Julkiset hankinnat
Julkisia hankintoja koskevissa EU:n säännöissä määrätään, miten viranomaiset, kuten ministeriöt tai paikallisviranomaiset, hankkivat rakennusurakoita, tavaroita ja palveluja yrityksiltä. Tässä tekstissä selitetään oikeudellinen kehys, tärkeimmät menettelyt ja viimeaikaiset toimintapolitiikkaa koskevat uudistukset, mukaan lukien digitalisaatiota, kestävyyttä ja kansainvälisiä hankintoja koskevat toimet. Euroopan parlamentilla on merkittävä rooli EU:n julkisia hankintoja koskevan kehyksen muotoilussa ja tarkistamisessa.
Oikeusperusta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 ja 114 artikla muodostavat oikeusperustan sisämarkkinoille, ja niissä vahvistetaan sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämät yhteiset EU:n säännöt, joita sovelletaan myös julkisten hankintojen alalla. SEUT:n 34, 56, 57 ja 62 artiklalla varmistetaan, että julkiset hankintasopimukset ovat avoimia tavaroiden ja palvelujen rajatylittävälle kilpailulle, ja 53 artiklan 1 kohta muodostaa oikeusperustan taloudellisen toiminnan aloittamiseen vaikuttavien kansallisten sääntöjen yhteensovittamiselle.
Julkisia hankintoja koskevien EU:n sääntöjen tavoitteet
Julkisia hankintoja koskevilla EU:n säännöillä pyritään varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevat sopimukset (eli sopimukset, joita viranomaiset tekevät yritysten kanssa rakennusurakoiden, tavaroiden ja palvelujen tarjoamiseksi) tehdään oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti kaikkialla EU:n avoimilla sisämarkkinoilla.
Sääntöjen tärkeimpinä tavoitteina on
- varmistaa yhdenvertainen kohtelu ja avoimuus julkisten hankintasopimusten tekemisessä
- avata kansalliset hankintamarkkinat kilpailulle kaikkialla EU:ssa
- auttaa viranomaisia varmistamaan, että julkisille varoille saadaan paras vastine
- vähentää petos- ja korruptioriskejä
- tukea laajempia toimintapoliittisia tavoitteita, kuten innovointia, digitalisaatiota ja kestävyyttä.
- julkisia hankintoja koskeva direktiivi
- erityisalojen hankintadirektiivi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alan hankinnoista
- käyttöoikeussopimusdirektiivi, jolla luotiin lainsäädäntökehys käyttöoikeussopimusten tekemiselle. Sillä varmistetaan, että EU:ssa kaikilla talouden toimijoilla on todellinen ja syrjimätön pääsy EU:n markkinoille, sekä parannetaan varmuutta sovellettavista säännöksistä. Käyttöoikeussopimukset ovat sopimuksia, jotka viranomainen tekee yhden tai useamman yrityksen kanssa rakennusurakoista tai palveluista (esimerkiksi moottoriteiden kunnossapidosta ja hallinnoinnista). Yritykselle, jonka kanssa käyttöoikeussopimus on tehty, maksetaan korvausta pääasiassa rakennettavan kohteen tai palvelun käyttöoikeudesta.
- ”Avoimessa menettelyssä” kaikki halukkaat yritykset voivat jättää tarjouksen.
- ”Rajoitetussa menettelyssä” ainoastaan hankintaviranomaisen kutsumat ehdokkaat voivat jättää tarjouksen.
- ”Tarjousperusteisessa neuvottelumenettelyssä” kaikki yritykset voivat jättää osallistumispyynnön, mutta ainoastaan arvioinnin perusteella kutsutut ehdokkaat voivat jättää tarjouksen.
- ”Kilpailullista neuvottelumenettelyä” käytetään tilanteissa, joissa tarjouskilpailun järjestävät viranomaiset eivät pysty määrittelemään tarpeitaan. Neuvottelumenettelyyn osallistuu ainoastaan kutsuttuja ehdokkaita. Sopimukset tehdään parhaan hinta-laatusuhteen perusteella.
- ”Innovaatiokumppanuus” on menettely sellaisia tapauksia varten, joissa tarvitaan innovatiivinen ratkaisu, jollaista ei vielä ole markkinoilla. Hankintaviranomainen tekee yhteistyötä yhden tai useamman tutkimus- ja kehitysyksikön kanssa neuvotellakseen uudesta innovatiivisesta ratkaisusta tarjousmenettelyn aikana.
- päätöslauselman julkisia hankintoja koskevasta viimeaikaisesta kehityksestä (18. toukokuuta 2010)
- päätöslauselman tasapuolisesta pääsystä julkisen sektorin markkinoille EU:ssa ja kolmansissa maissa (12. toukokuuta 2011)
- päätöslauselman julkisten hankintojen uudistamisesta (25. lokakuuta 2011).
Julkisten hankintojen osuus EU:n BKT:stä on noin 14 prosenttia, ja ne ovat erityisen tärkeitä rakentamisen, energian ja televiestinnän kaltaisilla aloilla. Näin ollen ne edistävät merkittävästi talouskasvua, työpaikkojen luomista ja innovointia EU:n sisämarkkinoilla. Hankintojen avaaminen kilpailulle sisämarkkinoilla auttaa viranomaisia saamaan paremman vastineen rahalle ja tukee samalla EU:n yritysten kilpailukykyä sekä edistää avoimia ja tehokkaita hankintamenettelyjä.
Julkisia hankintoja koskevat ensimmäiset säädökset
Euroopan yhteisössä hyväksyttiin kansallisten sääntöjen yhteensovittamiseen tähtäävää lainsäädäntöä, jossa velvoitettiin julkaisemaan tarjouspyynnöt ja arvioimaan tarjoukset puolueettomin perustein. Julkisia hankintoja koskevia säädöksiä on hyväksytty 1960-luvulta lähtien, mutta myöhemmin alan lainsäädäntöä päätettiin yksinkertaistaa ja koordinoida. Siten hyväksyttiin direktiivi 2004/18/EY julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä sekä direktiivi 2004/17/EY vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen hankintamenettelyistä. Muutamaa vuotta myöhemmin direktiivillä 2009/81/EY otettiin käyttöön puolustusalan hankintoja varten erityissäännöksiä, joiden oli määrä helpottaa pääsyä muiden jäsenvaltioiden puolustusalan markkinoille.
Julkisia hankintoja koskevan politiikan uudistus
Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2014 uuden julkisia hankintoja koskevan paketin. Se sisältää kolme direktiiviä:
Vuonna 2012 komissio ehdotti asetusta kansainvälisestä julkisia hankintoja koskevasta politiikasta. Sen tarkoituksena oli selventää sääntöjä, jotka koskevat EU:n ulkopuolelta tulevien yritysten, tavaroiden ja palvelujen pääsyä EU:n sisämarkkinoille julkisten hankintojen ja menettelyjen alalla. Lisäksi sillä pyrittiin vahvistamaan EU:n asemaa neuvotteluissa, joita käydään EU:n yritysten, tavaroiden ja palvelujen pääsystä EU:n ulkopuolisten maiden julkisten hankintojen markkinoille. Asetusehdotuksesta käytyjen neuvottelujen ajauduttua umpikujaan komissio antoi vuonna 2016 uuden ehdotuksen. Parlamentti ja neuvosto allekirjoittivat kansainvälistä julkisten hankintojen välinettä koskevan säädöksen 23. kesäkuuta 2022. Välineellä pyritään edistämään hankintamarkkinoiden avaamista maailmanlaajuisesti.
Asetus ulkomaisista tuista (asetus (EU) 2022/2560) tuli voimaan 12. heinäkuuta 2023. Sen avulla komissio voi puuttua vääristymiin ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille sisämarkkinoilla toimiville yrityksille. Uusilla säännöillä varmistetaan, että komissio voi puuttua ulkomaisiin tukiin yksittäisissä julkisissa hankintamenettelyissä edellyttämällä, että EU:n julkiset ostajat sulkevat julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle yritykset, jotka ovat saaneet vääristäviä ulkomaisia tukia.
Huhtikuussa 2012 komissio hyväksyi sähköisiä hankintoja koskevan strategian, jolla pyrittiin siirtymään kokonaan sähköisiin hankintoihin vuoden 2016 puoliväliin mennessä. Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 16. huhtikuuta 2014 sähköistä laskutusta julkisissa hankinnoissa koskevan direktiivin.
Komissio julkaisi 3. lokakuuta 2017 kaksi tiedonantoa: ”Julkiset hankinnat toimiviksi Euroopassa ja Euroopan hyväksi” ja ”Suurten infrastruktuurihankkeiden julkisia hankintoja koskevien näkökohtien vapaaehtoinen ennakkoarviointi investointien helpottamiseksi”. Parantaakseen entisestään eurooppalaisia julkisia hankintoja osana julkisia hankintoja koskevaa strategiapakettia komissio julkaisi myös suosituksen julkisten hankintojen ammatillistamisesta.
Poliittisissa suuntaviivoissa seuraavalle Euroopan komissiolle 2024–2029 silloinen komission puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyen ilmoitti, että julkisia hankintoja koskevia direktiivejä aiotaan tarkistaa, jotta voidaan asettaa EU:n tuotteet etusijalle tietyillä strategisilla aloilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa, taata EU:n tason lisäarvo sekä varmistaa elintärkeiden teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen toimitusvarmuus ja modernisoida ja yksinkertaistaa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä. Komissio käynnisti 13. joulukuuta 2024 arvioinnin kolmesta julkisia hankintoja koskevasta keskeisestä direktiivistä (julkisia hankintoja koskeva direktiivi, erityisalojen hankintadirektiivi ja käyttöoikeussopimusdirektiivi). Sen tarkoituksena oli arvioida direktiivien tuloksellisuutta ja vaikutusta kaikkialla EU:ssa sekä sitä, ovatko ne edelleen tarkoituksenmukaisia, saavutetaanko niiden tavoitteet mahdollisimman pienin kustannuksin ja ovatko ne riittäviä nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi.
Julkisia hankintoja koskevat menettelyt
Menettelyissä on noudatettava EU:n lainsäädännön periaatteita, joita ovat esimerkiksi tavaroiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus. Yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteet ovat olennaisen tärkeitä, ja lisäksi on edistettävä kilpailua, luottamuksellisuutta ja tehokkuutta.
A. Menettelytyypit
Tarjouspyynnöt jaetaan menettelytyyppeihin kynnysarvoihin perustuvan järjestelmän mukaisesti. Direktiiveissä täsmennetään kunkin julkista hankintaa koskevan sopimuksen ennakoidun arvon laskentatapa ja siihen liittyvät menetelmät.
Erityistapauksissa julkinen hankintasopimus voidaan tehdä julkaisematta siitä ensin hankintailmoitusta.
B. Sopimuksentekoperusteet
Hankintaviranomaisten on tehtävä julkisia hankintoja koskevat sopimukset ”kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen” pohjalta. Tämä arviointiperuste otettiin käyttöön julkisia hankintoja koskevien sääntöjen uudistuksessa. Kokonaistaloudellisesti edullisimmalla tarjouksella pyritään edullisimman hinnan sijaan saamaan eniten vastinetta rahalle, kun otetaan huomioon laadulliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset seikat, elinkaarikustannukset ja innovatiivisuus.
C. Julkaisemista ja avoimuutta koskevat säännöt
Hankintamenettelyjen kaikissa vaiheissa on varmistettava vaadittava avoimuus. Tämä saavutetaan julkistamalla hankintamenettelyjen keskeiset osat ja tietoja hakijoista ja tarjoajista sekä tarjoamalla riittävästi dokumentaatiota kaikista menettelyn vaiheista.
D. Muutoksenhaku, jos sopimuksia rikotaan
Vuonna 2007 annetulla muutoksenhakudirektiivillä varmistetaan tehokas muutoksenhakujärjestelmä tapauksissa, joissa rikotaan julkisia hankintoja koskevia sääntöjä. Siinä otetaan käyttöön ”odotusaika”, joka antaa tarjoajille hankintapäätöksen jälkeen vähintään kymmenen päivää aikaa tutustua päätökseen, ennen kuin hankintaviranomaiset allekirjoittavat sopimuksen. Tänä aikana ne voivat halutessaan hakea päätökseen muutosta.
E. Muita julkisten hankintojen näkökohtia
Vuonna 2014 käyttöön otetuilla säännöillä edistetään myös sosiaalista osallisuutta ja yksinkertaistetaan palvelusopimuksia. Niillä pyritään vähentämään byrokratiaa, tukemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) yhteisellä eurooppalaisella hankinta-asiakirjalla ja kannustamaan sopimusten jakamiseen hankintaeriin. Etusijalla ovat sähköiset hankinnat, ja säännöissä esitetään erityisiä sähköisten hankintojen tekniikoita. Direktiiveissä otetaan huomioon unionin tuomioistuimen päätökset in house -hankinnoista ja vahvistetaan eturistiriitojen ja korruption torjuntaa koskevia säännöksiä.
Säännöillä myös edistetään ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ottamalla huomioon ympäristövaikutukset ja mahdollistamalla viittaukset ympäristömerkkeihin. Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat määritellään komission samannimisessä tiedonannossa prosessiksi, ”jonka avulla viranomaiset pyrkivät hankkimaan sellaisia tavaroita, palveluja ja työsuorituksia, joiden ympäristövaikutukset ovat koko niiden elinkaaren ajan pienemmät kuin niiden, joita ne muutoin hankkisivat samaa ensisijaista tarkoitusta varten”. Komissio on kehittänyt vapaaehtoisia ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia kriteerejä useille tuoteryhmille ja ehdottaa pakollisia vähimmäiskriteerejä ja tavoitteita alakohtaisessa lainsäädännössä, kuten puhtaita ajoneuvoja koskevassa direktiivissä (direktiivi 2019/2019/EU), kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevassa asetuksessa, uudessa rakennustuoteasetuksessa ja pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa.
Vuonna 2020 hyväksytyn kiertotalouden toimintasuunnitelman jälkeen komissio julkisti 11. maaliskuuta 2020 työasiakirjan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevista kriteereistä datakeskuksia, palvelinhuoneita ja pilvipalveluja varten. Sen tavoitteena on varmistaa, että datakeskusten laitteet ja palvelut hankitaan ympäristöystävällisellä tavalla energiaa, ilmastonmuutosta ja resurssitehokkuutta koskevien EU:n tavoitteiden mukaisesti.
Vastauksena koronapandemiaan komissio antoi ehdotuksen EU4Health-ohjelman perustamisesta. Sen tarkoituksena on lisätä merkittävästi julkisten terveyshankintojen, mukaan lukien lääkkeet, rokotteet ja terveystietojärjestelmät, määrärahoja. Asetus EU4Health-ohjelman perustamisesta kaudeksi 2021–2027 tuli voimaan 1. tammikuuta 2021. Komissio antoi uusia ohjeita julkisille ostajille tarvittavien laitteiden ja tarvikkeiden nopeita hankintoja varten, käynnisti jäsenvaltioiden kanssa viisi yhteistä hankintamenettelyä henkilönsuojainten hankkimiseksi ja korosti julkisten hankintojen digitalisointia kansallisten sähköisten hankinta-alustojen kautta osana laajempaa covid-19-pandemian jälkeistä elvytysstrategiaansa.
Puolustushankintojen osalta hyväksyttiin lokakuussa 2023 EDIRPA-asetus välineen perustamisesta Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi yhteistoiminnallisten hankintojen avulla. Asetuksella pyritään merkittävästi lisäämään puolustusmenoja, edistämään yhdessä tehtäviä investointeja yhteisiin hankkeisiin, tehostamaan yhteisiä puolustusvoimavarojen hankintoja, kasvattamaan investointeja tehtävien toteuttamiseen tarvittaviin voimavaroihin, hyödyntämään synergioita, edistämään innovointia ja vahvistamaan Euroopan puolustusteollisuutta keskittyen erityisesti pk-yritysten tukemiseen.
Euroopan parlamentin rooli
Parlamentilla oli keskeinen rooli julkisia hankintoja koskevan paketin hyväksymisessä vuonna 2014. Parlamentti on johdonmukaisesti kehottanut yksinkertaistamaan sääntöjä, lisäämään oikeusvarmuutta, parantamaan pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia, laajentamaan digitaalisten välineiden käyttöä ja kannustamaan kestävyyteen julkisissa hankinnoissa.
Ennen kuin parlamentti hyväksyi julkisia hankintoja koskevan paketin 15. tammikuuta 2014, se oli antanut asiasta useita päätöslauselmia, muun muassa
Parantaakseen eurooppalaisia julkisia hankintoja parlamentti antoi 4. lokakuuta 2018 julkisia hankintoja koskevasta strategiapaketista päätöslauselman. Päätöslauselma perustui EU:n julkisten hankintojen lainsäädäntökehyksestä tehtyyn analyysiin, ja siinä parlamentti kehotti tehostamaan digitaaliteknologioiden käyttöönottoa EU:n julkisissa hankinnoissa, toteuttamaan pk-yrityksiä ja yhteisötalouden yrityksiä koskevia helpottavia toimenpiteitä, parantamaan EU:n toimijoiden pääsyä EU:n ulkopuolisten maiden julkisten hankintojen markkinoille ja ammatillistamaan julkisia hankintoja. Marraskuussa 2020 tehdyssä sisämarkkinasääntöjen oikeudellisia kansallisia esteitä koskevassa tutkimuksessa todettiin, että erot julkisten hankintojen ammattimaisuudessa jäsenvaltioiden välillä olivat merkittävä syy sille, että julkiset hankinnat jakautuvat epätasaisesti.
EU:n julkisista hankinnoista tehtyjen tutkimusten mukaan parlamentin viimeaikaisesta lainsäädäntötoiminnasta saatava hyöty on jopa 2,88 miljardia euroa vuodessa. Samalla julkisia hankintoja koskevat vuonna 2014 annetut direktiivit ovat lisänneet hankintasopimusten kokonaisarvoa alle 200 miljardista eurosta noin 525 miljardiin euroon.
Huhtikuussa 2020 julkaistiin EU:n julkisten hankintojen kehystä koskeva katsaus, jossa tarkasteltiin sitä, kuinka tämä kehys auttaa saavuttamaan Pariisin sopimuksen ja kiertotalousstrategian tavoitteet. Tutkimuksen tilasi parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta, ja sen perusteella annettiin 25. marraskuuta 2020 päätöslauselma ”Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi”.
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle esiteltiin 22. helmikuuta 2021 tutkimus, jossa kartoitettiin koronapandemian vaikutuksia sisämarkkinoihin. Siinä annettiin tulevien kriisien käsittelyä varten toimintasuosituksia, joihin kuuluvat muun muassa tarvittavien määrärahojen varaaminen rokotekehitykseen sekä sääntöjen koordinointi EU:n tasolla. Tutkimuksessa todettiin, että kriisin vakavuuden vuoksi jäsenvaltiot havaitsivat nopeasti koordinoinnin tärkeyden lääkinnällisten laitteiden ja henkilönsuojainten hankinnassa.
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta järjesti 1. joulukuuta 2021 yhdessä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kanssa julkisen kuulemistilaisuuden kestävistä julkisista hankinnoista. Tarkoituksena oli nähdä, miten julkisilla hankinnoilla voitaisiin tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita.
Toukokuussa 2022 julkaistiin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle tehty tutkimus digitaalisista sisämarkkinoista ja julkisen sektorin digitalisaatiosta. Siinä käsiteltiin mahdollisuuksia kehittää EU:n GovTech-alusta julkisen sektorin nykyaikaistamisen tukemiseksi.
Parlamentti antoi 9. syyskuuta 2025 päätöslauselman julkisista hankinnoista. Se kehotti siinä komissiota yksinkertaistamaan nykyistä kehystä, vähentämään byrokratiaa ja sääntelytaakkaa, säilyttämään tiukat sosiaali- ja ympäristönormit ja parantamaan EU:n kilpailukykyä.
Komissio julkaisi 14. lokakuuta 2025 arviointinsa EU:n kolmesta julkisia hankintoja koskevasta direktiivistä. Arviointi koskee vuosia 2016–2024, ja se on osa valmisteluja, jotka liittyvät tulevaan julkisia hankintoja koskevaan säädökseen, joka on määrä antaa vuoden 2026 toisella vuosineljänneksellä. Arvioinnissa noudatetaan paremman sääntelyn suuntaviivoja. Arviointia käsiteltiin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa komission kanssa 11. marraskuuta 2025 käydyssä keskustelussa.
Tämän tekstin on laatinut talous- ja kasvuasioista vastaava Euroopan parlamentin politiikkayksikkö. Lisätietoja on sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan verkkosivustolla.
Georgios ATHANASIADIS