Pääomien vapaa liikkuvuus
Tässä luvussa kerrotaan pääomien vapaasta liikkuvuudesta. Se on yksi EU:n sisämarkkinoiden neljästä perusvapaudesta. Pääomien vapaa liikkuvuus on myös yksi uusimmista ja samalla laajimmista perusvapauksista, sillä sen vaikutus ulottuu myös EU:n ulkopuolisiin maihin. Tässä luvussa selitetään, mitä pääomien vapaalla liikkuvuudella tavoitellaan ja kuvaillaan nykyinen järjestelmä. Lisäksi kerrotaan, mitä muutoksia sitä varten on täytynyt tehdä. Lopuksi valaistaan Euroopan parlamentin roolia tämän perusvapauden kehittämisessä.
Oikeusperusta
- Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklassa kielletään rajoittamasta pääomien liikkumista EU-maiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä.
- SEUT:n 64 artiklassa on EU:n ulkopuolisia maita koskevia rajoituksia.
- SEUT:n 65 artiklassa sallitaan tiettyjä poikkeuksia, jotka liittyvät esimerkiksi verotukseen, toiminnan vakauden valvontaan sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen.
- SEUT:n 66 artiklassa sallitaan väliaikaiset suojatoimenpiteet poikkeustilanteissa.
- suorat ulkomaiset sijoitukset
- kiinteistösijoitukset tai -ostot
- arvopaperisijoitukset (esim. osakkeet, joukkovelkakirjat, vekselit, sijoitusrahastot)
- lainojen ja luottojen myöntäminen
- muut rahoituslaitosten kanssa hoidettavat toimet, kuten myötäjäiset, perinnöt ja lahjoitukset.
- Kaikkien pääomanliikkeiden rajoitusten poistaminen EU-maiden sekä EU-maiden ja EU:n ulkopuolisten maiden väliltä. Poikkeuksia voidaan tehdä tietyissä tilanteissa (ks. Saavutukset-osio, kohta B).
- Sen varmistaminen, että pääomanliikkeisiin liittyvät maksut voidaan suorittaa ilman rajoituksia. Näin yksityishenkilöt ja yritykset voivat käyttää, sijoittaa ja/tai säästää rahojaan tai rahoitusomaisuuttaan missä tahansa EU-maassa tai EU:n ulkopuolisessa maassa.
- avata ulkomaan pankkitilejä
- ostaa ulkomaisten yritysten osakkeita
- sijoittaa varoja sinne, mistä saa parhaat tuotot
- ostaa kiinteistöjä toisesta maasta.
- sijoittaa ja omistaa yrityksiä muissa EU-maissa
- hankkia rahoitusta kustannustehokkaimmilla markkinoilla.
- toimenpiteet, joilla estetään kansallisten lakien ja asetusten rikkominen (erityisesti verotuksen ja rahoituslaitosten toiminnan vakauden valvonnan alalla)
- pääomanliikkeitä koskevat ilmoitusmenettelyt hallinnollisten tietojen tai tilastotietojen saamiseksi
- toimenpiteet, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta.
- tullimaksujen määrääminen
- palvelukaupan ja teollis- ja tekijänoikeuksien kaupan rajoitukset
- ulkomaisten suorien investointien ja julkisten hankintojen rajoitukset.
Mitä pääomanliikkeet ovat?
SEUT-sopimuksessa ei anneta määritelmää pääomanliikkeille. Sen takia Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että käsitteen voi määritellä samoin kuin vuoden 1988 pääomadirektiivin liitteessä. Tämän määritelmän mukaan rajatylittäviä pääomanliikkeitä ovat esimerkiksi seuraavat:
Mitä EU tavoittelee pääomien vapaalla liikkuvuudella?
Päätavoitteita ovat esimerkiksi nämä:
Pääomien vapaa liikkuvuus tukee sisämarkkinoita ja täydentää kolmea muuta perusvapautta (ihmisten, tuotteiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus).
Yksityishenkilöiden kannalta tämä tarkoittaa, että he voivat
Yrityksille tämä tarkoittaa, että ne voivat
Pääomien vapaa liikkuvuus mahdollisti talous- ja rahaliiton kehittämisen ja euron käyttöönoton. EU edistää euron käyttöä kansainvälisenä valuuttana antamalla pääomien liikkua vapaasti rajojensa yli.
Saavutukset: järjestelmän kehitys ja nykytila
A. Ensimmäiset askeleet kohti pääomien vapaata liikkuvuutta ennen sisämarkkinoiden perustamista
Vuosina 1960 ja 1962 annetuilla kahdella ensimmäisellä pääomadirektiivillä poistettiin rajoitukset tietyiltä kaupallisilta ja yksityisiltä pääomanliikkeiltä. Niitä olivat esimerkiksi kiinteistöhankinnat, kauppatoimiin liittyvät lyhyet ja keskipitkät luotot ja arvopaperien ostaminen pörssissä. Osa EU-maista (esimerkiksi Saksa ja Benelux-maat) toteutti lisäksi yksipuolisia kansallisia toimia, joilla ne lopettivat käytännössä kaikki päänomanliikkeiden rajoitukset.
Ensimmäisiä direktiivejä muutettiin ja kumottiin, kunnes vuoden 1988 pääomadirektiivillä vahvistettiin lopullisesti, mitä pääomanliikkeitä vapaus koskee. Pääomien vapaasta liikkuvuudesta tuli perussopimuksissa suojattu perusvapaus vuonna 1993, kun Maastrichtin sopimus solmittiin. Kaikki jäljellä olevat esteet pääomien vapaalle liikkuvuudelle piti poistaa viimeistään vuonna 1994. Sen jälkeen oli mahdollista alkaa valmistella yhteisen valuutan, euron, käyttöönottoa. Euro otettiin lopulta käyttöön vuonna 1999. Yleisesti ottaen kaikki pääomanliikkeet ovat vapaita. Poikkeuksen tekee pieni määrä SEUT:n 64 artiklan mukaisia rajoituksia, jotka koskevat EU:n ulkopuolisia maita.
B. Nykyinen pääomien vapaan liikkuvuuden järjestelmä
1. Pääomien vapaata liikkuvuutta suojaavat säädökset
Euroopan komissio valvoo, että EU:n sääntöjä pääomien vapaasta liikkuvuudesta noudatetaan. Se seuraa pääomavirtoja ja varmistaa, että EU-maat soveltavat sääntöjä asianmukaisesti. Komissio julkaisee vuosittain kertomuksia ja tutkimuksia pääomavirroista EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.
SEUT:n 63 artiklassa kielletään kaikki EU-maiden välisten sekä EU-maiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välisten pääomanliikkeiden ja maksujen rajoitukset. Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsee pääoman vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä, ja tältä alalta on olemassa kattavaa oikeuskäytäntöä. Jos EU-maat rajoittavat perusteettomasti pääomien vapaata liikkuvuutta, sovelletaan SEUT:n 258–260 artiklan mukaista tavanomaista rikkomusmenettelyä.
2. Poikkeukset ja perustellut rajoitukset
SEUT:n 64 artiklan mukaisesti poikkeukset koskevat pääosin pääomanliikkeitä, jotka liittyvät EU:n ulkopuolisiin maihin. EU-maat voivat pitää voimassa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviä suoria sijoituksia ja muita liiketoimia koskevia rajoituksia. Lisäksi EU-maat voivat rajoittaa pääomanliikkeitä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, jos Euroopan unionin neuvosto antaa asiasta yksimielisen päätöksen ja asiasta neuvotellaan Euroopan parlamentin kanssa.
SEUT:n 65 artiklassa luetellaan ainoat perustellut rajoitukset pääomanliikkeille, myös unionin sisällä. Näihin kuuluvat
Viimeksi mainittuihin vedottiin esimerkiksi Euroopan maiden julkisen talouden velkakriisin aikana. Silloin Kypros (2013) ja Kreikka (2015) joutuivat ottamaan käyttöön pääomanliikkeiden rajoituksia, jotta pääomaa ei virtaisi liikaa ulos maasta.
SEUT:n 66 artiklan mukaan EU voi rajoittaa EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvia tai niistä tulevia pääomanliikkeitä poikkeuksellisesti ja enintään kuuden kuukauden ajan, jos ne uhkaavat aiheuttaa vakavia vaikeuksia talous- ja rahaliitolle.
SEUT:n 144 artiklassa sallitaan maksutaseen tasapainottamista suojaavat toimenpiteet silloin, kun ne liittyvät maksutasetukiohjelmiin ja sisämarkkinat ovat uhattuna tai syntyy äkillinen kriisi. Tätä suojauslauseketta voivat käyttää vain euroalueen ulkopuoliset EU-maat, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa.
SEUT:n 75 ja 215 artiklassa puolestaan annetaan mahdollisuus määrätä taloudellisia seuraamuksia joko terrorismin ennalta ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tai yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hyväksyttyjen päätösten perusteella. Pääomien vapaata liikkuvuutta on rajoitettu Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen takia määrättyjen talouspakotteiden yhteydessä.
C. Taloudellisen pakottamisen vastainen väline
Taloudellisen pakottamisen vastainen väline otettiin käyttöön 27. joulukuuta 2023. Sen tarkoitus on auttaa EU:ta ehkäisemään ja torjumaan taloudellista pakottamista. Välinettä käytetään, jos EU:n ulkopuolinen maa yrittää painostaa EU:ta tai jotain sen jäsenvaltioista tekemään tietynlaisia poliittisia päätöksiä uhkaamalla tehdä toimia, jotka vaikuttavat kauppaan tai investointeihin EU:n tai EU-maan kanssa. Taloudellisen pakottamisen vastainen väline mahdollistaa monenlaisia vastatoimia:
D. EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten päättäminen
Komissio pyrkii myös pääsemään eroon voimassa olevista EU:n sisäisistä kahdenvälisistä investointisopimuksista, joista monet ovat olleet olemassa ennen sen viimeisimpiä laajentumisia. Komissio pitää näitä jäsenvaltioiden välisiä sopimuksia esteenä sisämarkkinoille, sillä ne ovat paitsi ristiriidassa myös päällekkäisiä EU:n lainsäädäntökehyksen kanssa. Esimerkiksi kahdenvälisten investointisopimuksien välimiesmenettelyissä sivuutetaan niin kansalliset tuomioistuimet kuin myös Euroopan unionin tuomioistuin, jolloin EU:n oikeutta ei voida soveltaa. Sopimuksissa voidaan myös kohdella suotuisammin EU:n sisäisiä kahdenvälisiä investointisopimuksia tehneiden EU-maiden sijoittajia. Toukokuussa 2020 allekirjoitettiin 23 EU-maan kesken sopimus kahdenvälisten investointisopimusten päättämisestä EU:n jäsenvaltioiden välillä.
Euroopan parlamentin rooli
Parlamentti on tukenut voimakkaasti pääomien vapaata liikkuvuutta. Se on kuitenkin sitä mieltä, että EU:n sisäisten pääomanliikkeiden pitäisi olla vapaampia kuin EU:n ja muun maailman välillä. Näin unionissa syntyvät säästöt käytettäisiin pääasiassa unionin sisäisiin investointeihin. Parlamentti katsoo, että pääomien vapaata liikkuvuutta pitäisi tukea myös rahoituspalvelujen asteittaisella vapauttamisella. Tämä tulisi koskea myös pankki- ja vakuutuspalveluita, kuten SEUT:n 58 artiklan 2 kohdassa määrätään. Lisäksi verolainsäädäntöä pitäisi yhdenmukaistaa, jotta (rahoitus)palvelujen sisämarkkinat toteutuisivat kunnolla.
Syyskuussa 2025 parlamentti hyväksyi päätöslauselman EU:n sisämarkkinasääntöjen virtaviivaistamisesta sisämarkkinoiden vahvistamiseksi. Se on usein viitannut Kansainvälisen valuuttarahaston analyysiin EU:n häiriönsietokyvystä. Analyysin mukaan EU:n jäljellä olevat kaupan esteet toimivat käytännössä EU:n sisäisinä tulleina. Tavaroiden kaupan kannalta esteet voivat olla yhtä merkittäviä kuin 44 prosentin tullit. Palvelujen osalta vastaava tulliprosentti on jopa 110 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että rajatylittäviä palveluja koskevat kaupan esteet yli kaksinkertaistavat näiden palvelujen tuottamisen hinnan.
Parlamentti tuki pääomamarkkinaunionin perustamista. Sen lisäksi, että parlamentti osallistuu lainsäädäntöprosessiin, se kannustaa säännöllisesti lisätoimiin pääomamarkkinaunionin toteutuksen loppuun saattamiseksi. Osana näitä toimia se antoi vuonna 2015 päätöslauselman, joka koskee pääomamarkkinaunionin muodostamista. Päätöslauselmassa korostetaan, että toimijoille on varmistettava yhtäläiset toimintaedellytykset, jotta pääoman kohdentamista EU:ssa voidaan parantaa. Päätöslauselmassa kehotettiin poistamaan rajatylittävän rahoituksen nykyiset esteet etenkin pk-yrityksiltä. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella pitäisi myös olla merkittävämpi rooli valvontakäytäntöjen lähentymisen edistäjänä. Lokakuussa 2020 parlamentti antoi päätöslauselman pääomamarkkinaunionin kehittämisen jatkamisesta. Siinä kehotettiin parantamaan pääomamarkkinarahoituksen saatavuutta erityisesti pk-yrityksille ja yksityishenkilöille. Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi julkaisi syyskuussa 2024 tärkeän raportin Euroopan kilpailukyvystä. Raportin seurauksena parlamentti vahvisti kantansa syyskuussa 2025 päätöslauselmalla investointien ja uudistusten rahoituksen helpottamisesta Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi ja pääomamarkkinaunionin luomisesta.
Tämän tekstin on laatinut Euroopan parlamentin talouden hallinnan ja EMU:n valvontayksikkö (EGOV). Lisätietoja on talous- ja raha-asioiden valiokunnan verkkosivustolla.
Harald Wilhelm STIEBER / Mentor MEHMEDI