Teollis- ja tekijänoikeudet
Tässä Faktatietojen luvussa kerrotaan EU:n kehyksestä, jolla suojataan henkistä omaisuutta. Siihen kuuluvat teollinen ja kaupallinen omaisuus (patentit, tavaramerkit, mallit, liikesalaisuudet ja maantieteelliset merkinnät) sekä tekijänoikeudet. Lisäksi kerrotaan Euroopan parlamentin roolista alan lainsäädännön yhdenmukaistamisessa.
Oikeusperusta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 ja 118 artiklassa on määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukaistamisesta ja EU:n laajuisten teollis- ja tekijänoikeuksien luomisesta.
Tavoitteet
Vaikka teollis- ja tekijänoikeuksia säännellään kansainvälisessä oikeudessa ja jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä, niitä on myös yhdenmukaistettu unionin säädöksillä. SEUT:n 118 artiklassa määrätään, että sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja joilla muodostetaan keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät EU:n tasolla. Unionin tämän alan lainsäädännön tavoitteena on pääasiassa yhdenmukaistaa teollis- ja tekijänoikeuksia tietyiltä osin luomalla unionin oma järjestelmä. EU:n tavaramerkki- ja mallisuojajärjestelmät ja vuodesta 2023 lähtien myös patenttijärjestelmä ovatkin jo olemassa. Monet EU:n välineet heijastavat myös jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita, jotka perustuvat Bernin ja Rooman yleissopimuksiin sekä Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevaan sopimukseen (TRIPS-sopimus) ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) vuonna 1996 tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin.
Saavutukset
A. Lainsäädännön yhdenmukaistaminen
1. Tavaramerkit ja mallit
Tavaramerkkejä koskeva EU:n lainsäädäntökehys perustuu nelitasoiseen rekisteröintijärjestelmään sekä kansallisiin tavaramerkkijärjestelmiin, jotka on yhdenmukaistettutavaramerkkidirektiivillä (direktiivi (EU) 2015/2436 jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä). Tavaramerkkejä voi EU:ssa suojata paitsi kansallisesti (rekisteröimällä tavaramerkin kansallisessa virastossa) myös Benelux-maat kattavalla suojalla, vuonna 1994 käyttöön otetulla EU:n tavaramerkillä ja kansainvälisellä suojalla. EU:n tavaramerkkiasetuksella (asetus (EU) 2017/1001) yhdistetään eli kodifioidaan ja korvataan kaikki aiemmat EU:n tavaramerkistä annetut asetukset. Kodifiointi tehtiin selkeyden parantamiseksi, sillä EU:n tavaramerkkijärjestelmään oli tehty jo useaan otteeseen huomattavia muutoksia. EU-tavaramerkki on luonteeltaan yhtenäinen, ja sen vaikutus on sama kaikkialla EU:ssa. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vastaa EU:n tavaramerkin ja mallisuojan hallinnoinnista. Tavaramerkkiasetuksessa säädetään myös EUIPO:lle suoritettavista maksuista. Maksujen suuruus on vahvistettu siten, että niiden tuottamat tulot kattavat EUIPO:n kulut ja täydentävät olemassa olevia kansallisia tavaramerkkijärjestelmiä.
Euroopan unionin malleista annetulla asetuksella (asetus (EY) N:o 6/2002) perustettiin yhteisön järjestelmä mallien suojaamiseksi. Vuonna 2024 hyväksytyllä EU:n mallilainsäädännön uudistuspaketilla nykyaikaistettiin malleja koskevaa EU:n kehystä. Sillä tarkistettiin lainsäädäntöä mallisuojan vahvistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Mallisuojasta hyötyvät riippumattomat suunnittelijat, pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ja sellaiset teollisuudenalat, joilla malleilla on merkittävä rooli. EU:n malliasetus (asetus (EU) 2024/2822) tuli voimaan 1. toukokuuta 2025. Sen tarkoituksena on varmistaa, että mallisuojajärjestelmä on mukautettu digiaikaan, ja siinä laajennettiin käsitteitä ja määritelmiä paremmin nykyisiin ja tuleviin olosuhteisiin sopiviksi. Sillä pyritään myös parantamaan mallisuojajärjestelmän saatavuutta, tehokkuutta ja kohtuuhintaisuutta yksinkertaistamalla pk-yritysten ja muotoiluvaltaisten teollisuudenalojen menettelyjä ja optimoimalla suoritettavien maksujen suuruus ja rakenne.
Lisäksi mallidirektiivillä (direktiivi (EU) 2024/2823) pyritään mukauttamaan mallisuojajärjestelmää digiaikaan (erityisesti 3D-tulostimien kehitykseen) ja tekemään siitä huomattavasti helpommin saavutettava ja tehokkaampi. Tähän pyritään alentamalla kustannuksia, yksinkertaistamalla ja tehostamalla menettelyjä ja tekemällä niistä ennakoitavampia sekä lisäämällä oikeusvarmuutta. Jäsenvaltioiden on saatettava mallidirektiivi osaksi kansallisia oikeusjärjestelmiään 9. joulukuuta 2027 mennessä.
Neuvoston päätöksellä 2006/954/EY ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1891/2006 liitettiin unionin teollismallien rekisteröintijärjestelmä WIPO:n kansainväliseen teollismallien rekisteröintijärjestelmään.
2. Tekijänoikeus ja lähioikeudet
Tekijänoikeuksilla varmistetaan, että kirjailijat, säveltäjät, kuvataiteilijat, elokuvantekijät ja muut luovan työn tekijät saavat maksun teoksistaan ja niitä suojataan. Digitaaliset teknologiat ovat muuttaneet perusteellisesti tapaa, jolla luovaa sisältöä tuotetaan, jaetaan ja käytetään. EU:n tekijänoikeuslainsäädäntö koostuu kolmestatoista direktiivistä ja kahdesta asetuksesta, joilla yhdenmukaistetaan tekijöiden sekä esittäjien, tuottajien ja lähetystoiminnan harjoittajien keskeiset oikeudet. Asettamalla EU:n normeja vähennetään kansallisia eroja, varmistetaan tarvittava suojelun taso, jotta voidaan edistää luovuutta ja kannustaa investoimaan siihen, edistetään kulttuurista monimuotoisuutta ja helpotetaan kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia saada käyttöönsä digitaalista sisältöä ja palveluja kaikkialla sisämarkkinoilla.
a. Tekijänoikeudet
Tekijänoikeusdirektiivillä (direktiivi (EU) 2019/790) yhdenmukaistetaan tekijänoikeuslainsäädäntöä, jota sovelletaan kuluttajiin, luovan työn tekijöihin ja yrityksiin kaikkialla EU:ssa. Siinä säädetään lehtikustantajien lähioikeuksista ja varmistetaan oikeudenmukainen korvaus tekijänoikeudella suojatusta sisällöstä. Siinä otettiin myös käyttöön verkkoalustojen oikeudellinen vastuu tekijänoikeudella suojatun sisällön käyttämisestä ja lataamisesta sivustoilleen. Vaatimukset eivät kuitenkaan vaikuta tekijänoikeudella suojattujen teosten muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaan lataamiseen verkkotietosanakirjoihin, esimerkiksi Wikipediaan. Lähetystoimintaa harjoittavien organisaatioiden verkkolähetyksistä ja televisio- ja radio-ohjelmien edelleenlähetyksistä annetun direktiivin (direktiivi (EU) 2019/789) tavoitteena on lisätä verkossa unionin kuluttajien saatavilla olevien televisio- ja radio-ohjelmien määrää. Siinä otetaan käyttöön alkuperämaaperiaate, jolla helpotetaan tiettyjen sellaisten ohjelmien oikeuksien lisensointia, joita lähetystoiminnan harjoittajat tarjoavat verkkoalustoillaan (esimerkiksi rinnakkaislähetykset internetissä ja mahdollisuus seurata ohjelmaa alkuperäisen lähetysajankohdan jälkeen). Lähetystoiminnan harjoittajien on hankittava tekijänoikeudet sijoittautumisvaltiossaan EU:ssa voidakseen asettaa radio-ohjelmia, televisiouutisia ja ajankohtaisohjelmia sekä täysin omarahoitteisia omia tuotantoja saataville verkossa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Kirjojen ja painetun aineiston saatavuudesta annetussa direktiivissä (direktiivi (EU) 2017/1564) sallitaan tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston tietyt käyttötarkoitukset sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi saavutettavissa muodoissa.
Verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävästä siirrettävyydestä annetun asetuksen (asetus (EU) 2017/1128) tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajien ostama tai tilaama verkkosisältö, kuten elokuvat, urheilulähetykset, musiikki, e-kirjat ja pelit, on heidän saatavillaan myös heidän ollessaan matkoilla EU:n alueella.
b. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan voimassaoloaika
Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suoja-aika kestää kirjailijan tai luovan työn tekijän eliniän ja jatkuu 70 vuotta tämän kuoleman jälkeen.Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetulla direktiivillä (direktiivi 2011/77/EU) pidennettiin äänitteiden esittäjien suoja-aika 50:stä 70 vuoteen tallentamisesta ja musiikin tekijöiden, kuten säveltäjien ja sanoittajien, suoja-aika 70 vuoteen tekijän kuolemasta. Äänitteiden suoja-ajaksi on kansainvälisestikin vakiintunut 70 vuotta. Nykyään äänitteiden suoja on vähintään 70 vuotta 64 maassa eri puolilla maailmaa.
c. Tietokoneohjelmat ja tietokannat
Direktiivi tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta (direktiivi 2009/24/EY) velvoittaa jäsenvaltiot antamaan tietokoneohjelmille tekijänoikeudellisen suojan kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyssä Bernin yleissopimuksessa tarkoitettuina kirjallisina teoksina. Tietokantadirektiivissä (direktiivi 96/9/EY) säädetään tietokantojen oikeudellisesta suojasta. Tietokannalla tarkoitetaan ”teosten, tietojen tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelmaa, joka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti tai muulla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy”. Tietokantadirektiivissä säädetään, että tietokannoille myönnetään sekä tekijänoikeussuoja henkisinä luomuksina että sui generis -oikeuden antama suoja, joka koskee investointeja (rahoituksen, henkilöresurssien ja vaivannäön muodossa) tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen.
Datasäädöksessä (asetus (EU) 2023/2854) vahvistetaan säännöt verkkoon liitettyjen tuotteiden tai niihin liittyvien palvelujen, kuten esineiden internetin ja teollisuuskoneiden, tuottaman datan jakamisesta. Siinä edellytetään sellaisen datan luovuttamista ja julkaisemista, jota mahdollisesti suojaavat datan haltijan tai kolmannen osapuolen liikesalaisuudet, tekijänoikeudet tai muut teollis- ja tekijänoikeudet, ja annetaan käyttäjille pääsy niiden tuottamaan dataan. Siinä annetaan uusia sääntöjä, joiden avulla määritetään, kuka voi saada ja käyttää EU:ssa kaikilla talouden aloilla tuotettua dataa.
Vuonna 2022 annetulla datanhallinta-asetuksella (asetus (EU) 2022/868) otettiin käyttöön vankkoja mekanismeja, joilla helpotetaan tiettyjen julkisen sektorin suojatun datan luokkien uudelleenkäyttöä, lisätään luottamusta datan välityspalveluihin ja tuetaan data-altruismia kaikkialla EU:ssa.
Ehdotettu seitsemäs koontipaketti on lainsäädäntöpaketti, jolla pyritään yksinkertaistamaan ja konsolidoimaan EU:n digitaalialan asetuksia, kuten datasäädös ja datanhallinta-asetus. Yksi komission 19. marraskuuta 2025 ehdottaman digitaalialan koontiasetuksen keskeisistä toimenpiteistä on rajapintojen yhdenmukaistaminen datasäädöksen ja datanhallinta-asetuksen kanssa. Tarkistuksen tavoitteena on luoda Euroopan datavetoiselle taloudelle vankka perusta, jossa yhdistyvät tietosuoja ja innovointi. Sillä pyritään yksinkertaistamiseen kokoamalla sääntöjä yhteen ja yhdenmukaistamalla terminologiaa. Parlamentti ja neuvosto pääsivät trilogineuvotteluissa alustavaan sopimukseen paketista. Nyt molempien toimielinten eli unionin lainsäätäjien on hyväksyttävä sopimus virallisesti.
d. Vuokraus- ja lainausoikeudet
Vuokraus- ja lainausdirektiivi (direktiivi 2006/115/EY) oli EU:n varhainen säädös, jossa käsiteltiin tekijöiden oikeuksia ja omaksuttiin monialainen lähestymistapa. Sillä otettiin käyttöön luovuttamaton oikeus korvaukseen, koska tekijöiden ja esittäjien luovan ja taiteellisen työn jatkuvuus edellyttää riittäviä tuloja ja äänitteiden ja elokuvien tuottamisen vaatimat sijoitukset ovat erityisen suuria.
e. Yhteishallinnointiorganisaatiot
Tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojatun sisällön levittäminen edellyttää, että näiden oikeuksien eri haltijat lisensoivat oikeutensa. Oikeudenhaltijat voivat uskoa oikeutensa yhteishallinnointiorganisaation haltuun, joka hallinnoi näitä oikeuksia heidän puolestaan. Yhteishallinnointiorganisaatio voi kieltäytyä hallinnoimasta oikeuksia vain asianmukaisesti perustellusta syystä. Tekijänoikeuden kollektiivisesta hallinnoinnista annetussa direktiivissä (direktiivi 2014/26/EU) vahvistetaan yhteishallinnointiorganisaatioille vaatimuksia hallinnon, varainhoidon, avoimuuden ja raportoinnin korkean tason varmistamiseksi. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että oikeudenhaltijat voivat vaikuttaa oikeuksiensa hallinnointiin, ja sillä pyritään parantamaan yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaa EU:n laajuisten standardien avulla. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteishallinnointiorganisaatiot toimivat niiden oikeudenhaltijoiden etujen mukaisesti, joiden oikeuksia ne edustavat.
3. Patentit
Patentti on eräänlainen omistusoikeus, joka voidaan myöntää teknisluonteiselle keksinnölle, jos se on uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen. Patentti antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita valmistamasta, käyttämästä tai myymästä keksintöä ilman lupaa. Patentit kannustavat yrityksiä tekemään innovoinnin kannalta tarpeellisia investointeja, minkä lisäksi ne kannustavat yksittäisiä ihmisiä ja yrityksiä käyttämään resursseja tutkimukseen ja kehittämiseen. Tekniset keksinnöt voidaan suojata Euroopassa joko toimivaltaisten kansallisten viranomaisten myöntämillä kansallisilla patenteilla tai Euroopan patenttiviraston keskitetysti myöntämillä eurooppapatenteilla. Euroopan patenttivirasto on Euroopan patenttijärjestön toimeenpanovirasto. Patenttijärjestöön kuuluu nykyään 39 sopimusvaltiota. EU ei ole järjestön jäsen.
Jäsenvaltioiden vuosikausia kestäneiden neuvottelujen jälkeen parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2012 vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin (yhtenäispatentin) oikeudellisen perustan. Jäsenvaltioiden välisellä kansainvälisellä sopimuksella luotiin näin yhtenäistä ja erikoistunutta lainkäyttövaltaa käyttävä elin patenttialalle.
Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti 5. toukokuuta 2015 asioissa C-146/13 ja C-147/13 antamassaan tuomiossa yhtenäisen patenttipaketin, joten todellisen eurooppapatentin tiellä ei enää ole esteitä.
Euroopan patenttiviraston myöntämä yhtenäispatentti on ollut käytössä 1. kesäkuuta 2023 alkaen, ja se antaa yhtenäisen ja vaikutuksiltaan yhtäläisen patenttisuojan kaikissa järjestelmään kuuluvissa jäsenvaltioissa. Yritykset voivat suojata keksintönsä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa todellisella EU:n patentilla. Ne voivat myös riitauttaa nämä yhtenäispatentit ja puolustaa niitä yhdellä ja samalla yhdistetyssä patenttituomioistuimessa nostetulla kanteella. Tämä yksinkertaistaa järjestelmää ja pienentää käännöskuluja. Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että unionin oikeuden ensisijaisuutta on kunnioitettava (sopimuksen 20 artikla) ja että unionin tuomioistuimen päätökset sitovat yhdistettyä patenttituomioistuinta. Yhdistetyllä patenttituomioistuimella on tällä hetkellä toimivaltaa 18:ssa EU:n jäsenvaltiossa. Se koostuu ensimmäisen asteen tuomioistuimesta, muutoksenhakutuomioistuimesta ja kirjaamosta. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen rakenne on hajautettu. Siihen kuuluu Pariisissa toimiva keskusjaosto, jolla on toimipisteet Münchenissä ja Milanossa, sekä alue- ja paikallisjaostoja eri puolilla Eurooppaa. Muutoksenhakutuomioistuimen kotipaikka on Luxemburg, ja se käsittelee ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätöksistä tehdyt valitukset ja tuomioistuimen lopullisten päätösten uudelleenkäsittelyä koskevat pyynnöt. Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti muutoksenhakutuomioistuimen kokoonpanot ovat monikansallisia, ja niissä on kolme lainoppinutta tuomaria ja kaksi teknisen pätevyyden omaavaa tuomaria, joilla on pätevyys ja kokemusta kyseessä olevan teknologian alalla.
4. Liikesalaisuudet
Liiketoimintatiedon (taitotieto) suojaamisella on vuosisatoja pitkät perinteet. Monissa maissa on oikeudellisia välineitä liikesalaisuuksien suojaamiseksi, mutta näiden ei aina katsota kuuluvan teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin. Liikesalaisuuksien suoja ei ole tasoltaan verrattavissa muun henkisen omaisuuden, kuten patenttien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien, suojaan mutta se voi periaatteessa olla kestoltaan rajoittamaton. Liikesalaisuuksien suojassa esiintyy maiden välillä enemmän vaihtelua kuin muilla teollis- ja tekijänoikeuksien aloilla, ja se voi olla jopa suotuisampaa ja edullisempaa kuin virallisen patenttisuojan hakeminen. Vuonna 2016 annettiin direktiivi liikesalaisuuksien suojaamisesta (direktiivi (EU) 2016/943). Sillä suojataan julkistamatonta taitotietoa ja liiketoimintatietoa (liikesalaisuuksia) laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta.
5. Teollis- ja tekijänoikeuksien myöntäminen kasvilajikkeille
Kasvinjalostajanoikeus, jolla tarkoitetaan kasvilajikkeiden suojaamista teollis- ja tekijänoikeuksilla, on uuden kasvilajikkeen jalostajalle myönnettävä immateriaalioikeus. EU:n kasvilajikkeiden suojajärjestelmä perustuu vuonna 1991 tehdyn uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen periaatteisiin, ja sillä edistetään maatalouden ja puutarhaviljelyn kehitystä. EU:n lainsäädännöllä luotiin erityinen järjestelmä kasvinjalostajanoikeuksien suojaamiseksi. Järjestelmä mahdollistaa teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämisen kasvilajikkeille. Yhteisön kasvilajikevirasto panee tämän järjestelmän täytäntöön ja soveltaa sitä.
6. Maantieteelliset merkinnät
Maataloustuotteisiin sovellettavassa EU:n teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmässä maantieteellisiksi merkinnöiksi rekisteröityjen tuotteiden nimitykset on suojattu oikeudellisesti jäljittelyltä ja väärinkäytöltä EU:ssa ja unionin ulkopuolisissa maissa, joiden kanssa on allekirjoitettu erityinen suojasopimus. Tuotenimille voidaan myöntää maantieteellinen merkintä, jos niillä on erityinen yhteys tuotteen valmistuspaikkaan. Maantieteelliset merkinnät auttavat kuluttajia tunnistamaan laadukkaat tuotteet. Kuluttajille maantieteellinen merkintä on tae laadusta, ja tuottajia se helpottaa markkinoinnissa. Maantieteelliset merkinnät on tunnustettu henkiseksi omaisuudeksi, ja ne ovat yhä tärkeämmässä roolissa EU:n ja muiden maiden välisissä kauppaneuvotteluissa. Esimerkiksi Yhdysvallat on edelleen huolissaan EU:n maantieteellisten merkintöjen suojasta, joka vaikuttaa sekä yhdysvaltalaisten tavaramerkkien suojaan että sellaisten yhdysvaltalaisten tuotteiden markkinoille pääsyyn, joista käytetään EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden markkinoilla yleisesti käytettäviä nimityksiä[1]. Alkoholijuomien ja maataloustuotteiden maantieteellisistä merkinnöistä annetussa asetuksessa (asetus (EU) 2024/1143) yksilöidään tuotteet, joiden laatu, ominaispiirteet tai maine johtuvat niiden maantieteelliselle alkuperäpaikalle ominaisista luontoon liittyvistä ja inhimillisistä tekijöistä. Tuotteet, joille harkitaan myönnettäväksi tai joille on myönnetty maantieteellinen merkintä, luetellaan maantieteellisten merkintöjen rekistereissä. Vuonna 2023 annettiin samantyyppinen asetus käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta (asetus (EU) 2023/2411). Sillä suojellaan tiettyjen tuotantoalueiden teollisuustuotteita, joita ovat esimerkiksi Albaceten veitset, Böömin kristalli ja Limogesin posliini, samaan tapaan kuin alueellisesti tuotettuja elintarvikkeita ja juomia.
Kansainvälisellä tasolla neuvoston päätöksessä EU:n liittymisestä Geneven asiakirjaan (päätös (EU) 2019/1754) nimetään EUIPO maantieteellisten merkintöjen osalta toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Yhdysvallat on edelleen suuresti huolissaan alkuperänimitysten suojasta tehdyn Lissabonin sopimuksen laajentamista koskevien WIPOn vuoden 2015 neuvottelujen tuloksista.
7. Väärentämisen torjuminen
Arvioiden mukaan EU:hun tuotavien väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tuotteiden arvo on noin 85 miljardia euroa (5 prosenttia tuonnin kokonaisarvosta). Laittomasti valmistettujen tuotteiden osuus maailmanlaajuisesta kaupasta on jopa 2,5 prosenttia ja arvo jopa 338 miljardia euroa, mistä aiheutuu merkittävää vahinkoa oikeudenhaltijoille, hallituksille ja kansantalouksille.
Koska jäsenvaltioiden oli seuraamusjärjestelmien erojen vuoksi vaikeaa torjua tehokkaasti väärentämistä ja laitonta valmistamista, Euroopan parlamentti ja neuvosto lähtivät ratkaisemaan ongelmaa antamalla direktiivin teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (direktiivi 2004/48/EY). Direktiivin tarkoituksena on tehostaa laittoman valmistuksen ja väärentämisen torjuntaa lähentämällä kansallisia lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa henkisen omaisuuden suojan korkea, yhtäläinen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla, ja siinä säädetään yksityis- ja hallinto-oikeudellisista toimenpiteistä, menettelyistä ja korvauksista. Teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta annetussa asetuksessa (asetus (EU) N:o 608/2013) säädetään tulliviranomaisten menettelysäännöistä, joilla valvotaan teollis- ja tekijänoikeuksia sellaisten tavaroiden osalta, joihin sovelletaan tullivalvontaa tai tullitarkastuksia.
B. Oikeuksien ”sammumisen” periaate
1. Määritelmä
Oikeuksien ”sammuminen” on oikeudellinen periaate, jota sovelletaan kaikkiin teollisoikeuksiin ja joka tarkoittaa, että sen jälkeen, kun teollis- ja tekijänoikeuden haltija tai joku muu omistajan suostumuksella on myynyt teollis- ja tekijänoikeuksilla suojatun tuotteen (esimerkiksi patentin), teollis- ja tekijänoikeuden sanotaan sammuneen.Unionin tuomioistuin on aina tulkinnut EU:n perussopimuksia siten, että teollis- ja tekijänoikeudet sammuvat sisämarkkinoilla, kun asianomaiset tavarat saatetaan markkinoille oikeudenhaltijan toimesta tai hänen suostumuksellaan. Oikeuksien sammumisen periaate merkitsee, että jäsenvaltion lainsäädännöllä suojatun teollisoikeuden tai kaupallisen tekijänoikeuden haltija ei voi vedota kyseiseen lainsäädäntöön ja siten estää sellaisen tuotteen maahantuontia tai kaupan pitämistä, joka on jo saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.
2. Rajoitukset
Oikeuksien sammuminen EU:ssa ei päde väärennettyjen tuotteiden kaupan pitämisen tai Euroopan talousalueen ulkopuolella markkinoille saatettujen tuotteiden tapauksessa (TRIPS-sopimuksen 6 artikla). Unionin tuomioistuin päätti vuonna 1999 asiassa C-173/98 (Sebago Inc. ja Ancienne Maison Dubois & Fils SA vastaan G-B Unic SA) antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltioilla ei myöskään ole oikeutta säätää kansallisessa lainsäädännössään tavaramerkkiin kuuluvien oikeuksien sammumisesta sellaisten tavaroiden osalta, jotka on saatettu markkinoille kolmansissa maissa.
3. Alan säädökset
Oikeuksien sammumista koskevat EU:n säännöt perustuvat suurelta osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa tulkitaan SEUT-sopimuksen 34 artiklaa, joka koskee jäsenvaltioiden välisiä määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä[2]. Tämä oikeuskäytäntö näkyy teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa EU:n lainsäädännössä.
C. Unionin tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö
Vuonna 2012 unionin tuomioistuin vahvisti asiassa C-406/10 (SAS Institute Inc. v World Programming Ltd) antamansa tuomion 32 kohdassa, että tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin (direktiivi 91/250/ETY, joka on kumottu direktiivillä 2009/24/EY) mukaan, ainoastaan tietokoneohjelman ilmaisumuoto on suojattu tekijänoikeudella, kun taas suojaa eivät saa logiikan, algoritmien ja ohjelmointikielten perustana olevat ideat ja periaatteet. Tuomioistuin painotti, että tietokoneohjelman toiminnallisuus taikka sen yhteydessä tiettyjen sen toimintojen hyödyntämiseksi käytetty ohjelmointikieli tai datatiedostomuoto ei ole direktiivin 91/250/ETY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kyseisen ohjelman ilmaisumuoto (tuomion 39 kohta).
Asiassa C-160/15, (GS Media BV vastaan Sanoma Media Netherlands BV ja muut) antamassaan tuomiossa tuomioistuin totesi, että sellaisen hyperlinkin laittamisessa esille, joka johtaa toisella internetsivustolla ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa julkaistuun tekijänoikeudella suojattuun teokseen, ei ole kyse ”yleisölle välittämisestä”, jos hyperlinkin esille laittanut henkilö ei tavoittele voittoa eikä tiedä, että kyseinen teos oli julkaistu internetissä ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.
Tuomioistuin totesi asiassa C-484/14 (Tobias Mc Fadden vastaan Sony Music Entertainment Germany GmbH) antamassaan tuomiossa, että viestintäverkon maksuton yleisön käyttöön asettaminen on sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivissä (direktiivi 2000/31/EY) tarkoitettu ”tietoyhteiskunnan palvelu”, jos asianomainen palvelun tarjoaja suorittaa sen myymiensä tavaroiden tai tarjoamiensa palvelujen mainostamiseksi, ja totesi, että tiettyjen edellytysten täyttyessä viestintäverkkoyhteyden tarjoavan palvelun tarjoajan vastuu ei synny. Tästä seuraa, että tekijänoikeuden haltija ei voi vaatia kyseiseltä palvelujen tarjoajalta korvausta sillä perusteella, että kolmannet ovat käyttäneet kyseistä verkkoyhteyttä hänen oikeuksiensa loukkaamiseen. Internetyhteyden suojaaminen salasanalla varmistaa tasapainon toisaalta oikeuksien haltijoiden immateriaalioikeuden ja toisaalta viestintäverkkoyhteyden tarjoajien elinkeinovapauden ja verkonkäyttäjien tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden välillä.
Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-265/19 (Recorded Artists Actors Performers Ltd vastaan Phonographic Performance (Ireland) Ltd ym.) antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltio ei voi evätä Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tulevilta esittäviltä taiteilijoilta oikeutta korvaukseen vetoamalla WIPOn sopimuksen vastavuoroisuuslausekkeeseen. WIPOn esitys- ja äänitesopimus takaa siihen liittyneille äänitallenteiden tuottajille ja esittäjille oikeuden kohtuulliseen korvaukseen. Vastauksena unionin tuomioistuimen tuomioon komissio käynnisti 11. syyskuuta 2023 kuulemisen ehdoista, jotka koskevat EU:n ulkopuolisten maiden musiikin esittäjille ja äänitetuottajille EU:ssa soitetuista musiikkitallenteista maksettavia korvauksia, koska yhdysvaltalaiset sidosryhmät olivat huolissaan siitä, että EU:n jäsenvaltiot pidättävät yhdysvaltalaisille tuottajille ja esittäjille kuuluvia rojalteja.
Euroopan parlamentin rooli
Henkinen omaisuus tuo lisäarvoa EU:n yrityksille ja kansantalouksille. Sen yhdenmukainen suojelu ja täytäntöönpano vauhdittavat osaltaan innovointia ja talouskasvua. Parlamentti on siksi sitoutunut yhdenmukaistamaan teollis- ja tekijänoikeuksia luomalla kansallisten järjestelmien rinnalle yhteisen EU:n järjestelmän. EU:n tavaramerkki- ja mallisuojajärjestelmät ja yhtenäinen patenttijärjestelmä ovatkin jo olemassa.
Parlamentti on tukenut teollis- ja tekijänoikeuksien asteittaista yhdenmukaistamista antamalla useita asiaa koskevia päätöslauselmia, etenkin tietokantojen oikeudellisesta suojasta sekä bioteknologian keksintöjen ja tekijänoikeuksien suojasta. Se on lisäksi vastustanut ihmiskehon osien patentoimista. Parlamentti hyväksyi 27. helmikuuta 2014 valiokunta-aloitteisen mietinnön, joka koskee yksityisen kopioinnin maksuja (oikeus laillisesti hankitun sisällön yksityiseen kopiointiin), sillä tekniikan kehittyessä digitaalisesta yksityisestä kopioinnista on tullut taloudellisesti erittäin merkittävää. Parlamentilla oli myös hyvin aktiivinen rooli laadittaessa WIPO:n sopimusta näkörajoitteisia koskevista tekijänoikeussuojan poikkeuksista (Marrakeshin sopimus).
EU:n tekijänoikeussääntöjen (ks. tekijänoikeutta koskeva osio) uudistuksen aikana tekijänoikeusdirektiivin 11 ja 13 artiklan tiimoilta käytiin kiivasta julkista keskustelua. Keskustelun päätteeksi parlamentti äänesti sen puolesta, että media-alan julkaisijat voivat määrittää tiettyjen suurten uutissivustojen sisällölle rahallisen arvon, ja kannatti internetissä tapahtuvien tekijänoikeusloukkausten jäljittämisen helpottamista. Luovilla toimialoilla ehdotuksia pidettiin myönteisinä, mutta tekniikkayritysten keskuudessa kritiikki niitä kohtaan oli voimakasta.
Parlamentti hyväksyi 10. maaliskuuta 2026 päätöslauselman tekijänoikeudesta ja generatiivisesta tekoälystä – mahdollisuuksia ja haasteita. Se perustuu oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) mietintöön. Päätöslauselmassa vaaditaan avoimuutta, oikeudenmukaisen korvauksen maksamista ja oikeudenhaltijoiden mahdollisuutta estää suojatun sisältönsä käyttö tekoälyn kouluttamiseen. Oikeudellisten asioiden valiokunnalle laadittu tutkimus ”Metaverse” osoittaa, että tekoäly aiheuttaa haasteita tekijänoikeussuojalle erityisesti siltä osin kuin kyseessä on tekoälymallien julkistamaton kouluttaminen tekijänoikeudella suojatulla aineistolla tai suojatulla datalla sekä sen jälkeen sisällön tuottaminen tekoälyn avulla. Parlamentin oikeus-, kansalaisvapaus- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö järjesti generatiivista tekoälyä ja tekijänoikeuksia käsittelevän työpajan, jolla tuettiin parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan työtä tällä alalla[3].
Lisäksi parlamentille tehty tutkimus osoittaa, että monet sopimusjärjestelyt helpottavat dataan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien poistamista tai mahdollistavat rekisteröidyn teollis- ja tekijänoikeuksien hankkimisen. Tämä voi tapahtua sillä perusteella, että teos on julkaistu tietyllä alustalla tai että teos tai keksintö syntyi palvelusopimuksen puitteissa. Tällaisia järjestelyjä ovat muun muassa
- oikeudelliset järjestelyt, joilla viedään luovan työn tekijöiltä teollis- ja tekijänoikeudet tai pakotetaan heidät myöntämään vastikkeettomia lisenssejä digitaalisten alustojen palveluihin sisältyvään ja palvelimille asetettuun sisältöön ja/tai joilla siirretään nämä oikeudet alustoille
- kertaostosopimukset, joilla alustat hankkivat itselleen luovan työn tekijöiden teollis- ja tekijänoikeudet
- oikeudelliset järjestelyt, joilla viedään työntekijöiltä, keksijöiltä tai luovan työn tekijöiltä teollis- ja tekijänoikeudet heidän työsuhteensa aikana tai palvelusaikanaan luomaansa sisältöön ja/tai siirretään oikeudet työnantajalle (”work for hire”)[4].
Tämän tekstin on laatinut Euroopan parlamentin oikeus-, kansalaisvapaus- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö. Lisätietoja on oikeudellisten asioiden valiokunnan verkkosivustolla.
Jagoda Karolina MACIEJEWSKA / JEREMY JULIAN OKORN / Mariusz MACIEJEWSKI