Julkiset hankinnat

Julkisia hankintoja koskevissa EU:n säännöissä määrätään, miten viranomaiset, kuten ministeriöt tai paikallisviranomaiset, hankkivat rakennusurakoita, tavaroita ja palveluja yrityksiltä. Tässä tekstissä selitetään oikeudellinen kehys, tärkeimmät menettelyt ja viimeaikaiset toimintapolitiikkaa koskevat uudistukset, mukaan lukien digitalisaatiota, kestävyyttä ja kansainvälisiä hankintoja koskevat toimet. Euroopan parlamentilla on merkittävä rooli EU:n julkisia hankintoja koskevan kehyksen muotoilussa ja tarkistamisessa.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 ja 114 artikla muodostavat oikeusperustan sisämarkkinoille, ja niissä vahvistetaan sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämät yhteiset EU:n säännöt, joita sovelletaan myös julkisten hankintojen alalla. SEUT:n 34, 56, 57 ja 62 artiklalla varmistetaan, että julkiset hankintasopimukset ovat avoimia tavaroiden ja palvelujen rajatylittävälle kilpailulle, ja 53 artiklan 1 kohta muodostaa oikeusperustan taloudellisen toiminnan aloittamiseen vaikuttavien kansallisten sääntöjen yhteensovittamiselle.

Julkisia hankintoja koskevien EU:n sääntöjen tavoitteet

Julkisia hankintoja koskevilla EU:n säännöillä pyritään varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevat sopimukset (eli sopimukset, joita viranomaiset tekevät yritysten kanssa rakennusurakoiden, tavaroiden ja palvelujen tarjoamiseksi) tehdään oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti kaikkialla EU:n avoimilla sisämarkkinoilla.

Sääntöjen tärkeimpinä tavoitteina on

  • varmistaa yhdenvertainen kohtelu ja avoimuus julkisten hankintasopimusten tekemisessä
  • avata kansalliset hankintamarkkinat kilpailulle kaikkialla EU:ssa
  • auttaa viranomaisia varmistamaan, että julkisille varoille saadaan paras vastine
  • vähentää petos- ja korruptioriskejä
  • tukea laajempia toimintapoliittisia tavoitteita, kuten innovointia, digitalisaatiota ja kestävyyttä.
  • Julkisten hankintojen osuus EU:n BKT:stä on noin 14 prosenttia, ja ne ovat erityisen tärkeitä rakentamisen, energian ja televiestinnän kaltaisilla aloilla. Näin ollen ne edistävät merkittävästi talouskasvua, työpaikkojen luomista ja innovointia EU:n sisämarkkinoilla. Hankintojen avaaminen kilpailulle sisämarkkinoilla auttaa viranomaisia saamaan paremman vastineen rahalle ja tukee samalla EU:n yritysten kilpailukykyä sekä edistää avoimia ja tehokkaita hankintamenettelyjä.

    Julkisia hankintoja koskevat ensimmäiset säädökset

    Euroopan yhteisössä hyväksyttiin kansallisten sääntöjen yhteensovittamiseen tähtäävää lainsäädäntöä, jossa velvoitettiin julkaisemaan tarjouspyynnöt ja arvioimaan tarjoukset puolueettomin perustein. Julkisia hankintoja koskevia säädöksiä on hyväksytty 1960-luvulta lähtien, mutta myöhemmin alan lainsäädäntöä päätettiin yksinkertaistaa ja koordinoida. Siten hyväksyttiin direktiivi 2004/18/EY julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä sekä direktiivi 2004/17/EY vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen hankintamenettelyistä. Muutamaa vuotta myöhemmin direktiivillä 2009/81/EY otettiin käyttöön puolustusalan hankintoja varten erityissäännöksiä, joiden oli määrä helpottaa pääsyä muiden jäsenvaltioiden puolustusalan markkinoille.

    Julkisia hankintoja koskevan politiikan uudistus

    Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2014 uuden julkisia hankintoja koskevan paketin. Se sisältää kolme direktiiviä:

    • julkisia hankintoja koskeva direktiivi
    • erityisalojen hankintadirektiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alan hankinnoista
    • käyttöoikeussopimusdirektiivi, jolla luotiin lainsäädäntökehys käyttöoikeussopimusten tekemiselle. Sillä varmistetaan, että EU:ssa kaikilla talouden toimijoilla on todellinen ja syrjimätön pääsy EU:n markkinoille, sekä parannetaan varmuutta sovellettavista säännöksistä. Käyttöoikeussopimukset ovat sopimuksia, jotka viranomainen tekee yhden tai useamman yrityksen kanssa rakennusurakoista tai palveluista (esimerkiksi moottoriteiden kunnossapidosta ja hallinnoinnista). Yritykselle, jonka kanssa käyttöoikeussopimus on tehty, maksetaan korvausta pääasiassa rakennettavan kohteen tai palvelun käyttöoikeudesta.
    • Vuonna 2012 komissio ehdotti asetusta kansainvälisestä julkisia hankintoja koskevasta politiikasta. Sen tarkoituksena oli selventää sääntöjä, jotka koskevat EU:n ulkopuolelta tulevien yritysten, tavaroiden ja palvelujen pääsyä EU:n sisämarkkinoille julkisten hankintojen ja menettelyjen alalla. Lisäksi sillä pyrittiin vahvistamaan EU:n asemaa neuvotteluissa, joita käydään EU:n yritysten, tavaroiden ja palvelujen pääsystä EU:n ulkopuolisten maiden julkisten hankintojen markkinoille. Asetusehdotuksesta käytyjen neuvottelujen ajauduttua umpikujaan komissio antoi vuonna 2016 uuden ehdotuksen. Parlamentti ja neuvosto allekirjoittivat kansainvälistä julkisten hankintojen välinettä koskevan säädöksen 23. kesäkuuta 2022. Välineellä pyritään edistämään hankintamarkkinoiden avaamista maailmanlaajuisesti.

      Asetus ulkomaisista tuista (asetus (EU) 2022/2560) tuli voimaan 12. heinäkuuta 2023. Sen avulla komissio voi puuttua vääristymiin ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille sisämarkkinoilla toimiville yrityksille. Uusilla säännöillä varmistetaan, että komissio voi puuttua ulkomaisiin tukiin yksittäisissä julkisissa hankintamenettelyissä edellyttämällä, että EU:n julkiset ostajat sulkevat julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle yritykset, jotka ovat saaneet vääristäviä ulkomaisia tukia.

      Huhtikuussa 2012 komissio hyväksyi sähköisiä hankintoja koskevan strategian, jolla pyrittiin siirtymään kokonaan sähköisiin hankintoihin vuoden 2016 puoliväliin mennessä. Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 16. huhtikuuta 2014 sähköistä laskutusta julkisissa hankinnoissa koskevan direktiivin.

      Komissio julkaisi 3. lokakuuta 2017 kaksi tiedonantoa: ”Julkiset hankinnat toimiviksi Euroopassa ja Euroopan hyväksi” ja ”Suurten infrastruktuurihankkeiden julkisia hankintoja koskevien näkökohtien vapaaehtoinen ennakkoarviointi investointien helpottamiseksi”. Parantaakseen entisestään eurooppalaisia julkisia hankintoja osana julkisia hankintoja koskevaa strategiapakettia komissio julkaisi myös suosituksen julkisten hankintojen ammatillistamisesta.

      Poliittisissa suuntaviivoissa seuraavalle Euroopan komissiolle 2024–2029 silloinen komission puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyen ilmoitti, että julkisia hankintoja koskevia direktiivejä aiotaan tarkistaa, jotta voidaan asettaa EU:n tuotteet etusijalle tietyillä strategisilla aloilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa, taata EU:n tason lisäarvo sekä varmistaa elintärkeiden teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen toimitusvarmuus ja modernisoida ja yksinkertaistaa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä. Komissio käynnisti 13. joulukuuta 2024 arvioinnin kolmesta julkisia hankintoja koskevasta keskeisestä direktiivistä (julkisia hankintoja koskeva direktiivi, erityisalojen hankintadirektiivi ja käyttöoikeussopimusdirektiivi). Sen tarkoituksena oli arvioida direktiivien tuloksellisuutta ja vaikutusta kaikkialla EU:ssa sekä sitä, ovatko ne edelleen tarkoituksenmukaisia, saavutetaanko niiden tavoitteet mahdollisimman pienin kustannuksin ja ovatko ne riittäviä nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi.

      Julkisia hankintoja koskevat menettelyt

      Menettelyissä on noudatettava EU:n lainsäädännön periaatteita, joita ovat esimerkiksi tavaroiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus. Yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteet ovat olennaisen tärkeitä, ja lisäksi on edistettävä kilpailua, luottamuksellisuutta ja tehokkuutta.

      A. Menettelytyypit

      Tarjouspyynnöt jaetaan menettelytyyppeihin kynnysarvoihin perustuvan järjestelmän mukaisesti. Direktiiveissä täsmennetään kunkin julkista hankintaa koskevan sopimuksen ennakoidun arvon laskentatapa ja siihen liittyvät menetelmät.

      • ”Avoimessa menettelyssä” kaikki halukkaat yritykset voivat jättää tarjouksen.
      • ”Rajoitetussa menettelyssä” ainoastaan hankintaviranomaisen kutsumat ehdokkaat voivat jättää tarjouksen.
      • ”Tarjousperusteisessa neuvottelumenettelyssä” kaikki yritykset voivat jättää osallistumispyynnön, mutta ainoastaan arvioinnin perusteella kutsutut ehdokkaat voivat jättää tarjouksen.
      • ”Kilpailullista neuvottelumenettelyä” käytetään tilanteissa, joissa tarjouskilpailun järjestävät viranomaiset eivät pysty määrittelemään tarpeitaan. Neuvottelumenettelyyn osallistuu ainoastaan kutsuttuja ehdokkaita. Sopimukset tehdään parhaan hinta-laatusuhteen perusteella.
      • ”Innovaatiokumppanuus” on menettely sellaisia tapauksia varten, joissa tarvitaan innovatiivinen ratkaisu, jollaista ei vielä ole markkinoilla. Hankintaviranomainen tekee yhteistyötä yhden tai useamman tutkimus- ja kehitysyksikön kanssa neuvotellakseen uudesta innovatiivisesta ratkaisusta tarjousmenettelyn aikana.
      • Erityistapauksissa julkinen hankintasopimus voidaan tehdä julkaisematta siitä ensin hankintailmoitusta.

        B. Sopimuksentekoperusteet

        Hankintaviranomaisten on tehtävä julkisia hankintoja koskevat sopimukset ”kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen” pohjalta. Tämä arviointiperuste otettiin käyttöön julkisia hankintoja koskevien sääntöjen uudistuksessa. Kokonaistaloudellisesti edullisimmalla tarjouksella pyritään edullisimman hinnan sijaan saamaan eniten vastinetta rahalle, kun otetaan huomioon laadulliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset seikat, elinkaarikustannukset ja innovatiivisuus.

        C. Julkaisemista ja avoimuutta koskevat säännöt

        Hankintamenettelyjen kaikissa vaiheissa on varmistettava vaadittava avoimuus. Tämä saavutetaan julkistamalla hankintamenettelyjen keskeiset osat ja tietoja hakijoista ja tarjoajista sekä tarjoamalla riittävästi dokumentaatiota kaikista menettelyn vaiheista.

        D. Muutoksenhaku, jos sopimuksia rikotaan

        Vuonna 2007 annetulla muutoksenhakudirektiivillä varmistetaan tehokas muutoksenhakujärjestelmä tapauksissa, joissa rikotaan julkisia hankintoja koskevia sääntöjä. Siinä otetaan käyttöön ”odotusaika”, joka antaa tarjoajille hankintapäätöksen jälkeen vähintään kymmenen päivää aikaa tutustua päätökseen, ennen kuin hankintaviranomaiset allekirjoittavat sopimuksen. Tänä aikana ne voivat halutessaan hakea päätökseen muutosta.

        E. Muita julkisten hankintojen näkökohtia

        Vuonna 2014 käyttöön otetuilla säännöillä edistetään myös sosiaalista osallisuutta ja yksinkertaistetaan palvelusopimuksia. Niillä pyritään vähentämään byrokratiaa, tukemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) yhteisellä eurooppalaisella hankinta-asiakirjalla ja kannustamaan sopimusten jakamiseen hankintaeriin. Etusijalla ovat sähköiset hankinnat, ja säännöissä esitetään erityisiä sähköisten hankintojen tekniikoita. Direktiiveissä otetaan huomioon unionin tuomioistuimen päätökset in house -hankinnoista ja vahvistetaan eturistiriitojen ja korruption torjuntaa koskevia säännöksiä.

        Säännöillä myös edistetään ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ottamalla huomioon ympäristövaikutukset ja mahdollistamalla viittaukset ympäristömerkkeihin. Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat määritellään komission samannimisessä tiedonannossa prosessiksi, ”jonka avulla viranomaiset pyrkivät hankkimaan sellaisia tavaroita, palveluja ja työsuorituksia, joiden ympäristövaikutukset ovat koko niiden elinkaaren ajan pienemmät kuin niiden, joita ne muutoin hankkisivat samaa ensisijaista tarkoitusta varten”. Komissio on kehittänyt vapaaehtoisia ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia kriteerejä useille tuoteryhmille ja ehdottaa pakollisia vähimmäiskriteerejä ja tavoitteita alakohtaisessa lainsäädännössä, kuten puhtaita ajoneuvoja koskevassa direktiivissä (direktiivi 2019/2019/EU), kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevassa asetuksessa, uudessa rakennustuoteasetuksessa ja pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa.

        Vuonna 2020 hyväksytyn kiertotalouden toimintasuunnitelman jälkeen komissio julkisti 11. maaliskuuta 2020 työasiakirjan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevista kriteereistä datakeskuksia, palvelinhuoneita ja pilvipalveluja varten. Sen tavoitteena on varmistaa, että datakeskusten laitteet ja palvelut hankitaan ympäristöystävällisellä tavalla energiaa, ilmastonmuutosta ja resurssitehokkuutta koskevien EU:n tavoitteiden mukaisesti.

        Vastauksena koronapandemiaan komissio antoi ehdotuksen EU4Health-ohjelman perustamisesta. Sen tarkoituksena on lisätä merkittävästi julkisten terveyshankintojen, mukaan lukien lääkkeet, rokotteet ja terveystietojärjestelmät, määrärahoja. Asetus EU4Health-ohjelman perustamisesta kaudeksi 2021–2027 tuli voimaan 1. tammikuuta 2021. Komissio antoi uusia ohjeita julkisille ostajille tarvittavien laitteiden ja tarvikkeiden nopeita hankintoja varten, käynnisti jäsenvaltioiden kanssa viisi yhteistä hankintamenettelyä henkilönsuojainten hankkimiseksi ja korosti julkisten hankintojen digitalisointia kansallisten sähköisten hankinta-alustojen kautta osana laajempaa covid-19-pandemian jälkeistä elvytysstrategiaansa.

        Puolustushankintojen osalta hyväksyttiin lokakuussa 2023 EDIRPA-asetus välineen perustamisesta Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi yhteistoiminnallisten hankintojen avulla. Asetuksella pyritään merkittävästi lisäämään puolustusmenoja, edistämään yhdessä tehtäviä investointeja yhteisiin hankkeisiin, tehostamaan yhteisiä puolustusvoimavarojen hankintoja, kasvattamaan investointeja tehtävien toteuttamiseen tarvittaviin voimavaroihin, hyödyntämään synergioita, edistämään innovointia ja vahvistamaan Euroopan puolustusteollisuutta keskittyen erityisesti pk-yritysten tukemiseen.

        Euroopan parlamentin rooli

        Parlamentilla oli keskeinen rooli julkisia hankintoja koskevan paketin hyväksymisessä vuonna 2014. Parlamentti on johdonmukaisesti kehottanut yksinkertaistamaan sääntöjä, lisäämään oikeusvarmuutta, parantamaan pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia, laajentamaan digitaalisten välineiden käyttöä ja kannustamaan kestävyyteen julkisissa hankinnoissa.

        Ennen kuin parlamentti hyväksyi julkisia hankintoja koskevan paketin 15. tammikuuta 2014, se oli antanut asiasta useita päätöslauselmia, muun muassa