Makrotalouden valvonta

Euroopan unioni on kymmenen viime vuoden ajan kärsinyt makrotalouden huomattavasta epätasapainosta ja siitä, että kilpailukyvyssä on merkittäviä maiden välisiä eroja. Nämä tekijät pahensivat vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin kielteisiä vaikutuksia ja estivät yhteisten rahapoliittisten toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen. Vuonna 2011 EU loi makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn. Sen tarkoituksena on havaita makrotalouden kansallisen tason epätasapaino ja korjata se erityisesti siinä tapauksessa, että epätasapainolla voi olla heijastusvaikutuksia muihin EU-maihin.

Oikeusperusta

  • Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artikla
  • Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 119, 121 ja 136 artikla
  • Tavoitteet

    Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely on valvonta- ja täytäntöönpanomenettely, jonka tavoitteena on estää ja korjata EU:n makrotalouden epätasapainotiloja. Valvonta on osa talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa (2.5.4).

    Valvonta jakautuu seuraaviin vaiheisiin:

    • Komission varoitusmekanismia koskeva kertomus, joka perustuu indikaattoreista ja kynnysarvoista muodostuvaan tulostauluun. Tulostaulun indikaattorit kuvaavat ulkoisia epätasapainotiloja (vaihtotase, ulkomainen nettovarallisuusasema, reaalinen efektiivinen valuuttakurssi, vientimarkkinaosuuksien muutokset ja yksikkötyökustannukset) ja sisäisiä epätasapainotiloja (asuntojen hinnat, yksityisen sektorin luottovirrat, yksityisen sektorin velka, julkinen velka, työttömyysaste ja muutokset finanssialan veloissa sekä muut työllisyyteen ja työttömyyteen liittyvät epätasapainotilat). Tulostaulun indikaattorit kokoaa pääasiassa Eurostat EU-maiden toimittamien tietojen perusteella. Lisäksi joitakin tietoja tuottaa komission talouden ja rahoituksen pääosasto (DG ECFIN), ja joitakin tietoja saadaan kansainvälisiltä instituutioilta, kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöltä (OECD) ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF), jotka toimittavat nimittäjiä tiettyjä indikaattoreita varten, sekä Euroopan keskuspankilta (EKP), joka toimittaa kolme pankkitietoihin perustuvaa lisäindikaattoria. Kullekin tulostaulun indikaattorille on määritetty kynnysarvo, joka enteilee tietyn ongelman syntymistä. Jotkut kynnysarvot on eriytetty sen mukaan, onko kyseessä euroalueen jäsenvaltio vai siihen kuulumaton jäsenvaltio. Jos jäsenvaltio ylittää useamman kynnysarvon, komissio tekee perusteellisen tarkastelun eli uuden taloudellisen analyysin selvittääkseen, onko makrotalouteen syntymässä tai jo syntynyt epätasapainoa ja onko nykyiset epätasapainotilat korjattu. Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn indikaattoreita arvioitiin vuonna 2024 osana menettelyn määräaikaistarkastelua makrotalouden epätasapainoa koskevasta menettelystä annetun asetuksen 1176/2011 mukaisesti. Tavoitteena oli parantaa menettelyn indikaattoreiden valikoimaa, parantaa tilastojen laatua ja samalla säilyttää tulostaulun vakaus ja merkityksellisyys.
    • Ennalta ehkäisevät suositukset. Jos komissio katsoo perusteellisen tarkastelun perusteella, että jäsenvaltion makrotalous on epätasapainossa, se ilmoittaa asiasta parlamentille, neuvostolle ja euroryhmälle. Neuvosto voi komission suosituksesta antaa kyseiselle jäsenvaltiolle tarpeelliset suositukset SEUT:n 121 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen. Nämä ennalta ehkäisevät suositukset sisältyvät maakohtaisiin suosituksiin, jotka neuvosto antaa kullekin jäsenvaltiolle osana EU-ohjausjaksoa vuosittain heinäkuussa.
    • Korjaavat suositukset liiallista epätasapainoa koskevassa menettelyssä. Jos komissio katsoo perusteellisen tarkastelun tehtyään, että jäsenvaltiossa on liiallista epätasapainoa, se ilmoittaa asiasta parlamentille, neuvostolle, euroryhmälle, asiaankuuluville Euroopan valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle. Neuvosto voi antaa komission suosituksesta SEUT:n 121 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo ja suositellaan, että asianomainen jäsenvaltio toteuttaa korjaavia toimia. Neuvoston suosituksessa esitetään epätasapainon luonne ja vaikutukset ja määritetään joukko noudatettavia toimintasuosituksia sekä määräaika, jonka kuluessa kyseisen jäsenvaltion on toimitettava korjaussuunnitelma.
    • Korjaussuunnitelmat. Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn kohteena olevan jäsenvaltion on toimitettava korjaussuunnitelma ennen neuvoston suosituksessa vahvistetun määräajan umpeutumista. Neuvosto arvioi korjaussuunnitelman kahden kuukauden kuluessa sen esittämisestä komission kertomuksen perusteella.
    • Korjaavien toimien arviointi. Neuvosto arvioi komission kertomuksen perusteella, onko asianomainen jäsenvaltio toteuttanut suositellut korjaavat toimet. Jos neuvosto katsoo, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut korjaavia toimia, se antaa komission suosituksesta päätöksen (käänteinen määräenemmistöäänestys), jossa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, ja suosituksen, jossa asetetaan uudet määräajat korjaavien toimien toteuttamiselle.
    • Mahdolliset taloudelliset seuraamukset. Euroalueen jäsenvaltioille, jotka eivät noudata liiallista epätasapainoa koskevassa menettelyssä annettuja suosituksia, voidaan määrätä asteittaisia seuraamuksia korollisesta talletuksesta aina vuotuisiin sakkoihin. Korollisen talletuksen tai sakon määrän olisi oltava 0,1 prosenttia maan BKT:sta.
    • Huhtikuun 29. päivänä 2024 annetulla asetuksella (EU) 2024/1263, jolla kumotaan neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97, uudistetaan julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan ja talouspolitiikan yhteensovittamisen kehystä. Uutta asetusta sovelletaan vuorovaikutuksessa makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/2011 kanssa. Uudessa kehyksessä neuvosto voi antaa suosituksen, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo, mikäli jäsenvaltio ei toteuta keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittisessa suunnitelmassaan annettuja uudistus- ja investointisitoumuksia makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn kannalta merkityksellisten maakohtaisten suositusten noudattamiseksi. Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn kohteena olevien jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava tarkistettu keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittinen suunnitelma, joka toimii asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaisena korjaussuunnitelmana.

      Saavutukset

      Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely otettiin käyttöön vuonna 2012. Niiden jäsenvaltioiden määrä,

      • joiden taloudessa on ollut epätasapainoa, oli 12 vuonna 2012, ja määrä nousi 16:een vuonna 2015, mutta laski 11:een vuonna 2018, kymmeneen vuonna 2019, yhdeksään vuosina 2020 ja 2021 ja edelleen seitsemään vuonna 2022, mutta nousi taas yhdeksään vuonna 2023
      • joiden taloudessa on ollut liiallista epätasapainoa, oli nolla vuonna 2012, ja määrä nousi kuuteen vuonna 2017, mutta laski kolmeen vuonna 2018, jossa se pysyi vuoteen 2022 asti, ja laski edelleen kahteen vuonna 2023.
      • Komissio ei ole vielä ehdottanut liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn käynnistämistä siitä huolimatta, että neuvosto ja Euroopan keskuspankki ovat todenneet, että menettelyn tarjoamat mahdollisuudet olisi käytettävä ja tarvittaessa sovellettava korjaavaa osiota.

        Kaikki maat, joiden osalta on havaittu epätasapainoja, ovat erityisseurannan kohteena. Erityisseuranta on tiukempaa niiden maiden kohdalla, joissa on liiallisia epätasapainoja, ja seurantaan sisältyy vuoropuhelua kansallisten viranomaisten kanssa, asiantuntijoiden vierailuja ja säännöllisiä edistymiskertomuksia. Tämän olisi helpotettava osaltaan myös maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa asianomaisessa jäsenvaltiossa.

        Jos jäsenvaltiolla katsotaan olevan makrotalouden epätasapainon riski, joitakin tai kaikkia neuvoston EU-ohjausjakson yhteydessä antamia maakohtaisia suosituksia voidaan vahvistaa makrotalouden epätasapainoa koskevalla menettelyllä. Näiden suositusten määrä on kasvanut vuosien mittaan, mutta niiden täytäntöönpano ei ole edennyt.

        Euroopan parlamentin rooli

        Lissabonin sopimuksen myötä parlamentista tuli toinen lainsäädäntövallan käyttäjä monenvälisestä valvonnasta säädettäessä (SEUT:n 121 artiklan 6 kohta).

        Makrotalouden valvontaa koskevilla säädöksillä on otettu käyttöön taloudellinen vuoropuhelu. Unionin toimielinten välisen vuoropuhelun ja erityisesti parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja selontekovelvollisuuden lisäämiseksi parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja/tai euroryhmän puheenjohtajan keskustelemaan EU-ohjausjakson yhteydessä tehdyistä päätöksistä tai esittelemään siihen kuuluvia toimia. Tämän vuoropuhelun yhteydessä parlamentti voi myös vaihtaa näkemyksiä jäsenvaltion kanssa, jolle neuvosto on antanut suosituksen liiallista epätasapainoa koskevassa menettelyssä.

        Loppusyksystä parlamentti ilmaisee kantansa meneillään olevasta EU-ohjausjaksosta (mukaan lukien neuvoston antamat maakohtaiset suositukset) ja ottaa huomioon myös kansallisten parlamenttien asiasta vastaavien valiokuntien edustajien kanssa pidetyn yhteiskokouksen tulokset.

        Makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä komissio määrittelee yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa makrotalouden indikaattorit, jotka sisällytetään tulostauluun, jota käytetään jäsenvaltioiden makrotalouden mahdollisen epätasapainon seurannassa. Komissio käynnisti helmikuussa 2020 EU:n talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelun. Siinä arvioidaan makrotalouden epätasapainoa koskevasta menettelystä annettujen asetusten vaikuttavuutta sekä edistymistä talouspolitiikan koordinoinnin tiivistämisessä ja jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn lähentämisessä.

        Parlamentti edistää kansallisten parlamenttien osallistumista järjestämällä vuosittain tapaamisia kansallisten parlamenttien asiasta vastaavien valiokuntien jäsenten kanssa. Kansallisten parlamenttien olisi lisäksi voitava kunkin jäsenvaltion lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti osallistua asianmukaisesti EU-ohjausjaksoon sekä vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun, jotta voidaan lisätä avoimuutta, vastuunkantoa ja selontekovelvollisuutta tehtyjen päätösten suhteen.

         

        Maja Sabol / Samuel De Lemos Peixoto