Tyynenmeren alue
Tässä luvussa kerrotaan EU:n suhteista, kumppanuuksista ja sopimuksista 17 maan ja kolmen EU:hun assosioituneen merentakaisen maan ja alueen kanssa Tyynenmeren alueella. Siinä annetaan tietoa kumppanuuksista, joita EU on solminut Australian ja Uuden-Seelannin sekä 15:n EU:n Tyynenmeren saarivaltioiksi kutsuman maan kanssa. Lisäksi luvussa käsitellään Euroopan parlamentin osallistumista Samoan sopimuksen kehittämiseen ja sen tekemää parlamenttien välistä yhteistyötä Tyynenmeren alueen maiden kanssa.
Oikeusperusta
- Euroopan unionista tehty sopimus: V osasto (EU:n ulkoinen toiminta)
- Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus: I–III ja V osasto (yhteinen kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu sekä kansainväliset sopimukset)
- EU:n ja Australian välinen puitesopimus
- EU:n ja Uuden-Seelannin suhteita ja yhteistyötä koskeva kumppanuussopimus
- Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön (AKT-järjestö) jäsenten välinen kumppanuussopimus (Samoan sopimus).
- Fidži, Itä-Timor, Papua-Uusi-Guinea ja Salomoninsaaret, joiden yhteenlaskettu osuus alueen maa-alasta ja väestöstä on yli 90 prosenttia
- 11 Tyynenmeren maata, jotka YK on nimennyt Salomoninsaarten tavoin pieniksi kehittyviksi Tyynenmeren saarivaltioiksi: Cookinsaaret, Kiribati, Mikronesia, Nauru, Niue, Palau, Marshallinsaaret, Samoa, Tonga, Tuvalu ja Vanuatu.
- päätöslauselma AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen (4. lokakuuta 2016)
- päätöslauselma tulevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta (14. kesäkuuta 2018)
- päätöslauselma meneillään olevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta (28. marraskuuta 2019).
EU ja Tyynenmeren alue
EU:lla ja Tyynenmeren alueella on pitkäaikaiset suhteet, yhteiset arvot sekä vahvat talous- ja kauppasiteet. EU on kehittänyt alueella kumppanuuksia Australian, Uuden-Seelannin, 15 Tyynenmeren saarivaltion sekä kolmen alueella sijaitsevan EU:hun assosioituneen merentakaisen maan ja alueen kanssa.
EU, Australia ja Uusi-Seelanti ovat samanmielisiä kumppaneita, joilla on yhteiset arvot ja intressit. EU on kehittänyt tiiviitä hallitustason ja yksityissektorin suhteita kummankin maan kanssa monenlaisissa kysymyksissä, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja katastrofiriskin vähentäminen, sääntöpohjainen maailmankauppa, turvallisuus ja kehitys, teknologinen tutkimus ja ihmisoikeudet.
EU:n suhteet Tyynenmeren saariin ovat perinteisesti perustuneet kehitysyhteistyöhön EU:n ja AKT-järjestön jäsenten välisen kumppanuuden puitteissa. Viime vuosina suhteita on laajennettu muille aloille, kuten ympäristö, hyvä hallinto, energia, ilmastonmuutos, kalastus ja ihmisoikeudet.
A. Australia ja Uusi-Seelanti
1. Australia
EU:lla ja Australialla on 1960-luvulla alkaneet vakiintuneet suhteet. Nykyisten suhteiden perusta on vuonna 2017 tehty EU:n ja Australian välinen puitesopimus, jossa keskitytään poliittiseen vuoropuheluun, turvallisuuskysymyksiin, kansainväliseen yhteistyöhön, talouteen ja kauppaan, oikeuteen, kulttuuriin ja koulutukseen sekä energiaan ja ympäristöön. Sopimus tuli voimaan lokakuussa 2022.
Australia on tärkeä kauppakumppani EU:lle. Vuonna 2022 EU oli Australian kolmanneksi suurin kauppakumppani kaksisuuntaisessa tavarakaupassa, jonka kokonaisarvo oli 56,4 miljardia euroa. Australia on EU:n 18. suurin kauppakumppani, ja EU:n tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja kemikaalit. Australian tärkeimpiä EU:hun vietäviä tuotteita ovat mineraalit, raaka-aineet ja teollisuustuotteet.
EU ja Australia ovat neuvotelleet vuodesta 2018 lähtien laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta, joka helpottaisi niiden välistä kauppaa. Viidestoista neuvottelukierros käytiin Brysselissä huhtikuussa 2023, mutta osapuolet eivät päässeet sopimukseen etenkään maataloustuotteiden osalta. Vapaakauppaa koskevaa yhteydenpitoa jatkettiin 31. elokuuta 2023 Australian kauppaministeri Don Farrellin ja EU:n kauppapolitiikasta vastaavan komission jäsenen Valdis Dombrovskisin videoneuvottelussa.
Australian ja EU:n johtajien kokous pidettiin marraskuussa 2022. Siinä keskityttiin Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan, muuttuviin strategisiin näkymiin indopasifisella alueella, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen edistämiseen, ilmastonmuutokseen, ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuteen, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, ihmisoikeuksiin ja työntekijöiden oikeuksiin, energiaan, digitalisaatioon ja muihin yhteisen edun mukaisiin aiheisiin.
Vuonna 2024 EU vahvisti korkean tason poliittisen ja taloudellisen yhteistyönsä sekä Australian että Uuden-Seelannin kanssa. EU järjestää kummankin maan kanssa säännöllisesti ministeri- ja parlamenttitason kokouksia, joissa keskustellaan turvallisuusongelmista ja yhteisistä toimista ilmastonmuutoksen torjunnan sekä taloudellisen ja kaupallisen yhteistyön aloilla. EU:n ja Australian vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamisessa uudelleen kesti kuitenkin jonkin aikaa. Energia-asioista vastaava komission jäsen Kadri Simson tapasi 1. huhtikuuta 2024 Sydneyssä Australian ilmastonmuutos- ja energiaministerin Chris Bowenin ja luonnonvaroista ja Pohjois-Australiasta vastaavan ministerin Madeleine Kingin. Komission jäsen Simson tapasi ministeri Kingin uudelleen Canberrassa 8. huhtikuuta 2024 ja EU:n ja Australian ministerit (Madeleine King ja Don Farrell) allekirjoittivat 28. toukokuuta 2024 strategisia materiaaleja koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Suora parlamentaarinen yhteistyö käynnistettiin nopeasti uudelleen kesäkuussa 2024 pidettyjen EU-vaalien jälkeen. EU:n ja Australian parlamenttien välinen 43. kokous järjestettiin Brysselissä 2. joulukuuta 2024, mitä seurasi parlamenttien välinen 44. kokous Canberrassa 27. lokakuuta 2025.
EU ja Australia saivat neuvottelut vapaakauppasopimuksesta päätökseen maaliskuussa 2026. Sopimuksen nojalla poistetaan yli 99 prosenttia tulleista, jotka koskevat EU:n Australiaan suuntautuvaa vientiä. Sen ansiosta EU:n viejät säästävät jopa miljardi euroa vuodessa tullimaksuissa. EU:n vuotuisen viennin odotetaan kasvavan 33 prosenttia seuraavan vuosikymmenen aikana, minkä puolestaan odotetaan kasvattavan BKT:tä neljällä miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Sopimus parantaa myös kriittisten raakamineraalien saatavuutta EU:ssa. Lisäksi sopimuksessa varmistetaan EU:n tavaroiden maantieteellisten merkintöjen soveltaminen. Ne suojaavat 396 alkoholi-, maatalous- ja elintarviketuotetta. Australia sopi kuitenkin joidenkin maantieteellisten merkintöjen osalta tietystä joustovarasta ja siirtymäkaudesta.
Vapaakauppasopimuksella suojellaan EU:n herkkiä maatalousmarkkinoita, ja EU varaa itselleen oikeuden määrätä suojatoimenpiteitä, jotta se voi estää markkinoiden ylisaturoitumisen. Keskeinen osa vapaakauppasopimusta ovat myös Australian ja EU:n kestävyyteen tekemät investoinnit. Niihin kuuluu sitoutuminen Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteisiin sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävään kalastukseen ja metsätalouteen. Lisäksi vapaakauppasopimuksella vapautetaan ilmastonmuutosta hillitsevien tavaroiden ja palvelujen kauppaa ja niihin tehtäviä investointeja poistamalla tullit uusiutuvalta energialta ja energiatehokkailta tuotteilta.
Australia ja EU käynnistivät vapaakauppasopimuksen yhteydessä myös virallisesti neuvottelut Australian liittymisestä Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan, joka on EU:n 93,5 miljardin euron lippulaivaohjelma, josta rahoitetaan tieteellistä huippuosaamista ja innovointia. Tämä tehostaa Australian ja EU:n välistä tutkimus- ja koulutusyhteistyötä. Australia osallistuu jo aktiivisesti ohjelmaan, ja australialaistutkijat ja -organisaatiot ovat mukana yli 200:ssa Horisontti Eurooppa -puiteohjelman hankkeessa, jotka koskevat kriittisiä raakamineraaleja, digitaalista innovointia, terveyttä ja puhdasta energiaa. Täysimittainen assosioituminen Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan mahdollistaisi sen, että australialaiset tutkijat voisivat hyödyntää EU:n rahoitusmahdollisuuksia.
2. Uusi-Seelanti
EU:n suhteet Uuteen-Seelantiin perustuvat tällä hetkellä suhteita ja yhteistyötä koskevaan EU:n ja Uuden-Seelannin kumppanuussopimukseen, joka allekirjoitettiin lokakuussa 2016 ja joka tuli voimaan heinäkuussa 2022. Kumppanuussopimus helpottaa kahdenvälistä kanssakäymistä lujittamalla poliittista vuoropuhelua ja parantamalla yhteistyötä talous- ja kauppa-asioissa ja monella muulla alalla innovoinnista, koulutuksesta ja kulttuurista muuttoliikkeeseen, terrorismin torjuntaan, järjestäytyneen rikollisuuden ja verkkorikollisuuden torjuntaan sekä oikeusalan yhteistyöhön.
Osapuolten välinen sekakomitea kokoontui kumppanuussopimuksen voimaantulon jälkeen ensimmäisen kerran helmikuussa 2023 ja toisen kerran 27. toukokuuta 2024 Brysselissä. Kokouksissa keskityttiin ulkopolitiikkaan, erityisesti Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen ja Kiinan laajentumispyrkimyksiin, sekä turvallisuuteen, kauppaan, tutkimukseen ja innovointiin, kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja oikeusasioihin. Johtajat olivat tyytyväisiä EU:n ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimusta ja Uuden-Seelannin assosioitumista tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan koskevien neuvottelujen päätökseen saattamiseen sekä henkilötietojen vaihtoa koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen.
EU ja Uusi-Seelanti tekevät tiivistä yhteistyötä kauppapolitiikan alalla kahdenvälisesti ja WTO:ssa osana sääntöihin perustuvaa kauppajärjestelmää. Vuonna 2024 EU oli Uuden-Seelannin neljänneksi suurin kauppakumppani. Sen osuus Uuden-Seelannin kokonaisviennistä oli 6,6 prosenttia ja tuonnista 12,5 prosenttia. Uusi-Seelanti ja EU sopivat syventävänsä ilmastonmuutokseen liittyvää yhteistyötään muun muassa ilmastoa ja maataloutta koskevan korkean tason vuoropuhelun avulla osana maataloutta koskevaa EU:n strategista vuoropuhelua. Kahdenvälisiä parlamentaarisia suhteita kehitetään edelleen, ja näistä yhteisistä sitoumuksista keskusteltiin myös Brysselissä 17. lokakuuta 2024 pidetyssä EU:n ja Uuden-Seelannin parlamenttien välisessä 28. kokouksessa sekä Wellingtonissa 21.–23. heinäkuuta 2025 pidetyssä EU:n ja Uuden-Seelannin parlamenttien välisessä 29. kokouksessa.
B. Tyynenmeren saarivaltiot
EU on solminut kumppanuussuhteen seuraavien 15 Tyynenmeren saarivaltion kanssa:
Tyynenmeren 15 saarivaltion pinta-ala on yhteensä 528 000 km², ja ne ovat AKT-järjestön jäseniä. EU:n suhteet Tyynenmeren saarivaltioihin keskittyvät kehitysyhteistyöhön, valtamerten hallinnointiin ja ilmastonmuutokseen.
Tyynenmeren saarivaltioita koskeva EU:n strategia on esitetty vuonna 2012 annetussa yhteisessä tiedonannossa ”EU:n ja Tyynenmeren alueen kehityskumppanuuden uudistaminen”, ja se päivitettiin vuonna 2021 EU:n yhteistyöstrategiassa indopasifisella alueella. Strategia perustui tuolloin AKT-järjestön jäsenten kanssa tehtyyn Cotonoun sopimukseen. Marraskuussa 2023 EU ja AKT-järjestö allekirjoittivat virallisesti uuden kumppanuussopimuksen eli Samoan sopimuksen. Uuden sopimuksen keskeisiä näkökohtia ovat kauppa- ja investointiyhteistyö, kehitys ja alueellistaminen. Se kattaa useita aloja, kuten kestävän kehityksen ja kasvun sekä ihmisoikeudet, rauhan ja turvallisuuden, ja sen tavoitteena on edistää alueellista yhdentymistä. Sopimusta alettiin soveltaa väliaikaisesti 1. tammikuuta 2024. Se toimii uutena oikeudellisena kehyksenä, jolla säännellään EU:n ja AKT-järjestön jäsenten välisiä poliittisia, taloudellisia ja yhteistyösuhteita 20 vuoden mittaisen kauden ajan.
C. EU:hun assosioituneet merentakaiset maat ja alueet
EU:hun on assosioitunut 13 merentakaista maata ja aluetta, jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa. Ne eivät ole itsenäisiä kansakuntia, vaan ne ovat vaihtelevissa määrin riippuvaisia kolmesta EU:n jäsenvaltiosta (Tanskasta, Ranskasta ja Alankomaista), joihin niillä on erityiset siteet. Tyynenmeren alueella sijaitsee kolme EU:hun assosioitunutta merentakaista maata ja aluetta, joilla kaikilla on siteet Ranskaan: Uusi-Kaledonia, Ranskan Polynesia sekä Wallis ja Futuna.
D. Samoan sopimus
Samoan sopimus rakentuu yhteiselle perustalle, jossa määritellään osapuolia yhdistävät arvot ja periaatteet. Lisäksi siihen kuuluu kolme Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioita koskevaa alueellista pöytäkirjaa, joiden tavoitteena on edistää alueellista yhdentymistä. Alueelliset pöytäkirjat mahdollistavat sellaisten riippumattomien rakenteiden perustamisen, joilla edistetään itsenäisesti EU:n ja näiden kolmen eri alueen välisiä suhteita (ks. 5.6.6). Sopimuksella luodaan myös vahva parlamentaarinen ulottuvuus, jossa AKT-järjestön ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on selkeä rooli neuvoa-antavana elimenä. Uuden sopimuksen vahvaa alueellista ulottuvuutta kuvastaa se, että se kattaa lisäksi kolme alueellista parlamentaarista edustajakokousta, jotka toimivat itsenäisesti ja joilla myös on selkeä neuvoa-antava rooli.
Euroopan parlamentti on ilmaissut kantansa Samoan sopimuksen kehittämiseen kolmessa päätöslauselmassa:
Näissä päätöslauselmissa Euroopan parlamentti suhtautui myönteisesti AKT-järjestön ja EU:n välisen yhteistyön ehdotettuun yleiseen rakenteeseen ja muistutti kumppanuuden parlamentaarisen ulottuvuuden merkityksestä. EU on AKT-järjestön Tyynenmeren alueen viidenneksi suurin kauppakumppani, ja sen kaupan arvo oli 3,8 miljardia euroa vuonna 2024. Euroopan parlamentti ratifioi EU:n ja Tyynenmeren alueen talouskumppanuussopimuksen tammikuussa 2011 ja Papua-Uusi-Guinea toukokuussa 2011. Fidžin hallitus aloitti sopimuksen soveltamisen heinäkuussa 2014. Samoa liittyi sopimukseen ja aloitti sen soveltamisen joulukuussa 2018, ja Salomonsaaret teki samoin toukokuussa 2020. Parlamentti hyväksyi Tongan, Niuen ja Tuvalun liittymisen talouskumppanuussopimukseen joulukuussa 2024.
EU on Australian ja Japanin jälkeen kolmanneksi suurin kehitysavun antaja AKT-järjestön maille. EU:n kehitysapu Tyynenmeren alueelle vuosina 2021–2027 on noin 750 miljoonaa euroa (Tyynenmeren alueen merentakaisille maille ja alueille annettu apu mukaan luettuna).
EU:n naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline (Globaali Eurooppa) tuli voimaan vuonna 2021, ja siitä on tullut tärkein EU:n ja sen kumppanimaiden välisen yhteistyön ja kehityksen rahoitusväline vuosia 2021–2027 koskevassa EU:n pitkän aikavälin talousarviossa. Siihen on sisällytetty muiden välineiden ohessa Euroopan kehitysrahasto (EKR), joka ei aiemmin kuulunut EU:n talousarvioon. EKR:n sisällyttäminen EU:n talousarvioon lisää Euroopan parlamentin valvontavaltaa ja auttaa vahvistamaan EU:n ulkoisen avun julkista legitimiteettiä ja poliittista näkyvyyttä kaiken kaikkiaan.
Tyynenmeren saarivaltioilla on suuria kehitykseen ja ilmastoon liittyviä haasteita. Ilmastonmuutoskysymyksen osalta EU ja Tyynenmeren pienet kehittyvät saarivaltiot tukivat Pariisin sopimuksen tekemistä YK:n 21. ilmastonmuutoskonferenssissa (COP 21) vuonna 2015. YK:n ilmastosopimuksen osapuolten 23. konferenssi (COP 23) pidettiin Bonnissa Saksassa 6.–17. marraskuuta 2017, ja tällöin puheenjohtajana toimi Fidži.
Tyynenmeren saarten foorumi on 18 jäsenen poliittinen ryhmittymä, ja se on EU:n keskustelukumppani kehitysrahoitusasioissa ja kauppaneuvotteluissa. Sen jäsenet ovat Australia, Cookinsaaret, Mikronesia, Fidži, Kiribati, Nauru, Uusi-Seelanti, Niue, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Marshallinsaaret, Samoa, Salomonsaaret, Tonga, Tuvalu, Vanuatu, Uusi-Kaledonia ja Ranskan Polynesia.
Tyynenmeren alueen parlamenttien välinen edustajakokous perustettiin allekirjoittamalla Natadolan julistus elokuussa 2025. Se on Tyynenmeren saarten parlamenttien ja lainsäädäntöelinten alueellinen liitto, joka edistää parlamenttien välisiä yhteyksiä ja vuoropuhelua, yhteistyötä sekä kokemusten ja tietojen vaihtoa jäsentensä välillä. Edustajakokouksen päätoimipaikka sijaitsee Tahitissa, jossa ensimmäinen yleiskokous pidetään syyskuussa 2026.
Euroopan parlamentin rooli
Euroopan parlamentin suhteet Australian ja Uuden-Seelannin parlamentteihin luotiin vuonna 1979, kun suhteista Australiaan ja Uuteen-Seelantiin vastaava valtuuskunta (DANZ) perustettiin. Siitä lähtien valtuuskunta on osallistunut Australian ja Uuden-Seelannin parlamenttien kanssa järjestettyihin säännöllisiin parlamenttien välisiin kokouksiin edistääkseen suhteita kumpaankin maahan ja keskustellakseen yhteistä etua koskevista kysymyksistä, joita ovat esimerkiksi maatalous, energia, ympäristö ja ilmastonmuutos, kehitysyhteistyö ja taloudellinen yhteistyö, tiede ja teknologia, kauppa, globaalin ja alueellisen turvallisuuden edistäminen Aasian ja Tyynenmeren alueella, terrorismin torjunta ja ihmisoikeudet. EU:n ja Australian parlamenttien välinen 42. kokous järjestettiin joulukuussa 2022 Brysselissä. EU:n ja Uuden-Seelannin parlamenttien välinen 27. kokous järjestettiin helmikuussa 2023 Wellingtonissa ja Christchurchissä.
Euroopan parlamentin valtuuskunta Tyynenmeren alueen ja EU:n parlamentaarisessa edustajakokouksessa edustaa parlamenttia sen suhteissa muihin Tyynenmeren maihin. Siinä on yhtä monta edustajaa EU:sta ja Tyynenmeren alueen maista. Valtuuskunnan tärkein tehtävä on valmistella Tyynenmeren alueen ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kokouksia, arvioida ja seurata Euroopan parlamentin toimintaa, järjestää kokouksia Tyynenmeren alueen maiden korkean tason henkilöiden kanssa ja keskustella Samoan sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä. AKT-järjestön ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ensimmäinen istunto (johon osallistui myös Afrikan ja Karibian edustajia) pidettiin Luandassa Angolassa 21. helmikuuta 2024 aiheenaan ”Uusi alku AKT-järjestön ja EU:n suhteissa: kohti ihmislähtöistä kumppanuutta”. Tämän kokouksen yhteydessä järjestettiin myös Tyynenmeren alueen ja EU:n parlamentaarisen edustajakokouksen järjestäytymiskokous.
Tämän tekstin ovat laatineet Euroopan parlamentin sihteeristöt, joiden vastuulle kuuluvat suhteista Tyynenmeren saariin sekä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin vastaavat valtuuskunnat. Lisätietoja on Tyynenmeren ja EU:n parlamentaarisessa edustajakokouksessa toimivan Euroopan parlamentin valtuuskunnan sekä suhteista Australiaan ja Uuteen-Seelantiin vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan verkkosivuilla.
Jonas KRAFT / Niccolò RINALDI