardia euroa. Rahoituskehykseen on lisätty vielä 11 miljardia euroa rahoituskehysasetuksen 5 artiklassa säädetyn ohjelmakohtaisen mukautuksen ansiosta.

      Komission 20. kesäkuuta 2023 esittämän lainsäädäntöehdotuksen jälkeen parlamentti ja neuvosto pääsivät 6. helmikuuta 2024 sopimukseen, joka pohjustaa monivuotisen rahoituskehyksen kaikkien aikojen ensimmäistä väliarviointia. Tämä sopimus vaikuttaa meneillään olevan monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä oleviin vuosiin, sillä se mahdollistaa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistamisen sekä kyseiset enimmäismäärät ylittävien erityisrahoitusvälineiden soveltamisalan ja koon tarkistamisen. Sopimus sisältää 21 miljardin euron (vuoden 2024 hintoina) nettomääräiset nimelliset lisämenot, mukaan lukien 17 miljardia euroa uuden erityisrahoitusvälineen kautta myönnettäviä avustuksia Ukrainalle monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ylittäen[3]. Tämä lisäys vastaa 2,8 prosentin lisäystä sallittujen menojen enimmäismäärään meneillään olevan monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevana aikana.

      Menorahoituksen nimellisestä kasvusta huolimatta unionin kokonaismenot tulevat kuitenkin reaalimääräisesti supistumaan merkittävästi inflaation kiihdyttyä voimakkaasti vuosina 2021–2023. Nykyisen vuosien 2021–2027 rahoituskehyksen ensimmäisten kahden ja puolen vuoden aikana unionin kumulatiivinen inflaatio on noussut jo 23,7 prosenttiin. Parlamentin äskettäin teettämässä tutkimuksessa inflaation vaikutuksesta EU:n varoihin todettiin, että jos kaikki muut olosuhteet säilyvät ennallaan, tämän kehityksen odotetaan laskevan monivuotisen rahoituskehyksen määrän 0,96 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta vuoden 2027 loppuun mennessä. Tämä on selvästi vähemmän kuin 1,05 prosenttia bruttokansantulosta, joka oli vuosien 2021–2027 rahoituskehykselle asetettu odotusarvo sen hyväksymisen aikaan.

      Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty vuoden 2026 talousarvio vuosien 2021–2027 rahoituskehyksessä määriteltyjen politiikkakokonaisuuksien mukaan jaoteltuna.

      Otsakkeet Sitoumukset Maksut
        EU:n vuoden 2026 talousarvio (miljoonaa euroa)
      Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous 22 163,0 23 336,6
      Koheesio, palautumiskyky ja arvot 71 649,8 73 166,7
      Luonnonvarat ja ympäristö 56 529,4 52 577,3
      Muuttoliike ja rajaturvallisuus 5 018,9 3 887,9
      Turvallisuus ja puolustus 2 813,5 2 253,3
      Naapurialueet ja muu maailma 15 600,0 16 569,7
      EU:n yleinen hallinto 13 277,5 13 277,5
      Erityisrahoitusvälineet 5 715,9 5 022,5
      Yhteensä 192 768,1 190 091,6 
      Määrärahat prosentteina suhteessa bruttokansantuloon (BKTL) 1,00 % 0,99 %

      C. Joustoväline ja temaattiset erityisrahoitusvälineet

      Sen lisäksi, että unionin talousarviosta rahoitetaan menoja, jotka liittyvät monivuotisten ohjelmien yhteydessä toteutettavaan unionin politiikkaan, talousarviossa on varattu jonkin verran varoja toimiin, joilla vastataan ennakoimattomiin kriiseihin ja tilanteisiin. Joustovälinettä ja temaattisia erityisrahoitusvälineitä voidaan käyttää talouskriisien (esim. EGR - Euroopan globalisaatiorahasto), luonnonkatastrofien, kansanterveyskriisien ja humanitaaristen hätätilanteiden (esim. SEAR - solidaarisuus- ja hätäapuvaraus) tai muiden odottamattomien tarpeiden (esim. joustoväline) vuoksi unionin jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa tai unionin ulkopuolella. Tämän rahoituksen turvin on mahdollista kattaa joitakin poikkeuksellisia rahoitustarpeita.

      Euroopan unionin elpymisväline - NextGenerationEU

      Komission odotetaan ottavan tämän välineen avulla käyttöön 750 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina. Siitä voidaan käyttää enintään 390 miljardia euroa avustuksiin ja enintään 360 miljardia euroa lainojen myöntämiseen. Tällä vuosien 2021–2027 pitkän aikavälin talousarviota täydentävällä rahoituksella on tarkoitus auttaa unionia pääsemään jaloilleen covid-19-kriisin jälkeen. Komissio on valtuutettu omia varoja koskevan päätöksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla ottamaan pääomamarkkinoilta lainaa unionin puolesta. Menoihin (390 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina) käytettävien varojen pääoman takaisinmaksu ja siihen liittyvät korot on rahoitettava unionin yleisestä talousarviosta, myös riittävistä tuotoista, jotka saadaan vuodesta 2021 alkaen vähitellen käyttöön otettavista uusista omista varoista. (1.4.1)

      Elpymisvälineessä keskitytään a) työllisyyden elvyttämiseen ja työpaikkojen aikaansaamiseen, b) uudistuksiin ja investointeihin, joilla elvytetään kestävää kasvua ja työllisyyttä, jotta voidaan lujittaa jäsenvaltioiden välistä yhteenkuuluvuutta ja parantaa niiden palautumiskykyä, c) toimiin covid-19-kriisin taloudellisista vaikutuksista kärsineitä yrityksiä ja etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten sekä kestävän kasvun vahvistamiseen unionissa, mukaan lukien suorat sijoitukset yrityksiin, d) toimiin covid-19-kriisiin liittyvää tutkimusta ja innovointia varten; e) kriisivalmiuden tason nostamiseen ja sen mahdollistamiseen, että unioni pystyy reagoimaan nopeasti ja tuloksekkaasti vakaviin hätätilanteisiin, mihin sisältyy myös välttämättömien tarvikkeiden ja lääkinnällisten laitteiden varastojen muodostaminen ja tarvittavan infrastruktuurin hankkiminen nopean kriiseihin reagoimisen mahdollistamiseksi, f) toimiin, joilla varmistetaan, että covid-19-kriisi ei vaaranna oikeudenmukaista siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen, sekä g) toimiin, joilla puututaan maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen kohdistuviin covid-19-kriisin vaikutuksiin.

      Elpymis- ja palautumistukivälineestä jäsenvaltioiden tukemiseksi investoinneissa ja uudistuksissa sovittiin 12. helmikuuta 2021. Alun perin odotettiin, että välineestä asetettaisiin jäsenvaltioiden saataville jopa 672,5 miljardin euron arvosta (vuoden 2018 hintoina) lainoja ja avustuksia, joiden täytäntöönpanossa ovat apuna kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat[4]. Suunnitelmiin on sisällyttävä keskeisiin politiikan aloihin (kuusi pilaria[5]) liittyviä uudistuksia ja investointeja, niiden on edistettävä vihreää ja digitaalista siirtymää ja niissä on käsiteltävä eurooppalaisen ohjausjakson mukaisia maakohtaisia suosituksia.

      Venäjän hyökättyä Ukrainaan komissio julkaisi 18. toukokuuta 2022 tiedonannon ”REPowerEU-suunnitelma”, jossa vahvistetaan strategia, jonka avulla pyritään vähentämään EU:n riippuvuutta energian tuonnista Venäjältä. Komission arvion mukaan tätä strategiaa varten tarvittaisiin 210 miljardin euron lisäinvestoinnit, jotta se voisi saavuttaa tavoitteensa. Komissio ehdotti siksi muiden toimenpiteiden[6] ohella elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen muuttamista niin, että välineestä yli jääneistä lainoista voitaisiin järjestellä uudelleen enintään 225 miljardia euroa ja että enintään 7,5 prosenttia Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahasto plussasta ja koheesiorahastosta käytettävissä olevista varoista voitaisiin kohdentaa REPowerEU-tarkoituksiin. Lisäksi odotetaan, että enintään 20 miljardia euroa vuoden 2022 hintoina asetetaan saataville direktiivin 2003/87/EY mukaisen päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta tai asetuksella (EU) 2021/1755 perustetusta brexit-mukautusvarauksesta tehtävistä siirroista. Tämän varojen vapauttamisen on mahdollistanut REPowerEU-asetus. Näillä varoilla on tarkoitus rahoittaa kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien uutta lukua, jossa määritetään erityistoimenpiteitä energiahuollon monipuolistamiseksi ja fossiilisista polttoaineista riippuvuuden vähentämiseksi lainojen (enintään 225 miljardia euroa) ja avustusten (enintään 75 miljardia euroa) muodossa. Jäsenvaltiot pyysivät 127,24 miljardin euron arvosta lainoja tarkistettujen elpymis- ja palautumissuunnitelmien yhteydessä REPowerEU-asetuksessa asetettuun määräaikaan mennessä.

      Edellä mainitussa monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia koskevassa sopimuksessa otettiin erityisesti käyttöön uusi rahoituksen porrastusmekanismi, jolla katetaan NGEU-välineeseen liittyvät korkomaksujen ylitykset. Tällä mekanismilla voidaan viimeisenä keinona ottaa käyttöön unionin uusi temaattinen erityiselpymisväline, joka ylittää monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät, mikäli otsakkeessa 2 b jo myönnetyt määrät eivät maksusitoumusten vapauttamisen, uudelleenpriorisoinnin ja muista kuin temaattisista erityisrahoitusvälineistä käytettävissä olevien varojen lisäksi ole riittäviä.

      Euroopan parlamentin rooli

      Parlamentti käyttää budjettivaltaa yhdessä neuvoston kanssa. Nämä valtaoikeudet annettiin parlamentin jäsenille jo 1970-luvulla (1.2.5). Budjettivaltaan kuuluu unionin vuotuisten menojen kokonaismäärästä ja jakautumisesta päättäminen sekä talousarvion toteuttamisen valvonta.

      Parlamentin budjettivaliokunta vastaa monivuotista rahoituskehystä koskevista neuvotteluista sekä vuotuisen talousarvion hyväksymisestä parlamentin puolesta. Se myös edustaa parlamentin kantaa neuvotteluissa neuvoston kanssa. Se on yleensä onnistunut saamaan läpi ensisijaisina pitämiään lisäyksiä tarkistustensa avulla (vaikka ei välttämättä aina alkuperäisen suuruisina).

      Neuvotteluissa vuosien 2021–2027 rahoituskehyksestä parlamentti painotti seuraavia seikkoja ja onnistui pitkälti saavuttamaan niissä tavoitteensa: a) rahoituskehyksen enimmäismäärän korottaminen ja joidenkin lippulaivaohjelmien vahvistaminen, b) sitoumus ottaa käyttöön uusia unionin omia varoja, joilla on tarkoitus kattaa ainakin elpymisvälineeseen liittyvät kustannukset (pääoma ja korko), c) parlamentin rooli elpymisvälineen täytäntöönpanossa yhteisömenetelmän mukaisesti, d) unionin talousarviosta myönnettävien varojen merkitys ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden ja sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen kannalta sekä e) uuden mekanismin käyttöönotto unionin talousarvion suojaamiseksi oikeusvaltion periaatteiden rikkomisilta (1.4.3).

      Parlamentti on myös järjestelmällisesti vaatinut talousarvion avoimuutta ja kaikkien unionin talousarviosta rahoitettavien toimien ja välineiden asianmukaista valvontaa.

      Parlamentti toimii vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena (SEUT:n 319 artikla). Talousarvion valvontavaliokunta huolehtii talousarvion toteuttamisen poliittiseen valvontaan kuuluvan työn valmistelusta (1.4.5). Vuotuisen vastuuvapausmenettelyn päätteeksi parlamentti esittää päätelmänsä siitä, miten komissio ja muut toimielimet ja elimet ovat toteuttaneet unionin talousarviota. Sen tavoitteena on tarkistaa, onko talousarviota toteutettu asiaa koskevien sääntöjen ja moitteettoman varainhoidon eli tuloksellisuuteen liittyvien vaatimusten mukaan.

      Talousarvion valvontavaliokunta järjestää vuosittain kokouksen Euroopan investointipankin (EIP) (1.3.15) kanssa sen rahoitustoiminnan valvomiseksi. Lisäksi se laatii vuosittain mietinnön, jossa arvioidaan EIP:n suoriutumista tehtävistään ja sen työn tuloksia. Budjettivaliokunta sekä talous- ja raha-asioiden valiokunta ovat sopineet laativansa vuosittain mietinnön, jossa arvioidaan EIP:n nykyistä ja tulevaa toimintaa. Ne toimivat vuorotellen asiasta vastaavana valiokuntana. Rahoitusvälineet voivat olla hyödyllinen keino lisätä unionin varojen vaikuttavuutta, mutta parlamentti on korostanut, että niiden täytäntöönpanoon olisi sovellettava tiukkoja ehtoja, jotta saadaan rajoitettua unionin talousarvioon kohdistuvia riskejä. Siksi varainhoitoasetukseen on sisällytetty yksityiskohtaiset säännöt unionin talousarviosta saatavaan rahoitukseen tai takaukseen perustuvien rahoitusvälineiden käytöstä.

      Parlamentin budjettivaliokunta ja talous- ja raha-asioiden valiokunta vastaavat yhdessä elpymis- ja palautumistukivälineen valvonnasta, jota varten on oma työryhmänsä ja komission kanssa kahden kuukauden välein käytävä elpymis- ja palautumisvuoropuhelu.

      Tämän tekstin on laatinut Euroopan parlamentin talousarviotukiyksikkö. Lisätietoja tästä aiheesta on budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan verkkosivustolla.

       

      [1]Tämän periaatteen mukaan talousarvioon otetaan määrärahat varainhoitovuoden ajaksi, joka alkaa 1. tammikuuta ja päättyy 31. joulukuuta.
      [2]Samaa automaattista mukautusta sovelletaan NGEU-erityisohjelmien täytäntöönpanoon osoitettuihin määrärahoihin.
      [3]Sopimukseen sisältyy myös 33 miljardin euron back-to-back-lainat Ukrainalle äskettäin sovitun Ukrainan tukivälineen puitteissa.
      [4]Nyt jälkikäteen tarkasteltuna ja kun otetaan huomioon REPowerEU-suunnitelman sisältävät päivitetyt kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat, nämä määrät vastaavat 648:aa miljardia euroa vuoden 2022 hintoina. Elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan muutetun asetuksen myötä jäsenvaltioiden saataville on asetettu lisäavustuksia päästökauppajärjestelmästä ja brexit-mukautusvarauksesta. Näin ollen 357 miljardin euron avustuksista 338 miljardia euroa on alkuperäisiä elpymis- ja palautumistukivälineen avustuksia, 17,3 miljardia euroa on päästökauppajärjestelmän avustuksia ja 1,6 miljardia euroa on brexit-mukautusvarauksen avustuksia. Lisäksi jäsenvaltioilla oli mahdollisuus hakea lainatukea elokuuhun 2023 saakka. Käytettävissä olevista 385 miljardin euron kokonaismäärärahoista lähes 291 miljardia euroa oli sidottu vuoden 2023 loppuun mennessä.
      [5]Vihreä siirtymä; digitaalinen muutos; taloudellinen yhteenkuuluvuus, tuottavuus ja kilpailukyky; sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; terveydenhuolto ja taloudellinen, sosiaalinen ja institutionaalinen palautumiskyky; seuraavalle sukupolvelle suunnatut toimintapolitiikat.
      [6]REPowerEU-suunnitelmassa tarjotaan myös uutta rahoitusta osoittamalla 20 miljardia euroa markkinavakausvarannossa olevista EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksista sekä siirtämällä varoja koheesiorahastoista (enintään 12,5 prosenttia jäsenvaltioiden määrärahoista) ja maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (enintään 12,5 prosenttia tässäkin tapauksessa).

      Francisco Padilla Olivares